Syksyn alavireisyys ja saamattomuus on johtanut siihen, että olen t-o-d-e-l-l-a jäljessä näiden tarinoitteni kanssa. Tästäkin retkestä on jo kohta kaksi kuukautta kulunut..... Mutta onneksi muisti pelaa (jotenkuten) ja avuksi kun ottaa hatarat muistiinpanot ja lukuisat kuvat, niin eiköhän tämä tästä!
Makumatka Kaartinkaupunkiin, tapahtuma, jossa on mukana kuusi ravintolaa (Spis-Emo-Vinkkeli-Ragu-Pastis-Juuri, siitä nimi), järjestettiin nyt toista kertaa. Ensimmäinen kerta oli alkuvuodesta ja kyllä harmitti, kun en silloin päässyt osallistumaan. Vaan nyt pääsin ja sain houkuteltua mukaani siskoistani nuorimman. Siispä matkaan!
Tapahtuman idea on nerokas, kätevä tapa tutustua kuuteen ravintolaan. Mukana olevista ravintoloista vain Pastis oli minulle entuudestaan tuttu. Eli jos joku on sitä mieltä, että alvariinsa juoksen ulkona syömässä, niin monta paikkaa on kyllä jäänyt kokematta! Mutta nyt se puute tuli näppärästi korjattua.
Jokainen ravintola myy tapahtumaan 30 lippua iltaa kohden. Ilta alkaa siitä ravintolasta, josta on lipun hankkinut. Jokaisessa ravintolassa aloitetaan samaan aikaan, nautitaan tarjolla oleva annos juomineen, viivytään noin puolisen tuntia ja sitten ohjatusti yhtenä ryhmänä siirrytään kohti seuraavaa ravintolaa yllä olevan kartan mukaisessa järjestyksessä. Tässä oli valtavan hauskaa myös se, että joka ravintolassa tuli istahdettua aina eri ihmisten seuraan ja kun paikkaa vaihtaessa nämä 30 hengen seurueet kohtasivat pimenevässä illassa, Kaartinkaupungin kaduilla, vieraat ihmiset iloisesti tervehtivät toisiaan. Kaikki olivat yhteisellä matkalla! Makumatkalla.
Lipun hinta oli 100 euroa. Siihen sisältyi alkudrinkki ensimmäisessä ravintolassa, sen jälkeen kuusi ruoka-annosta, kuusi juomaa ja jälkiruoka. Ravintoloilla oli lisämaksusta tarjolla vielä omia juomaerikoisuuksiaan. Hinta-laatu-elämyssuhde oli kohdillaan, jokaiselle lantille sain vastineen.
Meidän matkamme alkoi Vinkkelistä, uuden uutukaisesta, keväällä avatusta, viehättävästä ravintolasta Korkeavuorenkadun ja Pienen Roobertinkadun kulmasta. Ja mikä mahtavinta, saimme makumatkamme isännäksi yhden ravintolan omistajista, sommelier Antti Uusitalon. Hän kiersi kanssamme illan koko kierroksen ja huolehti, että kaikki pysyivät oikealla reitillä. Olen ollut mukana muutamassakin Antin vetämässä tastingissä ja hän on yksi miellyttävimmistä sommeliereista, mitä tiedän.
Vinkkelissä nautimme alkudrinkkinä lämpimän omenajuoman, jossa oli omenamehun lisäksi calvadosta, sambucaa, sitruunankuorta ja salaisia mausteita. Mukavasti juoma lämmitti ja kohotti tunnelmaa. Niin ja tulihan tuommoinen kuohuvakin siinä vielä lisäksi maisteltua.....
Vinkkelin annoksena oli häränhäntäragu häränhäntäconsomméssa ja juomana mielipiteitä kovasti jakanut, yllättävä, sherryinen Château-Chalon Vin Jaume Ranskan Jurasta.
Vinkkeliin haluan ehdottomasti palata ajan kanssa. Tarjolla oleva menu koostuu huolella valmistetuista klassikkoannoksista sekä niille valituista viineistä. Tarjolla on á la carte -listan lisäksi neljän ruokalajin illallinen (54 €), joka nyt ehkä eniten kiinnostaa. Ravintolan sivuilla esitellään myös viihtyisältä vaikuttava vanhaan hiilivarastoon rakennettu kabinetti, jossa voi järjestää eri teemojen ympärille koottuja viinitastingejä 16 hengelle. Palvelusta jäi ehkä hivenen ylemmyydentuntuinen vaikutelma, sillä varsinkin meille juomia kaatanut tarjoilija ei oikein pitänyt kysymyksistämme, eikä sitä myöskään pystynyt peittämään.
Seuraavaksi matkasimme kohti Ludviginkadulla sijaitsevaa ravintola Ragua. Olen paljon lukenut kehuja tästä 2014 avatusta, skandinaavisia raaka-aineita ja italialaisia ruokaperinteitä yhdistävästä ravintolasta, mutta vierailuni oli siellä ensimmäinen. Chef's Menu (esim. 4 ruokalajia 51 €) kyllä sielläkin houkuttelisi.....
Jo alkumetreillä meitä varoitettiin siitä, että jokainen ravintola tarjoaa leipää, toinen toistaan herkullisempia ja niillä helposti täyttää vatsansa jopa liian täyteen. Tämä Ragun leipävalikoima ja varsinkin parmesaaanimuffini, levitteineen oli niin herkkua, että kaikki varoituksen sanat unohtuivat sitten samantein.
Ragun annos oli, ylläri, ragu. Eli ankkaragu sinappipolentalla ja itsetehdyllä ankkamakkaralla sekä omenataatelihillolla. Hyvää oli! Nyt minäkin löysin ankan, josta pidin! Annoksen wow-efekti eli purkista avattaessa tulvahtava savupilvi ei valitettavasti tässä kuvassa näy.
Ragun kanssa nautimme olutta ja sepä olikin meikäläiselle illan vaikein juomarasti! Elämäni aikana juodut oluet kun edelleenkin pystyy laskemaan, jos ei yhden käden, niin varmasti kahden käden sormilla. Parin siemaisun jälkeen siirsin lasin sisareni puolelle. Ja tilasin itselleni talon limoncellon (5 €)! En tosin ragun kaveriksi, vaan ikäänkuin jälkkäriksi. Oluen valmistaja, Solmu Brewery on Suomusjärvellä (Salossa) vuodesta 2015 sijainnut panimo, joka toimii yhteistyössä myös Vaasankadulla Kalliossa toimivan Solmu Pubin kanssa. Oluen (ja urheilun) ystävälle varmastikin oiva vierailukohde. Palatakseni limoncelloon, se oli täydellistä! Ja jälleen kerran jäin miettimään, että kyllä sitä vaan pitäisi itsekin yrittää tehdä. Eipä ole ensimmäinen kerta näissä mietteissä!
 |
| Ragun hurmaavan väriset vesilasit |
Tämän annos oli ehkä minun mieleeni oudoin ja kierroksen heikoin. Karitsansydäntä, tempehiä ja sienivaahtoa. Jo ajatuksena pikkuruisen karitsan sydämen syöminen tuntui pahalta. Vaikka karitsaa noin muuten vetelen hyvällä ruokahalulla. Mutta sydän! Se oli kaikinpuolin myös rakenteeltaan epämiellyttävä ja sitkeä. En usko koskaan enää ikinä haluavani vastaavaa lautaselleni. Sienivaahto oli ihanaa!
Sydämen seuraksi tarjottu viini kyllä maistui. Château de Cédre d'Arthus Bordeaux Supérieur, Ranskan Bordeaux'sta, kuten nimikin jo kertoo.
Pastiksen jälkeen kurvasimme kulman taakse, Juureen Korkeavuorenkadulle. Siellä hetken odottelimme porttikongissa, että pöydät saatiin kuntoon edellisen ryhmän jäljiltä, mutta eipä odottelukaan haitannut, kun tarjolla ulkona oli lämmintä juomaa. Meistä pidettiin erittäin hyvää huolta!
Juuren annokseen kuului palkokasveja, hernerouheellla kuorrutettu juustopallero sekä mantelikahvikastiketta. Kaunis ja herkullinen annos, joka oli yksi illan parhaista.
Juomana valkoista viiniä tummista rypäleistä. Meier 2105 Spätburgunder Blanc de Noir. Juuren itse maahantuoma viini, joka sivumennen sanoen näkyy tuottajan verkkokaupassa maksavan 5,60 € per pullo. En uskalla edes ajatella, mitä se maksaa ravintolassa....... Viinilista ei ole nettisivuilla näkyvissä.
Pidin kovasti Juuren tunnelmallisesta kellaritilasta, joka oli avattu vasta alkusyksystä. Ja kovasti pidin myös näistä värikkäistä Marimekon "Sukat makkaralla" -laseista.
Matka jatkui korttelia kiertäen Kasarminkadulle ja siellä pikkuruiseen Spis-ravintolaan, josta oli pöydät roudattu pois ja nautimme annoksemme pystäripöytien äärellä seisten. Turskaa, punajuurella värjättyjä perunasuurimoita ja tillikastiketta. Loistava annos tämäkin!
Juomana kuvan mukaisen veden lisäksi Sauvignon Blanc, Loiren laaksosta, Ranskasta eli Sébastien Riffault'n Les Quarterons Sancerre.
Makumatkamme viimeinen kohde oli Gastrobar Emo, niin ikään Korkeavuorenkadulla. Samalla paikalla toimi ennen ravintola Olo. Pekka Terävän luotsaamia kumpainenkin.
Emon kaunis annos sisälsi muikunmädin lisäksi mm. pikkelöityä omenaa ja maa-artisokkaa monessa eri muodossa. Loistava annos, jonka kruunasi kevyesti kupliva Domaine Huet'n Vouvray Pétillant.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti