Yllätysstartti

Niin piti aloittaa ruokablogia. Tai yleensä blogia, jossa keskitytään elämän iloihin ruuan ja viinin kautta. Ja kaikkeen muuhunkin mukavaan. Vaan kuinkas sitten kävikään? Tuli tytär kylään ja laittoi äidin järjestykseen. Ruuan ja viinin kanssa ei ennen ilakoida, kun on nurkat kondiksessa......

Asun suuressa vanhassa puutalossa. Vanhalla omakotitaloalueella. Rakastan kirjoja ja vanhoja tavaroita. Olen viettänyt lukemattomia tunteja koluten kirpputoreja ja vanhojen tavaroiden liikkeitä. En halua luopua mistään kauniista. Enkä oikein tarpeettomastakaan. Vuosikymmenten saatossa tavaraa on kertynyt ja kolmeen kerrokseen sitä todella mahtuu. Plus autotalliin. Välillä ahdistun, välillä vaan annan olla. Loukkaannun herkästi, jos joku tulee arvostelemaan asiaa. Koska en itsekään käy neuvomaan ketään oman elämänsä suhteen, niin en todellakaan itse suostu moista kuuntelemaan. Noh, harva uskaltaa edes yrittää :) Paitsi tytär, hän ei pelkää mitään!

Alkusyksystä sain tavaraähkystä tarpeekseni. Hulluna raivasin kaapit ja komerot. Kaikki (öööö....siis lähes kaikki.....) tarpeeton koottiin saliin, pöydille ja lattioille, pinottiin ja lajiteltiin. Koko raivopäinen huhkiminen kruunattiin kotikirppiskarnevaalitapahtumalla. Ystäviä ja tuntemattomia, vähän viiniä ja pientä purtavaa. Moni esine sai uuden arvostavan kodin. Mikä mahtava fiilis! Mun rakkaat tavarat eivät päätyneetkään kasvottomille kirppistonkijoille, vaan sellaisille, jotka oikeasti tykkäsivätkin, että vaikkapa alpakkamaljakot ovat juuri sitä, mitä heidän kotinsa on kaivannut!

Kotikirppisnäkymä

Eikö tämä sitten riittänyt? No ei. Puhti loppui. Onnistuneen karnevaaliviikonlopun jälkeen pakkasin roinat, siis aarteet, laatikoihin. Huom! en siis takaisin kaappeihin, joten edelleen nautin puolityhjistä keittiön kaapeista sekä järjestyksessä olevasta vaatehuoneesta. Ja minnekäs nämä laatikot sitten päätyivät? Ei todellakaan kirpparille, eikä kirjat divariin, kuten oli suunnitelmissa! Laatikoista osa on raahattu autotalliin. Ne mahtuivat sinne hyvin , autoahan siellä ei ole pidetty vuosikymmeniin...... Loput kamat jäivätkin sitten ympäri taloa. Paitsi alakertaan, jonka siisteydestä ja kauneudesta nautin, enkä halua sitä pilata. Tämä on sitten johtanut siihen, että 2/3 osaa talosta on edelleenkin sen näköistä, että vieraat todellakin saavat luvan pysyä vain alakerrassa. Laatikkoa laatikon päällä, sekavia läjiä yläkerran olohuoneen kaikilla vaakasuorilla pinnoilla...... Liikaa huonekaluja, vääriä yhdistelmiä, epäkäytännöllisyyttä, ahtautta, RUMUUTTA! Enhän mä tämmöisessä halua elää, haluan kauneuden jatkavan matkaansa muihin kerroksiin, mutta en näemmä pysty siihen yksin. Tarvitsen tsemppiä, vertaistukea, julkista häpeää ja nöyryytystä. Siksi tämä blogi. Blogi, joka alkaa kaaoksesta ja päättyy harmoniaan. HELP ME!!!!!

Kysehän ei ole osaamattomuudesta, vaan viitseliäisyydestä :) Tästä näkee, mitä tapahtuu, kun pääsee vauhtiin. Nyt tämä vauhti vaan pitää saada uudelleen päälle.

Kirjasto ennen. Huomaa läjät kirjoituspöydällä ja hyllyillä.

Vanhat kirjat eivät enää olekaan pinoissa pöydillä :)

Kirjasto ojennuksessa

Poislähtevät eli todellisuudessa yläkertaan siirtyneet........

Mutta, aion mä kaikesta muustakin kirjoitella. Siivouksen lisäksi siitä ruuasta ja viinistäkin. Kirjoista, leffoista, ystävistä, ravintoloista, elämyksistä ja ehkä joskus jopa ajatuksista.

Tyttären mielestä blogin nimi olisi pitänyt olla Happyhamster, joka sitten vasta myöhemmin muuttuu Happylobsteriksi, mutta näillä mennään!