sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Gradujuhlintaa Krunassa

Vietin Helsingissä äiti-tytärpäivää esikoiseni kanssa. Päivällä oli kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin hakea keittiöremonttikamoja Ikeasta ja toiseksi juhlistaa tyttäreni loistoarvosanoin palautunutta gradua. Ikea oli jotain ihan järkyttävän uuvuttavaa. Yleensä ajoitan siellä asioimisen arki-iltaan, mutta nyt olimme lauantaihelvetissä tuhansien kirkuvien lapsiperheiden kanssa. Kuinka kenelläkään vanhemmalla on voimia lähteä ostoksille 2-3 toppahaalarisen kanssa? Minä väsyin jo yhden aikuisen kanssa, vaikka meillä ei ollut edes mitään känkkäränkkää, eikä itkupotkuraivareita :)


Aikaa kului ihan tuhottoman paljon ja totesimme hyvinkin varhaisessa vaiheessa, että saamme sanoa hyvästit Sandron brunssille ja päädyimme Ikean itsepalveluruokalaan. Kokemus ja elämys sekin, eipä siinä mitään. Ajattelin, että osaan sitten ainakin arvostaa juhlaillallistamme......


Royal-Ravintoloiden pyörittämä Kruna Restaurang & Bar sijaitsee Kruununhaassa, Svenska Klubbenin talossa. Ravintola on viehättävä ja tunnelmallinen, mutkatonta kotiruokaa tarjoava kortteliravintola. Päädyimme tänne tyttäreni ehdotuksesta, mutta hauska sattuma on se, että tämä ravintola oli myös yhtenä vaihtoehtona, kun ystävieni kanssa valitsimme paikkaa tammikuun lopun tapaamisellemme. Ravintolan tunnettuus on selkeästi kasvanut sen jälkeen, kun Kauppalehti Optio julkaisi paikasta oman arvostelunsa.

Alku ei ollut lupaava. Saavuimme täpötäyteen ravintolaan, eikä kukaan noteerannut meitä. Baarin takana työskennellyt henkilö vilkaisi meitä sanomatta sanaakaan. Ängimme itsemme kuitenkin tiskin ääreen kertomaan, että olemme tulossa syömään ja meillä on pöytävaraus. Kerroimme nimemme ja hän yhä äänettömänä aikansa tutki varauslistaa sanoen lopulta, että on meillä vielä yksi pöytä vapaana, tuolla vasemmalla. Häh, no tottakai pitikin olla vapaa pöytä, kun me sen olimme varanneet! Meitä kuitenkin kohdeltiin kuin vähän niinkuin sattumoisin olisi sattunut olemaan tilaa......No, näillä ohjeilla pöydän löytäminen tietenkin oli helppoa, koska ravintola oli tupaten täynnä ja tämä vasemmalla oleva pöytä todellakin ainoa vapaa. Pöytä oli kattamaton, pyyhkimätön edellisten jäljiltä ja mietimme, että oliko varauksemme ollut siellä listalla lainkaan, sillä ei näyttänyt, että meitä olisi odotettu..... Pääasia kuitenkin, että paikka löytyi.


Negatiivisen alkukohtaamisen jälkeen tarjoilijamme osoittautui kuitenkin ystävälliseksi ja ammattitaitoiseksi, tosin silti vaikeasti tavoitettavaksi..... Ehkä ravintola oli liian täynnä ja ehkä henkilökuntaa oli asiakasmäärään suhteutettuna liian vähän, tiedä häntä.


Juhlailta (ja vähän muutkin illat) kuuluu aloittaa tietenkin kuohuvalla ja tässä nimenomaisessa tapauksessa lasillisilla samppanjaa.


Samppaanjaa siemaillessa olikin sitten hyvä tutkailla ruotsalaissävytteistä ruokalistaa. Meneillään oli maaliskuun puoleen väliin jatkuva fondue-teema ja se näkyi kyllä olevan suosittu, sillä lähes jokaisessa pöydässä höyrysivät fondue-padat. Me emme kuitenkaan sille linjalle lähteneet, vaan teimme valintamme á la carte -listalta.


Itse otin alkuun skagenröraa ja paahtoleipää (12,90 €). Annos oli herkullinen, vaikka ensin vähän vierastin tuota "hajallaan" olevaa esillepanoa.


Tyttären alkuruokavalinta oli niinikään hyväksi havaittu tryffelöity valkopapukeitto tomaattisalsalla (7,90 €). Annos oli varsin runsas alkuruokakeitoksi ja tytärtäni jo hirvitti, miten hän jaksaa vielä pääruuan.....



Pääruokalista on hyvinkin klassisen oloinen lihapullineen ja pippuripihveineen. Klassikkoon minunkin valintani kallistui, hirvi-wallenbergiin (24,60 €). Annos ei ollut hyvä, eikä huono. Mitenkään nyt omakehuun sen suuremmin sortumatta sanoisin kuitenkin, että olen itse tehnyt maukkaammat hirvi-wallenbergit, mitä tämä oli......


Tyttären pääruoka oli kylmä Krunan kalalautanen, joka oli tarjolla sekä alku- että pääruokakokoisena. Tämä oli se suurempi (18,80 €). Annos oli kauniisti aseteltu kirkkaalle lasilautaselle ja tuntui myös maistuvan. Tässä kohdassa jäimme kyllä kaipaamaan annoksen tarkempaa esittelyä. Lautaset vain tuotiin pöytään ilman sen suurempia selityksiä.

Henkilökunnan vähäinen määrä ja kiireisyys näkyi myös siinä, että aterioinnin päätyttyä likaiset lautaset olivat hyvin pitkään edessämme. Se on vähän tylsää. Silloin olisi niin kiva vielä nauttia rauhassa siistin pöydän ääressä viimeiset viinitilkat, mutta tiskien tuijottelu vähän latisti tunnelmaa.


En tiedä, tulenko tähän ravintolaan toista kertaa tai että suosittelenko tätä erityisesti kenellekään. Fondue jäi kiinnostamaan, sen ehkä pidän mielessä. Paikka oli tunnelmallinen ja viihtyisä, se on selvää. Ruoka ei ollut missään nimessä huonoa, mutta ei myöskään mitenkään mieliinpainuvaa. Ehkä se sitten oli sitä mutkatonta kotiruokaa, kuten nettisivujen esittelyssä sanottiin..... Jos itse asuisin Kruununhaassa, niin varmaan vierailisin useammin, ellen muuten, niin baarin sohvalla nauttimassa lasillisen punaviiniä.

Vasta jälkeenpäin luin Option arvostelun ja hauskaa oli, että toimittaja oli laillani valinnut sekä skagenröran että Wallenbergin. Alkuruuan selkeitä makuja oli kehuttu ja Wallenbergiin kaivattu makuelämystä nostattavia elementtejä. Juuri näin. Ruuasta oli annettu 13 pistettä (asteikko 0-20), hinta/laatu +/- eli hintansa arvoista, miljööstä kolme tähteä ja palvelusta neljä.

Myöhäisillan näkymiä matkalla ravintolasta Senaatintorille:





Ja viikonlopun parasta antia oli tyttären valmistama sunnuntaiaamun aamiainen herkkuineen. Mukava viikonloppu on hyvä päättää tähän valokuvaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti