maanantai 28. syyskuuta 2015

Rapuliemi pitkän kaavan mukaan

Keväällä, kun vein sisareni Turkuun ja siellä  Mamiin juhlimaan syntymäpäiväänsä, saimme syödäksemme bouillabaissea, josta jo silloin sanoin, että en ehkä koskaan tule sitä unohtamaan. Enkä ole. Paahteinen äyriäisliemi tähtianiksella ja pastiksella maustettuna jätti makumuistiini pysyvän jäljen. Kunpa joskus osaisin tehdä jotain edes vähän sinne päin! Voit lukea koko tarinan Mamin illalliselta täältä, klik.


Viinisiskojen rapuillallisella (josta tarina on tulossa myöhemmin) ymmärsin hetkeni koittaneen. Keräsin ystävieni lautasilta kaikki rapuroippeet, varmuuden vuoksi mitään ei päätynyt roskiin. Säilöin ämpärin yöksi juhlamökin jääkaappiin ja kiikutin kotiin. Kai sitä hullumpiakin asioita on tehty?

Kotisohvasurffailun tuloksena löytyi Kotikokki -sivustolta ohje, jota käytin pohjana. Tässä oma sovellukseni siitä.

Rapuliemi

ravun kuoria (saksia, pyrstöjä)
3 jääkaapissa pyörinyttä kesäsipulia
2 valkosipulinkynttä
fenkolia
palsternakkaa
tilliä ja kevätsipulin varsia pakastimesta
yrttikimppu (rosmariinia, salviaa, timjamia)
2 dl valkoviiniä
Pernod -tujaus
1½ l kalalientä
voita
2 laakerinlehteä
15 kokonaista valkopippuria


Kaivelin ämpäristä pyrstöt ja sakset.


Levitin ne uunipelleille ja paahdoin 175 asteissa uunissa 1,5 tuntia. Mieletön tuoksu täytti talon!


Sipulit, fenkolit ja palsternakan lohkoin, valkosipulinkynnet murskasin veitsen lappeella.


Jäiset yrtit olikin jo valmiiksi pilkottu.


Paahtuneet kuoret murskasin vähän pienemmiksi ja heitin kattilaan. 


Sipulit, fenkolit ja palsternakat sekä yrtit lisäsin sekaan. Samoin melkoisen palan voita. Näitä sitten kuullottelin hetken.


Koska rakastan aniksen makua ja Mamin liemen pastis yhdistettynä tähtianikseen oli minut hurmannut, niin oli aivan itsestään selvää, että minä en alkuperäisohjeen mukaan mitään konjakkia keitokseeni lisäillyt!


Pieni pullo rieslingiä, 2 desiä ravuille, loput kokille. Ja vielä 1,5 litraa kalalientä. Se kokonaan ravuille.....



Ystäviltä pari päivää aikaisemmin saatu pieni yrttikimppu kruunasi keitokseni. Sitten vaan hiljaista kiehuttelua.


Ohje sanoi, että 1,5 tuntia, mutta noin tunnin kohdalla neste oli jo niin vähissä, että lisäsin sekaan pippurit ja laakerinlehdet. En osaa sanoa, miksi ne lisätään vasta lopussa, mutta toimin ohjeen mukaan.


Mausteiden lisäämisen jälkeen olisi vielä pitänyt keitellä puoli tuntia, mutta varmaankin vain vartin verran annoin olla. Pelkäsin, että neste haihtuu kokonaan. Eli ohjeen mukainen 1,5 tuntia plus puoli tuntia kutistui minulla tuntiin ja varttiin.


Siivilöinninkin jälkeen olisi pitänyt vielä keitellä lientä kokoon ja lisätä tomaattipyrettä, mutta olin sitä mieltä, että liemi oli täydellistä. Joten älä sokeasti luota ohjeisiin, vaan tarkkaile keitoksiasi.


Lopputuloksena oli kolmen tunnin jälkeen 3 desiä taivaallisen tiivisaromista rapulientä. Maistoin teelusikallisen ja pakasterasiaan lientä säilöessäni mietin, että kuka on se, jolle valmistamaani keittoon raaskin tämän jumalaisuuden käyttää.

4 kommenttia: