 |
| Tampere by night - öinen kaupunki |
Tällä kertaa yövyimme Scandic Cityssä, hotellissa, joka ei juurikaan voi olla keskeisemmällä paikalla rautatieaseman ja Stockmannin välimaastossa. Hotelli oli perustasoa, mutta sijainti korvasi sen, missä aikaisempien kertojen Scandic Station oli parempi (=huoneet, aamiainen).
Tässä kohdin pitää mainita sellainen tärkeä asia, että gourmetkaksikko ei matkusta mihinkään ilman omaa matkalasia! Huone-/hyttieväät nautitaan aina asiaankuuluvasta lasista, joka kulkee näppärästi mukana omassa peltirasiassaan (juu juu, arvaan, miten moni ainakin mielessään ajattelee, että hoh hoijaa.....).
Tässä kohdin pitää mainita sellainen tärkeä asia, että gourmetkaksikko ei matkusta mihinkään ilman omaa matkalasia! Huone-/hyttieväät nautitaan aina asiaankuuluvasta lasista, joka kulkee näppärästi mukana omassa peltirasiassaan (juu juu, arvaan, miten moni ainakin mielessään ajattelee, että hoh hoijaa.....).
Tillikka
Lauantain ensimmäinen kohde oli perinteinen, jo yli 100 vuotias taiteilijaravintola Tillikka Tampereen Teatterin talossa, aivan Tammerkosken kuohujen äärellä.
Paikka tuo mieleen Helsingin Kosmoksen ja Eliten, kaikkissa näissä on aistittavissa samanlainen menneiden vuosikymmenten havina. Ja siis hyvällä tavalla!
Tillikassa oli meneillään vuodenaikaan sopivasti bliniviikot ja sehän meidät itse asiassa paikalle houkuttikin. Blini kahdella mädillä (12 €) oli aivan loistava lounasvalinta. Lisäblini olisi ollut tarjolla 5 €:n lisähintaan, mutta hyvin taittui nälkä tällä yhdelläkin.
Paikka tuo mieleen Helsingin Kosmoksen ja Eliten, kaikkissa näissä on aistittavissa samanlainen menneiden vuosikymmenten havina. Ja siis hyvällä tavalla!
Tillikassa oli meneillään vuodenaikaan sopivasti bliniviikot ja sehän meidät itse asiassa paikalle houkuttikin. Blini kahdella mädillä (12 €) oli aivan loistava lounasvalinta. Lisäblini olisi ollut tarjolla 5 €:n lisähintaan, mutta hyvin taittui nälkä tällä yhdelläkin.
Moro Sky Bar
Tampereen uusi maamerkki on sinänsä melko ruma Solo Sokos Hotel Torni Tampere. Hotellin sisäänkäynti on kuitenkin yllätyksellisesti vanhojen punatiilisten veturitallien kautta.
Tampereella asuva ystävämme toimi paikallisoppaana ja saatteli meidät hotellin huipulle. Ja siis ihan MIELETöN paikka tämä Sky Bar Moro!
Kyllä näitä maisemia katsellessa kelpasi siemailla (tarjous)samppanjaa! Baari oli sisustettu todella kivasti, en vaan ottanut siellä kuin yhden kuvan valaisimista, koska ihmisiä oli niin paljon. Kannattaa ehdottomasti käydä paikanpäällä, jos Tampereella käy. Voin vain kuvitella, miten erilaiselta tämä kaikki näyttää kesällä tai vaikkapa yöllä, kun kaikki kaupungin valot ovat syttyneet. Ihan mahtavaa!
Ravinteli Bertha oli retkemme pääkohde, jonne pöytä oli varattu jo viikkoja sitten. Odotukset olivat korkealla, sillä niin paljon olimme sekä lukeneet että kuulleet hehkutusta tästä ravintolasta. Ainoat (pienet) miinukset tulivat heti alkuun. Olimme nettisivuilla nähneet, että tarjolla olisi kuuden ruokalajin setti viineineen, mutta sitäpä ei ollutkaan. Se vähän harmitti, mutta lopulta päädyimme kokoamaan listalta kahden alkuruuan, yhden pääruuan, juustojen ja yhden jälkiruuan paketin. Viineineen, luonnollisestikin. Aivan yhtä luonnollisesti aloitimme illallisemme lasillisella samppanjaa.
Ravintolan sisustus hiveli silmää. Palvelu oli myös erinomaista, vaikka olimmekin sitä mieltä, että aivan heti alkuun jouduimme odottamaan kuivin suin sekä vettä että samppanjaa aivan liian pitkään. Tai siis vedestä viis, mutta se samppanja....... Samppanja, joka oli muuten Geoffroy Empreinte Brut. Geoffroy´n samppanjoita, vaikkakaan ei juuri tätä, löytyy kohtuuhintaisena (alle 40 €) Alkon tilausvalikoimasta.
Ruokalista oli laadittu niin, että vain annoksien pääraaka-aineet oli listattu. Pidin ideasta, koska se jätti sopivasti tilaa yllätyksille.
Ensimmäinen alkuruokani oli "pinjansiemen, manna, maa-artisokka" ja niinpä eteeni tuotiin maa-artisokka-mannapuuro, joka ei todellakaan olisi sillä nimellä houkuttanut tilausta tekemään! Herkullinen annos, jossa kaikki maut olivat kohdillaan. Viininä valkoinen trebbiano Italiasta. Tavoistani poiketen en tällä illallisella kuvannut kaikkia nauttimiamme viinejä, vain ne mielenkiintoisimmat.
Toinen alkuruokani oli "hauki, herne, retiisi". Murekkeessa oli puolet haukea ja puolet kampasimpukkaa, joten mielestäni kampasimpukkakin olisi ansainnut tulla mainituksi menussa. Kerrassaan herkullinen oli tämäkin, ehkä ensimmäistä parempi.... Myös annokselle valittu alsacelainen Marcel Deiss Riesling 2012 hurmasi. Eikä viinistä löydy maahantuojatietoja, joten on vain painettava nimi mieleen, mikäli tulee suunnattua reissuun Suomen rajojen ulkopuolelle tai tehtyä nettiostoksia....
Tämän viinin kohdalla oli pakko kaivaa kamera esiin. Pääruokani punaviini saapui Bulgariasta. Siis Bulgariasta! Kerrostalon kokoinen ennakkoluulo pyrki ulos sisältäni. Eikä ainoastaan pyrkinyt, vaan myös pääsi. Tarjoilijamme ymmärsi tunteeni täysin, en tainnut olla ensimmäinen epäluuloinen asiakas! Viini oli loistava, aivan käsittämättömän loistava. Tästäkään viinistä ei löytynyt maahantuojatietoja. Ehkä onkin tehtävä viinimatka Bulgariaan :)
Viini sopi täydellisesti "parsakaali, nauta, sieni" -pääruualleni. Annoksessa oli nautaa kahdessa muodossa, entrecotena sekä häntänappina (termi, joka sekin vaikutti epämääräiseltä), joka oli nimensä mukaisesti pitkään haudutettu pätkä naudan häntää pankojauhoilla leivitettynä. Nuo kuvan vaaleat rullat olivat pikkelöityjä naurislastuja. Ja sienet olivat herkkusieniä.
Ennen jälkiruokaa nautimme Comté -juustoa, 14 kk kypsytettyä. Juustoa oli pidetty hetki lämpölampun alla, joten se oli mukavan lämmin ja hivenen hikoileva. Comté on kyllä yksi suosikkijuustoistani, mitä pidempään kypsytetty, sen parempi. Nam.
Jälkiruokalautaseltani löytyi "passion, kookos, sitruunaruoho". Marenki oli tässä annoksessa valkoista ohutta levyä ja kookos löytyi crumblemurujen seasta. Maukkaan illallisen maukas päätös.
Berthassa pääruoka maksaa 29 €, kaksi ruokalajia 38 € ja kolme ruokalajia 44 €. Kuohuvan alkujuoman sisältävä viinipaketti kolmelle ruokalajille maksaa 38 €. Meillä hintaa nosti tietenkin ylimääräinen alkuruoka, juusto ja niille valitut viinit. Illallinen oli kallein koskaan itse maksamani, 117,40 euroa, mutta oli kyllä joka lantin arvoinen elämys. Ja kaikki on suhteellista, kuten pääset vielä tämän tarinan edetessä huomaamaan......
Ja pakkohan tämäkin kuva on laittaa. Pidän suunnattomasti siitä, että toilettitiloissa on pienet froteepyyhkeet. Välillä olen miettinyt tätä ratkaisua kotiinkin, mutta pyyhkeitä pitäisi olla aivan tuhottoman paljon. Joten taitaa olla parempi, että nautin tästä luksuksesta muualla.....
Itseasiassa Berthan pojat antoivat meille vinkin Barmaciasta, joka nettisivuillaan kertoo olevansa latino drinkkibaari. Baari on pienen pieni ja tosi viihtyisä, hivenen rähjäinen ja boheemi. Paikka ei ole mikään ruokaravintola, mutta sieltä saa kyllä meksikolaista street foodia. Huippudinnerin jälkeen tyydyimme tequilapohjaiseen drinkkiin (8 €), joka tarjoiltiin hillopurkista. Hyvää oli, tänne pitää päästä uudelleen!
Aivan Barmacian vieressä on toinen cocktailbaari, nerokkaasti Minibaariksi nimetty. Erilaiset juomasekoitukset ja tuoreet raaka-aineet ovat tämän paikan valtti. Nautimme täällä ehkä parhaan mojiton ikinä! Nimestään huolimatta kuppilalla oli kokoa tuplaten edellistä enemmän ja paikka oli täynnä. Eikä tiskillä ollut mitään hanarivistöä, drinkkien tekoon todella käytettiin aikaa ja vaivaa. Mainiota!
Lauantai oli siis aivan huippupäivä. Huippumeininkiä huippupaikoissa, otsikon mukaisesti. Ikävä kyllä sunnuntai ei mennyt ihan samalla kaavalla......
August von Trappe on Hans Välimäen melko tuore belgialaisravintola. Olimme päättäneet mennä sinne lounaalle. Ravintola sijaitsee viehättävässä punatiilisessä rakennuksessa ja oli myös sisustettu kivasti. Mutta....... Menimme sisälle ravintolaan, joka ei missään nimessä ollut täynnä, mutta kukaan ei osoittanut huomaavansa meitä. Ei katsekontaktia, ei tervehdystä. Siinä me seisoimme ja ohikiitävät tarjoilijat lähes törmäsivät meihin, mutta tyystin mykkinä tai aivan kuin olisimme olleet näkymättömiä. Lähdimme sitten pois, että se siitä. En tiedä, viitsinkö enää uudelleen yrittää. Ikinä, milloinkaan. Ärsytti. Piste.
Päädyimme lounastamaan 40 vuotista olemassaoloaan juhlivaan espanjalaisravintola Bodega Saludiin. Eikä sekään nyt ihan putkeen mennyt. Menimme ravintolaan tapakset mielessämme, mutta päädyimmekin sitten valitsemaan ruuat á la carte -listalta.
Hintaan sisältyi myös salaattipöytä, mutta varsinaiseksi alkuruuaksi jaoimme tapas-lajitelman, Surtido de Tapas (17,90 €), joka sisälsi Gran Reserva Serrano -kinkkua, ilmakuivattua härkää, chorizoleikkelettä, 12 kk kypsytettyä Manchego -juustoa, boqueron anjoviksia, puugrillissä paahdettua paprikaa ja munakoisoa, marinoitua artisokkaa ja oliiveja.
Sellainen asia meikäläistäharmitti ärsytti, että alkuruokaa varten oli pöytään katettu vain haarukka. Näitä ruokia oli mahdotonta syödä ilman veistä tai ainakin veitsi helpotti syömistä. Käytin sitten pääruuan veistä, jota ei viety pois, vaan joka likaisena siirrettiin takaisin pöydälle. Häh? Miksi ei voinut olla kahta aterinsettiä? Kuulostaa tietysti pieneltä asialta, mutta pienellä se olisi myös korjattu. Palvelusta on muuten sanottava, että se oli ensiluokkaista. Siitä en kitise.
Pääruuaksi valitsimme kumpikin Lucioperca a la Josper eli puuhiilillä paistettua kuhaa. Kyseessä oli menun mukaan lähivesistöjen kuhafilee, joka tarjottiin sitrusmarinoitujen jättirapujen (kokonaista kaksi pyrstöä, höh), voissa haudutettujen perunoiden ja tuoreiden kasvisten sekä kukkakaali-tillipyreen kera. Kaunis ja jotenkin keväinen annos, mutta hinta 29,80 euroa oli aivan liikaa. Annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta ei siitä mitään mieleenkään jäänyt. Paitsi hinta.Tähän kun vielä otin lasillisen (siis yhden) valkoviiniä, niin laskuni oli 53,15 euroa. Eli tässä tulee vastaan se suhteellisuus, kun miettii edellisen illan laskua. Laskua, joka oli suuri, mutta se hinta maksettiin toinen toistaan seuraavista elämyksistä, jotka pysyvät mielessä varmasti pitkään. Tästä lounaasta jäi mieleen vain se, että tämä oli nyt viimeinen kerta tässä paikassa. Olen siis syönyt Saludissa monesti aikaisemminkin, mutta edellisen kerran tapakset aurinkoisella terassilla siskon kanssa jaetun tarjouscavan kera ei jättänyt tämmöistä fiilistä...... Kolmekymppiä kuhasta kahdella ravunpyrstöllä ja voissa pyöritetyillä kasviksilla oli vaan yksinkertaisesti ryöstö.
Mitä sitten muuta tehtiin? Sunnuntaina vietimme useamman tunnin Vapriikissa sen näyttelyitä koluten. Käynnissä oli myös Vintage-tapahtuma, joka oli houkutellut paikalle paljon sekä vintage-myyjiä, että viimeisen päälle menneiden vuosikymmenten tyyliin pukeutuneita asian harrastajia, joita oli ilo katsella.
Tampereella asuva ystävämme toimi paikallisoppaana ja saatteli meidät hotellin huipulle. Ja siis ihan MIELETöN paikka tämä Sky Bar Moro!
Kyllä näitä maisemia katsellessa kelpasi siemailla (tarjous)samppanjaa! Baari oli sisustettu todella kivasti, en vaan ottanut siellä kuin yhden kuvan valaisimista, koska ihmisiä oli niin paljon. Kannattaa ehdottomasti käydä paikanpäällä, jos Tampereella käy. Voin vain kuvitella, miten erilaiselta tämä kaikki näyttää kesällä tai vaikkapa yöllä, kun kaikki kaupungin valot ovat syttyneet. Ihan mahtavaa!
Ravinteli Bertha
Ravinteli Bertha oli retkemme pääkohde, jonne pöytä oli varattu jo viikkoja sitten. Odotukset olivat korkealla, sillä niin paljon olimme sekä lukeneet että kuulleet hehkutusta tästä ravintolasta. Ainoat (pienet) miinukset tulivat heti alkuun. Olimme nettisivuilla nähneet, että tarjolla olisi kuuden ruokalajin setti viineineen, mutta sitäpä ei ollutkaan. Se vähän harmitti, mutta lopulta päädyimme kokoamaan listalta kahden alkuruuan, yhden pääruuan, juustojen ja yhden jälkiruuan paketin. Viineineen, luonnollisestikin. Aivan yhtä luonnollisesti aloitimme illallisemme lasillisella samppanjaa.
Ravintolan sisustus hiveli silmää. Palvelu oli myös erinomaista, vaikka olimmekin sitä mieltä, että aivan heti alkuun jouduimme odottamaan kuivin suin sekä vettä että samppanjaa aivan liian pitkään. Tai siis vedestä viis, mutta se samppanja....... Samppanja, joka oli muuten Geoffroy Empreinte Brut. Geoffroy´n samppanjoita, vaikkakaan ei juuri tätä, löytyy kohtuuhintaisena (alle 40 €) Alkon tilausvalikoimasta.
Ruokalista oli laadittu niin, että vain annoksien pääraaka-aineet oli listattu. Pidin ideasta, koska se jätti sopivasti tilaa yllätyksille.
Ensimmäinen alkuruokani oli "pinjansiemen, manna, maa-artisokka" ja niinpä eteeni tuotiin maa-artisokka-mannapuuro, joka ei todellakaan olisi sillä nimellä houkuttanut tilausta tekemään! Herkullinen annos, jossa kaikki maut olivat kohdillaan. Viininä valkoinen trebbiano Italiasta. Tavoistani poiketen en tällä illallisella kuvannut kaikkia nauttimiamme viinejä, vain ne mielenkiintoisimmat.
Toinen alkuruokani oli "hauki, herne, retiisi". Murekkeessa oli puolet haukea ja puolet kampasimpukkaa, joten mielestäni kampasimpukkakin olisi ansainnut tulla mainituksi menussa. Kerrassaan herkullinen oli tämäkin, ehkä ensimmäistä parempi.... Myös annokselle valittu alsacelainen Marcel Deiss Riesling 2012 hurmasi. Eikä viinistä löydy maahantuojatietoja, joten on vain painettava nimi mieleen, mikäli tulee suunnattua reissuun Suomen rajojen ulkopuolelle tai tehtyä nettiostoksia....
Tämän viinin kohdalla oli pakko kaivaa kamera esiin. Pääruokani punaviini saapui Bulgariasta. Siis Bulgariasta! Kerrostalon kokoinen ennakkoluulo pyrki ulos sisältäni. Eikä ainoastaan pyrkinyt, vaan myös pääsi. Tarjoilijamme ymmärsi tunteeni täysin, en tainnut olla ensimmäinen epäluuloinen asiakas! Viini oli loistava, aivan käsittämättömän loistava. Tästäkään viinistä ei löytynyt maahantuojatietoja. Ehkä onkin tehtävä viinimatka Bulgariaan :)
Viini sopi täydellisesti "parsakaali, nauta, sieni" -pääruualleni. Annoksessa oli nautaa kahdessa muodossa, entrecotena sekä häntänappina (termi, joka sekin vaikutti epämääräiseltä), joka oli nimensä mukaisesti pitkään haudutettu pätkä naudan häntää pankojauhoilla leivitettynä. Nuo kuvan vaaleat rullat olivat pikkelöityjä naurislastuja. Ja sienet olivat herkkusieniä.
Ennen jälkiruokaa nautimme Comté -juustoa, 14 kk kypsytettyä. Juustoa oli pidetty hetki lämpölampun alla, joten se oli mukavan lämmin ja hivenen hikoileva. Comté on kyllä yksi suosikkijuustoistani, mitä pidempään kypsytetty, sen parempi. Nam.
 |
| Jälkiruokaviini |
Jälkiruokalautaseltani löytyi "passion, kookos, sitruunaruoho". Marenki oli tässä annoksessa valkoista ohutta levyä ja kookos löytyi crumblemurujen seasta. Maukkaan illallisen maukas päätös.
Berthassa pääruoka maksaa 29 €, kaksi ruokalajia 38 € ja kolme ruokalajia 44 €. Kuohuvan alkujuoman sisältävä viinipaketti kolmelle ruokalajille maksaa 38 €. Meillä hintaa nosti tietenkin ylimääräinen alkuruoka, juusto ja niille valitut viinit. Illallinen oli kallein koskaan itse maksamani, 117,40 euroa, mutta oli kyllä joka lantin arvoinen elämys. Ja kaikki on suhteellista, kuten pääset vielä tämän tarinan edetessä huomaamaan......
Ja pakkohan tämäkin kuva on laittaa. Pidän suunnattomasti siitä, että toilettitiloissa on pienet froteepyyhkeet. Välillä olen miettinyt tätä ratkaisua kotiinkin, mutta pyyhkeitä pitäisi olla aivan tuhottoman paljon. Joten taitaa olla parempi, että nautin tästä luksuksesta muualla.....
Barmacia
EDIT: ravintola lopettanut toimintansa 2/2017
EDIT: ravintola lopettanut toimintansa 2/2017
Itseasiassa Berthan pojat antoivat meille vinkin Barmaciasta, joka nettisivuillaan kertoo olevansa latino drinkkibaari. Baari on pienen pieni ja tosi viihtyisä, hivenen rähjäinen ja boheemi. Paikka ei ole mikään ruokaravintola, mutta sieltä saa kyllä meksikolaista street foodia. Huippudinnerin jälkeen tyydyimme tequilapohjaiseen drinkkiin (8 €), joka tarjoiltiin hillopurkista. Hyvää oli, tänne pitää päästä uudelleen!
Minibaari
EDIT: Ravintola lopettanut toimintansa 4/2016
EDIT: Ravintola lopettanut toimintansa 4/2016
Aivan Barmacian vieressä on toinen cocktailbaari, nerokkaasti Minibaariksi nimetty. Erilaiset juomasekoitukset ja tuoreet raaka-aineet ovat tämän paikan valtti. Nautimme täällä ehkä parhaan mojiton ikinä! Nimestään huolimatta kuppilalla oli kokoa tuplaten edellistä enemmän ja paikka oli täynnä. Eikä tiskillä ollut mitään hanarivistöä, drinkkien tekoon todella käytettiin aikaa ja vaivaa. Mainiota!
Lauantai oli siis aivan huippupäivä. Huippumeininkiä huippupaikoissa, otsikon mukaisesti. Ikävä kyllä sunnuntai ei mennyt ihan samalla kaavalla......
August von Trappe
August von Trappe on Hans Välimäen melko tuore belgialaisravintola. Olimme päättäneet mennä sinne lounaalle. Ravintola sijaitsee viehättävässä punatiilisessä rakennuksessa ja oli myös sisustettu kivasti. Mutta....... Menimme sisälle ravintolaan, joka ei missään nimessä ollut täynnä, mutta kukaan ei osoittanut huomaavansa meitä. Ei katsekontaktia, ei tervehdystä. Siinä me seisoimme ja ohikiitävät tarjoilijat lähes törmäsivät meihin, mutta tyystin mykkinä tai aivan kuin olisimme olleet näkymättömiä. Lähdimme sitten pois, että se siitä. En tiedä, viitsinkö enää uudelleen yrittää. Ikinä, milloinkaan. Ärsytti. Piste.
Bodega Salud
Päädyimme lounastamaan 40 vuotista olemassaoloaan juhlivaan espanjalaisravintola Bodega Saludiin. Eikä sekään nyt ihan putkeen mennyt. Menimme ravintolaan tapakset mielessämme, mutta päädyimmekin sitten valitsemaan ruuat á la carte -listalta.
Hintaan sisältyi myös salaattipöytä, mutta varsinaiseksi alkuruuaksi jaoimme tapas-lajitelman, Surtido de Tapas (17,90 €), joka sisälsi Gran Reserva Serrano -kinkkua, ilmakuivattua härkää, chorizoleikkelettä, 12 kk kypsytettyä Manchego -juustoa, boqueron anjoviksia, puugrillissä paahdettua paprikaa ja munakoisoa, marinoitua artisokkaa ja oliiveja.
Sellainen asia meikäläistä
Pääruuaksi valitsimme kumpikin Lucioperca a la Josper eli puuhiilillä paistettua kuhaa. Kyseessä oli menun mukaan lähivesistöjen kuhafilee, joka tarjottiin sitrusmarinoitujen jättirapujen (kokonaista kaksi pyrstöä, höh), voissa haudutettujen perunoiden ja tuoreiden kasvisten sekä kukkakaali-tillipyreen kera. Kaunis ja jotenkin keväinen annos, mutta hinta 29,80 euroa oli aivan liikaa. Annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta ei siitä mitään mieleenkään jäänyt. Paitsi hinta.Tähän kun vielä otin lasillisen (siis yhden) valkoviiniä, niin laskuni oli 53,15 euroa. Eli tässä tulee vastaan se suhteellisuus, kun miettii edellisen illan laskua. Laskua, joka oli suuri, mutta se hinta maksettiin toinen toistaan seuraavista elämyksistä, jotka pysyvät mielessä varmasti pitkään. Tästä lounaasta jäi mieleen vain se, että tämä oli nyt viimeinen kerta tässä paikassa. Olen siis syönyt Saludissa monesti aikaisemminkin, mutta edellisen kerran tapakset aurinkoisella terassilla siskon kanssa jaetun tarjouscavan kera ei jättänyt tämmöistä fiilistä...... Kolmekymppiä kuhasta kahdella ravunpyrstöllä ja voissa pyöritetyillä kasviksilla oli vaan yksinkertaisesti ryöstö.
Vapriikki
Mitä sitten muuta tehtiin? Sunnuntaina vietimme useamman tunnin Vapriikissa sen näyttelyitä koluten. Käynnissä oli myös Vintage-tapahtuma, joka oli houkutellut paikalle paljon sekä vintage-myyjiä, että viimeisen päälle menneiden vuosikymmenten tyyliin pukeutuneita asian harrastajia, joita oli ilo katsella.
Itseäni ehkä eniten ilahdutti ja kiinnosti Revontuli -näyttely, joka esitteli Suomen Trikoon tuotantoa 60-luvulta. Vanhojen muotikuvien tähtenä loisti Lenita Airisto. Hauskaa oli miten melko monet sen ajan asuista miellyttivät silmää ja voisin jopa kuvitella joihinkin niistä pukeutuvani. Näyttely on auki 16.8.2015 saakka ja koko museokeskus on käytettävissäsi vaivaisella 10 euron sisäänpääsymaksulla. Kannattaa ehdottomasti mennä käymään.
Vielä muutama kuva kivi- ja luonnontieteellisestä museosta, mutta Vapriikista löytyy vielä näiden lisäksi kenkä-, lelu- ja jääkiekkomuseot. Todella monipuolinen paikka siis.
 |
| Yksi monista ihmeellisistä luonnon luomista kivistä. Miten upea tämä olisikaan vaikka kankaana! |
 |
| Onneksemme vaaka oli epäkunnossa, niin ei päässyt syntymään kiusallisia tilanteita...... |
 |
| Luonnontieteellisessä museossa on mittava kokoelma metsiemme asukkeja. |
Näin on paketissa vuoden ensimmäisen reissun tarinat. Gourmetkaksikko suunnittelee Porvoon matkaa alkukesälle, mutta sitä ennen on paljon kaikkea muuta kivaa tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti