Harva tulee ajatelleeksi, että Korkeasaaressa voi vierailla ympäri vuoden, myös siis talvella. Itseasiassa Korkeasaari on suljettuna ainoastaan jouluaattona. Kävin siellä Tapaninpäivänä tyttäreni perheen kanssa. Ja kuten kuvasta näkyy, meillä oli tänä vuonna vihreä joulu! Ei lumesta tietoakaan.
Matkustin Korkeasaareen metrolla. Eipä ollut tunkua Tapaninpäivänä aamupäivän puolella. Ihan sain rauhassa tehdä matkaa.
Kalasataman metroasemalla en ollut aiemmin ollutkaan, luulin sitä kovinkin uudeksi, joten vähän hämmästyin, kun se onkin avattu jo vuonna 2007. Ehkä uutuuden tunne johtuu siitä, että Kalasatama vasta rakentuu, eikä sinne ole ollut tarvetta sen liiemmin matkustaa. Rakennustyömaata rakennustyömaan perään. Melkoista puikkelehtimista oli oikean reitin löytäminen. Matkalla saattoi sitten ihmetellä uudisrakennuksia, kuten kuvassa näkyvää asuintaloa ja sen kuutiomaista ylintä kerrosta.
Isoisänsillan suhteen olin enemmän ajantasalla. Se on UUSI, avattu kesällä 2016. Näppärä reitti Mustikkamaan kautta Korkeasaareen.
Tyttären perhe oli mennyt jo edeltä, mutta ei Mumullakaan ollut eksymisestä sillan jälkeen huolta, siitä huolehtivat Korkeasaaren kilpikonnat.
Aloitetaanpa lounaalla. Taaperon ruoka-aika oli käsillä, joten suuntasimme ravintola Pukkiin, joka on Korkeasaaren alueen pääravintola ja avoinna eläintarhan aukiolojen mukaan. Theodor Höijerin suunnittelema huvilamainen ravintola on palvellut asiakkaitaan jo vuodesta 1884. Lisää Korkeasaarenkin historiasta löydät täältä, klik.
Minua, menneen ajan huviloihin mieltynyttä, sisustus viehätti kovasti. Niskat olivat kovilla kattomaalauksia ihaillessa.
Vävypojan kanssa söimme juustoburgerit (14,50 €), tyttäreni valitsi härkisburgerin (14,50 €) ja taaperolle, mitäpä muuta kuin lihapullat kermakastikkeella ja perunamuusilla (8,50 €). Ruuat maistuivat hyvin kaikille. Ja vaikka alkuun olimme ainoat asiakkaat, niin melko pian paikka täyttyi niin Korkeasaaren työntekijöistä, kuin vierailevista lapsiperheistä.
Lounaan jälkeen taapero tainnutettiin päiväunille ja sitten jaksoimmekin yhdessä ihmetellä monenmoisia eläimiä. Seuraava eläinkuvatykitys on suunnattu lähinnä tyttärentyttärelleni, mutta on myönnettävä, että olin lähes yhtä innoissani näkemistäni eläimistä. Erityisesti kissalaakson asukeista, jotka kesäaikaan lymyilevät piilossa. Kannattaa siis ottaa Korkeasaari talven retkiohjelmistoon!
Fiilistelyyn sopii myös kaikkien tuntema, Elina Salon vuonna 1979 levyttämä Korkeasaari -laulu.
Erityisesti tämä pienen pieni apina oli lapsenlapseni mieleen. Sopivan vaarattoman oloinen!
Hauskaa oli myös törmätä samaiseen timanttianakseen, joka löytyy omaakin keittiötä koristamasta.
Ja lopuksi tärkein. Muistihan viimeinen laittaa portit kiinni......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti