Soppaa yksinäisille(kin)

Yhden aamuisen työmatkan junassa, ravintolavaunussa aamukahvilla, vietin selaten viimeisimpiä ruokalehtiä ja miettien viikonlopun ruokia. Luin reseptejä ja kirjoitin kauppalistaa. Siitä puuhasta virisi vierustovereiden kesken keskustelu, jota jäin miettimään. Ja mietin yhä edelleen, vielä muutaman päivän jälkeenkin. Sain moneen otteeseen kuulla erinäistä ihmettelyä ja kysymyksiä. Onko ruuanlaiton suunnittelu näin harvinaista? Eivätkö ihmiset oikeasti mieti, mitä pöytään laittavat? Eihän etukäteissuunnittelu kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi tekemässä jotain tuntikausien valmistelua vaativaa super-hyper-fine-diningia. Omasta mielestäni suunnittelu nopeuttaa koko kaupasta-pöytään -prosessia, ei siinä ole sen kummempaa. Eniten ihmettelyä tuntui herättävän se, että tein suunnitelmaa vain itselleni. Ketä sulle oikein nyt on tulossa kylään, kun noin näet vaivaa? No ei ketään, mutta tapanani on syödä myös yksin ollessani. Siitä seurasikin sellainen ajatus, että onko jotenkin vähän "säälittävää", että yksin elävä ihminen suunnittelee ihan vain itselleen ihania ruokia, nauttiakseen niistä hyvän viinin kera kynttilänvalossa. Ehkä jonkun mielestä asia saattaa niin ollakin, että pitää sitä ihan turhana puuhana, mutta kyllä minun mielestäni on sata kertaa säälittävämpää kauhoa yksin sohvan nurkassa einesmaksalaatikkoa ja hörpätä olutta tölkistä. Noin niinkuin vähän kärjistäen sanottuna.

Hankin sitten maa-artisokkia, otin pakastimesta fenkolia ja tein sopan. Sopan, joka on äärimmäisen helppo, eikä sen tekemisessä äly niksahda. Ja söin sen aivan itse.

Maa-artisokkakeitto fenkolilla ja valkosipulilla

Aina nälkä -blogi

4 annosta

500 g maa-artisokkaa

2 keskikokoista jauhoista perunaa

2 valkosipulinkynttä (tuplasin määrän neljään)

1 pieni (180 g) fenkoli

täysmaitoa

sormisuolaa

valkopippuria

Kaada kattilaan maitoa niin, että valkosipulinkynnet peittyvät ja keittele ne miedolla lämmöllä pehmeiksi.

Lisää kuoritut ja pilkotut maa-artisokat ja perunat sekä fenkoli mukaan. Ja maitoa taas niin, että kasvikset peittyvät. Keitä kypsiksi, soseuta, mausta. Täysmaitoa ei ollut, käytin kevytmaitoa, ei moitteen sijaa.

Kuorin maa-artisokat, vaikka se ei edes olisi tarpeen. Täältä, klik, löydät toisen keitto-ohjeen, jossa maa-artisokat ensin paahdetaan kuorineen ja vasta sitten soseutetaan keitoksi. Edelleen kuorineen.

Annokseen lisäsin Goatshit Farmin vuohenjuustoa ja leiville levitin valkosipulin kukkavarsista tekemääni pestoa. Sen ohjeen löydät täältä, klik. Molemmat peräisin Hyvinkään REKO-torilta.

Viininä Jean Biecher Réserve Riesling 2014 Alsacesta (11,30 €). Kuiva, hapokas, sitruksinen, hennon aprikoosinen, kevyen mineraalinen, mausteinen. Riesling on helppo rypäle, voit tarjota riesling-viiniä aina kun haluat ruualle valkoviinin, se ei petä koskaan. Viini -lehti antaa tälle kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).

Alun teemasta vaihdoin vielä muutaman sanan vanhimman tyttäreni kanssa. Tyttäristä sen, joka kyllä nauttii hyvistä raaka-aineista huolella ja rakkaudella valmistetusta ruuasta, mutta ei itse ole hurahtanut tähän kokkauspuoleen kuten sisarensa ja minä. Hän sanoi minulle, että kuka sitten olisi tärkeämpi ruokittava? Ja että ei lapsiaankaan voi ruokkia kunnolla, jos ei itse ensin pidä huolta omasta ravitsemuksestaan ja kokkaustaidoistaan. Että sehän on äiti vähän sama kuin lentokoneessa, että ensin pitää laittaa happinaamari itselle ja vasta sitten muille. Rakas viisas tyttäreni, aivan juuri näin!