Härkää sarvista

Nyt on ensimmäinen blogiteksti sitten saatettu julkisuuteen ja saatu yksi kannustava kommentti. Tyttäreltä :) Tästä se sitten lähtee. Avaan koko törkyisen elämäni maailmalle, sillä kodin raivausprojekti on jatkuvasti päällimmäisenä mielessäni, enkä pääse eteenpäin ilman julkista painetta.

Lienee parasta antaa esimerkkejä, niin varmasti ymmärrätte tilanteen vakavuuden.

Kerään siis vanhoja esineitä ja sisustus pohjautuu niihin. Tavoitteena on lämmin, kotoisa "mummulafiilis". Omasta mielestäni olen sen alakerran osalta tavoittanutkin ihan suht hyvin. Ainakin viihdyn itse näissä tiloissa mainiosti, samoin vieraani. Välillä melko pitkäänkin :)

Mutta sitten yläkerrassa tapahtuu jotain omituista. Kun nousee portaat, päätyykin varastoon! Jokainen nurkka on täynnä erilaista lootaa ja nyssäkkää. Sohvalla ja sohvapöydällä läjittäin lehtiä. Kaikki on kaaosta. Telkkareita löytyy kaksi. Toinen toimimaton matkatelevisio, toinen muuten vaan antiikkinen (anteeksi äiti). Miksi en ole saanut sitä rikkinäistäkään roudattua pois? Ei kai kenelläkään muulla ole tämänmoisia luurankoja?

Eli ystävät rakkaat, mikäli olette ihmetelleet sitä, ettette koskaan ole saaneet nousta portaita, niin tässä on syy!

Olohuone tai tv:n katselutila tai ihan vaan varasto. Ihanat nojatuolit katoavat roinan keskelle ja muuta ihanaa en näekään. Paitsi vanhan tiikkipöydän. Se on noiden lehtikasojen alla.

Näppärä jätteiden käsittelynurkkaus, joka sisältää toimimattoman telkkarin ja 80-lukulaisen mäntylipaston lisäksi useita laatikollisia hylättyjä kirjoja. Kukaan tuskin huomaa, että taustalla on kauniit ovet ranskalaiselle parvekkeelle.......

Ja tässä lehtiä OIKEASTI 80-luvulta lähtien. Miksi mä säästän niitä? Ja voisiko sängyn päädyn takana olevat dvd:t säilyttää jossakin muualla. Sanomattakin selvää, ettei tuolla sängyllä kukaan mahdu lepäilemään.

Kuvassa on vierashuoneessa oleva Kukkapuron Remmi-tuoli. Se on oikein näppärä paperipinojen säilytyspaikka. Hätätilanteessa siihen voi roiskaista vaihtovaatteet päälle, mutta istumaan ei mahdu. Ei aavistustakaan, mitä nuo TÄRKEÄT paperit ovat.

Ja tämä viehättävä nurkkaus on makuuhuoneestani. Mä en itsekään pysty tätä kommentoimaan. Kuvassa vielä hirveämpi, mitä livenä.

Eli tästä lähdetään. Nyt olen häpäissyt itseni ja nolannut lapseni. Jatkossa otan käsittelyyn nurkan kerrallaan ja dokumentoin projektin etenemisen tänne raivausblogiini. Eikä todellakaan mitään stressiä siitä, että jouluksi kuntoon, koska en aio tässä läävässä jouluani viettää, eikä tätä hetkessä selvitetä.

Joten jos jotakuta tämä kiinnostaa, niin tervetuloa matkalle raivausblogista ruokablogiksi. Voi ainakin lohduttautua, mikäli oma koti sattuu tuntumaan sotkuiselta. Ei tunnu tämän jälkeen! Ja ehkäpä joku säilytysjärjestelmäfirma ryhtyy sponsoriksi :) Toisaalta tästä ois voinut saada aikaan tv-ohjelmankin......