Talvinen Korkeasaari

Harva tulee ajatelleeksi, että Korkeasaaressa voi vierailla ympäri vuoden, myös siis talvella. Itseasiassa Korkeasaari on suljettuna ainoastaan jouluaattona. Kävin siellä Tapaninpäivänä tyttäreni perheen kanssa. Ja kuten kuvasta näkyy, meillä oli tänä vuonna vihreä joulu! Ei lumesta tietoakaan.

Matkustin Korkeasaareen metrolla. Eipä ollut tunkua Tapaninpäivänä aamupäivän puolella. Ihan sain rauhassa tehdä matkaa.

Kalasataman metroasemalla en ollut aiemmin ollutkaan, luulin sitä kovinkin uudeksi, joten vähän hämmästyin, kun se onkin avattu jo vuonna 2007. Ehkä uutuuden tunne johtuu siitä, että Kalasatama vasta rakentuu, eikä sinne ole ollut tarvetta sen liiemmin matkustaa. Rakennustyömaata rakennustyömaan perään. Melkoista puikkelehtimista oli oikean reitin löytäminen. Matkalla saattoi sitten ihmetellä uudisrakennuksia, kuten kuvassa näkyvää asuintaloa ja sen kuutiomaista ylintä kerrosta.

Isoisänsillan suhteen olin enemmän ajantasalla. Se on UUSI, avattu kesällä 2016. Näppärä reitti Mustikkamaan kautta Korkeasaareen.

Tyttären perhe oli mennyt jo edeltä, mutta ei Mumullakaan ollut eksymisestä sillan jälkeen huolta, siitä huolehtivat Korkeasaaren kilpikonnat.

Aloitetaanpa lounaalla. Taaperon ruoka-aika oli käsillä, joten suuntasimme ravintola Pukkiin, joka on Korkeasaaren alueen pääravintola ja avoinna eläintarhan aukiolojen mukaan. Theodor Höijerin suunnittelema huvilamainen ravintola on palvellut asiakkaitaan jo vuodesta 1884. Lisää Korkeasaarenkin historiasta löydät täältä, klik.

Minua, menneen ajan huviloihin mieltynyttä, sisustus viehätti kovasti. Niskat olivat kovilla kattomaalauksia ihaillessa.

Vävypojan kanssa söimme juustoburgerit (14,50 €), tyttäreni valitsi härkisburgerin (14,50 €) ja taaperolle, mitäpä muuta kuin lihapullat kermakastikkeella ja perunamuusilla (8,50 €). Ruuat maistuivat hyvin kaikille. Ja vaikka alkuun olimme ainoat asiakkaat, niin melko pian paikka täyttyi niin Korkeasaaren työntekijöistä, kuin vierailevista lapsiperheistä.

Lounaan jälkeen taapero tainnutettiin päiväunille ja sitten jaksoimmekin yhdessä ihmetellä monenmoisia eläimiä. Seuraava eläinkuvatykitys on suunnattu lähinnä tyttärentyttärelleni, mutta on myönnettävä, että olin lähes yhtä innoissani näkemistäni eläimistä. Erityisesti kissalaakson asukeista, jotka kesäaikaan lymyilevät piilossa. Kannattaa siis ottaa Korkeasaari talven retkiohjelmistoon!

Fiilistelyyn sopii myös kaikkien tuntema, Elina Salon vuonna 1979 levyttämä Korkeasaari -laulu.

Erityisesti tämä pienen pieni apina oli lapsenlapseni mieleen. Sopivan vaarattoman oloinen!

Hauskaa oli myös törmätä samaiseen timanttianakseen, joka löytyy omaakin keittiötä koristamasta.

Ja lopuksi tärkein. Muistihan viimeinen laittaa portit kiinni......

Paras burgeri naismuistiin!

Tapaninpäivänä junailin itseni Helsinkiin tyttären perheen luo. Jätin väliin perinteisen Korkeasaari -retken ja suuntasin kulkuni Ateneumiin katsomaan Helene Schjerfbeckin näyttelyä. Vuoden takaisesta Korkeasaaren visiitistä voit lukea täältä, klik.

Jotta jaksaa koluta Ateneumin kaikki salit, pitää syödä. Eikä mitään ajatusta siitä, mikä paikka voisi olla Tapaninpäivänä auki. Vai olisivatko kaikki? Päätin joka tapauksessa, että syömiseen en tuhraa aikaa, vaan sen pitää tapahtua nopeasti.

Ajatuksissa oli sushi ja suuntasin Citycenterin (kotoisammin Makkaratalo) ravintolakerrokseen todetakseni, että niin sushipaikka, kuin moni muukin oli kiinni. Sitten näin Social Burgerjointin kutsuvat neonvalot ja se oli siinä. Sushi vaihtui lennosta burgeriin.

Tilaus tiskiltä ja hälyttimen kanssa pöytään. Asiakkaita oli melko vähän, joten ruokakin valmistui ripeästi.

Ja ah, mikä herkku! Olenko koskaan syönyt näin hyvää burgeria? Ei ainakaan heti tullut vastaavaa mieleen. Harlem Pekonijuustohampurilainen (12 €), pekonimajoneesi, pikkelöity vihreä tomaatti, juusto, ketsuppi, pihvi, briossi, pekoni. Mitkä maut ja mikä mehevyys!

Ketjun ravintoloita löytyy Suomesta seitsemältä paikkakunnalta, joten vaikkapa lahtelaiset ystäväni, käykäähän tutustumassa, ellette jo ole! Burgerjointin ideologia on mennä pihvi edellä eli kaikki pihvit ovat 100%:sta kotimaista naudanlihaa. Liha jauhetaan itse ja pihvit paistetaan mediumkypsyyteen puuhiiligrillissä. Tämän kaiken kyllä maistaa! Lisää ravintolan tarinasta voit lukea täältä, klik. Ja minä jään miettimään, milloin ehtisin maistamaan Little Russian -kausiburgeria, jossa on vastapaistetun briossin ja pihvin lisäksi hunajaa, smetanaa, suolakurkkua, cheddaria ja dijonsinappia. Vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta! Slurps!

Viereiseen pöytään tuli nuori perhe kahden lapsen ja matkatavaroiden kanssa. Esikoinen ehkä kolmen kieppeillä ja toinen ihan pieni vauva. Kuulin, että joulunvietosta mummulasta tulossa. Burgerit pöytään, jonka jälkeen vanhemmat kippistelivät vesilaseilla ja totesivat, että selvittiin sitten joulusta! Hymyilytti.

ps. ravintolan nettisivuilta löydät myös reseptejä, klik.

Edit: Tammikuu 2020

Enhän minä sitten pystynyt sitä Little Russian -burgeria vastustamaan..... Hyvää oli, samoin rapeat ranut maistuivat!

Happylobsterin lobsteri ja muut herkut

Olin saanut Tapaninpäiväkutsun tyttäreni perheen luo. Ohjelmassa oli edellisen vuoden malliin vierailu talviseen Korkeasaareen, mutta sain myös tehtäväkseni ideoida ja valmistaa retken jälkeen nautittavan päivällisen. Tai tyttäreni toive oli joku kiva keitto. Päätin sitten valmistaa kuitenkin kolmen ruokalajin setin, kun kaikki tämä tuli eteen kuin tarjottuna joulun alla ilmestyneen lehden sivuilta. Eli en valmistanut jouluruokaa tänä(kään) vuonna! Etukäteisvalmistelut tein mahdollisimman pitkälle kotona jo joulupäivän aikana. Sainpahan mielekästä puuhaa pitkän ja hiljaisen pyhän viettoon. Kynttilöitä palamaan ja poppi soimaan, ei ihan perinteinen joulupäivä, mutta sopii minulle.

Tarina ei etene aivan kronologisesti, ensin kokataan, sitten syödään ja viimeiseksi piipahdetaan Korkeasaaressa, vaikka oikeasti sinne suunnattiin jo heti aamusta. Mutta nyt reseptien pariin.

Jokiravunpyrstösalaatti

Anna -lehti nr 51-52 20.12.2018

4 annosta

1 prk (370 g) jokiravunpyrstöjä

Marinadi

1 rkl sitruunamehua

2 rkl tillisilppua

1 rkl öljyä

½ tl mustapippuria

Salaattiin

1 pitaija

1 avokado

1 rasia vuonankaalia

Kastike

1 dl majoneesia

1 dl ranskankermaa

2 rkl sitruunamehua

1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna

ripaus chiliä

½ tl suolaa

Pitaijan löysin Stockmannilta. Kauniin vaaleapunaisen, hivnen nahistuneen oloisen. Punnitsin yhden ja se maksoi reilusti yli 8 euroa. Vein takaisin hyllyyn ja päätin, että persimon sopii tähän oikein hyvin. Hei huh, mikä hinta! Eli siis persimonilla mentiin.

Valuta ravut suolaliemestä. Sekoita marinadin ainekset ja kääntele se ravunpyrstöihin. Anna maustua ½ tuntia. Kuori ja kuutio hedelmät. Jaa vuonankaali, hedelmäkuutiot ja ravunpyrstöt lautasille.

Majoneesista. Siis nyt tulee tunnustus. Minä en osaa tehdä majoneesia. Siis EN OSAA. Ja niinpä tyttäreni, joka on vieläpä hivenen myöhäisherännäinen ruuanlaittaja, opetti sen nyt minulle. Siis olenhan periaatteessa tiennyt, miten homma menee, mutta olen tehnyt perustavaa laatua olevan virheen ja siksi epäonnistunut. Tämän jälkeen varmasti osaan!

Eli ylläolevan ohjeen mukaan, mutta nyt ilman rosepippureita. Kaikki ainekset huoneenlämpöisinä sauvasekoittimen kulhoon.

Sekoitin painetaan pohjaan, käynnistetään ja nostetaan hitaasti ylös. Tässä minä olen sen virheen tehnyt, kun olen liikuttanut sekoitinta ylös-alas. Suunta on vain ylöspäin.

Ja nyt, kun majoneesi oli saatu haltuun, niin kaikki kastikkeen ainekset vaan sekoitettiin yhteen ja viimeisteltiin annokset.

Tämä oli huippuhyvää, me kaikki pidimme. Naperon annos oli hivenen meidän muiden annoksia pienempi ja kastikkeen laitoin hänelle selkeästi erikseen muista aineksista, mutta kovasti hän tykkäsi dippailla siihen ravunpyrstöjä. Me aikuiset kaadoimme salaatin seuraksi laseihimme Pol Rogerin samppanjaa. Oi, onnea!

Hummerikeitto oli menun työläin osuus ja valmistinkin sen kotona jo edellisenä päivänä lähes valmiiksi. Autolla kun olin liikkeellä, niin soppakattila kulki mukana vaivattomasti.

Hummerikeitto

Anna -lehti nr 51-52 20.12.2018

4 annosta

1 keitetty pakastehummeri (500 g)

2 salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

1 porkkana

50 g selleriä

1 rkl rypsiöljyä tai voita

2 rkl tomaattipyreetä

2 dl kuivaa valkoviiniä

1 rkl konjakkia

6 dl vettä

1 kalaliemikuutio

1 rkl hummerifondia

4 timjaminoksaa

2 dl kuohukermaa

2 rkl vaaleaa kastikesuurusta

suolaa

valkopippuria

loraus kuohuviiniä tai samppanjaa

Alkuun jo pari kommenttia. Tein keiton tuplana eli periaatteessa siis kahdeksan hengen annoksena. Se riitti oikein hyvin meille neljälle, joista yksi oli alle 3 vuotias, eikä santsannut. Toisekseen mielestäni äyriäiskeittoon kuuluu Pernod, joten viis veisasin konjakkisuosituksesta. Alkoholi haihtuu taivaan tuuliin keittoa keitellessä ja vain aromit jäävät, joten kyseessä ei ole mikään K18-ruoka. Kolmannekseen en ymmärrä yrttien suhteen lainkaan tuota, että neljä timjaminoksaa. Silppusin mukaan lähes puoli ruukullista. Että näin. Jatketaan!

Sulata hummeri pakkauksen ohjeen mukaan, yön yli jääkaapissa. Jos hummeri vielä on jäinen, niin voit edesauttaa sulamista juoksevalla jääkylmällä vedellä.

Halkaise tarpeeksi järeällä veitsellä hummeri pitkittäin. Ronskisti vaan rusautat ja otat lihat talteen pyrstöstä ja  myös saksista. Muista poistaa suoli! Puhtaalla pyyhkeellä painelin hummeria, koska melkoisesti tässä vaiheessa siitä valui sulamisvettä.

Lihojen kaiveluun ja saksien rikkomiseen minulta löytyi jos jonkinmoista välinettä. Jos et omista hummerihaarukoita, niin tavallisella rapuveitsellä kaivelu sujuu myös. Ja saksien koviin kuoriin pääset käsiksi myös työkalupakista löytyvillä pihdeillä. Vähän joutuu töitä tekemään, että kaiken syötävän saa talteen.

Kuoret levitin pellille ja kuivasin 125 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Vasta sen jälkeen irrotin kuorista kaiken irtoavan, pehmeän "epämääräisyyden".

Kuori ja paloittele sillä välin sipulit ja juurekset. Kuumenna öljy tai voi kattilan pohjalla, lisää hummerinkuoret, kasvikset ja sipulit. Kuumenna sekoitellen pari minuuttia, lisää pyree, kuumenna hetki.

Kaada kattilaan viini, konjakki/Pernod ja vesi. Murenna päälle liemikuutio ja lisää fondi sekä timjamit. Keitä lientä noin 30 minuuttia ja siivilöi liemi toiseen kattilaan.

Lisää kerma, paloiteltu hummerinliha ja suuruste liemeen, anna kiehua pari minuuttia. Suurustamista jatkoin vielä Helsingissäkin, kunnes sain keitosta riittävän sakean. Minulla on sellainen henkilökohtainen ongelma, että keitot tuntuvat jäävän liian vetisen oloisiksi. Suurustetta vaan lisää, sillä se hoituu!  Lopuksi mausta keitto ja viimeistele juuri ennen tarjoilua lorauksella kuohuviiniä tai samppanjaa.

Lisäsin keittoon samppanjan (en lapselle) lisäksi vielä nokareen alkusalaatin maustettua majoneesia. Maku oli huippu. Ihan kertakaikkisen huippu. Mahtavat maut paahtuneista kuorista ja Pernod'sta. Upean tiivistynyt maku ja hummerilihaa runsaasti. En ole koskaan tehnyt näin hyvää keittoa.

Hedelmäsalaatti ja passiohedelmäkastike

Anna -lehti nr 51-52 20.12.2018

4 annosta

1 mango

8-12 ananaskirsikkaa

200 g karhunvatukoita tai pensasmustikoita

Kastike

5 passiohedelmää

2 keltuaista

1 dl tomusokeria

1 dl kuohukermaa

1 rkl sitruunamehua

1 tl vaniljasokeria

Ostamani mango oli raaka, se ei ollut toiveistani huolimatta kotioloissa kypsynyt. Vaihdettiin sitten sekin persimoniin. Persimonin satokausi on juuri nyt parhaimmillaan ja vaikka sitä nyt sitten oli ollut jo alkusalaatissakin, niin hyvin meni samalla aterialla toisenkin kerran. Kuori ja kuutioi mango tai mikä hedelmä sinulla nyt sattuu olemaankaan. Jaa hedelmät ja marjat annosmaljoihin ja laita jääkaappiin. Pienelle ihmiselle tarjottavat ananaskirsikat on syytä halkaista valmiiksi.

Halkaise passiohedelmät ja koverra hedelmäliha siivilään. Painele mehu hyvin talteen.

Laita mehu, keltuaiset ja tomusokeri kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kastikepohja sakenee. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele jäähtyneeseen kastikepohjaan. Mausta kastike sitruunamehulla ja vaniljalla.

Nyt kyllä vähän toistan itseäni, kun kehun tätäkin loistavaksi. Mutta minkäs teet, kun onnistuu, niin onnistuu!

Jälkiruuan jälkiruuaksi tuli napsittua kiitettävät määrät suklaakonvehteja. Joulunahan vähän niin kuin kuuluu vedellä ruokaövereitä. Katumaan kyllä ehtii. Jos sille nyt mitään tarvetta edes onkaan.

KORKEASAARI

Aurinkoinen päivä ulkoillen, viitisen tuntia taisimme saarella viettää ja tähän sisältyi myös lounas sekä päiväunet. Naperon päiväunet. Ruuasta en viitsi mitään sanoa, koska siitä nyt ei ihmeempää kerrottavaa ole. Burgerit syötiin, vegenä ja juustona sekä naperolla lihapullat. Ei kuvia niistä. Katsellaan mieluummin maisemia ja eläimiä.

Auringon noustessa mentiin ja auringon laskiessa lähdettin pois. Viitisen tuntia siis oli tämä väli.

On se pienellä ihmisellä (2v 9 kk) rankkaa, kun välttämättä piti joululahjarepussa kantaa herra Tossavaista, Peppi Pitkätossua, uutta vesipulloa ja joulun ehdotonta suosikkilahjaa, balettimekkoa. Ties mitä muuta vielä matkassa olikaan.....

Pikkuneidin suosikkeja olivat kamelit, akvaariot ja pienet apinat. Erityisesti akvaarioita hän tuijotti lumoutuneena.

Näkymät Isoisän sillalta auringon laskiessa. Hieno päivä!

Ja ihan viimeiseksi vielä kuva piparkakkutalosta, jota en suinkaan tehnyt itse, vaan olin ostanut naperolle sen Riihimäen Rekosta. Pikkuneiti ilmoitti joulun jälkeen syövänsä ainakin possun.