Ruokabloggaajia on valtava määrä ja aivan ehtymätön innoituksen lähde on selata 100 Suosituinta ruokablogia -sivustoa. Olen iloinen ja kiitollinen niistä lähes 30 tuhannesta blogini lukukerrasta, joilla minäkin olen tälle listalle päässyt. Todella kaukana ollaan kärkipäästä, mutta on mahtavaa ja innostavaa olla mukana! Mahtavaa on olla mukana myös 200 ruokabloggaajan omassa facebook-ryhmässä, jonka kautta tämänkin ohjeen bongasin.
Kukko piti laittaa viiniin muhimaan jo perjantai-iltana, mutta päädyinkin
Alkuperäinen ohje löytyy Mukana Maku -blogista.
Coq Au Vin - Kukkoa viinissä - Punkkukukko
500 g broilerin rintafileitä reiluina paloina
2 makeaa sipulia kuutioituna
200 g tuoreita herkkusieniä paksuina viipaleina
5 valkosipulinkynttä pilkottuna
5 dl punaviiniä
1 rkl hunajaa
1½ rkl kanafondia
1 rkl tomaattipyreetä
1 rkl balsamicoetikkaa
1 rkl sitruunamehua
1 tl rakuunaa
1½ tl timjamia
½ tl valkopippuria
2 tl savusuolaa
2 rkl kastikemaizenaa
oliiviöljyä paistamiseen
Kuumenna oliiviöljy pannulla ja lisää sipuli, valkosipuli ja herkkusienet. Lisää myös rakuuna, timjami ja 1 tl savusuolaa ja paista, kunnes sienet ovat saaneet vähän väriä.
Nakkaa kanapalat mukaan ja paista, kunnes ne ovat pinnaltaan valkoiset. Lisää tomaattipyree ja paista hetki.
Lisää seuraavaksi punaviini, hunaja, kanafondi, sitruunamehu, balsamico, valkopippuri ja 1 tl savusuolaa. Kun seos alkaa kiehua lisää 2 rkl maizenaa ja keittele hiljalleen noin 40 minuuttia.
Tarjoa riisin tai perunoiden kanssa. Viiniksi käy sama viini, mitä käytit ruuan valmistuksessakin. Alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan käyttämään viiniä, josta pitää muutenkin, koska viini maistuu melko voimakkaasti ruuan läpi.
Ja tätähän ei usko kukaan, mutta ruokaan tarvittava punaviini löytyi PAKASTIMESTANI. Eli todellakin oli päässyt syntymään sellainen harvinaislaatuinen tilanne, että minulla oli jäänyt tähteeksi juomatonta punaviiniä. Tämä martta sitten kaatoi viinin pakastuspulloon ja zädäm, niin tuli sekin nyt käytettyä! Pienempiä punaviinin jämiä voi pakastaa myös jääpalarasioissa ja napsauttaa sieltä kuution kerrallaan kastiketta maustamaan.
Perheemme alkutalveen kuuluu kiinteästi Runebergin tortut. Kun nuorin sisareni asui toistakymmentä vuotta ulkomailla, niin äiti lähetti joka vuosi hänelle torttupaketin postitse. Uskomatonta oli se, että useimmiten tortut olivat perille saapuessa aivan täydellisessä kunnossa. Tänä talvena olemme päättäneet siskosten kesken jopa järjestään torttutastingin :) Sitä silmällä pitäen olin hankkinut Primulan torttuja esikarsintaa varten, mutta aidosta rommista huolimatta tästä ei taida olla finaaliin....... Kosteus oli hyvä, mutta maku mitätön. Testaus jatkukoon ja ehkäpä kokeilen tehdä torttuja itse! Siinäpä olisi haastetta kerrakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti