Lokakuinen lauantaiaamu valkeni Turussa aurinkoisena. Tai emmehän me sisareni kanssa varsinaisesta päivän valkenemisesta mitään tienneet, koska olimme päättäneet nukkua mahdollisimman pitkään. Majailimme tyttäreni ja hänen miehensä luona ja kun nuoripari lähti Keski-Suomeen hääjuhlien viettoon, niin me vaan käänsimme kylkeämme. Olipa ihana, kiireetön aamu.
Pitkin jokivartta kävelimme kaupungille, näkymistä ja loistavasta ilmasta nauttien. Vaikka olimme nauttineet melkoisen myöhäisen aamiaisen ja illallinenkin oli varattu ensimmäiseen kattaukseen, niin jotain pientä teki mieli. Menimme sitten Wiklundille.
Wiklundin tavaratalon katutasolta löytyy valoisa ja viihtyisä W Wine & Deli. Siispä sinne.
Herkulliselta näyttävää pientä suolaista oli tarjolla vaikka kuinka, mikä valinnan vaikeus!
Asiantuntevan henkilökunnan avulla viikuna-halloumicrostinille (4,60 €) löytyi oikein oivallinen punaviinikin. Ja mikä ilahdutti, niin se, että viinin mukana sai tuotekortin. Nyt se on lompakossani muistuttamassa, kun seuraavan kerran olen hyvää punaviiniä vailla! Mainio idea edellyttää toki sen, että juoma löytyy Alkon valikoimista. Domaine Notre Dame de Cousignac Parcelle Nord 2014 (11,69 € Alkossa, 24 cl 10 € ravintolassa) on täyteläinen, keskitanniininen, hapankirsikkainen, tumman marjainen, mausteinen ja yrttinen rhônelainen.
Ja olihan se niin, että pyörivä herkkukaruselli veti myös puoleensa. Näyttäviä ja varmasti myös maukkaita jälkiruokia vaan pyöri silmien edessä.......
Päädyin valitsemaan käsintehtyä suklaata, paria eri sorttia (2 x 1,80 €). Ja niille vielä viinin, tottakai!
Viini oli listan ulkopuolelta. punainen ja makea. Casa de la Ermita Dulce 2013 (12,98 € / 0,5 l ja 8 cl 5,80 € ravintolassa) löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Makea, keskitanniininen, marjainen, mausteinen ja nahkainen herkku Espanjasta. Näillä välipaloilla jaksoimme illalliseen :)
Toisen illan pöytä oli varattu viiniravintola E. Ekblomilta, ravintolasta, jossa en ollut koskaan käynyt. Se, jos mikä, on jopa suoranainen ihme, sillä kaikki muut jokivarren kuppilat on kyllä hyvinkin tarkkaan koluttu.
Täällä oli vierailevana keittiömestarina myös islantilainen Kári þorsteinsson. Tosin emme nähneet hänestä vilahdustakaan, kuten edellisen illan keittiömestarista, joka itse tarjoili osan annoksista. Pisteet siitä Sointuun.
Saimme pöydän ikkunan ääreltä. Kauniit maisemat, mutta siinä mielessä vähän hankala pöytä, että kun emme sopineet istumaan vastakkain, vaan olimme kulmittain, niin toinen joutui istumaan selkä saliin päin.
Ravintola oli sisustukseltaan viihtyisä ja muodoltaan hyvinkin sokkeloinen ja sitä kautta yllättävän suuri.
Alkuun otimme teemadrinkin ja kuten eilisessä, niin tässäkin oli inhoamaani lakkaa. Tai ilmeisesti en inhoa sitä enää, koska oikeasti pidin tästä "Lakkaroskasta". Lapponia lakkalikööriä, vodkaa, lakkahilloa ja inkivääriolutta. Tätä melkeinpä voisi kokeilla jopa kotona.....
Ja tässä, tässä oli keittiön tervehdys. Ilmeisen herkullinen, koska nakkasin sen suuhuni, ennenkuin edes kävi mielessä mikään valokuvan ottaminen..... Marraskuussa 2014 savustettua lampaanpotkaa siinä oli kuutioituna punakaaliviipaleen päällä. Ja hyvää oli....
Sitten varsinaisen menun pariin. Ensimmäisenä graavattua Islannin nieriää, maa-artisokkaa ja tillimajoneesia. Nieriä oli sokerisuolattua ja tuo vaalea muru oli raakaa maa-artisokkaa ja vieläpä kuorineen kaikkineen. Annos oli kaunis ja herkullinen. Aivan loistava startti!
En ymmärrä, mikä minua vaivasi, mutta unohdin kuvata myös ensimmäisen lämpimän ruuan. Ylikypsää porsaanposkea, grillattua sydänsalaattia ja bataattimelassia katosi suuhuni tuosta noin vaan ja kamera pysyi sohvalla vierelläni. Kuva on siskon lautaselta. Tämän jälkeen päätin keskittyä!
Kolmantena annoksena glaseerattua poron ulkofileetä, selleri-pekonipyreetä ja tummaa omenakastiketta. Jos edellisenä iltana kehuin Soinnun kauniita annoksia, niin todella taitavasti oli täälläkin kaikki nostettu esille. Poro oli täydellistä! En aivan pysty sanomaan, että kumpi oli tämän menun tähti, nieriä vaiko poro.
Jälkiruokana saimme Skyr-valkosuklaamoussea ja mustikkaa. Kokonaisuutena tämän illan menu oli edellistä parempi. Mutta vain hivenen. Täällä ei ollut yhtäkään notkahdusta. Kaikki oli täydellistä. Viinilistalta viini numero kaksi oli vaihdettu toiseen rhônelaiseen, jonka nimeä en valitettavasti muista, koska se toinen viini kuulemma vain sopi paremmin possuannoksen kanssa. Huolellista ja viimeisteltyä meininkiä siis. Ja aivan varmasti haluan tulla tänne käymään uudelleen.
 |
| Naistenhuoneessa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti