Kesä päättyy venetsialaisiin?

Venetsialaiset. Nuo vene- ja mökkikansan kesäkauden päättäjäiset, jotka 100 vuoden perinteestä huolimatta ovat vasta viime vuosina levinneet Länsi-Suomen rannikkokaupungeista koko maahan. Värikkäitä lyhtyjä, nuotioita, ilotulitteita. Kaikki tuntuivat olevan mökeillään tätä juhlaa viettämässä, myös minä. Sitä ei noin kymmenvuotisen mökkiläishistoriani aikana ole tapahtunut kuin muutaman kerran. Ja säälittävää tai ei, mutta vietin iltaa järjestämällä rapujuhlat itselleni. Vain itselleni!

Saunoin ja uin kiireettä. Jo hyvissä ajoin, valoisaan aikaan. Sitten katoin itselleni herkullisen rapuillallisen, viineineen ja snapseineen. Laulamaan en kuitenkaan ryhtynyt! Huomaathan muuten ilon aiheeni? Upeat vanhat emalilautaset, jotka ovat kuin luotuja rapujuhlakattaukseen. Tosin näitä löytyy Happyhamsterin varastoista myös vihreinä ja keltaisinakin......Ja olisikohan ollut myös sinisenäkin. Happyhamster on parantumaton!

Ravustuksen hoidin Stockmannin Herkussa. Kotimaiset 12+ senttiset täpläravut olivat melko hinnakkaat, kuusi kappaletta lähes 40 euroa, mutta kerrankos sitä rapujuhlia vietetään!

Viinin hain paikallisesta myymälästä sanomalla, että haluan jonkun IHANAN viinin ravuille, mutta en uuden maailman Sauvignon Blanceja, koska ne ovat mielestäni jyräävän herukkaisia ravun hennolle maulle. Sain, mitä pyysin.

Pazo de Villarei Albariño 2016 Espanjasta (14,49 €). Kuiva, hapokas, viheromenainen, keltaluumuinen, kypsän sitruksinen, yrttinen, hennon greipinkuorinen, vivahteikas. Tuohon määritelmään, että viini on greipinkuorinen, törmäsin kyllä ensimmäistä kertaa! Tuote saa Viini -lehdeltä kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).

Snapsien kanssa olin maltillinen, minimaalisesta Stolichnaya -pullosta tuli aivan riittävä määrä (5 cl) kahdelle rapuleivälle :)

Ilta oli järisyttävän kaunis. Tosin myöhemmin luin, että huikea auringonlaskun väritys johtui Pohjois-Amerikan metsäpalojen savujen vaikutuksesta. Se ei sitten tarkemmin ajateltuna tuntunutkaan kovin mukavalta...... Vaikka taivas hohtikin upean punaisena.

Kuivan kesän johdosta olin jo tyystin luopunut sienisaaliin toivosta. Yleensä mökkirinne on keltaisenaan kantarelleista ja salainen mustatorvisienipaikka tuottaa mukavaa satoa, vaan ei tänä vuonna. Vähän skeptisin mielin lähdin metsälenkille. En edes koria ottanut mukaan, pienen kangaskassin vain.

Mutta siellä ne olivat! Herkkutatit ja kantarellit. Oi onnea, kun niitä perkailin, kohta on päästävä metsään uudelleen.

Herkkutatit pilkoin, paistoin ja pistin pakkaseen. Samoin kantarellit. Pakastimessa on kyllä varmuuden vuoksi edellisen edellisten vuosien satoakin tallessa.... Sienestys on niin hienoa, sielu ja ajatus lepää. Suotta sitä puuhaa ei kutsuta hiljaiseksi metsästykseksi!

Ja loppuiko kesä nyt sitten näihin venetsialaisiin? Selkeät syksyn merkit kyllä ovat ilmassa, yöt viileitä, mutta päivälämpötilat huitelevat parissakymmenessä. En luovuta vielä, syyskuu on edelleen oivaa aikaa mökkeillä! Kuvassa näkymä terassilta sisälle rakkaaseen retromökkiimme. Mikäs siellä on ollessa, poltella kynttilöitä ja nauttia pilkkopimeistä illoista. Tykkään!