Pruuvi: Vivahteikas Veneto

Syksyssä hyvää on se, että Etiketti-klubin tastingit käynnistyvät. Siskon kanssa otettiin nyt suunta Koillis-Italiaan Veneton alueelle. Veneto on viimeiset kymmenen vuotta ollut Italian suurin viiniä tuottava maakunta, joka tekee viiniä yksin noin kaksi kertaa enemmän kuin Uusi-Seelanti kokonaan. Se oli melko hämmentävä tieto! Kyseessä on arvostettu tuotantoalue, joka tuottaa erityyppisiä viinejä käyttäen hyvin paljon paikallisia rypälelajikkeita.

Tuttuun tyyliin maistelu aloitettiin kuohuvalla. Desiderio Jeio Prosecco Brut (13,90 €) on erittäin kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, hennon päärynäinen ja kevyen yrttinen. Päärynän löysin viinistä helposti, mutta eipä tuo muuten erityisesti minua sykähdyttänyt. Ihan ok, ei hyvä, eikä huono. Eli todennäköisesti en hankkisi. Ruokasuosituksina ravut, äyriäiset, kevyet kala-ateriat. Ja eipä innostunut Viini -lehtikään, antoi vaivaiset kaksi tähteä (=sopusuhtainen kokonaisuus) ja moitti liian kalliiksi.

Ja ihan mikä tahansa italialainen kuohuviini ei ole proseccoa, sillä vain ja ainoastaan Proseccon alueella Glera-rypäleestä valmistetut saavat käyttää Prosecco-nimeä. Merkille pantavaa on myös se, että Prosecco ei aina ole kuohuviiniä, vaan se voi olla vain kevyesti pirskahtelevaa tai valkoviiniä.

Veneton ja koko Italian valkoviinien tyyli on yleensä kuiva, hedelmäinen ja hapokas. Veneton valkoviinien lippulaivat tulevat Soaven alueelta, mikä meissä suomalaisissa yleensä aiheuttaa pientä kulmien kohottelua. Soaven aliarvostettu maine  pohjautuu menneeseen aikaan, sittemmin kunnianhimoiset tuottajat ovat nostaneet laatua ja maailmalla jo ymmärretään laatusoaven päälle. Soavesta on olemassa myös makea versio, Recioto di Soave, jota ei kuitenkaan ole Alkon valikoimissa. Käytetyimmät rypäleet valkoviinien valmistuksessa ovat Garganega ja Trebbiano di Soave.

Me maistoimme aivan huippuhyvän Soave Classicon, Pieropan La Rocca 2013 (29,80 €). Kuiva, hapokas, keltaluumuinen, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, mausteinen, mineraalinen ja kevyen tamminen. Tämä tuhti ruokaviini on kypsytetty ranskalaisessa tammessa. Ruokasuosituksena ruokaisat salaatit, kaikki kalat, herkkusienet. Kouluttajamme oli ollut Pieropanin viinitilalla vierailulla ja siellä oli tarjottu suomalaisille erikoisuutena tämän kanssa kantarellipastaa :) Hyvä vinkki! Tykkäsin tästä viinistä erittäin paljon, enkä tarvitsisi edes ruokaa, vaan menisi ihan nautiskellen. Viini -lehti on antanut neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen),  mutta moittii liian kalliiksi. Ja olihan se kallis, mutta alueen ykköstuottajan viinistä oli kuitenkin kyse. Ehkä sen erityiseen hetkeen voisi kuitenkin hankkia. Ehkä.

Maistoimme myös toisen hyvän, mutta hinnakkaan valkoviinin. Zenato Lugana Riserva 2012 (28,80 €) on aikaisemmin löytynyt Alkon tilausvalikoimasta, mutta eipä näy löytyvän enää. Kuiva, hapokas, hedelmäinen, sitruksinen, tamminen ja aromikas viini on hyvä valinta silloin, kun tarvitset viinin lihalle, mutta et halua punaista. Viinissä oli kaunis väri ja hyvä viskositeetti. Paljon hedelmää ja mausteita. Myös toffeista aromia, joka tulee enemmän pitkästä kypsytyksestä, kun tammesta.

Venetossa roseviinejä kutsutaan nimellä Chiaretto, siitä maistiainen seuraavaksi. Badissa Bardolino Chiaretto (5,99 € / 0,375 l). Kuiva, hapokas, vadelmainen, punaherukkainen, sitruksinen, kevyen yrttinen. Söpö pieni pullo, nätti väri, mitätön, vähän kirpakka maku. Siinä tiivistettynä oma mielipiteeni. Ruokasuosituksena vaikkapa mansikka-vuohenjuustosalaatti, vaalea kala ja muut kevyet ruuat. Tai aamiaiseksi mansikka-vuohenjuustocroissantin kera. Viini -lehden mukaan kyseessä on kolmen tähden arvoinen suoritus (=laadukas ja hyvin tehty).

Veneto on poikkeuksellisen monipuolinen punaviinituottaja. Alueella tuotetaan viinejä kevyistä Bardolinoista aina Amarone della Valpolicelloihin saakka. Ja löytyypä täältäkin makea vaihtoehto, Recioto della Valpolicella. Käytetyin rypäle punaviinien valmistuksessa on Corvina, mutta myös Merlot, Cabernet Sauvignon ja Cabernet Franc ovat suosittuja.

Mutta aloitetaanpa marjamehusta...... He, jotka minut tuntevat, tietävät myös, että italialaiset punaviinit ovat olleet minulle, miten nyt sanoisin.....haasteellisia. Masi Bonacosta Valpolicella Classico (11,99 €) oli juuri sellainen, haasteellinen. Erittäin hyvä, paljon lupaava tuoksu ja maku sitten pelkkää marjaa. Ei siis lainkaan minun juttuni nämä marjaisat viinit. Alko sanoo, että keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, karpaloinen, mausteinen ja hennon tallinen. Kouluttajan mielestä elegantti, kevyt tyyli. Jaa. Ruokasuosituksena pizzat, pastat, tomaattipohjaiset ruuat, pehmeät juustot, kuten mozzarella. Ja yllättäen poronkäristys. Johtuen varmaan siitä mukana tarjottavasta puolukkahillosta..... Ja Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).

Koska sisareni toinen nimi on Riesling ja minun veriryhmäni Cabernet Sauvignon, niin oli kyllä ihmeiden ihme, että tämä viini miellytti meitä molempia! Tai en siis hämmästellyt omaa mieltymystäni, mutta kohta tämä menee siihen, että punaviinini eivät ole sisareltani turvassa. Se on huolestuttava suuntaus! Cecilia Baretta Valpolicella Superiore Ripasso (14,99 €) on täyteläinen, keskitanniininen, tumman marjainen, kypsän kirsikkainen, mausteinen ja kevyen tamminen. Tämä lempeän ja pehmeän tyylin viini on joulun alla yksi Alkon suosituimpia tuotteita. Ruokasuosituksena pataruuat, riista, ruiskuoreen leivottu kalakukko (jos nyt joku sitä haluaa syödä ja vielä juoda punaviiniä) sekä uunijuurekset. Viini -lehden arvioitsijatkin pitivät viinistä ja antoivat neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen ja myös edullinen).

Hynyyn veti suupieliä myös seuraava viini, Tommasi Crearo (18,98 €). Täyteläinen, keskitanniininen, makean luumuinen, kypsän kirsikkainen, yrttinen, mausteinen, tamminen. Viiniin käytetyistä kolmesta rypäleestä Corvina Veronese, Oseleta ja Cabernet Franc kaksi ensin mainittua käytetään kuivattuina ja viimeinen tuo mukanaan täyteläisyyttä ja tuoreutta. Tätä viiniä kannattaa kypsyttää vielä 2-4 vuotta (vaikka hyvin putosi jo nyt) ja myös dekantoida ennen tarjoamista. Ruokasuosituksena iso riista sekä kovat, kypsät, kiteiset juustot, kuten esim. parmesan, pecorino, gouda ja kotoinen mustaleima emmental. Viini -lehti täräytti tälle luonteikkaaksi luonnehtimalleen viinille täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja kehui vielä edulliseksi. Sekä ihan valmiiksi juotavaksi, ei mitään mainintoja kypsyttelytarpeesta. Antti Vahteran täsmäresepti vasikannoisetteja ja tattikastiketta herautti veden kielelle aivan välittömästi.....

Toiseksi viimeinen viini oli minulle pettymys. Miten amarone voi olla kenellekään pettymys? En ymmärrä sitä vieläkään. Tilausvalikoimasta löytyvä Serego Alighieri Vaio Armaron Amarone Classico (57,50 €) oli ensinnäkin mielestäni pöyristyttävän hintainen. Täyteläinen, keskitanniininen, marjainen, mausteinen, tamminen ja aromikas viini tuntui suussani vähän takakireältä. Tuoksussa oli tummaa kirsikkaa siinä määrin, että pelkästään sen vuoksi luulin viiniä ensin makeaksi. Maistamaamme viiniä oli dekantoitu ennen tilaisuuden alkua 3-4 tuntia ja vielä sen lisäksi se oli lasissa noin 1,5 tuntia. Eikä tämäkään vielä poistanut viinin kireyttä. Kuulemma 12 tuntia dekantterissa sen tekisi. En nyt kuitenkaan aio sitä testata. Ja mitä sanoo Viini -lehti asiantuntijoineen? Ei mitään, arvostelua ei löydy, mutta Viinioppaan Pekka Suorsa antaa 90 pistettä (=erinomainen). Täyteläinen, sercialmadeiramainen ja suuta kuivattava maku. Ilmeisesti juuri se toi minulle sen takakireän fiiliksen.

Viimeisenä saimme laseihimme punaisen jälkiruokaviinin. Domini Veneti Reciota della Valpolicella (20,70 €). Täyteläinen, keskitanniininen, makea, tummakirsikkainen, karpalohilloinen, keyven mausteinen ja hennon yrttinen viini sopii juustoille, marjapiiraille, suklaalle, konvehdeille, sacherkakulle. Me maistoimme sen kanssa palan Lindthin 85%:sta suklaata. Pidin tästä erittäin paljon. Viini -lehden arvostelua ei löytynyt, mutta Viinioppaan kyllä. Suorsa on antanut peräti 93 pistettä (=erinomainen), kehuen viiniä monimuotoiseksi ja tasapainoiseksi.

Kuva Alkon Etiketti-klubin nettisivuilta

Tämä kuva havainnollistaa hyvin punaviinityylien erot. Yhteenvetona voisi sanoa sen, että pidän italialaisista viineistä, jos valkoisia on kypsytetty tammessa tai jos punaisiin on edes osittain käytetty kuivattuja rypäleitä. Sisareni sanoi, että nyt kun hän on kahdeksan vuotta opetellut punaviinejä maistelemaan, niin jo vain alkaa löytyä makunystyröitä miellyttäviä tuotteita. Sattuivat muuten olemaan juuri niitä samoja, mistä minäkin pidin.

Veneton alueella syödään risottoa pastaa enemmän. Ja nyt kyllä kovasti tekee mieli valmistaa kantarellirisottoa ja viilentää seuraksi vivahteikas soave.....

*) tuotekuvat Alkon nettisivuilta