Ruokahaasteena karjalanpiirakat

Karjalanpiirakat kuuluivat olennaisena osana lapsuuteeni ja nuoruuteeni. Olihan isäni suku lähtöisin Kirvusta, eikä mummun pakastimesta piirakat koskaan loppuneet. Rakastin varsinkin riisipiirakoita, vaikka mummu toki leipoi myös perunaversioita. Niistä en niin piitannut. Isomummun karjalanpiirakoita rakasti erityisesti myös esikoiseni, sillä pienen pienenä tyttönä hänen ennätyksensä oli vetää niitä yhdeksän yhden visiitin aikana.

Vuosikausia on harmittanut se, että en koskaan edes ottanut puheeksi mummuni kanssa, että haluaisin oppia leipomaan piirakoita myös itse. Osansa oli varmaan myös sillä, että alle kolmekymppisenä en juurikaan piitannut ruuanlaitosta noin muutenkaan. Sittemmin vaan ajattelin, että se on supervaikeaa, en voi mitenkään onnistua siinä, enkä missään nimessä osaa rypyttää tai tehdä niin paperiohutta ruiskuorta, mitä mummu teki. Joten oli helpompi jättää koko asia sikseen, kuin ryhtyä puuhaan.

Kuluvan vuoden aikana olin yrittänyt vihjailla taidon omaaville ystävilleni, että voisivat pitää piirakkakurssin. Mutta ei, kukaan ei tarttunut hienovaraisiin vihjailuihini. Joten päätin hoitaa asian sitten itse, tarttua niin sanotusti härkää sarvista ja antaa pulikalle kyytiä. Seurakseni sain yhtä noviisin ystäväni. Jaettu katastrofi kun olisi jotenkin helpompi kestää.

Minulla on tallessa jonkinverran mummuni reseptejä, mutta ei karjalanpiirakoiden. Mummu ei varmastikaan siihen koskaan edes mitään ohjetta tarvinnut. Halusin kuitenkin mahdollisimman oikean ja aidon lopputuloksen, joten yksi ystävistäni lähetti minulle oman äiteensä ohjeen. Joka kuulemma ei ole mikään suuri sukusalaisuus ja saan sen täällä blogissani julkaista. Joten eiköhän katsota, miten tässä kävi.

Taikina ja täyte kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä. Näin taikinaa on helpompi käsitellä ja täyte on kylmää. Näin tein. Paitsi, että tein innoissani tupla-annoksen, ohessa resepti kuitenkin yksinkertaisena.

Karjalanpiirakat

noin 25 kpl

Taikina

1½ dl vettä

1 tl suolaa

1 rkl öljyä

n 1 dl vehnäjauhoja

n 3 dl luomuruisjauhoja

Täyte

1 dl vettä

2 dl puuroriisiä

1 l punaista maitoa

1 tl suolaa

(1 kananmuna notkistamaan puuroa seuraavana päivänä)

Ensimmäinen päivä

Puuron keittäminen. Lisää puuroriisi kiehuvaan veteen ja kun vesi on imeytynyt, lisää maitoa pikku hiljaa.

Keitä kunnes puuro on kypsää ja mausta suolalla. Ja kyllä sitä puuroa vaan pitää hämmentää lähes taukoamatta, ettei se juutu kattilan pohjaan. Nythän on uutta, pohjaanpalamatonta maitoa, mutta sitä en kuitenkaan halunnut käyttää. Säilytä valmis puuro yön yli jääkaapissa.

Eräs kaverini vinkkasi myöhemmin, että alkuvaiheessa, kun vesi on imeytynyt riisiin, sekaan nakkaa vähän voita, niin se estää pohjaanpalamisen.

Taikina. Sekoita kylmään veteen suola, öljy ja vehnäjauhot. Sekoita kunnolla puuhaarukalla. Sujui kyllä hyvin muovisellakin :)

Seuraavaksi iske käsi taikinaan ja lisää ruisjauho pienissä erissä käsin sekoittaen. Kun taikina tuntuu hyvältä käsissä (en osaa kuvailla, miltä se tuntui, hyvältä siis.... ), kääri se tuorekelmuun ja laita yöksi jääkaappiin.

Ihan kaikkea jauhoa en saanut taikinaan kulumaan, ehkä desi jäi käyttämättä, kun taikina jo tuntui hyvältä. Irtosi helposti kädestä ja oli mukavan napakkaa.

Toinen päivä

Ota taikina pari tuntia ennen leipomista huoneen lämpöön. Notkista puuro kananmunalla.

Tuplataikina, siksi kaksi kananmunaa

Oikeasti aloitimme leivontasession hyödyntäen nykytekniikkaa, joten katsoimme Youtubesta sekä dokumentaarisen elokuvan karjalanpiirakoiden tekemisestä että täsmävideon rypyttämisestä. Tähän on tultu! Kyllä mummua varmaan nauratti tuolla pilven reunalla.......

Jauhota leivinalusta ruis-vehnäjauhoseoksella. Tee taikinasta noin kahden sormen paksuinen pötkö ja leikkaa se noin 2 sentin paloiksi (tulee noin 25 kpl).

Säilytä palaset tuorekelmun alla kaulitsemisen ajan.

Kauli palat pulikalla pyöreiksi, ohuiksi piirakkakuoriksi. Ja jauhoja, ruis-vehnäjauhoseosta kannattaa reippaasti käyttää tässä vaiheessa. Liiat jauhot voi sitten harjata pois taikinakuorista ennen täyttämistä. Säilytä kaulitut kuoret tuorekelmun tai leivinliinan alla odottamassa täyttämistä, etteivät ne kuivu ja kovetu.

Me pinosimme ne lautaselle, jauhoja väliin ja toinen lautanen päälle. Hyvin toimi tämäkin tapa.

Laita piirakkakuorille noin ruokalusikallinen puuroa, levitä tasaisesti.

Taita reunat keskelle ja rypytä. Etusormilla ja peukalolla tai nähtiinpä videoilla muillakin sormilla hoidettua rypytystä. Tyyli on siis vapaa, mutta se on sanottava, että geelivahvistetuilla kynsillä kannattaa keskittyä siihen, että ei kynsillä riko kuorta......

Meikäläisen ensimmäinen ikinä piirakka. Vähän reunoilta ratkennut.

Tätä väittäisin jo suorastaan muotovalioksi!

Paista piirakat 300 asteessa noin 10-12 minuuttia, kunnes vähän saavat väriä. 

Sulata voita ja lisää siihen pieni määrä vettä, voitele tällä seoksella kypsät piirakat molemmin puolin. Anna hetken aikaa tekeytyä leivinliinan alla. Jos pakastat piirakat, niin voitele ne vasta sitten, kun olet sulattanut ne uunissa. Meillä ei päätynyt pakkaseen yksikään.

Kun kaikki 52 piirakkaa oli paistettu, siivosimme keittiön, katoimme pöydän, kaadoimme lasiin viiniä ja haukkasimme ensimmäisen palan. Kuulostaa ihan pöljältä ja ehkä sitä onkin, mutta molemmille meille tuli kyyneleet silmiin. Piirakat olivat TäYDELLISIä. Ei katastrofista tietoakaan.

Ja munavoita. Tietenkin!

Soitin myös siskon perheen paikalle ja koska kyseessä oli perheemme kannalta hyvinkin merkittävä tapahtuma, ei heitä juurikaan tarvinnut paikalle houkutella. Siskoni ilmeestä näkyi myös, että nyt pukkasi priimaa ja teimme kunniaa mummun leipomuksille. Olin haljeta tyytyväisyydestä! Esikoiseni ja äitini saivat omat maistiaisensa muutaman päivän kuluttua ja sain luvan jatkaa leipomista.  Nyt jo jouluna kuopuksen kanssa leivoimme lisää. Näin niitä perinteitä siirretään sukupolvelta toiselle, tosin vähän viiveellä, kun kaksi sukupolvea oppii asian yhden viikon aikana :)

Tuplataikinan kanssa kahdelta ihmiseltä menee pulikoimiseen, piirakoiden täyttämiseen ja paistamiseen aikaa koko lailla tarkkaan kaksi tuntia. Ehkä vauhti kiihtyy taitojen myötä, mutta mitään pikaruokaahan tämä ei ole :)