maanantai 28. joulukuuta 2015

Joulun jälkeinen loppumaton sunnuntai

Olipa puuduttavan pitkä sunnuntai. Tai eihän se mitään vielä ohi ole, vaan on meneillään yhä edelleen, tätä kirjoittaessa. Joskus vaan on tämmöisiä päiviä ja usein juurikin pidempien pyhien myötä vähän tylsistyn ja kaipaan töihin, jos ei ole tarpeeksi tekemistä. Actionia. Niin on käynyt myös nyt.

27.12.2015

Aamulla jo ennen puolta päivää tein tarkistusmatkan mökille, siellä oli kaikki hyvin, vaikka aina kovien tuulien jälkeen vähän hirvittää, että onko puita kaatunut vai ei. Naapuritontin metsän harvennuksen jälkeen kun tuuliolosuhteetkin ovat muuttuneet, niin ei voi tietää, miten omat männyt kestävät. Perin olin kesäiset näkymät ja välitön kesän kaipuu iski! Onneksi päivät jo pitenevät, hitaasti, mutta varmasti.


Päätin sitten tehdä lihapullia. Taas. Facebookin Tänä päivänä -sovellus kertoi, että myös tasan vuosi sitten tein lihapullia. Onko tästä tulossa joku kansallinen lihapullapäivä? Ilmeisesti......

Salvia-sitruunalihapullat

2 viipaletta vaaleaa leipää (ilman kuoria)
½ dl maitoa
500 g vasikan jauhelihaa (minulla lammasta)
tuoretta salviaa hienonnettuna
1 tl fenkolinsiemeniä murskattuna
1 valkosipulinkynsi murskattuna (laitoin kaksi, tietenkin)
1 luomusitruunan kuori raastettuna
2 aurinkokuivattua tomaattia hienonnettuna
60 g parmesaaniraastetta
1 muna vatkattuna
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Jauheliha oli tosiaankin Pappilanpuiston lammasta, Hyvinkään REKOsta hankittua. Eli lihan vaihdoin, muutoin menin ohjeen mukaan.


Murenna leipää kulhoon maidon kanssa ja anna liota, kunnes leipä on pehmennyt. 



Lisää kaikki muut ainekset, sekoita taikinaksi ja pyöritä pieniksi pulliksi. 



Pieniksi ja pieniksi, en oikein tiedä, minkäkokoista sillä tarkoitetaan, mutta minä sain aikaan 34 lihapullaa.

Paista 6 pullan satseissa öljyssä noin viitisen minuuttia, kunnes ovat mukavan ruskistuneita yltympäriinsä. Paiston aikana hävikki oli 6 pullaa, ne menivät laaduntarkkailun nimissä maisteluun....


Lisukkeeksi tein kukkakaalimuusia, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Juustoraasteen sijaan käytin Goatshit-farmin, REKOsta tämäkin, vuohenjuustoa. Nam! Tätä voisi kyllä tehdä toisenkin kerran, mutta kun maailma on täynnä toinen toistaan herkullisempia lihapullareseptejä.......


Niin ja kävinhän minä toki tänään myös kirpparilla pyörähtämässä ja sieltä löytyi tämä upea Krug-samppanjacooleri (9 €). Kyseiseen samppanjaan ei sitten olekaan varaa..... Krug Grande Cuveé Brut (179,70 €), mutta onhan edes cooleri :)

Ja kello on vasta hädintuskin iltaseitsemän..... Seuraavaksi ostan junalipun, pakkaan työ- ja treenikassit. Arki, olen valmis!

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Aamiaista Ekbergillä


Voiko oikeastaan perinteisempää aamiaiskohdetta olla, mitä vuonna 1852 perustettu ja vuodesta 1863 nykyisessä osoitteessaan toimiva Café Ekberg Bulevardilla Helsingissä on? Lisää Ekbergin mielenkiintoisesta historiasta voit lukaista täältä, klik. Vuosi sitten vanhimman tyttäreni kanssa jo sovimme jouluisesta illallisperinteestä, josta voit lukea täältä, klik. Noh, nyt sitten monestakin syystä huomasimme, että aikatauluihimme ei illallinen sovi millään, joten vaihdoimme sen aamiaiseen jouluviikolla. Ei huono vaihtoehto sekään.

Ekbergillä 11,50 €:n arvoinen aamiaispöytä on tarjolla arkisin klo 7.30-10.30. Itse olimme paikalla klo 8, jolloin tilaa löytyi varsin hyvin. Tunnin kuluttua olikin sitten muodostunut jo jonoa. Ekberg ottaa vastaan myös pöytävarauksia.


Aamiaspöydästä löytyy puuroa, muroja, jogurttia, kananmunaa, uunimunakasta, leikkeleitä, juustoa, vihanneksia, hedelmiä, hilloja, leipää, croissantteja, makea leivonnainen, tuoremehua, kahvia ja teetä. Lisämaksusta on saatavilla vaikkapa tuorepuristettua mehua ja maitokahvia. Eli kyllä tällä setillä päivä käyntiin lähtee! Erityismaininta kaikille leipomotuotteille, ne Ekberg kyllä taitaa.

Ekbergillä on oma jäljittelemätön tunnelmansa. Ikkunapöydästä voit aamiaista nauttien samalla seurailla Bulevardin kuhinaa. Suosittelen kokeilemaan.



lauantai 26. joulukuuta 2015

Perinteisesti jouluruuaton joulu

Vietin joulua Turussa, nuorimman tyttäreni luona. Vävypoika suuntasi sukuloimaan Keski-Suomeen, joten niinpä me olimme aivan kahdestaan. Myös vuosi sitten vietimme joulua täällä, silloin kylläkin vähän suuremmalla porukalla. Siitä, kaikkien aikojen parhaasta joulusta voi lukea lisää täältä, klik.

Kuten aikaisemminkin olen todennut, olen jouluruokakapinallinen. Ja olen siirtänyt kapinaani myös seuraavalle sukupolvelle. Sanommekin usein, että emme syö jouluna jouluruokaa, vaan hyvää ruokaa. Se on tietysti vähän liioitellusti sanottu, koska sisältäähän perinteinen joulupöytä vaikkapa kalojen ja mätien muodossa niitä makuja, mitkä meillekin maistuvat. Äitini valmistaa ihanaa maksalaatikkoa, siskonmies taitaa perunalaatikot ja kotijuustot, joten niistä mekin nautimme, kun vietämme joulua perinteisemmällä meiningillä. Mutta kinkkua en ole koskaan paistanut, enkä usko, että tulen paistamaankaan.

Tähän jouluun mentiin niin, että tyttäreni suunnitteli kaikki ruuat ja mikä parasta, hoiti myös kauppareissut ja jonotteli tuntitolkulla niin Turun kauppahallissa kuin Stockmannin Herkussakin. Minä ajelin aatonaattona paikalle viinit takakontissa ja  leivinlauta takapenkillä, koska aattoaamun ohjelmaan kuului joulurauhan julistuksen sijaan karjalanpiirakoiden leipominen. Itse olen ottanut tämän sukuni perinteen haltuun vasta vajaa viikko sitten ja nyt oli sitten samantien aika siirtää perinne seuraavalle sukupolvelle, eikä enää aikailla vuosikymmeniä. Tarinan omasta ekakerrastani löydät täältä, klik :)


Aamiaisia olemme syöneet myöhään, pitkään ja hartaudella. Kuppimunakkaita, sienisalaattia, karjalanpiirakoita, pestoa, pekonia, Goatshit -farmin vuohenjuustoa. Eli kaikkia niitä läskiinnyttäviä herkkuja, joita normaalisti pyritään välttelemään.

Kuppimunakkaat

nokare smetanaa
vähän mätiä
punasipulisilppua
muna
stiltonjuustoa
suolaaa
pippuriseos rubinoa


Kokoa aivan tavalliseen voideltuun kuppiin mieleisiäsi munakasaineksia. Oikeastaan kaikki, mitä jääkaapista löydät, sopii tähän. Voit rikkoa kananmunan rakennetta hieman rikki ja sitten paistelet 200 asteisessa uunissa reilut 10 min.  Mikäli aamiaispöydässä on porukkaa enemmän, voit tehdä jokaiselle tai laittaa jokaisen tekemään itselleen yksilöllisen munakkaan muffinipellin avulla. Näin teimme vuosi sitten jouluna, klik.


