Joulu on ihmisen paskinta aikaa, siinä illan esityksen nimi. Mikä sitten loppupeleissä olikaan paskinta?
Meillä Riihimäellä on loistava nuorisoteatteri, josta on Suomen viihdetaivaalle singahtanut useampikin tähti (nimekkäimpinä mm. Aku Hirviniemi, Niina Lahtinen ja Janne Kataja). Myös tyttäreni viihtyivät teatterilla useita vuosia ja sanon, että parempaa harrastusta ei lapsella/nuorella voi ollakaan! Esiintymiskokemuksen lisäksi vanhin tyttäreni oppi myös käyttämään porakonetta ja maalaamaan, koska nuorisoteatterilla kaikki tehdään itse. Myös lavasteet. Samaisesta teatterista ovat ponnistaneet myös niinikään riihimäkeläistaustaiset dragartistit Jukka K (Miss Drag Queen 2001) ja NikoLa (Miss Drag Queen 2007). Olen molemmat kaverit nähnyt lavalla monet kerrat ja en voi kuin ihailla heidän ammattitaitoaan. Onpa muuten NikoLa ennen Queen-titteliään ollut meillä naisporukan kotibileissä opettamassa tanssikoreografioitakin :)
Tästä päästään sitten viimein siihen, että pikkujoulukomedian, Joulu on ihmisen paskinta aikaa, takaa ja myös lavalta löytyy Jukka K. Oivallisesti pikkujoulukauteen sopiva puolitoistatuntinen komedia kertoi surkuhupaisista ihmissuhteista ja sisälsi niin dragshowta kuin stand up -komiikkaakin. Mainio kokonaisuus, josta me kaikki kovasti pidimme. Erityisesti ihastuimme riemastuttavan roolityön tehneeseen Ilona Pukkilaan. Eli kiitos Queen Hyacinthille joukkioineen!
Teatteri ja hotelli toimivat samassa rakennuksessa ja aulatilat ovat yhteisessä käytössä. Käsittääkseni ravintola hoitaa myös väliaikatarjoilut. Tupa oli täynnä, kuten näin pikkujouluaikaan sopii odottaakin. Ravintolapalvelut eivät olleet kuitenkaan tilanteen tasalla. Varsinaisella hotellin aulabaarin tiskillä ei ollut tarpeeksi henkilökuntaa, joten jono kasvoi massiiviseksi. Teatterin lämpiössä toiselta myyntipisteeltä loppuivat kuohuviinilasit tyystin ja vähiin kävivät myös ylihintaiset viinitkin. No, iloisesti kuitenkin kohottelimme cavaa valkoviinilaseissa illan esitystä odotellessa.
Meillä oli 56 euron arvoinen show&dinner -paketti, kolme ruokalajia, ilman juomia. Siispä sitä sitten oikeasti korkein odotuksin lähdimme yläkerran ravintolaan nauttimaan. Olin kuullut ravintolan ruokia kehuttavan, vaikka muuten paikka on jäänyt vähän unholaan. Moni riihimäkeläinen ei edes tiedä sen olevan auki kaikelle kansalle! Olenkin aina ihmetellyt, miksi markkinointi on, mitä on eli sitä ei ole.
Homma lähti raiteiltaan heti. Tarjoilija tuli kysymään juomatoiveita. Pyysin viinilistan ja samalla viinisuositusta alkuruualle. Talon viini on kuulemma kovin suosittua. Tämä on lause, jonka kohdalla vedän henkeä ja YRITäN olla edelleen ystävällinen. Sanoin, että talon viini on yleensä halpaa ja siksi suosittua, me haluaisimme viinin joka sopii tälle jokirapukeitolle ja jos se on talon viini, niin sitten toki otamme sitä. Tarjoilija myönsi, että ei tiedä viineistä mitään. Teimme valinnat itse ja tilasimme alkuruualle pullollisen samppanjaa. Ja pääruualle valitsimme myös viinin itse. Ja mitä teki tarjoilija??!! Hän otti viinilistan käteensä ja piirsi pienet pyörylät tilaamiemme viinien kohdalle! Tämäkään ei vielä ollut tarpeeksi selkeää, vaan toinen tarjoilija tuli tarkistamaan, mitä punaviiniä oikein olimme tarkoittaneet. Huoh.
Alkuun tarjottu jokirapukeitto ruohosipulicremellä oli herkullista. Vaan oliko se jokiravuista? Ainakin pinnalla oli ihan tavallisia pakastekatkarapuja, jotka oli todennäköisesti nakattu keittoon jäisinä, sillä keitto oli haaleaa ja katkaravut osin kylmiä. No niin tai näin, maku oli herkullista kuitenkin ja samppanja sopi keiton kera oivallisesti.
Pääruokana saimme eteemme kalkkunaa. Appelsiinikalkkunaa, punajuuri-bataattipaistosta ja glögikastiketta. Hmmm, nyt vasta luin menusta, että kyse oli appelsiinikalkkunasta. Se ei näkynyt eikä maistunut siinä kuivassa lihapalassa kyllä mitenkään. Punajuuri oli herkullista, samoin kastike.
Jälkiruoka, piparkakkusemifreddo puolukkasiirapilla, tarjottiin ehkä maailmankaikkeuden rumimmista laseista. Näistä laseista olen yleensä pubeissa siemaillut yhtä lempidrinksuani, Mustaa ryssää :) Jälkiruoka oli hyvää, vaikka en puolukoista liiemmin yleensä innostu.....Olimme taatusti tarjoilijoidemme kammotusasiakkaita, halusimme vielä jälkiruokaviininkin! Tuli toinen tarjoilija ja kysyin suositusta. Hän kertoi, että listalla on vain yksi jälkiruokaviini. Jatkoin ja kysyin, että sopiiko se tälle meidän jälkiruualle. Vastaus oli, että se on makea ja jos tykkää makeasta, niin se sopii. Jep, otimme sitä, koska muutakaan ei ollut. Pöydässämme vallitsi hivenen hämmentynyt olo tämän kaiken kokemamme suhteen.....
Illallisen päätteeksi tilasimme vielä lasilliset. Sisareni tilasi lasillisen Malbecia. Tarjoilija ei sitä listalta tuntunut löytävän. Ei sitten millään. Eikä ollut mikään ihmekään, koska etsi sitä valkoviinien joukosta. Sisareni sitten tarkensi hänelle, että kyse on punaviinistä. Eikö ravintola-alan ihan peruskoulutukseen kuulu oppia erottamaan puna- ja valkoviinit toisistaan? Ja tuntea lista, jolta on myymässä. Se kun ei oikeasti mikään mahtilista ole.
Ja kuin pisteenä tälle kaikelle suhmuroinnille, tekniikka petti, eikä ravintolassa voinut maksaa kuin käteisellä. Se ei tietenkään ollut henkilökunnan vika! Jos maksoi käteisellä, sai pari lanttia alennusta. Jos ei ollut käteistä, sai kuitin, jonka kanssa maksu suoritettiin hotellin respaan pois lähtiessä. Pidin laskua kädessäni, koska olin aivan varma, että unohdan sen, kävelen vain narikkaan ja ulos.
Viimeinen vastoinkäyminen tapahtui sitten siellä respassa. Yksi seurueemme jäsen maksoi laskuaan ja hups vain, se veloitettiin hänen kortiltaan KUUSINKERTAISENA. Sen peruutteluun ja setvimiseen meni sitten tovi, jos toinenkin.
Mietimme, että olemmeko liian vaativia? Olemmeko tottuneet liian hyvään? Mietin tätä nyt näin seuraavana päivänä, kun suurin ärtymys on haihtunut. Ja olen sitä mieltä, että kun kyseessä on ns. valkoisten pöytäliinojen ravintola, joka sanoo nettisivuillaan olevansa tunnettu maukkaasta ruuastaan ja hyvästä palvelustaan, niin emme vaatineet kohtuuttomia.
Ne on ihan pieniä asioita, joilla homma saadaan nostettua aivan toiselle tasolle. Henkilökunnan pitää tuntea tuotteet, joita he myyvät. Se on huonoa esimiestyötä ja perehdystä, ellei näin ole. Samoin perustaidot pitää olla hanskassa. Ei oikeasti ole kiva, että viiniä kaadettaessa on jokaisen lasin vierellä valkoisella liinalla punaiset läikät. Jotka me asiakkaat itse vaivihkaa pyyhimme pois.... Ja olisi myös mahtavaa, jos ravintola investoisi kunnon laseihin ja astioihin. Kaikesta tästä kevyesti joustan silloin, kun on kyse paikasta, joka ei yritäkään olla yhtään sen hienompi, mitä oikeasti on.
Ikävä on hotelli-ravintolan entisen omistajan, Next Hotelsin aikoja ja Kyllä järjestyy -meininkiä!
Että sellaiset pikkujoulut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti