maanantai 26. maaliskuuta 2018

Nomasta Hyvinkään kautta Punavuoreen


Hyvinkään Viiniklubi kutsui vieraakseen kööpenhaminalaisessa Noma -ravintolassa vuosina 2012-2016 työskennelleen Kim Mikkosen. Noma on kahdella Michelin tähdellä tähditetty ravintola, joka on viimeksi vuonna 2014 valittu  brittiläisen Restaurant -lehden äänestyksellä maailman parhaaksi ravintolaksi. Noman lisäksi Kim on työskennellyt Suomessa mm. Carmassa (vuonna 2010 toimintansa lopettanut helsinkiläinen Michelin-ravintola) ja viimeisimpänä Noma -vuosiensa jälkeen vuosi sitten lopettaneessa helsinkiläisessä Chef&Sommelierissa keittiömestarina. Michelin -tähti löytyi myös tältä ravintolalta. Nyt Kim rakentelee lähiaikoina avautuvaa omaa ravintolaansa Punavuoreen. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan! Vaikuttava meriittilista kolmekymppisellä kaverilla, ei voi muuta sanoa. Siispä odotukset olivat melkoisen korkealla illallisen suhteen!


Hyvinkään Viiniklubin tapahtumat on viime aikoina järjestetty kahvila Donnerin tiloissa. Kahvilan, joka sijaitsee periaatteessa Hyvinkään kaupungintalon aulassa. Tai ei siis mitenkään periaatteessa, vaan ihan käytännössä. Toisin, mitä voisi kuvitella, paikka ei kuitenkaan ole millään tavoin kolkko tai ankea. Tätä iltaa varten Bistro Donneriksi muuttunut kahvila oli saatu kattauksin ja sisustuksella hyvinkin ravintolamaiseksi. Pisteet siitä! Aivan uudelle tasolle tunnelman nosti myös muusikko Linda Aaltosen soitanta. Viimeisen päälle mietittyä siis.


Taustalla näkyy osa aikoinaan (2011) kuvanveistäjä Kaarina Kaikkosen hyvinkin kiistellystä, pääosin lasten vaatteista kootusta tilataideteoksesta. Mielestäni teos sopii kaupungintalon aulaan täydellisesti, mutta ymmärrän kyllä, että 40.000 euron hintalappu on kaupunkilaisia pöyristyttänyt. Hieno teos kuitenkin!


Ilta aloitettiin kuohuvien maljojen kilistelyllä. Ensimmäisenä lasiin kaadettiin italialainen Franciacorta Le Marchesine. Perinteisin menetelmin eli samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini. Rypäleinä Chardonnay, Pinot Bianco ja Pinot Nero. Maahantuojan luonnehdinnan mukaan tuoksusta löytyy sitruksia, omenaa, valkeita kukkia sekä ripaus paahtoleipää. Mausta puolestaan vihreitä hedelmiä, ripaus marenkia ja timoteitä. Jaahas, ensimmäinen kerta kun kuulen viinin aromimaailmaa arvioitaessa marengin ja timotein.... Itselläni on kompleksinen suhde franciacortaan ylipäätänsä, joten en erityisemmin tästäkään pitänyt. Hauskaa ja mielenkiintoista oli huomata, miten nelihenkisessä pöytäseurueessamme oikeastaan jokainen maistoi viinistä erilaisia asioita. Viini on poistunut Alkon valikoimista, mutta Viini -lehden arvostelu löytyy silti vielä. Neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) sekä huikealta vaikuttava täsmäresepti kampasimpukoista!


Alkujuomalla jatkettiin myös ensimmäisen ruoka-annoksen kanssa. Ruusukaalta ja mätiä. Päältä löytyi rapeaa lehtikaalta ja alta parsakaalipyree sekä mausteina mm. inkivääriä. Pöydässämme meistä jokainen maistoi jossain vaiheessa piparjuuren tai wasabin, mutta ehkä se oli sitten se inkivääri. Annos oli oikein hyvä.


Uusiseelantilaisen Sora Rieslingin takaa löytyy suomalainen viinintekijä Outi Jakovirta. Outista ja Three Barrel Projectista voit lukea lisää täältä, klik. Viinistä en toistaiseksi ole onnistunut löytämään enempää tietoa.


Punajuurta, bottargaa ja suolattua silavaa. Kaukaa annokset näyttivät marjakiisseliltä. Annoksen esillepano juuri tässä jälkiruokamaljassa ei ehkä ollut se paras mahdollinen, mutta meidän on pidettävä mielessämme, että emme kuitenkaan olleet niin sanotusti "oikeassa" fine dining -ravintolassa, joten annoimme anteeksi tälle kipolle. Lasisto kuitenkin oli kohdillaan (Riedel) ja se oli viiniklubilaisille tietenkin se tärkein pointti! Bottarga piti oikein googlata ja selvittää, että sillä tarkoitetaan kuivattua mätiä. Tässä tapauksessa graavattu punamullon mäti. Se on tuo rusehtava muru annoksen pinnalla. Läskisiivut. Sitähän silava on, läskiä. Maistoin, koska äiti on opettanut, että kaikkea pitää maistaa, mutta syömättä jäi. Ohuen ohut niljakas levy, jota ei edes veitsellä pystynyt pilkkomaan, siirtyi syrjään myös pöytäseurueen muillakin lautasilla. Punajuuri on hyvää, siitä pidän kovasti, mutta maininta seesamiöljystä jätti mietteliääksi. En maistanut sitä lainkaan, mikä on ihmeellistä, koska seesamiöljyä ei tarvitse paljonkaan olla, kun maku tulee kaiken yli. Annoksen paras osuus oli riesling.


Kolmas viinimme oli Morgon Côte du Py, Beaujolais'n alueelta Ranskasta. 100 % Gamay -rypäleestä. Aromaattinen, kiwihedelmäinen, kirsikkainen, yrttinen, marjainen, mausteinen. Ruokasuosituksina leikkeleet, mausteiset liharuuat, riistalinnut, grillattu liha ja juustot. Ruokavalinta tälle viinille olikin sitten tähän nähden suoranainen yllätys!


Suolakuoressa kypsennettyä selleriä ja merilevä-voita. Lisukkeena pyrettä sekä erilaisia leviä. Ja myös sellaista vähän puumaista tikkua, josta ei ihan selvinnyt, mitä oli. Kaiken kuitenkin söimme. Aivan loistava annos! Herkkua ja me kaikki varmaan päätimme, että selleriä on kokeiltava omassakin keittiössä. Illan ehdoton ykkösannos.


Chassagne-Montrachet 1 er Cru Morgeot blanc oli viini minun makuuni. 100% Chardonnay Ranskan Bourgognesta. Hedelmää, voita, pihkaa, tammea, vaniljaa. Melkoinen paukku! Suosituksena rasvaiset kalaruuat, kermaiset kastikkeet.


Meillä löytyi lautaselta kalaa, kastiketta ja perunaa. Kuhaa, puikulaperunoista tehty muusi ja beurre blanc -kastike, johon oli käytetty tätä samaista viiniä Lisukkeina broccolinia sekä herkullinen pallukka kukkakaalimurusta, rucolasta ja sinapinsiemenistä. Kaunis, keväinen, mutta ehkä kuitenkin vähän liian tavanomainen annos. Hippunen sormisuolahiutaleita olisi tehnyt terää!


Kaikki loppuu aikanaan ja oli jälkiruuan sekä erityisesti jälkiruokaviinin aika. Asti Spumante La Selvatica Italian Piemontesta on käsittämättömän hyvää, jälkiruoka jo ihan itsessään. Aromaattinen, voimakkaan hedelmäinen, täyteläinen, pyöreä, samettinen. Sanalla sanoen täydellinen.


Jälkiruokana sitruuna-marenkitorttu, vadelmamoussella ja vadelmilla. Hennon vihreä "pöly" annoksen päällä oli vihreää teetä. Makeaa, todella makeaa. Niin makeaa, että viini jäi tyystin tortun jalkoihin. Päätinkin nauttia viinin jälkiruuan jälkiruuaksi.

Ilta oli kokonaisuutena varsin onnistunut. Viihdyimme hyvin, seura oli mitä mainiointa ja läskiä lukuunottamatta söimme ja joimme kaiken tarjotun. Valitettavasti vaan ruuan suhteen se viimeinen WOW-efekti jäi puuttumaan. Annokset oli koottu Kimin uran varrelta, mutta minulle jäi epäselväksi, että missä vaikkapa se Noma oli? Mielestäni heikoin lenkki oli annoksista toinen eli juuri se punajuuri-silava-annos. Ja ehdoton huippu ja elämys löytyi selleristä. Mietin, että oliko 90 € tästä koko setistä liikaa, mutta päätin, että se oli juuri sopivasti. Arvostan sitä, miten Hyvinkään Viiniklubi näitä tilaisuuksiaan järjestää ja haluan todellakin olla myös jatkossa niissä mukana. Intohimosta, yrittelijäisyydestä ja innosta täysi kymppi!

JUHLAJULKAISU

Tämä olikin Happylobsterin bloggaajauran 500. julkaisu. Oikein juhlajulkaisu! Kiitos, kun olet mukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti