tiistai 25. huhtikuuta 2017

Uuden keittiön pääsiäinen

Kahden ja puolen kuukauden keittiöttömyyden jälkeen sain käyttööni sekä uunin että liesitason juuri pääsiäiseksi. Itku tuli onnesta. Viis siitä, että kylmäkalusteet olivat yhä salissa, eikä vettä tullut keittiöön eli tiskikonetta ei voinut käyttää.

Nuorin tyttäreni saapui lankalauantaina luokseni puolisonsa kanssa. Olin niin onnellinen keittiön lisäksi siitä, että sain perhettä luokseni. Olen aina sanonut, että pääsiäinen on minulle huomattavasti tärkeämpi juhla mitä nyt vaikkapa joulu. Joulu yleensä vain ahdistaa, mutta pääsiäinen on ilon ja valon juhla.

Tyttäreni, joka on virtuoosimainen ruuanlaittaja, vastasi lounaan valmistamisesta. Tai siis lounaan ja lounaan, kokkailu venyi niin, että päätimmekin lounaan olevan alkuruoka varsinaiselle illalliselle..... Tuttuun tapaan tyttäreni ei käytä mitään ohjeita, vaan pistelee menemään oman päänsä mukaan. Siksi nämä ohjeetkin ovat hivenen viitteellisiä. Eli kampasimpukoita, sahramirisotolla sekä avokado-kevätsipulikreemillä tyttären tapaan.


Aloita sillä, että otat pakastetut kampasimpukat jo tunteja aikaisemmin hiljalleen sulamaan keittiöpyyhkeen päälle. Pyyhkeen avulla on helppo painella simpukoista ylimääräiset nesteet pois.

Avokado-kevätsipulikreemi
Tyttären ohje

½ avokado
2 kevätsipulia varsineen
1 dl kermaa
1 salottisipuli
suolaa
mustapippuria
vähän raastettua limenkuorta
½ limen mehu

Silppua salottisipuli ja valkoiset osat kevätsipulista. Laita kattilaan kerma sekä sipulit ja kiehuttele, kunnes sipulit ovat pehmenneet ja kerma kiehunut kokoon.  Pilko sitten toisen kevätsipulin vihreät varret ja lisää seokseen. Keitä hetki. Pilko mukaan loput sipulinvarret ja siirrä kattila sivuun jäähtymään ja mausta seos suolalla, pippurilla sekä raastetulla limenkuorella. Kun seos on jäähtynyt, lisää mukaan avokado ja limemehu, pyöräytä tasaiseksi sauva- tai tehosekoittimella.

Sahramirisotto
Tyttären ohje

risottoriisiä
voita
2 salottisipulia
1 dl valkoviiniä
kana-kasvislientä
sahramia
suolaa
mustapippuria
parmesaaniraastetta


Kuullota sipulisilppu voissa ja lisää mukaan riisit. Pyörittele, kunnes riisi on muuttunut läpikuultavaksi. Lisää kuumaa kana-kasvislientä kauhallinen kerrallaan, kunnes risotto on lähes kypsää. Lisää valkoviini ja anna risoton vielä hetki kypsyä. Ota kattila/kasari liedeltä, lisää sahrami, parmesaaniraaste ja mustapippuri. Tarkista maku ja lisää vielä suolaa tarvittaessa.


Puolita kampasimpukat ja poista simpukoissa oleva vähän irrallinen "lötkö" osa. Master Chef Australiassa on näin opetettu :)



Kokkausjuoma pitää olla! Meillä on tyttären kanssa hivenen erilaiset juomat :) Paista simpukoihin kaunis pinta voissa.


Kokoa annokset. Sahramirisoton päälle pursotetaan kreemiä ja sitten nostellaan kampasimpukat päälle. Annos viimeisteltiin yrteillä.


Tyttäreni tekee annoksia, joita kelpaisi tarjota missä vaan ravintolassa. Voiko kauniinpaa ollakaan?


Kampasimpukoiden kanssa nautimme Carsinin tilan L'Etiquette Grise 2014 viiniä. Sauvignon Gris ja Sauvignon Blanc rypäleistä.


Pääruokaan olin valmistautunut hankkimalla ainekset Hyvinkään Farmarin markkinat/REKO -ryhmän kautta. Lähes kolmen kuukauden keittiöttömyyden jälkeen on myönnettävä, että lähes tulkoon sekosin tilauksia tehdessäni. Nyt on pakastin pullollaan Herrankunnan Lampaan karitsan lihoja sekä Ferin makkaroita. Plus sitten vaikka mitä muuta!

Stoutissa haudutetut karitsanpotkat
4 hengelle

4 karitsanpotkaa
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
voita ja öljyä paistamiseen
2 porkkanaa
3 rkl vehnäjauhoja
2 rkl tomaattipyreetä
5 dl tummaa stout-olutta
1 dl vettä
2 rkl fariinisokeria
2 laakerinlehteä
1 tl rosmariinia
1 rkl suolaa
1 tl mustapippuria

Viimeistelyyn
2 kevätsipulin vartta
lehtipersiljaa

Ota karitsanpotkat huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen paistamista. Kuivaa niiden pinta talouspaperilla.


Kuori ja halkaise sipuli, leikkaa ohuiksi puolirenkaiksi. Kuori ja pilko valkosipulit. Mikä ihana keväinen aurinko paistoi suoraan leikkuulaudalle!



Kuumenna voita ja öljyä suuressa paistinpannussa. Paista kovalla lämmöllä karitsanpotkiin kauttaaltaan hyvä pintaväri. Siirrä ne suureen kannelliseen pataan. Pyyhi paistinpannu puhtaaksi, lisää öljyä ja paista sipuleita kovalla lämmöllä, kunnes ne saavat väriä. Alenna lämpöä ja hauduta sipulit pehmeiksi. Lisää valkosipuli vasta loppuvaiheessa. Laita sipulit pataan potkien kanssa.

Kuori ja pilko porkkanat. Lisää pataan porkkanat, vehnäjauhot ja tomaattipyree. Sekoita, kunnes jauhot ovat tarttuneet tasaisesti kaikkiin aineksiin. Kaada päälle olut ja vesi, lisää kaikki mausteet. Peitä pata kannella ja laita 175 asteiseen uuniin 3 tunniksi.


Tarkista maku, viimeistele hienonnetulla kevätsipulilla ja lehtipersiljalla. Tarjoa lisäkkeenä colcannon-perunamuusia.

Colcannon - irlantilainen perunamuusi
4 hengelle

1 kg jauhoisia perunoita
1 pieni purjo
3 suurta lehtikaalin lehteä
2 rkl (rypsi)öljyä
2½ dl kermaa tai kermamaitoa
30 g voita
1½ tl suolaa

Kuori ja pilko perunat. Valitsin perunaksi Lapin puikulan, joka ei ole Irlantia nähnytkään. Laita perunat kattilaan ja vettä sen verran, että perunat juuri ja juuri peittyvät. Keitä kypsiksi, noin 15-20 minuuttia.


Leikkaa purjon vaalea ja vaaleanvihreä osa ohuiksi viipaleiksi. Poista lehtikaalista lehtiruoti ja revi lehdet pieniksi paloiksi. Kuumenna öljy pannussa ja paista purjoviipaleita noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää lehtikaali ja paista vielä 2-3 minuuttia.


Kaada perunoiden keitinvesi pois ja muhenna perunat survimella. Lisää kerma tai kermamaito. Ohje kehoitti vatkaamaan muusin tasaiseksi ja kuohkeaksi sähkövatkaimella, mutta minä tykkään vähän rouheammasta meiningistä ja käytin vain survinta. Lopuksi sekoita joukkoon purjo-lehtikaaliseos sekä pieneksi paloiteltu voi. Mausta suolalla maun mukaan.


Tarjosin myös ruuan kanssa stout-olutta. Rohkaistuin jopa itse maistamaan sitä suullisen, vaikka en todellakaan ole mikään oluen ystävä.


Hyvää tuli, liha oli äärettömän mureaa ja ylikypsää, ei juuri veistä tarvinnut käytellä. Myös muusi oli maukasta, vaikka en tiedäkään, mikä siinä oli erityisesti irlantilaista. Mutta onko se nyt niin tarkkaa?

Jälkiruoka valikoitui ihan sillä, että uusia keittiökaappeja järjestellessäni käteen osui kaksi mangosäilykepurkkia, joiden parasta ennen -päiväykset olivat juuri menossa tai ehkä jo menneetkin umpeen. Siispä googleen hakusanaksi mango ja sillä sitten mentiin. Ja mentiinkin vähän metsään.....

Mango-pannacotta
4 annosta

5 dl kuohukermaa
1 dl hyytelösokeri Multia
1 dl mangososetta
1 tl vaniljasokeria
1 limen raastettu kuori

Pinnalle
2 dl mangososetta
4 limeviipaletta

Mittaa kaikki ainekset kattilaan, kuumenna kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen ja anna kiehua puoli minuuttia.


Kaada annoslaseihin ja laita jääkaappiin hyytymään. Tai hyytymään ja hyytymään, minulla ei hyytynyt mikään! Opin tässä sellaisen asian, että hyytelösokeria ei voi korvata hillosokerilla. Oppi meni sitten kerrasta perille, mutta tulipa herkullinen kiisseli!


Hyytymättömyydestä johtuen ei myöskään mangososetta pystynyt kauniisti levittämään pinnalle. Hyvä, että se ylipäätänsä pysyi pinnalla, eikä uponnut pohjalle. Limeviipaleet unohtuivat tyystin ärsyyntymisen myötä. Mutta siis maku oli hyvä, ehkä sillä voi lohduttautua.

Pääsiäispäivän aamiainen



Hyvinkään Farmarin markkinat / REKO:sta olin hankkinut meille myös pääsiäiseen sopivan aamupalan. Karitsalihikset. Lämmitettin uunissa, lisättiin väliin paistettu kananmuna, juustoviipale, yrttejä sekä edelliseltä lounaalta jäänyttä avokado-kevätsipulikreemiä. Herkkua! Näitä hankin kyllä uudelleen. Mamma ja Isäntä näitä siellä myyvät.


Vielä loppuun kattilakuva. Uuden induktiolieden myötä pari luottokattilaa päätyi kiertoon, mutta mikä ilahduttavaa, vanhat kattilat toimivat liedellä täydellisesti! Eipä tarvitse hankkia uusia. Ja sitä paitsi nämä näyttävät todella hauskoilta ja värikkäiltä keittiössäni.

Ai niin, miten selviydyimme tiskeistä? Keräämällä kaiken pariin suureen koriin ja roudaamalla ne seuraavana päivänä siskon luo. Kiitos pikkuiselle siskolle tiskikoneajasta!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Ruokaa siskon perheelle

Keittiöttömän elämä alkaa pikkuhiljaa olla ohi. Tässä samalla on sitten jo käynnistynytkin putki- ja kylpyhuoneremontit. Vuosi 2017 tulee jäämään historiankirjoihin suurena remonttivuotena. 30 vuotta sitten tehtiin vanhan talon peruskorjaus nuorena avioparina. Tai siis oikeastihan meidän isämme sen tekivät, puolisoni auttoi osaamisensa mukaan ja minä keskityin synnyttämään lapsia ja hoitamaan heitä remontin keskellä. Nyt, siis todellakin tasan 30 vuotta myöhemmin, olen ollut yksin vastuussa remontista. Mitään en osaa tehdä, paitsi maalata ja repiä tapetteja, sekä tietysti neuvoa ja heitellä ainakin omasta mielestäni upeita ideoita, mutta niin vaan asiat etenevät. Olen oppinut kärsivällisyyttä ja pinnan venyttämistä. Sekä euron venyttämistä siinä samalla. Olen oppinut iloitsemaan pienistäkin asioista, kuten vaikkapa lattioista ja viikonloppuna iloitsin juoksevasta vedestä. Tämä on elämäni viimeinen remontti. Näin ainakin uskon, sillä 30 vuoden kuluttua olen 85 ja siirryn tai minut tyttärien toimesta siirretään palvelutaloon asustelemaan.

Putkitöiden vuoksi vedet olivat talostani poissa kokonaan pari päivää. Eikä wc-kalusteitakaan ollut, joten evakkoon piti päästä. Onneksi sisko huoli minut :) Minä kiitin siskon perhettä yösijasta ruualla.


Kananmuna-lohivuoka
Glorian Ruoka&Viini 3/2017
4 annosta

600 g nahatonta ja ruodotonta lohta
1 nippu (250 g) vihreää parsaa
4 valkosipulinkynttä
2 dl parmesaania raastettuna
½ sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
2 tl kuivattua rosmariinia
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä
4 kananmunaa

Parmesaani-piimäkastike
4 dl

2 dl piimää
1 dl parmesaania raastettuna
1 dl ruohosipulia hienonnettuna
1 rkl oliiviöljyä
½ tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä


Valmista ensin parmesaanikastike. Mittaa kulhoon piimä ja lisää parmesaaniraaste sekä hienonnettu ruohosipuli. Lisää loputkin ainekset, sekoita ja laita jääkaappiin odottamaan.


Sitten lohen valmistukseen. Leikkaa lohi sopiviksi annospaloiksi ja laita oliiviöljyllä voideltuun vuokaan. Katkaise parsoista pois kova ja kuiva jalan alaosa, pilko muutamaan osaan. (Kuvassa näkyvää valkoista parsaa en ennakkosuunnitelmista huolimatta käyttänyt.) Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Lisää parsa ja valkosipuli vuokaan. Purista sitruunan mehu kulhoon ja lisää mausteet joukkoon. Valuta sitruunamehu-mausteseos lohi- ja parsapalojen päälle. Viimeistele parmesaaniraasteella.


Laita vuoka 10 minuutiksi 200 asteiseen uuniin, ota sitten vuoka hetkeksi uunista ulos ja riko kananmunat ruuan pinnalle. Kypsennä ruokaa vielä 5-8 minuuttia, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet. Keltuaiset saavat jäädä hieman löysiksi. Tarjoa parmesaani-piimäkastikkeen kanssa.


Aivan älyttömän hyvää ja yksinkertaista! Ensin mietin, että onpa outoa, kun ei ole mitään lisuketta, mutta ei tämä mitään muuta kaivannut. Parsa ja kananmuna ajoivat sen asian. Helppo herkku!

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Keittiön korkkaus


Keittiöni purettiin vesivahingon vuoksi helmikuun ensimmäisellä viikolla ja voitte varmaan uskoa, mikä onnen tunne oli vallalla, kun uuden, silti vielä keskeneräisen, keittiön liesitaso ja uuni kytkettiin toimintaan kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin. Sopivasti juuri ennen pääsiäistä, kiirastorstaina. Tosin keittiö on vielä ilman vesiä, mutta en antanut sen häiritä onnenkyyneleitäni. Ymmärrettävästi samppanjan paikka!


Ystäväni sanoivat, että remonttiaika olisi saattanut olla minulle helpompi, jos olisin taipunut käyttämään sekä mikrossa lämmitettäviä einesruokia, että kertakäyttöastioita. Vaan ei, sille tielle en lähtenyt, joten sitkeästi tiskasin yläkerran kylpyhuoneen altaassa. Toisaalta eihän sitä tiskiäkään kovin paljon tullut, kun mitään ei oikein voinut kokkailla. Tätä kautta vielä kiitokset kaikille ystävilleni, jotka kiikuttivat minulle syötävää kaaoksen keskelle tai kutsuivat kotiinsa syömään. Viikollahan ei ollut mitään ongelmaa, mutta viikonloppuisin sitten tuli tuettua paikallista ruokaravintolatarjontaa. Siis ellei ollut kyläkutsua tarjolla :) Ja tekihän keittiötön kiertävä kokki yhden keikankin, siitä voit lukea täältä, klik.


Mutta nyt on tilanne se, että kaapit ovat seinillä, vaikkakin vielä suojamuovien peitossa. Jollain hassulla tavalla pidän tuosta sinisestä väristä ja sitten vävypoikani sen syyn keksikin! Kaapit näyttävät aivan lonkerotölkin kuosilta ja kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät myös sen, miten tarkka olen lonkeroni merkistä :)


Oikeasti olin jo nähnyt unta paistetuista kananmunista, joten sanomattakin selvää, että pitkäperjantai käynnistyi munakkaalla. Ja induktiolieden ihmettelyllä. Uutta keittiössäni ovat myös nuo välitilan hirret. Tai vanhathan ne ovat, 1800-luvun loppupuolelta, mutta nyt pinkopahvien alta esiin kaivettuina. Lasi vielä tulee päälle suojaksi, mutta jo tässä vaiheessa olen ratkaisuuni ja näkymään erittäin tyytyväinen.


Kovasti kuitenkin mietin, että mikä on se ensimmäinen OIKEA ruoka, jota keittiössäni valmistaisin. Maustehylly(j)ä järjestellessäni tajusin ensinnäkin sen, että minulla on mausteita älytön määrä ja toisekseen tuota maailman kalleinta maustetta eli sahramia hivenen reippaanpuoleisesti..... Päätin siis, että ruoka tulee sisältämään sahramia. Ja varmaan useampikin ruoka lähiaikoina on maustettu sahramilla. Pidän oikein sahrami-teemaviikot!


Apu löytyi Hulluilta Päiviltä mukaan lähteneestä Persiana -kirjasta. Sivumennen sanoen, tämä oli ainoa näiltä päiviltä tekemäni ostos. Hyvin pysyi Happyhamster aisoissa!

Sahramilla ja rosmariinilla maustetut broilerisuikaleet
Persiana -kirja
4 annosta

ripaus sahramin säikeitä
2 rkl kiehuvaa vettä
600 g maustamatonta broilerin rintafileetä suikaloituna
40 g rosmariinia lehdet hienoksi silputtuina (laitoin 25 g)
2 rkl valkosipuliöljyä
reilut 2 tl merisuolahiutaleita
vastarouhittua mustapippuria
kasvisöljyä


Ensimmäinen kommentti liittyy rosmariiniin. 40 g on järkyttävä määrä, itse jaksoin silputa 25 g ja sekin oli aivan liikaa. Rosmariini jyräsi kaikki muut maut. Ohjeessa on pakko olla virhe.... 

Valkosipuliöljyä ei ollut, joten käytin pelkkää oliiviöljyä ja silppusin mukaan pari valkosipulinkynttä. Muuten toimin, kuten ohje sanoi.


Hienonna sahrami huhmareessa (jota en remonttikaaoksesta löytänyt, mutta hienonsin silti), kaada sen päälle 2 rkl kiehuvaaa vettä ja anna hautua vähintään 20 minuuttia, kunnes vesi on jäähtynyt ja värjääntynyt tummanpunaiseksi.


Laita fileesuikaleet kulhoon ja lisää joukkoon valkosipuliöljy, rosmariinisilppu, merisuolahiutaleet, reilusti mustapippuria ja sahramivesi. Sekoita hyvin, jotta suikaleet peittyvät kauttaaltaan marinadiin. Peitä kulho kelmulla ja laitan noin tunniksi kylmään.


Kuumenna iso paistinpannu kovalla keskilämmöllä ja valuta pannulle loraus öljyä. Paista broilerisuikaleita erissä 3-4 minuuttia joka puolelta, kunnes niiden pinta on muuttunut kullanruskeaksi ja ne ovat kypsyneet.


Tarjosin tätä itselleni couscousin kanssa, ilman yhtään mitään muuta, koska jääkaappi oli edelleen melko tyhjä. Lisukkeeksi käy myös vaikka vain pelkkä salaatti.


Hyvää, kun kuvittelin rosmariinimäärän pienemmäksi. Pidän rosmariinista, mutta liika on liikaa, enkä muita mausteita todellakaan edes maistanut. Parin päivän päästä teimme tyttären kanssa pääsiäisjämäsotkotuksen, johon loput suikaleet yhdistettiin sahramirisottojämän ja tuoreiden parsojen kanssa. Siitä tuli hyvää, oikeasti :)

Tarinan opetus: älä sokeasti tottele ohjetta, sielläkin voi olla virheitä tai jotain muuta, joka vaan ei sovi omaan makuusi.



maanantai 3. huhtikuuta 2017

Gourmetkaksikko reissussa


Kaikenmaailman vesivahinkoremonttien vuoksi ei kirjoittaminen oikein ole viime kuukausina sujunut ja mistäs sitä keittiötön ihminen edes kirjoittaisi, kun ei pääse kokkaamaan.  Raportoimatta on jäänyt jo tammikuussa tehty retkikin, kun gourmetkaksikko lähti punaisilla laivoilla Tukholmaan. Ruoka edellä, kuinkas muuten.

Tuon laivamatkailun suhteen olen hyvinkin tapojeni orja ja suuntaan, varsinkin Tukholmaan, yleensä aina Tallink Siljan laivoilla, enkä koskaan käytä Viking Linea. Nyt kohtalo puuttui peliin, arpaonni suosi ja siitä syystä sitten avoimin mielin huhtikuussa 2016 remontoidun Gabriellan kyytiin. Gabriellan ravintolamaailmasta ja varsinkin No Name -ravintolan tastingmenusta olin kuullut hyvää, joten juuri tämä ravintola olikin ykköskohteemme. Menomatkalle emme sinne saaneet pöytää, paluuseen kylläkin. Varsin hämmentävää oli se, että menomatkalla emme nähneet kenenkään syövän ko. ravintolassa, vaikka meille oli myyty ei-oota....... Eikä tunkua ollut paluussakaan, mutta edetään nyt järjestyksessä!

Tässä tarinassa panostetaan enemmän kuviin, mitä tekstiin eli varsinainen kuvatykitys on luvassa!


Niinpä sitten gourmetkaksikko nosti ankkurit ja lähti matkaan. Aina huomaavainen ystäväni oli huolehtinut, että vaatteiden vaihto ja lilan vetäminen luomeen sujuivat hytissä mukavissa tunnelmissa. Työpaikan jääkaapissa ja neopreenisuojuksessa Riihimäeltä Helsinkiin matkustanut samppanja oli lämpötilaltaan täydellinen tähän hetkeen. Luonnollisestikin kaksikolla on aina matkassa mukana omat lasit. TIETENKIN :)



Ensimmäisenä iltana illastimme Bistrotek -ravintolassa, jonka nimi ei antanut mitään viitteitä siitä, että tarjolla oli merenherkkuja! Laivan ravintolat sijaitsivat käytävän varrella ikäänkuin "pötkössä" ja suurinpiirtein lautasliinojen väristä erotti, mikä pöytä kuuluu mihinkin ravintolaan. Nyt matkassa oli hyvin vähän ihmisiä, mutta pelkäänpä, että sesonkiaikaan ravintoloiden ohi vaeltavat ihmisjoukot eivät ainakaan lisää viihtyisyyttä. Nyt ilta oli hiljainen ja meidän lisäksemme tässä ravintolassa oli vain muutamassa pöydässä asiakkaita.


Aloitimme illallisen Ayalan Suomi100 -samppanjalla. Tosin juuri vapailta palannut tarjoilijamme oli tyystin pihalla siitä, että ko. samppanja oli heidän valikoimissaan. Ehkä olisi hyvä ennen työvuoroa pikaisesti käydä läpi, mitä muutoksia vapaiden aikana on tapahtunut tai ainakin siis pitäisi.....



Menu oli melko suppea ja mahtui näin ollen hyvin korttimuotoon, tosin ruksailla ei kuitenkaan tarvinnut.




Hämmentävää oli se, että äyriäisvati olisi pitänyt ymmärtää tilata etukäteen 3 vrk ennen matkaa myyntipalvelusta. Miksi ihmeessä? Valitsin sitten listalta 5 euroa edullisemman päivän äyriäislautasen (42 €), joka myös sisälsi osterit ja gratinoidun hummerin sekä katkarapuja ja monenlaista lisuketta.


Ystäväni valitsi listalta erillisiä pieniä annoksia, joista osa näkyy kuvassa. Tyytyväiseltä hänkin vaikutti valintoihinsa. Viinilistaa emme sitten enempää tutkineet, vaan nautimme Ayalaa läpi aterian.


Viking Linen terminaali Tukholmassa on Södermalmin puolella, joten tyttäreni vinkkien pohjalta päätimmekin ottaa meille entuudestaan tuntemattomampaa aluetta haltuun. Askelmittari olisi ollut hyvä olla matkassa, sillä monta tuntia kävelimme pitkin ja poikin, eikä liiemmin taukoja pidetty.


Lounaspaikaksemme valikoitui oikeastaan ihan sattumalta Kvarnen. Tai sattumalta ja sattumalta. Valintaa edelsi kiivas googlaaminen ja ruokalistojen vertailu viinilasin äärellä. Tämä sattuma johdatti meidät kuitenkin todella mahtavaan paikkaan.




Paikka aivan huokui perinteitä ja tunnelmaa. Legendaarinen ravintola on kuuluisa herkullisesta ruotsalaisesta ruuasta ja suosiosta illanviettopaikkana kertovat viikonlopun pitkät jonot (internetin kertomaa!).





Lounaslistalta valitsimme (perjantai) kala-äyriäsipihvin rehdin perunamuusin kera. Alkuun rouskuttelimme herkullisen leipäkorin antimia, eikä alkusalaattikaan hassumpi ollut.


Mutta mikä mahtava annos pääruoka olikaan! Ehkä suolan määrässä olisi hivenen verran voitu säästellä, mutta muuten täydellinen annos. Hyvällä ruokahalulla pisteltiin menemään, vaikka yritimme pitää mielessä sen, että olimme kuitenkin menossa illalla 7 ruokalajin illalliselle......



Ja sitten reissun pääasiaan eli No Name ravintolan tastingmenun pariin. Olimme varanneet 7 ruokalajien menun ja tuhdista lounaasta huolimatta huomasimme vastaavamme myöntävästi, kun tarjoilijamme tarjosi pienestä lisämaksusta mahdollisuutta vaihtaa menu 9 ruokalajiin. Tottakai me halusimme maistaa kaiken. Tottakai!

No Name ravintolasta olin lukenut Sillä Sipuli -blogista jutun ja itse asiassa juuri se juttu minut tälle reissulle innostikin (arpaonnen lisäksi). Kyseisen blogin pääset lukemaan täältä, klik. Seuraavaksi sitten kuvakertomus meidän illallisesta.


Ravintola sijaitsi saman käytävän varrella, millä edellisenkin illan ravintola. Itseasiassa Bistrotek sijaitsee kuvassa näkyvien valkoisten kattovalaisimien alla. Olimme illan ensimmäisen kattauksen ainoat asiakkaat, mikä oli hämmentävää. Ei tämä ainakaan hinnasta voi olla kiinni! Ehkä sitten ihmisille on vaan helpompaa mennä buffeepöytien äärelle, silloin syödään tehokkaasti ja paljon. Jokainen meistä tietysti tekee omat valintansa, ei siinä mitään. Me totesimme, että laivalla ei meille ollut juurikaan muuta kiinnostavaa tekemistä, kuin herkuttelu, joten sitten vaan maistelemaan!


Mikään gourmetkaksikon illallinen ei ala ilman kuohuvaa. Ellei sitä nautita läpi koko aterian, niin vähintäänkin alkuun lasillinen. Jacques Bruére 2010 Blanc de Blancs oli herkun nimi.


Tattarileipä, kermaviiliä, purjotuhkaa ja ruohosipulia.


Keittiön tervehdyksenä selleriä, omenaa ja tryffelimajoneesia.




Ensimmäisenä viininä Dr. Pauly-Bergweiler Riesling Feinherb 2015 ja sen kanssa lanttutacoja, jossa myös kuusenkerkkämarinoitua ja fermentoitua naurista, sekä graavattua kananmunankeltuaista ja poromurua.

Graavattu kananmunankeltuainen oli meille aivan uusi juttu. Se tehdään näin. Kananmunankeltuainen asetetaan varovaisesti kokonaisena suolapedille ja myös peitetään suolalla, annetaan olla yön yli. Sitten sen annetaan olla vielä ilman suolaa 60 asteisessa uunissa toisen yön yli. Ja vasta sitten kuivataan ja raastetaan. Hieman toisenlainen ohje löytyy Maistuis varmaan sullekin! -blogista, klik. Ehkä tätä on itsekin kokeiltava!


Emme kumpikaan ole mitään oluen ystäviä, joten pientä nikottelua oli havaittavissa, kun seuraava juoma olikin kalifornialaista vehnäolutta. Vähän myös hämmästelimme sitä, että kun menun kantava teema oli lähiruoka, kotimaisuus ja perinteiset ruuanvalmistustavat, niin olisihan sitä nyt löytynyt tarjolle aivan varmasti myös kotimaisen pienpanimon vehnäoluttakin. Pitikö se nyt Sierra Nevadasta saakka tuoda?


Perunarieska (fermentoidusta perunasta), peuratartar, muikunmätiä, punasipulisilppua ja kurkkua omassa liemessään oli mielestäni ehkä herkullisin illan annoksista. Ja kaunein. Ja ehdottomasti myös kotona toteutettavissa oleva.




Oluen kera nautimme myös seuraavaksi tarjolle tuotua fenkolilla ja pellavansiemenillä maustettua patonkia sekä piparjuurella ryyditettyä hirssi-punajuuripuuroa. Annos oli hyvin risottomainen ja maukas. Puffattu hirssi toi annokseen mukavaa rapeutta. Kelpo annos. Vaikka olikin olutta.



Seuraava juoma olikin sitten alkoholiton inkivääriolut. Ja sen kanssa possusylttyä. Voi luoja, kyllä nyt koeteltiin meikäläisen rajoja. Ruoka, jota olen kammoksunut AINA. Mutta nyt siis possusylttyä, savumajoneesia, fermentoitua punaista porkkanaa, sellerisuikale, sipulia.


Ihme tapahtui ja söin koko annoksen. Ajattelin laittaa äidille viestin tapahtuneesta, koska ensi kertaa elämässäni kykenin moiseen. Olisiko se ollut se savumajoneesi, joka tässä auttoi!



Neljän alkuruuan jälkeen makumatka jatkui kohti pääruokia. Viininä etelä-afrikkalainen Springfield Estate Wild Yeast Chardonnay 2014. Vuosikerrasta 2013 löytyy Viini -lehden arvostelu, jonka pääset lukemaan täältä, klik. Nieriää, beurre blanc -kastiketta, maa-artisokkapyrettä ja kyssäkaalispagettia (jää kalapalan alle, eikä näy kuvassa). Viini, vaikkakaan siinä ei ollut tammea, oli mielestäni melko voimakas kalalle. Pärjäsi kyllä kyssäkaalille, mutta jyräsi muut maut. Heikko annos, josta en erityisemmin pitänyt.


Toisen pääruuan viini nosti odotukset kattoon! Jos juomana on Amaronea, ei mikään voi mennä pieleen. Ei. Eihän?


Vaan meni. Tilliliha -hengessä tarjottua naudan etuselkää, tillillä maustettua portviinikastiketta sekä juurespyrettä palsternakasta, porkkanasta ja perunasta. Minulle lihassa oli liikaa epämääräisyyksiä eli läskiä tai jotain muuta pehmeää ja niljakasta. Sitä oli liikaa. Sitä ei saanut pois. Pyreen söin ja viinin join. Se oli siinä.



Pääruokien jälkeen tuli jälkiruuat. Niitä tuli kolme. Jälkiruokaihmisen onnen hetkiä. Ja vielä omat viinit kaikille. Jälkiruokaviini-ihmisen onnen hetkiä..... Yarden Heights Winen vuosikerta 2015 löytyy muuten myös Alkon tilausvalikoimasta, klik.


Jogurtissa haudutettua päärynää, kinuskia, alla piparkakkumurua ja päällä hienon hienoa Aura-juustoraastetta.




Toisen jälkiruuan kanssa tarjottiin sekä kahvia, että italialaista makeaa kuohuviiniä, Asti Ganciaa. Annoksessa lakkasorbetti lepäsi jogurtin päällä, mukana hasselpähkinää sekä suolaa. Ja mikä yllättävintä, ahvenanmaalaista rapsiöljyä. Öljy jälkiruuassa oli melko erikoista, yllättävän hyvää!




Ja niin sitten kävi, että viimeinen jälkiruoka vei voiton näistä kolmesta. Tokaj'n saattelemana friteerattu omenapiirakka, sellerijäätelöä ja karamellikastiketta. Vei kielen mennessään, nam!


Vielä menut muistoksi tästä 2 tuntia 45 minuuttia kestäneestä makujen ilotulituksesta. Vaikka kaikesta emme pitäneet, oli kokonaisuus kuitenkin joka lantin arvoinen. Erityiskiitos loistavasta palvelusta! Ja koska olimme kattauksen ainoat asiakkaat, saimme tarjoilijamme jakamattoman huomion.


Molempina iltoina nautimme lasilliset illallisen jälkeen tässä Living Roomiksi nimetyssä baarissa. Täällä sattui ensimmäisenä hassu tilanne..... Paikalla oli yksi miestarjoilija, ei varsinaista baaritiskiä, vaan tarjoilu pöytiin. Istuimme mukavasti sohvalla samppanjatyynyihin nojaillen ja kehuimme tilaustamme vastaanottaneelle tarjoilijalle, että onpas viihtyisä paikka. No, mitäpä vastasi hän? Totesi hyvin lakonisesti, että no joo, tää paikka näyttää paremmalta, mitä on. Jep jep, mitäpä siinä sitten enää asiakas muuta väittämään :)


Kuten aikaisemmin jo mainitsin, laivalla ei juurikaan tungosta ollut. Ei kumpanakaan iltana. Kuva kertoo, millainen meno tanssiravintolassa oli...... Ja oli muuten maailman tympein bilebändi esiintymässä, harmi, että ei siitä tullut napattua kuvaa.



Taxfreen samppanjavalikoimaa toki tutkimme, mutta varsinaiset ostokset tulikin sitten tehtyä viinibaarin yhteydessä olevasta myymälästä. Täällä ei ostoksia tarvinnut tehdä sokkona, sillä ystävällinen henkilökunta kaatoi meille myös pieniä maistiaisia. Kuvassa punainen on maistiainen, että ei sentään noin hulppeita samppanja-annoksia vastikkeetta saanut......



Ja tulihan sitä vähän muutakin hankittua. Kuten nyt vaikkapa Vans'n tennarit (outlet-hinta vaivaiset 29€), kahden ilmaisristeilyn verran. No, siinä on se hyvä puoli, että nyt tyttären perhe pääsee Tukholmaan muutamaksi päiväksi lomailemaan ja minä muutan siksi aikaa heidän kotiinsa helsinkiläistä leikkimään. Sitä odotellessa!