perjantai 31. elokuuta 2018

Kesä päättyy venetsialaisiin?

Venetsialaiset. Nuo vene- ja mökkikansan kesäkauden päättäjäiset, jotka 100 vuoden perinteestä huolimatta ovat vasta viime vuosina levinneet Länsi-Suomen rannikkokaupungeista koko maahan. Värikkäitä lyhtyjä, nuotioita, ilotulitteita. Kaikki tuntuivat olevan mökeillään tätä juhlaa viettämässä, myös minä. Sitä ei noin kymmenvuotisen mökkiläishistoriani aikana ole tapahtunut kuin muutaman kerran. Ja säälittävää tai ei, mutta vietin iltaa järjestämällä rapujuhlat itselleni. Vain itselleni!



Saunoin ja uin kiireettä. Jo hyvissä ajoin, valoisaan aikaan. Sitten katoin itselleni herkullisen rapuillallisen, viineineen ja snapseineen. Laulamaan en kuitenkaan ryhtynyt! Huomaathan muuten ilon aiheeni? Upeat vanhat emalilautaset, jotka ovat kuin luotuja rapujuhlakattaukseen. Tosin näitä löytyy Happyhamsterin varastoista myös vihreinä ja keltaisinakin......Ja olisikohan ollut myös sinisenäkin. Happyhamster on parantumaton!


Ravustuksen hoidin Stockmannin Herkussa. Kotimaiset 12+ senttiset täpläravut olivat melko hinnakkaat, kuusi kappaletta lähes 40 euroa, mutta kerrankos sitä rapujuhlia vietetään!


Viinin hain paikallisesta myymälästä sanomalla, että haluan jonkun IHANAN viinin ravuille, mutta en uuden maailman Sauvignon Blanceja, koska ne ovat mielestäni jyräävän herukkaisia ravun hennolle maulle. Sain, mitä pyysin.


Pazo de Villarei Albariño 2016 Espanjasta (14,49 €). Kuiva, hapokas, viheromenainen, keltaluumuinen, kypsän sitruksinen, yrttinen, hennon greipinkuorinen, vivahteikas. Tuohon määritelmään, että viini on greipinkuorinen, törmäsin kyllä ensimmäistä kertaa! Tuote saa Viini -lehdeltä kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).



Snapsien kanssa olin maltillinen, minimaalisesta Stolichnaya -pullosta tuli aivan riittävä määrä (5 cl) kahdelle rapuleivälle :)



Ilta oli järisyttävän kaunis. Tosin myöhemmin luin, että huikea auringonlaskun väritys johtui Pohjois-Amerikan metsäpalojen savujen vaikutuksesta. Se ei sitten tarkemmin ajateltuna tuntunutkaan kovin mukavalta...... Vaikka taivas hohtikin upean punaisena.

Kuivan kesän johdosta olin jo tyystin luopunut sienisaaliin toivosta. Yleensä mökkirinne on keltaisenaan kantarelleista ja salainen mustatorvisienipaikka tuottaa mukavaa satoa, vaan ei tänä vuonna. Vähän skeptisin mielin lähdin metsälenkille. En edes koria ottanut mukaan, pienen kangaskassin vain.




Mutta siellä ne olivat! Herkkutatit ja kantarellit. Oi onnea, kun niitä perkailin, kohta on päästävä metsään uudelleen.


Herkkutatit pilkoin, paistoin ja pistin pakkaseen. Samoin kantarellit. Pakastimessa on kyllä varmuuden vuoksi edellisen edellisten vuosien satoakin tallessa.... Sienestys on niin hienoa, sielu ja ajatus lepää. Suotta sitä puuhaa ei kutsuta hiljaiseksi metsästykseksi!




Ja loppuiko kesä nyt sitten näihin venetsialaisiin? Selkeät syksyn merkit kyllä ovat ilmassa, yöt viileitä, mutta päivälämpötilat huitelevat parissakymmenessä. En luovuta vielä, syyskuu on edelleen oivaa aikaa mökkeillä! Kuvassa näkymä terassilta sisälle rakkaaseen retromökkiimme. Mikäs siellä on ollessa, poltella kynttilöitä ja nauttia pilkkopimeistä illoista. Tykkään!



sunnuntai 26. elokuuta 2018

Sauna + samppanja + ystävät = kesän paras viikonloppu


Koko ystäväporukalla lomat ja huikea kesä takana, mutta ilmojen jatkuessa suotuisina, suuntasimme viettämään  vielä yhteistä mökkiviikonloppua saunan, samppanjan ja hyvän ruuan merkeissä. Tässä tunnelmia ja juoma- sekä ruokavinkkejä. Reseptit ovat osin ystävämme arkistoista, joten ihan jokaisen oikea alkuperä ei ole selvillä, mutta toivottavasti se ei haittaa!

Perjantaina lähdettiin matkaan ja ruuat tulevat tässä nyt kronologisessa järjestyksessä. Maisemat ja samppanjat puolestaan vähän miten sattuu.

Savukaritsawrapit
4 annosta

600 g savustettua karitsanpaistia
100 g murskattuja saksanpähkinöitä
½ sellerin varsi paloiteltuna
1 rkl sitruunamehua
1 dl majoneesia
1 dl créme fraichea
1 rkl juoksevaa hunajaa
2 punaista omenaa paloiteltuna
suolaa
mustapippuria
4-6 valmista vehnätortillaa

Ohjeen mukaan piti 8 siivua paistia pilkkoa pieniksi kuutioiksi. Pilkoimme koko paistin. Loput kuutiot hyödynsimme seuraavan aamun munakkaassa. Eli vähempikin määrä, ehkä 400 g karitsaa riittää tähän ruokaan vallan mainiosti.

Ohjeessa myös kehoitettiin pilkkomaan ja ryöppäämään puolikas varsisellerin varsi. Siis mitä? Olimme rohkeita ja käytimme yhden kokonaisen varren. Ryöppäys suoritettiin, mutta mietimme wrappeja syödessä, että miksi se piti tehdä? Varsisellerin maku kun oli tyystin kadonnut.......


Yhdistä kaikki täytteen ainekset, mausta suolalla ja pippurilla. Levitä täyte tortillojen päälle, kääri rullalle ja leikkaa annospaloiksi.



Lisukkeeksi valmistimme halloumisalaattia, jolle ohjeen löydät täältä, klik.

Ruokaviinihankinnat teimme Helsingistä, Alkon Arkadian myymälästä. Siellä on aivan huikea palvelu ja asiantuntemus. Heitimme ennakkoluulomme romukoppaan ja heittäydyimme täysin ammattitaitoisen asiakaspalvelijan huomaan.


Savukaritsalle valitsimme kaksi viiniä, vertailun vuoksi. T-o-d-e-l-l-a ennakkoluulottomasti toinen oli rosé.....  Minuty Prestige Rosé 2017 (23,90 €) on tarjolla Alkon erikoiserissä, joten täyttä varmuutta saatavuudesta jatkossa ei ole. Kuiva, hapokas, mansikkainen, herukkainen, kukkainen, kevyen kirsikkainen, mineraalinen ja rodukas viini Ranskan Provencesta, roséviinien alkulähteiltä. Toisena sitten punaista Italian Piemontesta. Michele Chiarlo Le Orme Barbera d'Asti 2014 Alkon tilausvalikoimasta (19,90 €). Paremmuusäänestyksessä kummallakin viinillä oli kannattajansa. Ja minun, joka ei pidä roséesta, eikä oikein lämpene italialaislle punaviineillekään, oli erittäin vaikeaa valita parasta. Ehkä tämä kääntyi kuitenkin omalta kohdaltani Italian voitoksi.


Aamuisin nautiskelimme hitaat ja runsaat brunssit. Lauantaina vieläpä oikein Mimosan kera! Pöydästämme löytyi herkullisen uunimunakkaan (savukaritsakuutioilla höystetyn) lisäksi myös kotitekoisia karjalanpiirakoita. Ohjeen niihin löydät täältä, klik.



Lauantaina päivällä laitoimme grillin kuumaksi ja maistelimme maukkaita makkaroita. Aina raakamakkaroista Wigrenin herkkulenkkiin.


Samppanjoista ehkä ykköseksi taisi nousta Champagne Gonet-Medeville Blanc de Noirs. Valitettavasti tätä jumalten juomaa ei löydy Suomesta, sillä olin tuonut tämän keväiseltä Suomen Champagne -seuran Tallinnan matkalta. Ja ostanut sen casinolta.....hmmmm, kuulostaa sopivasti vähän epämääräiseltä! Ihastuin juomaan casinolla järjestetyssä tastingissä ja päätin avata pullon seurassa, joka varmasti ymmärtää hyvän päälle. Ja ymmärsivät! Joudunkohan tekemään uuden casinoreissun?

Valkosipuli-aurajuustoetanat
6 annosta

2-3 prk säilyke-etanoita (isoja, mikäli mahdollista)
150 g voita
1½ Aura-juustokolmiota tai pussillinen Aura-murua
3 valkosipulinkynttä
valkopippuria
korppujauhoja

Pehmennä voi ja aurajuusto, lisää hienonnettu valkosipuli ja valkopippuri. Sekoita tasaiseksi tahnaksi. Anna tahnan makujen tasaantua jääkaapissa muutama tunti tai yön yli.




Aseta etanat pannuun (mikäli etanat ovat pieniä, niin voi laittaa aina kaksi yhteen koloon) ja laita tahnaa reilu nokare etanan päälle. Ripottle päälle hieman korppujauhoja. Paista 200 asteisessa uunissa 10-12 minuuttia. Nauti paahtoleipäkolmioiden kanssa.


Klassikkoruualle klassikkoviini. Itse en pysty edes oikein ajattelemaan etanoita ilman Chablis'ta, joten hyvä, kun Alkossa oltiin samoilla linjoilla! J.Moreau & Fils Chablis 2016 (20,98 €), Ranskan Bourgognesta, 100% Chardonnay. Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, viheromenainen, keltaluumuinen, kevyen mantelinen. Ja koska on kyse vakiovalikoiman viinistä, niin silloin löytyy myös Viini -lehden arvostelu. Kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), mutta moitteet kovasta hinnasta.

Lauantai-illan pääruokaa on ystäväni äiti valmistanut perheelleen ainakin jo parin vuosikymmenen ajan. Tästä alkoikin mielessäni itää ajatus nostalgiaruokaillasta......Mutta mennään asia kerrallaan, nyt kanapadan pariin!

Lentävän lohikäärmeen kanapata
4-5 annosta

1 kg broileria/kanaa
75 g voita/margariinia
suolaa
valkopippuria
1½ dl portviiniä
1 valkosipulinkynsi murskattuna
4 dl paksua kermaa
200 g herkkusieniä
2 rkl voita/margariinia

Mikäli käytät "oikeaa" kanaa, kuten alkuperäisessä ohjeessa, niin kana puhdistetaan ja jaetaan valmiisiin annospaloihin. Koivet erikseen, samoin siivet ja selkäosa jaetaan kahteen osaan. Tai sitten voi oikoa ja käyttää juuri sellaista broileria, mitä haluat. Maustamatonta tietenkin.

Kananpalat ruskistetaan paistinpannulla margariinissa tai voissa, jonka jälkeen ne nostetaan paksupohjaiseen pataan. Lisätään mukaan suola, valkopippuri sekä portviini.

Annetaan lihan hautua hiljalleen kannen alla miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia (broileri 30 min) tai siihen asti, kunnes liha on kypsää. Lihapalat nostetaan padasta pois.

Liemeen lisätään murskattu valkosipulinkynsi ja kerma. Annetaan hiljalleen kiehua ilman kantta, kunnes kastike on sakeaa.

Herkkusienet puhdistetaan, viipaloidaan ja paistetaan vaaleanruskeiksi ja lisätään valmiiseen kastikkeeseen. Sen jälkeen myös lihapalat nostetaan takaisin pataan ja annetaan lämmetä uudelleen.


Pata tarjottiin riisin ja tomaatti-mozzarellasalaatin kera. Portviinistä johtuen kana ei näyttänyt kanalta, vaan enemmän riistalinnulta! Hyvin maistui meille kaikille.


Kanapadan viiniksi valikoitui kalifornialainen Hahn Pinot Noir 2016 (18,99 €). Keskitäyteläinen, keskitanniininen, punaherukkainen, kirsikkainen, mansikkainen, kukkainen, paahteinen. Viini -lehdeltä neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen).

Rommiliemessä marinoidut marjat ja mascarponemousse
6 annosta

1 litra tuoreita marjoja ja hedelmiä

Rommiliemi
2 dl vettä
200 g sokeria
3 rkl tummaa rommia
2 rkl sitruunamehua

Mascarponemousse
2 dl kuohukermaa
250 g mascarponejuustoa
1 rkl sokeria
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria

Aloita rommiliemestä. Laita kattilaan vesi, sokeri, rommi ja keitä niin, että seos aavistuksen kiehuu kasaan. Lisää sitruunamehu ja kaada puhdistettujen marjojen päälle kulhoon. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin maustumaan vähintään tunniksi.

Moussea varten vaahdota kuohukerma. Notkista sähkövatkaimella toisessa kulhossa mascarponejuusto, sokeri ja vaniljasokeri. Yhdistä kermavaahto varovasti sekoittaen marcarponevaahtoon ja mausta sitruunamehulla.

Jaa marinoituneet marjat annoskulhoihin ja nosta mascarponemoussea annosten päälle. Herkkua! Herkkua, josta ei kuitenkaan hämärien valaistusolosuhteiden vuoksi ole kuvaa.....


Mutta viinistä löytyy kuva! Tai siis tyhjästä pullosta seuraavana päivänä, mutta onhan sekin tyhjää parempi...... Saksasta, Moselin alueelta Schmitges Treppchen Riesling Auslese 2016 (18,60 € / 0,375 l Alkon tilausvalikoimasta) on makea, hapokas, mausteinen, hunajainen ja hunajameloninen. Näin jälkiruokaviinejä rakastavan ihmisen näkökulmasta kokeilemisen arvoinen juoma, joka loistavasti kruunasi ja päätti illallisemme.

Loppuun vielä muutama kuva mökkimaisemista, sekä samppanjoista. Tietenkin, kun tästä porukasta on kyse!




Kerää koko sarja :)
Viinipullon korkkejahan keräävät kaikki, mutta vain harva näitä samppanjapullojen metalliläpysköjä. Tai miksi niitä nyt kutsutaankaan, Hieno lisäys ystäväni kokoelmaan!

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Serkkupäivä Tampereella

Äitini on ainoa lapsi ja isälläni on vain yksi sisar, tästä johtuen minulla sisarieni kanssa on vain kaksi serkkua. Vaan eipä ihminen enempää tarvitsekaan, kun on hyvät serkut! Laatu siis korvaa määrän. Säännöllisen epäsäännöllisesti yritämme tavata muutoinkin kuin vain sukujuhlissa, nyt jälleen oli tapaamisen aika.

Helteistä päivää päädyimme viettämään Tampereelle. Serkut tulivat meitä asemalle vastaan ja suuntasimme suoriltaan Laukontorille lounastamaan. Enemmän kuin varsinaisia torikauppiaita, siellä näyttää nykyisin olevan erilaisia ruokia tarjoavia yrittäjiä. Sopi meille! Itse kurvasin hakemaan Tapolan mustaa makkaraa, nääs kun Tampereella kerran ollaan. Tosin yksi musta pötkylä oli minulle aivan riittävä annos.




Siitä sitten siirryimmekin saunaravintola Kuumaan, torin laidalle, Ratinan suvannon rannalle. Emme kylläkään saunaan, vaan helteiselle terassille, vilvoittavien juomien pariin. Lämpötila saattoi auringossa kyllä hipoa hyvinkin saunan vastaavia.....



Päivämme ei suinkaan mennyt ihan terasseilla istuskeluun, vaikka kieltämättä sekin houkutti. Kävimme mm. ihmettelemässä Rosa Liksomin taidetta ja tutustuimme Vakoilumuseon näyttelyyn. Harmi vaan, että museossa ei saanut kuvata!





Päivällistä/illallista varten olimme varanneet pöydän uuden kauppakeskus Ratinan huipulta, Arto Rastaan pyörittämästä ravintola Periscopesta. Ennen ruokailua Aperol-hetki ravintolan terassilla, huikeiden näköalojen äärellä.



Ja sitten syömään. Näköalat vain paranivat ja iloitsimme saamastamme ikkunapöydästä!



Alkuun gin&tonic, paikallisittain.  Tampere Brewing & Distillingin valmistama Tampere GIN on uutuus, jota ei vielä löydy Alkonkaan valikoimista. Ja voi olla, että ei tule löytymäänkään, sillä tässä vaiheessa juomaa on valmistettu vain 270 pulloa ja parhaiten sen makuun pääset valikoiduissa tamperelaisissa ravintoloissa. Valmistajan mukaan juomassa maistuu neljä vuodenaikaa eli keväisten yrttien tuoreus, auringon kypsyttämät hedelmät, syksyn mehevät marjat ja joulun lämpimät mausteet. Gin-makuni on selvästi kehittynyt ja olen huomannut pitäväni näistä uusista suomalaisista huipputuotteista (esim. Napue), maut ovat todella pehmeitä. Tampere GIN tarjottiin basilikalla ja limellä maustettuna.


Sitten ruuan pariin. Menun alkuruuat on ajateltu niin, että ne on helppo jakaa kahden ruokailijan kesken. Näin kun olimme ensimmäistä kertaa asiakkaina, niin teimme kuten suositeltiin eli jaoimme alkuruuat.



Annoksien koon puolesta se ei olisi todellakaan ollut tarpeen. Kuvassa siis puolikas rapukakku-annoksesta eli yksi kakkukikkare. Lisänä paahdettua pimiento-paprikaa, vihreää tomaattikastiketta ja fingerlimeä (10 €, josta osuuteni siis 5 €). Viininä slovakialainen Château Bela 2016.


Pääruuaksi valitsin grillattua naudan sisäfileetä (180 g), chili-valkosipulivoita, paahdettua valkosipulia, tomaattia, padron-paprikaa ja grillattua limeä (28 €). Tilasin pihvin mediumina, sain sen kypsänä. Ystävällinen tarjoilijamme oli valmis tuomaan minulle uuden annoksen, mutta sanoin, että se on tarpeetonta, koska liha oli todella herkullista! Ja minulla oli hillitön nälkä, en olisi myöskään enää jaksanut odotella uutta. Todella hyvä annos!


Lisukkeiden kanssa oli sitten vähän säätämistä. Kuuden hengen seurueemme tilasi neljä kertaa Chips'n Dips eli rapeaa bataattia ja lehtikaalia, sekä aiolia ja piparjuurijogurttia (5 €), sekä kaksi kertaa sokerisuolattua avokadoa ja tomaattia (5 €). Kuvassa on neljälle tarkoitettu kulho ensin mainittua. Tätä oli todella vähän! Mietimme, että jos vaikka kaksi olisi tilannut, niin todennäköisesti pöytään olisi saatu tämä sama kulho. Nyt maksoimme tästä yhteensä 20 euroa, mikä on todella paljon kipollisesta  bataattisipsejä ja lehtikaalia! Hyvää oli, mutta kun sitä oli vähän, niin sitä vaan oli vähän. Ja sillä selvä.


Pääruokani punaviini Gran Cerdo 2017 olikin vanha tuttu Espanjan Riojasta, joka löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta (13,90 €). 90% Tempranillo, 10% Graciano. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, aromikas, vadelmainen, tumman kirsikkainen. Lisää tuottaja Gonzalo Gonzalosta ja kumppaneista voit lukea maahantuojan sivuilta, klik.


Jälkiruoka päättää kaikki hyvät ateriat, niin myös nyt. Suklaapavlovaa, paahdettua valkosuklaavanukasta, kirsikkaa ja suolakaramellikastiketta (10 €). Huomaan, että jos listalla mainitaan nykyisin suolakaramellikastike, niin siitä en pääse yli enkä ympäri! Näinhän kävi myös Turku Food & Wine -festareilla....... Miellyin tähän makeaan päätökseen kovin!


Ja ei jälkiruokaa ilman jälkiruokaviiniä! Eihän? Itävaltalainen Nittnaus Beerenauslese Rosé Exquisit 2015 löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta (17,10 € / 0,375 l). Makea, hapokas, aprikoosinen, persikkainen, trooppisen hedelmäinen. Hieno päivä, hieno viini, hienot maisemat. Loppulaskuni ravintolassa oli 101,50 €. Alku- ja jälkiruuat oli aivan maltillisesti hinnoiteltuja ja kyllähän se niin on, että tänä päivänä liha-annoksesta tuon melkein 3kymppiä joutuu pulittamaan. Laskuani nosti juomilla keuliminen....... Jälleen kerran! Lasillinen Gran Cerdoa maksoi enemmän mitä pullollinen Alkossa, enhän minä sille mitään voi. Enhän? Selittelyä....... Tyytyväinen olin kokonaisuuteen, palveluun, ravintolaan kaiken kaikkiaan, vaikka annosten jakamisesta en olekaan innostunut. Varmasti tulen tänne uudelleen!


Yhdeksän tunnin mittainen serkkupäivä sujahti kuin siivillä! Juttua ja naurua riitti, onneksemme omaamme hyvin samanlaisen, hivenen ehkä omituisenkin huumorintajun. Samaa sukua! Nääs.