Joulupäivän munakas Goatshit-farmin vuohenjuustolla.
Aattoillan ruuat olivat tyttäreni bravuureita, eikä niihin ole kovin täsmällisiä ohjeita. Tarkkana yritin olla, kirjoittaa ja kuvata kaiken, mitä hän puuhasi. Alkuruokana kuitenkin kalaa (paitsi että kolmantena ollut ahven vaihtui kalkkiviivoilla kampasimpukaksi) kolmella tavalla ja jokaiselle oma soosinsa.

Lohipastrami

Marinointiliemi
1 dl teriyakikastiketta
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
2 rkl ruokosokeria
pari tippaa limemehua
inkivääriä viipaloituna
1/4 chiliä viipaloituna


Laitetaan kaikki liemiainekset kattilaan ja  keitellään kunnes liemi muuttuu siirappimaiseksi. 




Lohesta leikataan tasakokoiset tangot ja niihin paistetaan millin mittaiset kypsät pinnat todella kuumalla ja kuivalla pannulla.




Valellaan sen jälkeen tangot marinointiliemellä, kiedotaan napakasti tuorekelmuun ja laitetaan jääkaappiin tekeytymään.

Wasabimajoneesi

majoneesia
valmista wasabitahnaa

Mausta majoneesi wasabilla. Melko simppeliä siis :)


Tarjolle laitettaessa lohipötköt viipaloidaan ja asetellaan lautaselle. Lisukkeeksi pursotetaan helmet wasabimajoneesia.



Tonnikalacheviche

Raakakypsytysliemi
2 limetin mehu
2 rkl vettä
sentin pala chiliä pilkottuna
valkosipulinkynsi murskattuna
tuoretta korianteria silputtuna

150 g tuoretta tonnikalaa



Liemiainekset sekoitetaan ja vähän ennen tarjoilua liemeen lisätään pieneksi kuutioitu tonnikala. Nostele kuutiot heti tarjolle. Lisukkeena avokadomajoneesi, jonka ohjeen löydät täältä, klik.

Paistetut kampasimpukat


Puolitetaan kampasimpukat ja suolataan kevyesti. Paistetaan kuumalla pannulla nopeasti pintoihin kevyt väri ja tarjoillaan rucolapeston kera. Siihen löydät ohjeen täältä, klik. Kampasimpukka on todella helppo ja hienostunut herkku. Meidän perheen suosikki. Yksi niistä.


Ylläolevassa kuvassa kalat/simpukat ja kastikkeet annoksiksi aseteltuna. Juomana meillä oli Arlaux´n samppanjaa. Seuraavaksi pääruuan pariin.

Fileisiin pinnat nopeasti kuumalla pannulla voissa.
Sitten folioon vetäytymään ja odottamaan esillepanoa.
Pääruokana oli siis karitsan sisäfileetä, punaviinikastiketta, pistaasivoita ja hunajavoissa paistettuja ruusukaaleja. Ruusukaaliohjeen löydät täältä, klik.

Pistaasivoi

pistaasipähkinöitä
voita
valkopippuria


Murskataan pähkinät ja sekoitetaan ne sekä valkopippuri pehmeään voihin. Painellaan voi tasaiseksi levyksi tuorekelmujen välissä ja siirretään jääkaappiin jähmettymään. Kuutioidaan lihan päälle.



Jälkiruoka oli sitten minun vastuullani. Valmistin meille hyväksi todetut Banoffeet, vaihtaen keksit murennettuun piparkakkuun. Hyvää tuli. Ohjeen löydät täältä, klik.


Joulupäivänä paistoimme blinejä ja nautimme niitä erilaisten mätien kanssa. Blinit ovat tulleet jäädäkseen joulupöytäämme, söimmehän niitä myös edellisenä jouluna. Myös esikoiseni puolisonsa kanssa nautti blinejä omalla tahollaan. Blinit kuuluvat talveen ja lisukkeet jo muutenkin joulupöytään, joten tässähän ei oikeastaan edes rikottu mitään perinteitä! Blinien ohjeen löydät täältä, klik.

Siinä meidän joulu. Jälleen vähän erilainen, mitä aikaisemmin, mutta silti onnistunut. Vuoden kuluttua vietämme joulua taas aivan eri merkeissä.

perjantai 25. joulukuuta 2015

Ruokahaasteena karjalanpiirakat

Karjalanpiirakat kuuluivat olennaisena osana lapsuuteeni ja nuoruuteeni. Olihan isäni suku lähtöisin Kirvusta, eikä mummun pakastimesta piirakat koskaan loppuneet. Rakastin varsinkin riisipiirakoita, vaikka mummu toki leipoi myös perunaversioita. Niistä en niin piitannut. Isomummun karjalanpiirakoita rakasti erityisesti myös esikoiseni, sillä pienen pienenä tyttönä hänen ennätyksensä oli vetää niitä yhdeksän yhden visiitin aikana.

Vuosikausia on harmittanut se, että en koskaan edes ottanut puheeksi mummuni kanssa, että haluaisin oppia leipomaan piirakoita myös itse. Osansa oli varmaan myös sillä, että alle kolmekymppisenä en juurikaan piitannut ruuanlaitosta noin muutenkaan. Sittemmin vaan ajattelin, että se on supervaikeaa, en voi mitenkään onnistua siinä, enkä missään nimessä osaa rypyttää tai tehdä niin paperiohutta ruiskuorta, mitä mummu teki. Joten oli helpompi jättää koko asia sikseen, kuin ryhtyä puuhaan.


Kuluvan vuoden aikana olin yrittänyt vihjailla taidon omaaville ystävilleni, että voisivat pitää piirakkakurssin. Mutta ei, kukaan ei tarttunut hienovaraisiin vihjailuihini. Joten päätin hoitaa asian sitten itse, tarttua niin sanotusti härkää sarvista ja antaa pulikalle kyytiä. Seurakseni sain yhtä noviisin ystäväni. Jaettu katastrofi kun olisi jotenkin helpompi kestää.

Minulla on tallessa jonkinverran mummuni reseptejä, mutta ei karjalanpiirakoiden. Mummu ei varmastikaan siihen koskaan edes mitään ohjetta tarvinnut. Halusin kuitenkin mahdollisimman oikean ja aidon lopputuloksen, joten yksi ystävistäni lähetti minulle oman äiteensä ohjeen. Joka kuulemma ei ole mikään suuri sukusalaisuus ja saan sen täällä blogissani julkaista. Joten eiköhän katsota, miten tässä kävi.

Taikina ja täyte kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä. Näin taikinaa on helpompi käsitellä ja täyte on kylmää. Näin tein. Paitsi, että tein innoissani tupla-annoksen, ohessa resepti kuitenkin yksinkertaisena.


Karjalanpiirakat
noin 25 kpl

Taikina
1½ dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl öljyä
n 1 dl vehnäjauhoja
n 3 dl luomuruisjauhoja

Täyte
1 dl vettä
2 dl puuroriisiä
1 l punaista maitoa
1 tl suolaa
(1 kananmuna notkistamaan puuroa seuraavana päivänä)

Ensimmäinen päivä


Puuron keittäminen. Lisää puuroriisi kiehuvaan veteen ja kun vesi on imeytynyt, lisää maitoa pikku hiljaa.


Keitä kunnes puuro on kypsää ja mausta suolalla. Ja kyllä sitä puuroa vaan pitää hämmentää lähes taukoamatta, ettei se juutu kattilan pohjaan. Nythän on uutta, pohjaanpalamatonta maitoa, mutta sitä en kuitenkaan halunnut käyttää. Säilytä valmis puuro yön yli jääkaapissa.

Eräs kaverini vinkkasi myöhemmin, että alkuvaiheessa, kun vesi on imeytynyt riisiin, sekaan nakkaa vähän voita, niin se estää pohjaanpalamisen.



Taikina. Sekoita kylmään veteen suola, öljy ja vehnäjauhot. Sekoita kunnolla puuhaarukalla. Sujui kyllä hyvin muovisellakin :)


Seuraavaksi iske käsi taikinaan ja lisää ruisjauho pienissä erissä käsin sekoittaen. Kun taikina tuntuu hyvältä käsissä (en osaa kuvailla, miltä se tuntui, hyvältä siis.... ), kääri se tuorekelmuun ja laita yöksi jääkaappiin.


Ihan kaikkea jauhoa en saanut taikinaan kulumaan, ehkä desi jäi käyttämättä, kun taikina jo tuntui hyvältä. Irtosi helposti kädestä ja oli mukavan napakkaa.

Toinen päivä

Ota taikina pari tuntia ennen leipomista huoneen lämpöön. Notkista puuro kananmunalla.

Tuplataikina, siksi kaksi kananmunaa
Oikeasti aloitimme leivontasession hyödyntäen nykytekniikkaa, joten katsoimme Youtubesta sekä dokumentaarisen elokuvan karjalanpiirakoiden tekemisestä että täsmävideon rypyttämisestä. Tähän on tultu! Kyllä mummua varmaan nauratti tuolla pilven reunalla.......


Jauhota leivinalusta ruis-vehnäjauhoseoksella. Tee taikinasta noin kahden sormen paksuinen pötkö ja leikkaa se noin 2 sentin paloiksi (tulee noin 25 kpl).


Säilytä palaset tuorekelmun alla kaulitsemisen ajan.


Kauli palat pulikalla pyöreiksi, ohuiksi piirakkakuoriksi. Ja jauhoja, ruis-vehnäjauhoseosta kannattaa reippaasti käyttää tässä vaiheessa. Liiat jauhot voi sitten harjata pois taikinakuorista ennen täyttämistä. Säilytä kaulitut kuoret tuorekelmun tai leivinliinan alla odottamassa täyttämistä, etteivät ne kuivu ja kovetu.



Me pinosimme ne lautaselle, jauhoja väliin ja toinen lautanen päälle. Hyvin toimi tämäkin tapa.



Laita piirakkakuorille noin ruokalusikallinen puuroa, levitä tasaisesti.


Taita reunat keskelle ja rypytä. Etusormilla ja peukalolla tai nähtiinpä videoilla muillakin sormilla hoidettua rypytystä. Tyyli on siis vapaa, mutta se on sanottava, että geelivahvistetuilla kynsillä kannattaa keskittyä siihen, että ei kynsillä riko kuorta......

Meikäläisen ensimmäinen ikinä piirakka. Vähän reunoilta ratkennut.
Tätä väittäisin jo suorastaan muotovalioksi!

Paista piirakat 300 asteessa noin 10-12 minuuttia, kunnes vähän saavat väriä. 



Sulata voita ja lisää siihen pieni määrä vettä, voitele tällä seoksella kypsät piirakat molemmin puolin. Anna hetken aikaa tekeytyä leivinliinan alla. Jos pakastat piirakat, niin voitele ne vasta sitten, kun olet sulattanut ne uunissa. Meillä ei päätynyt pakkaseen yksikään.


Kun kaikki 52 piirakkaa oli paistettu, siivosimme keittiön, katoimme pöydän, kaadoimme lasiin viiniä ja haukkasimme ensimmäisen palan. Kuulostaa ihan pöljältä ja ehkä sitä onkin, mutta molemmille meille tuli kyyneleet silmiin. Piirakat olivat TäYDELLISIä. Ei katastrofista tietoakaan.

Ja munavoita. Tietenkin!
Soitin myös siskon perheen paikalle ja koska kyseessä oli perheemme kannalta hyvinkin merkittävä tapahtuma, ei heitä juurikaan tarvinnut paikalle houkutella. Siskoni ilmeestä näkyi myös, että nyt pukkasi priimaa ja teimme kunniaa mummun leipomuksille. Olin haljeta tyytyväisyydestä! Esikoiseni ja äitini saivat omat maistiaisensa muutaman päivän kuluttua ja sain luvan jatkaa leipomista.  Nyt jo jouluna kuopuksen kanssa leivoimme lisää. Näin niitä perinteitä siirretään sukupolvelta toiselle, tosin vähän viiveellä, kun kaksi sukupolvea oppii asian yhden viikon aikana :)

Tuplataikinan kanssa kahdelta ihmiseltä menee pulikoimiseen, piirakoiden täyttämiseen ja paistamiseen aikaa koko lailla tarkkaan kaksi tuntia. Ehkä vauhti kiihtyy taitojen myötä, mutta mitään pikaruokaahan tämä ei ole :)