Pruuvi: Punaista laatua Pohjois-Espanjasta

Jo mennessäni tähän tämänkertaiseen Etiketti -klubin pruuviin tiesin, että hyvää tulee. Mutta sitä en tiennyt, että yhdeksästä maistetusta viinistä kahdeksan kohdalle piirsin hymynaaman ja niistä kolmen kohdalle sydämen. Että oli sitten ihan meikäläisen juttu tämä!

Maistettavat viinit tulivat kolmelta alueelta, Riojasta, Ribera del Duerosta sekä Kataloniasta. Rioja on Espanjan punaviinien lippulaiva, jonka historia ulottuu pitkälle ja se oli Espanjan ensimmäinen viinialue, joka vuonna 1926 sai laatuviinitunnuksen DO. Riojan viineissä on tyypillisesti punaista marjaisuutta ja selkeää tammisuutta. Tyylit vaihtelevat, sillä alueella tehdään sekä kellaroitavia arvoviinejä, että myös nuorena nautittavia seurusteluviinejä. Riojassa on suosittu perinteisesti pitkää kypsytystä amerikkalaisissa tammitynnyreissä, joka tuo viineihin vaniljaisen aromin ja pehmeän makumaailman.

Ribera del Dueron tyyli on sitten taas selkeästi moderni. Alue on kehittynyt nopeasti ja viinitalojen määrä on moninkertaistunut parin viime vuosikymmenen aikana. Ribera del Dueron viinityyli eroaa Riojasta täyteläisyydellään ja muhkean runsaalla hedelmäisyydellään. Tammea käytetään kohtuudella ja sekin on ranskalaista, jonka aromit ovat amerikkalaista hienostuneemmat.

Katalonia on laaja viinialue ja siellä tehdään sekä puna-, valko- että kuohuviinejä. Viinituotannossa Katalonia on Espanjan koekenttä ja Priorat on alueen kuuluisin helmi. Pruuvissakin oli yksi loistoviini juuri sieltä.

Tempranillo on Espanjan kuuluisin ja arvostetuin rypälelajike ja monet sen parhaista viineistä tuotetaan juuri näillä kahdella eli Riojan ja Riberan alueella. Tempranillosta löytyy paljon väriä, aromeja ja tanniineja. Ja koska rypäle on kotoisin juuri Riojasta, niin siellä sitä myös kutsutaan alkuperäisnimellään. Ribera del Dueron alueella nimi on Tinto Fino tai Tinta del País. Portugalissa Tempranillo tunnetaan taas puolestaan nimellä Tinta Roriz.

Kaikki punaviinit oli avattu noin 4-5 tuntia aikaisemmin, mutta ei dekantoitu.

Riojan ja Ribera del Dueron ikäluokitukset

Crianza: tynnyrissä vähintään 12 kk, pullokypsytykselle ei vähimmäisaikaa, 

aika yhteensä yleensä 24 kk

Reserva: tynnyrissä vähintään 12 kk, pullossa vähintään 12 kk, 

aika yhteensä yleensä 36 kk

Gran Reserva: tynnyrissä vähintään 24 kk, pullossa vähintään 36 kk, 

aika yhteensä yleensä 60 kk

Espanjan laatuviiniluokat

VCIG eli Vinos de Calidad con Indicación on laatuviinien alin luokka

DO eli Denominación de Origen on määritellyn alueen laatuviini

DO Pago eli Denominación de Origen de Pago on harvinainen tilakohtainen DO-laatuviiniluokitus

DOCa eli Denominación de Origen Calificada on ylin laatuluokka

Pruuvi

Ja sitten asiaan eli maisteluun, joka kuitenkin aloitettiin kuohuvalla eli cavalla. Roger Goulart Reserve Cava Brut 2011 (17,16 €) oli tyylikkään paahteinen, miellyttävä juoma. Erittäin kuiva, keskihapokas, sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen paahteinen. Näin sanoo Alkon tuotekuvaus ja piirsin ensimmäisen hymynaaman. Viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta.

Sitten punaisiin, joista ensimmäinen oli se ainoa, josta en pitänyt. En tietenkään, sehän oli Pinot Noir.... Ad Fines 2011 (25 €) Penedésin alueelta, Kataloniasta. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, hapankirsikkainen, karhunvatukkainen, yrttinen, hennon tallinen, vivahteikas. Kypsytetty 4-6 kk tammessa ja vähintään 30 kk pullossa. Väri rusehtava, kehittynyt. Paahteinen, savuinen tuoksu, joka ei ole Pinot Noirille mitenkään tyypillinen. Maku vähän tikkumaisen tamminen. Mielestäni ei mitenkään kummoinen, oikeastaan suorastaan pahaa, enkä missään nimessä maksaisi tuota hintaa. Eipä viinistä muutkaan kurssilaiset kovin innostuneet, kun ruokapariksi suositeltiin pizzaa ja muita tomaattipohjaisia ruokia. Vähän kallis pizzaviini! Kouluttaja kyllä kehoitti kokeilemaan esimerkiksi pienriistan (jäniksen), pataruokien ja mausteisten makkaroiden kanssa. Ja olisihan se pitänyt arvata, että Viini -lehti antaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuu tyylikkään hienostuneeksi. On se vaan kumma juttu, että Pinot Noir ei minulle avaudu. Yritetty kyllä on, mutta tämä päätyi sylkyastiaan. Ei voi mitään.

Seuraava vanha rakkaus sai minulta muikean hymynaaman sekä sydämen! Coma Vella 2007 (31,90 €), Prioratin alueelta, Kataloniasta. Täyteläinen, tanniininen, boysenmarjainen, kevyen viikunainen, mausteinen, tamminen, lämmin. Boysenmarja ja tammi nousivat selkeästi esiin, lisäksi löysimme vielä kirsikkaa ja luumua. Manchegolle tai muille vahvoille kypsille juustoille. Yrttiselle ja valkosipuliselle lampaalle. Isolle riistalle, vahvanmakuiselle liharuualle, grillatulle peuralle. Nälkä tuli näitä ehdotuksia kuunnellessa. Kaadoin santsilasillisen tätä tilaisuuden päätteeksi ja kirjoitin muistiinpanoihini, että tätä mä vaan niin rakastan. Minulla on tätä kotona kaksi pulloa, mutta en vielä ole keksinyt hetkeä, joka olisi tämän arvoinen. Enkä sen puoleen seuraakaan. Tai ehkä olenkin aivan itse parasta seuraa tälle ihanuudelle. Viini -lehtikin ymmärsi olla kanssani samaa mieltä antamalla täydet viisi tähteä (=tyylikäs ja luonteikas huippuviini).

Sitten Riojaan. Marqués de Cáceres Crianza 2011 (13,35 €) on modernin tuottajan keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, karpalohilloinen, mausteinen ja tamminen viini. Tynnyrikypsytyksessä 60% amerikkalaista tammea ja ranskalaista 40%. Sekoite, jossa Tempranilloa 85%, Garnacha Tintaa 10% ja Gracianoa 5%. Paljon punamarjaisia elementtejä ja ranskalainen tammi tuo viiniin sitä ei niin riojalaista tyyliä. Kouluttajan mielestä Ernest Hemingwayn Kenelle kellot soivat kuuluu tämän viinin fiilikseen. Tosin en tiedä, että miksi..... Pataruuille tai takkatulen ääressä nautittaville koville juustoille. Se sopii minulle paremmin. Hymynaama. Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Hinta on muuten myös sangen passeli.

Voi ihanuus, huokaisin tämän viinin kohdalla ja piirsin sydämen. Rioja Altasta Coto de Imaz Gran Reserva  (23,90 €). 100% Tempranillo. Täyteläinen, tanniininen, karpaloinen, viikunainen, mausteinen, nahkainen, tamminen. Savuinen. Kypsytys 24 kk amerikkalaisessa tammessa ja 36 kk pullossa. Tuottaja luokitellaan moderniksi, mutta tämä viini on kaikilta osin perinteinen riojalainen. Me maistoimme vuosikertaan 2008, joka on Gran Reservaksi vielä vähän nuorehko,  linkin takaa löytyvää huikeaa vuosikertaa 2005 on vielä jonkinverran jäljellä, joten jos osuu silmiin, kannattaa hankkia. Viini vaatii kuulemma ehdottomasti ruokaa, mutta minä en sitä ymmärtänyt..... Nauttisin tästä ihan ilmankin. Viini -lehti on antanut vuosikerralle 2005 neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen).

Arínzano La Casona 2008 (29,90 €). Tällä viinillä on harvinainen tilakohtainen laatuluokitus, DO Pago De Arínzano. Tempranilloa 75% ja Merlot'a 25%. Täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, mustaherukkainen, hennon taatelinen, kevyen suklainen, mausteinen. 14 kk ranskalaisessa tammessa, josta 40% uutta. Väri kuin mustetta, voimakas viskositeetti. Vähän raaka maku, joten parin vuoden kypsytys tekee hyvää. Vienohymyinen hymynaama minulta ja Viini -lehdeltä neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen), mutta liian kalliina pitävät. Kouluttajan mielestä taas kyseessä oli hintaansa nähden hyvä hankinta, joten ota näistä nyt selvää. Koska en itse harrasta kellarointia ja kypsyttelyä, niin hankkimatta jää.

Tilausvalikoiman Museum Reserva 2010 (19,99 €) oli seuraavana. Cigalesin alueelta, jossa vuosi 2010 oli erinomainen. Ja leveän hymynaaman tämä minulta saikin. Hyvä, että ei onnen itku tullut. Mikä pehmeys! Tanniinit niin pehmeät, että niitä tuskin huomasi. Täyteläinen, tanniininen, mausteinen, nahkainen, pitkä. Syksyisen metsän fiiliksiä. Intensiivinen väri, joka oli jo reunoilta kehittynyt. Tuoksusta en kuitenkaan saanut oikein mitään irti, mutta se maku oli täydellinen. Sydänkin tuli piirrettyä. Yrttistä, rosmariinista karitsaa kaveriksi. Viini -lehti ei arvostele tilausvalikoiman viinejä, mutta Viinioppaan Pekka Suorsa on antanut 90 pistettä (=erinomainen) vuosikerralle 2008.

Sitten Ribera del Dueroon. Viña Pedrosa Crianza 2011 (24,40 €), 100% Tempranillo. Täyteläinen, tanniininen, kirsikkainen, luumuinen, vaniljainen, mausteinen, tamminen. Intensiivinen, tumma väri. Tuoksu erosi kaikista muista, se oli jotenkin tiukempi. Kahvi tuli mieleen. Pruuvin lämpimin viini, iso rakenne, hyvä tasapaino, paljon hedelmää, luumua. Riberan tyylin mukainen. En kestä, tämäkin oli niin hyvää! Kouluttajan mukaan huikea viini, joka kaipaa aikaa ja ruokaa. Viini -lehti täräytti täydet viisi tähteä (=tyylikäs ja luonteikas huippuviini) ja kehuu edulliseksi ostokseksi. Samaa mieltä!

Viimeinen viini tässä täydellisyyttä hipovassa pruuvissa tuli myös Riberasta ja löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Abadia Retuerta Seleccion Especial 2009 (33,90 €). Täyteläinen, tanniininen, marjainen, mausteinen, nahkainen. Pruuvaajat löysivät myös mustapippuria, ruisleipää, lämmintä suklaisuutta, kaakaota. Väri oli tässäkin erittäin tumma, maku taasen nuorehko, vähän tiukka ja terävä, joten kypsytys on tarpeen. Itse pidin tästä, mutta pidin myös hivenen kalliina, joten hyllyyn jää. Viiniasiantuntijoiden arvosteluja ei tästä viinistä löytynyt.

Että semmoinen tasting! Aivan huikea. Museum Reservan hankin ensimmäisenä ja Coma Vellan saattaisin avata parin viikon kuluttua karitsan kaveriksi..... Nam!