perjantai 20. marraskuuta 2015

Ruokavarastojen raivausruokaa

Yksi lomaviikon projekteista oli käydä mahdollisimman vähän kaupassa ja sen sijaan käyttää olemassaolevia varastoja. Ja niitä varastojahan riittää.....

REKO-torilta olin hankkinut rasiallisen L'uomun Nokan Juhlasuikaleita, ne olivat päätyneet pakkaseen, joten nyt oli niiden aika tulla käytetyksi. Aivan sitten sattumalta osui silmiini Hella&Houkutus -blogin soija-hunajabroileri -resepti. Kaikkia reseptin aineksia vielä sattui löytymään keittiön kaappien kätköistä. Resepti oli tehty 800 grammalle broilerin reisipaloja, joten kun itselläni oli 250 grammaa suikaletta, niin himppasen jouduin soveltamaan. Tässä kuitenkin alkuperäinen ohje.


Soija-hunajabroileri

1 pkt broilerin luullisia reisipaloja (Jyväbroilerin pakkauskoko 800 g)
½ dl hunajaa
3 rkl soijaa
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl seesamiöljyä
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
½ tl rouhittua mustapippuria
seesaminsiemeniä
lehtipersiljaa


Ota lihat huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen valmistusta. Sekoita yhteen hunaja, soija, öljyt, etikka, valkosipuli, inkivääri ja mustapippuri.

Ruskista lihat pannulla ja siirrä ne foliolla vuorattuun uunivuokaan ja kaada hunaja-soijaseos päälle. Paista reisipaloja 200 asteisessa uunissa noin 35 min ja jos pinta ruskistuu liikaa, peitä lihat foliolla. Nosta kypsät broilerin palat tarjoiluastiaan, anna levähtää hetki ja valele pintaan vielä vuoan pohjalle jäänyttä kastiketta, koristele seesaminsiemenillä ja lehtipersiljalla.


Ja sitten soveltamaan. Kastikeohjeesta tein noin kolmanneksen. Sitten paistoin suikaleisiin pinnat pannulla ja jatkoin paistamista uunissa ehkä noin vartin verran. Suikaleet ovat kuitenkin niin paljon reisipaloja ohuempia, että jo siinä ajassa menivät ehkä hivenen kuiviksi, mutta en antanut sen häiritä, koska maku oli taivaallinen. Kastikkeessa oli kaikkia mahdollisia suosikkiaineksiani.


Lisukkeeksi oli suositeltu kookosriisiä, joka varmasti olisi sopinut makumaailmaan täydellisesti. Mutta kun minulla oli tämä kaappien tyhjennys meneillään, niin kaivoin sitten esiin pussillisen Scottin parmesaanirisottoa. Juu-u, valmisrisottoa, ymmärrän kyllä hävetä! Viimeinen käyttöpäivä olikin sitten ollut jo 8/2014 ja ajattelin ihan piruuttani kokeilla, että haittaako tämmöinen "pieni" vuoden ja kolmen kuukauden ylitys mitään. No ei haitannut, syödyksi tuli, enkä oikein usko, että maku oli tässä mitenkään muuttunut. Jatkossa kuitenkin teen risottoni itse.

Kun kurkkaat kuvat alkuperäisohjeen yhteydestä, niin "hivenen" erilaiselta näyttää. Reisipaloja kun kypsennetään paljon pidempään, niin hunaja-soijakuorrute ikäänkuin palaa lihaan kiinni ja näin muodostuu herkulliselta näyttävä ja varmaan myös maistuva pinta. Maussa ei ollut omassa versiossanikaan moitteen sijaa, mutta taidanpa tehdä L'Uomu Nokasta uuden tilaukset ja tilata vaikkapa Juoksujalkoja :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti