Nuorin tyttäreni asuu puolisonsa kanssa Turussa, joten kyllähän siellä on ainakin kerran kesässä päästävä käymään! Tyttäreni on vähintäänkin yhtä innokas ruokaharrastaja, mitä minäkin, joten luontevaa olikin, että näiden muutaman lomapäivän ohjelma pyöri melkolailla hyvän ruuan ympärillä.
Ensimmäisenä helteisenä iltana kapusimme Kakolanruusuun, Kakolanmäelle. Huh, hiki virtasi täysin hallitsemattomasti ja viileän tyylikäs eleganssi sen myötä, kuin vesi hanhen selästä. Onneksi vanhassa vankilasssa, vaikkakin entisen hallintosiiven tiloissa, oli siedettävän viileää!
Kakolanruusu on niin ikään turkulaisen Kaskis -ravintolan sisar- vaiko tytärravintola, samat omistajat pyörittävät kuitenkin molempia. Kaskis nauttii loppumattomalta tuntuvaa suosiota, enkä sinne vieläkään ole onnistunut pääsemään, ehkä vielä joskus.
Pidin ravintolan sisustuksesta, ihmettelimme vain sitä, miksi kaikki asiakkaat sijoitettiin samaan, melko pieneen huoneeseen, vieri viereen, vaikka tilaa olisi ollut enemmänkin. Nyt istuttiin hyvinkin lähellä naapuripöytiä ja vaivatta olisimme halutessamme kuulleet kaikkien keskustelut. Onneksi meillä riitti puhuttavaa omastakin takaa! Joten ehkäpä meitä kuunneltiin?
Ruokavalinnassamme päädyimme Kakolan pitoihin, johon sisältyi alkuruokia, kaksi pääruokaa ja jälkiruoka 55 eurolla. Minä valitsin ruokien seuraksi viinipaketin (40 €).
Hapanjuureen leivottua leipää ja karhunlaukkatuorejuustolevitettä. Oikein maukasta ja ajattelinkin kokeilla tätä kotona, vaikka tuskin kuivatulla karhunlaukalla pääsee aivan samanlaiseen lopputulokseen. Kokeilla kuitenkin aina kannattaa.
Alkuruuista ensimmäisenä otin kuvan lohiannoksesta. Kotimaista sokerisuolattua lohta kevyesti savustettuna sekä kuusenkerkkäcreme.
Toisena kanavarras, johon oli käytetty reittä ja sydäntä. Lisänä sataykastiketta, korianteria ja kevätsipulia.
Nämä alkuruuat siis tarjottiin yhtäaikaa ja vielä lisänä Lindrothin puutarhan salaattia ja tuoretta parsaa. Lohi oli ehdoton suosikkimme. Ei kanavarraskaan huono ollut, ei todellakaan ja yllätyin myös siitä, että sydän ei ollut niin vastenmielinen, mitä ehkä kuvittelin. Rakenteeltaan vähän sellainen napakka pallukka. Ja hakkasi mennen tullen edellisen sydänkokemukseni, joka oli karitsansydäntä Pastiksessa. Se kun jäi syömättä.
Alkuruokien viininä Villa Maria Lightly Sparkling Sauvignon Blanc 2016 Uudesta Seelannista (16,40 € Alkon tilausvalikoimassa). Kuiva, hapokas, hedelmäinen, sitruksinen, mausteinen, yrttinen, pirskahteleva. Ei suuria tunteita herättävä, eikä liian herukkainen, mitä Uuden Seelannin Sauvignon Blancit usein tuppaavat olemaan.
Pääruokana kalaa ja lihaa. Kokonaisena grillattu siika yhteisesti jaettavaksi. Tässä kohdin muistin jälleen sen, miksi en pidä jaettavista annoksista. Emme olleet mitään mestareita kalan jakamisessa, riivittiin ja räävittiin siitä paloja lautasillemme. Minulle osa ruokailun nautintoa on kauniisti asetellut annokset, nyt oltiin kaukana siitä!
Kalan kaveriksi Langhe DOC Rossese Bianco Italian Piemontesta. Rypäleenä entuudestaan minulle tuntematon, Cinque Terrestä peräisin oleva Rossese Bianco. Sitrusta, yrttejä, mineraalisuutta ja hedelmäisyyttä.
Toisena pääruokana tarjottu grillattu naudan entrecote oli taivaallisen hyvää! Aivan täydellinen kypsyys ja maku.
Lisukkeena molemmille pääruuille tarjottiin tillivoissa pyöriteltyjä perunoita sekä Kakolan omaa kastiketta. Näissä oli myös hyvät maut, mutta annoskuva jäi ottamatta.....Valitettavasti kun en itse kyennyt kokoamaan kuvauskelpoista annosta......
Mutta viini, lihalle tarjottu viini sai lähestulkoon onnen kyyneleet purskahtamaan! Valdifalco Loacker Lodolaia Syrah 2013 Italian Toscanasta löytyy onnekseni myös Alkon tilausvalikoimasta (34,50 €). Täyteläinen, tanniininen, mausteinen, pippurinen, tamminen. Tätä on PAKKO hankkia kotiin ns. erityisiä hetkiä varten.
Illallisemme päättyi jälkiruokaan. Tiikerikakkua, piparminttujäätelöä ja tuoreita mansikoita. Kaunista ja makoisaa. Tämän ruokalajin kohdalla onnistuimme myös jakamalla saamaan kelvollisen näköiset annokset.
Jälkiruokaviininä hedelmäinen ja kepeän kuohuva Antech Limoux Méthode Ancestrale Ranskasta.
Kakolanruusu toimii näissä tiloissa tilapäisesti syksyyn 2018 saakka, sulkee sitten ovensa avatakseen ne uudelleen 2019 alkuvuodesta, silloin Kakolan muurien sisäpuolella. Valitettavasti en kuitenkaan kokenut sellaista elämyksellisyyttä, että olisi välttämätöntä silloin uusia vierailu. Turku on täynnä mielenkiintoisia ravintoloita, jotka odottavat vain vuoroaan vierailulleni. Ehkä se on sitten se Kaskis seuraavalla kerralla. Tai joku muu.
Seuraavan päivän ohjelmassa olleeseen Turku Food & Wine Festivaliin olimme tyttäreni kanssa hankkineet ennakkoliput jo keväällä. Tapahtuma järjestettiin nyt toistamiseen, mutta minä olin mukana ensimmäistä kertaa. Enkä taatusti viimeistä! Mukava tunnelma, herkullisia ruokia. Seitsemän ruokapistettä, 21 annosta. Valinnan vaikeutta paikoitellen, mutta suoriuduimme ja olimme tyytyväisiä oikeastaan kaikkiin valintoihimme. Ruuista tuleekin tässä seuraavaksi kuvatykitys. Osa kuvista on tyttäreni ottamia omista valinnoistaan.
Ruuan tuoksu alueella oli huumaava, sillä jokaisella pisteellä annoksia valmistettiin veistoksellisilla Ofyr -grilleillä avotulella. Huikeaa! Ja muutenkin yli 30 asteen hellesäässä varmaan melko lämmintä puuhaa.....
Gustavon listalta valitsin grillattuja jättikatkarapuja ja kampasimpukkamajoneesia (10 €). Välimerellisiä herkkuja tarjoava Gustavo on jonkin aikaa ollut To go -listallani. Ehkä seuraavalla Turun visiitillä tai sitä seuraavalla.... Annos oli todella herkullinen, mutta käsin kuorimista vaatineena aavistuksen sotkuinen syötävä. Maku on kuitenkin tärkein!
Tyttäreni valitsi Gustavon listalta pintahiillostettua lohta, basilikamajoneesia ja minipopcornia (10 €), annoksen lohi valmistettiin tällä kertaa toiveen mukaisesti täysin kypsennettynä. Tämä oli mielestäni yksi kauneimmista, ellei jopa kaunein annos.
Debyyttinsä Turussa tehneen pop-up -ravintola Antigonen riveissä kokkaili vaikuttava neljän naisammattilaisen joukkio, jotka muutoin tällä hetkellä työskentelevät porvoolaisessa SicaPellessä sekä helsinkiläisissä Juuressa, Andreassa ja Kuurnassa.
Rakastan tryffeliä, joten Antigonen listalla se oli mahdotonta ohittaa! Kesätryffeliä, tuhkattuja yrttejä ja maalaisleipää (11 €). Tajuton annos! En ole ikinä syödyt tryffeliä tämmöistä määrää yhdessä annoksessa ja olisiko tämä herkullisuutensa puolesta sittenkin ollut minun listallani tapahtuman ykkönen?
Wood & Fire on pyörillä kulkeva artesaanipizzapitopalvelu. Kyseessä on Suomen ensimmäinen puulämmitteinen pizzauuniperäkärry, jonka voit tilata juhliisi tai johon voit törmätä tapahtumissa. Sieltä tyttäreni valitsi lautaselleen pizzapalan neitsytoliiviöljyssä marinoidulla fetalla ja lähialueen yrteillä (5 €).
Kolatun Juustolan juustolautanen (6 €) sisälsi hyviksi todettuja makupaloja, mutta leivän kanssa oli kyllä himmailtu!
Kolatulta tytär poimi vielä ruskajuustoburgerin (8 €). Maut olivat kohdillaan, mutta vaikka tyttäreni tällä hetkellä todellakin siis syö kahden edestä, niin tässä tuli stoppi ja reilunkokoinen burgeri jäi osittain syömättä. Onneksi kuitenkin jälkiruokavatsan puolella oli tilaa......
Tres tarjosi grillattua ananasta, suolakinuskia ja minttumascarponea (6 €). Suolakinuskia olisi voinut kevyesti syödä kulhollisen! Tai no ainakin desin..... mikä muuten tuossa annoksessa saattoi ollakin!
Tytär päätti kierroksensa aloituspisteeseen eli Smörin listan Laitilan mansikkaan ja sitruunamelissaan (7 €).
Viinitarjonnasta en nyt kirjoita mitään, koska en jaksanut helteestä johtuen niihin oikein perehtyä, enkä sen puoleen liiemmin maistellakaan. Siis toistan: en helteestä johtuen jaksanut maistella viinejä!
Olimme tapahtumaan enemmän kuin tyytyväisiä, olisimme halunneet maistaa vielä vaikka mitä ja omasta mielestämme olimme syöneet hyvinkin maltillisesti. Kotimatkalla ymmärsimme kuitenkin, että illan pöytävaraus Rosteriin oli syytä perua! Rajansa se on meilläkin :)
Mitäpä sitten muuta? Ohjelmaamme sisältyi myös vähän kaupoissa lorvailua ja erityisesti tämän Kui Design Local Shopin valikoima miellytti meitä.
Helteellä kaivataan viilennystä ja sen hoidimme jäätelöllä. Hansakorttelin Gelateria Nuvolessa riittää valikoimaa!
Illan tullen päätimme myös reippailla ja nousta Tonttumäelle seuraamaan harvinaista täydellistä kuunpimennystä. Kolme viikkoa ainakin taivas oli ollut täysin pilvetön, niin eikös vaan juuri h-hetkellä taivaanranta peittynyt pilviverhoon. Että se sitten siitä pimennyksestä!
Loppuun vielä pari "pakollista" turistikuvaa jokirannasta, niin sitten on tämän kesän Turku-retki käsitelty! Syksyn tullen sitten uudelleen......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti