FoodLovers reissasi edellisen kerran Tallinnassa, klik ja nyt päädyimme Tampereelle blinien houkuttelemana. Alunperin ajatuksena oli mennä Näsinneulaan, mutta kysyessäni blineistä, kertoivat niitä olevan tarjolla vain yhtenä alkuruokaversiona. Ei siis mitään blinien ympärille rakennettua menua. Ehkä pääsen Näsinneulaan jollain muulla retkellä, sillä hyvä ruoka yhdistettynä huikeisiin näkymiin kyllä houkuttaisi. Sen sijaan suuntasimme Tillikkaan, jossa pari vuotta sitten nautin varsin maukkaan blinilounaan ja jossa paraikaa oli käynnissä oikein bliniviikot. Siispä sinne.
Tillikka on yksi Tampereen perinteisimmistä ravintoloista ja sijaintinsa puolesta tuttu varmasti lähes kaikille kaupungissa vierailleille. Tillikan tiloissa on ollut ravintolatoimintaa jo vuodesta 1912 alkaen ja nimikin on pysynyt samana yli 50-vuotta.
Pitkät perinteet huokuvat myös ravintolan sisustuksesta, siellä on miellyttävä vanhanajan tunnelma.
À la carte menu oli esillä vähän arkisesti, mielestäni tänne kuuluisi myös nahkakantiset menut, mutta näin nyt olivat päättäneet asian paperilla esittää. Menun reunoja koristi kokoelma vanhoja hauskoja mainoksia. Kiva idea!
Bliniviikkojen listalta valitsimme liikuttavan yksimielisesti annoksen, jossa blinin lisukkeina oli punasipulin ja smetanan lisäksi presidentinkaviaaria, lohitartaria ja katkarapuskagenia (24 €). Otimme ekstrana myös ylihintaisen nokareen mateenmätiä (10 €). Annoksessa mainittiin myös olevan suolakurkkua, mutta nyt vasta tajusin, että eipä ollutkaan. Presidentinkaviaari oli herkullista kylmäsavustettua kirjolohenmätiä. Blini oli pinnaltaan ihanan rapea ja maukas, mutta nyt kun tätä kuvaa katselen, niin kyllähän nuo lisukkeet melko vaatimattoman näköisiä ovat. Lohitartaria varsinkin olisi voitu annostella hivenen runsaammalla kädellä. Hinnoissa oli kyllä tapahtunut melkoinen pompsahdus, sillä kun kaksi vuotta sitten blini kahdella mädillä maksoi 12 €, niin nyt blini yhdellä mädillä, mädistä vähän riippuen maksoi 15-18 euroa.
Alkuun otimme lasilliset samppanjaa. Ihmettelimme myöhemmin, että minkä ihmeen takia emme saaneet suutamme auki ja palauttaneet juomiamme. Juomassa ei ollut kuplan kuplaa ja maku oli kaikenkaikkiaan väljähtänyttä ja tarjoilulämpötila liian lämmin. Hintaa kyllä oli läiskäisty lasilliselle huimat 14,90 € / 12 cl. Besserat de Bellofon Grande Tradition Brut, kuiva, raikas, aavistuksen hedelmäinen ja hunajainen. Hunajan maistoimme, mutta muuten vain heitimme juoman mahdollisimman pian menemään. Siis kurkusta alas, emmekä valittaneet. Voi meitä!
Blinien kanssa suositeltu valkoviini sen sijaan oli erinomaista. Se oli itseasiassa ateriamme paras osuus. Wiltinger Scharzberg Riesling Trocken Saksan Moselista (40 € / plo) oli kuiva, erittäin hapokas, viheromenainen, greippinen, limettinen ja mausteinen. Kerrassaan oiva makupari blinien kanssa. Viini ei ole Alkon valikoimissa.
Sen verran toivoisin, että ne halvimmat ravintolalasit jo viimein vaihdettaisiin, jos ei ihan Riedeleihin, niin edes hivenen laadukkaampiin. Esimerkiksi samppanjaa ei olisi juurikaan arkisimmista laseista voinut tarjota. Kuohuviinien tarkoitus on kuplillaan ylevöittää juhlavaa hetkeä ja siinä lasilla on suuri merkitys. Ai niin, mutta kun ei ollut niitä kupliakaan......
Kokonaisuutena tämä blinihetki oli kallis. Alkusamppanja, bliniannos ja neljännes viinipullosta maksoi peräti lähemmäs 60 euroa.
En oikein osaa yksilöidä, miksi tunnelma ei tällä kerralla napannut, emmekä oikein viihtyneet Tillikassa. Olo oli kaikkinensa väljähtäneen samppanjan oloinen, joten jälkiruuat päätimmekin nauttia Champagne Bar Santéssa.....
Santéssa ei mikään ole väljähtynyttä! Palvelu ja tuotteet ovat ensiluokkaisia, on todella aistittavissa miten viehättävä omistajatar intohimolla ja suurella sydämellä liiketoimintaansa harjoittaa. Jokainen asiakas otetaan lämpimästi vastaan ja viinikaapin kätköistä suositellaan herkkua herkun jälkeen. Valitan kuvien hämäryyttä, sillä pöytämme oli ravintolan takaosassa ja siellä valaistus oli hyvin tunnelmallista.
Ja siis se palvelu! En voi olla mainitsematta sitä uudelleen ja uudelleen. Missään muualla emme ole saaneet "keittiöntervehdyksenä" ylimääräisiä viinitilkkoja :) Viinilasisto on tyylikäs ja laadukas (Riedel), pienet makeat viinien seurana vievät kielen. Ja senkin kuulimme, että JOS haluaisimme siirtyä taksilla rautatieasemalle, niin ainoastaan mustat mersut kyyditsevät heidän asiakkaitaan. Viimeisen päälle hiottu meininki. Jälleen kerran omat yrittäjähaaveet pienestä viinibaarista heräsivät henkiin. Sen perustamista kun on useammankin kerran yhdessä suunniteltu. Asustamme vain väkiluvultaan niin pienessä kaupungissa, että asiakkaita tuskin riittäisi ja loppupeleissä joutuisimme juomaan itse omat varastomme. Että se siitä.......
Samppanjabaarissa nautitaan samppanjaa. Ensin. Tampereen Viinitukun maahantuoma Paul Dangin'in Champagne Dangin Carte Blanche (13,80 € lasillinen) on 100% Chardonnay ja yllättävästi tutun tumman pullon sijaan se onkin kirkkaassa pullossa. Dosage 7 g eli lisättyä sokeria tuon verran litrassa, joten kyseessä ei ole aivan rutikuiva juoma. Maahantuojan sivuilla kerrotaan tuotteen tuoksun olevan hieman kehittynyt, mineraalisen raikas ja hedelmäinen, mausteena ruohoisia yrttejä ja greippiä. Maku puolestaan on hedelmäinen, mineraalinen ja hieman sitruunainen, mukana yrttejä ja trooppista hedelmää, miellyttävän raikas mousse, maukas ja pitkä jälkimaku. Pidimme tästä uudesta tuttavuudesta erittäin paljon! Ainutlaatuisen ja pitkän historian omaavasta samppanjatalosta voit lukea lisää maahantuojan sivuilta, klik.
Santén kaapeista löytyy myös loistavia punaviinejä. Maistoimme niistä kahta. Ensimmäisenä samettisen pehmeä argentiinalainen Vistalba Corte C (9,50 € lasillinen). Päärypäleenä Malbec, lisättynä pienellä osuudella Cabernet Sauvignon'ia. Mikä silkkinen pehmeys täyttikään suun! Aivan täydellinen viini sekä punaisille liharuuille, että fiilistelyyn ystävien kanssa tai meditaatiohetkiin takkatulen äärellä. Iso peukku! Alkosta tätä herkkua et löydä, mutta nimi kannattaa ehdottomasti painaa mieleen. Maahantuojan sivuilta voit lukea tuottajasta lisää, klik.
Toinen punainen, jota maistoimme, tuli Italiasta. Räväkän etiketin takaa löytyy tuottaja Winepunk eli Marco G. Zanetti, viinimaailman punkkari, joka ideologiansa mukaisella asenteella tuottaa viinejä Euroopan huippualueilla. Saksan Moselissa, Ranskan Languedocissa sekä Italian Venetossa ja Toscanassa. Tämä Mouth Bomb (9,50 € lasillinen) tulee Toscanasta ja kyseessä on neljän rypäleen (Sangiovese, Syrah, Cabernet Franc ja Merlot) sekoite. Itse en kuulu Sangiovesen ystäviin, mutta rypäle toimi sekoitteen osana kyllä hyvin. Mutta kyllähän Argentiina tämän maaottelun vei ihan 1-0. Tosin on myönnettävä, että tässä kohdin kotiinpaluujunan lähtö jo läheni uhkaavasti, eikä viini ehkä saanut meiltä tarvitsemaansa aikaa. Ehdottomasti tämä(kin) on maistettava tilaisuuden tullen uudelleen. Ajan kanssa.
Bliniretken yhteenvetona sanoisin, että ei ole Helsingin Lasipalatsin blinien voittanutta. Lasipalatsi on ollut nyt remontissa kaksi blinikautta, mutta täältä voit lukea käynnistäni kahden vuoden takaa, klik. Tilinpäätösillallista on Helsingissä vietetty blinien parissa myös Salutorgetissa, klik, sekä Saslikissa, klik.
Junalla, perhevaunussa matkustaen, kotiin ihmisten aikoihin ja vielä pikapiipahdus kotikaupungin RaideYx -pubissa. Kuppilan viimeinen Ayala ja maljat onnistuneelle kerhoretkelle. Samppanja antaa mielikuvitukselle siivet, joten FoodLoversien kesäretkisuunnitelmat ovat niin lennokkaat, että enpä arvaa niitä vielä paljastaa.......
Jos tunnet minut ja haluat FoodLovers -kerhoon mukaan, niin laitahan viestiä :) Loppuun vielä vähän valokuvia aurinkoiselta lauantaipäivältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti