Pahasti näyttää siltä, että mökkikausi päättyi syyskuun viimeiseen viikonloppuun. Viikkoja sitten olimme ystäväni kanssa lyöneet lukkoon tämän ajankohdan ja päättäneet, että mökille mennään, oli keli sitten ihan mitä vaan. No kelihän oli mitä mainioin, kaunis ja aurinkoinen, tosin lauantaina myös erittäin tuulinen.
Lauantain ohjelmaan kuului sienestystä, saunomista ja kokkailua. Ja leppoisaa yhdessäoloa :) (Tämä on ns. sisäpiirin vitsi, jonka ymmärtää vain tämä ystäväni, jonka kanssa olemme tunteneet jo 30 vuotta.) Pitkä ystävyys tuo tullessaan sen, että voi olla jotenkin levollinen, ei tarvitse säätää, eikä vääntää, voi vaan olla. Ja todella levollisia olimmekin, nukahtaessamme iltakymmeneltä, toinen sohvalle ja toinen nojatuoliin...... Siunattu keski-ikä.......
Mökkimaastot eivät ole olleet sienestyksen kannalta mitenkään erityisen satoisia. Mustatorvisienipaikkakin on tänä vuonna ollut tyystin tyhjä. Nyt löysimme metsästä jännittävän rakennelman lisäksi myös lupaavan pohjoisrinteen pullollaan pieniä suppisvauvoja. Pienimmät jätettiin kasvamaan, mutta saimme silti ihan mukavan pikku saaliin.
Ylettömän karkinsyönnin lisäksi söimme yllättäen ihan ruokaakin. Lounas oli hivenen eksoottinen, sillä tämmöisistä nakeista en ollut koskaan kuullutkaan! Olimme varautuneet kaikkiin mahdollisiin reaktioihin, mutta kengurunakit yllättivät meidän molemmat maukkaudellaan. Mikäli näihin törmäät kaupassa, niin kannattaa ehdottomasti ennakkoluulottomasti kokeilla. Annos on vähän ankea, koska unohdimme ostaa salaattiainekset......
 |
| Kengurunjämät pääsivät mukaan aamiaismunakkaaseen |
Paistettua lohta ja punaviini-sipulikastiketta
Neljälle
600-700 g nahallista lohifileetä
öljyä
voita
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
Kastike
4-6 salottisipulia
1 rkl timjaminlehtiä (hmmm, laiton reilusti, varmaan kolmanneksen ruukullisesta)
1 rkl öljyä
ripaus sokeria ja suolaa
2 dl punaviiniä
2 dl vettä
½ kana- tai kalaliemikuutiota
ripaus sokeria
½ rkl tummaa kastikesuurusta
50 g kylmää sitruunavoita
Leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi ja kuullota ne pehmeiksi yhdessä timjaminlehtien kanssa. Lisää puolessa välissä kuullotusta vähän sokeria ja suolaa.
Mittaa viini ja vesi kattilaan kastiketta varten. Murenna sekaan liemikuutio ja mausta ripauksella sokeria. Keitä hiljalleen viitisen minuuttia ja suurusta. Keitä kastiketta vielä minuutti, lisää kuutioitu voi ja paistetut sipulit.
Leikkaa lohifilee neljäksi palaksi. Mausta lihapuoli suolalla ja pippurilla. Kuumenna voi-öljyseos paistinpannulla. Paista kalaa ensin nahkapuolelta kohtalaisella lämmöllä noin 5 minuuttia. Käännä kalapalat ja kypsennä sen verran, että lihapuoli värittyy kauniisti.
Tässä kohdin aloitin sooloilun. Paistoin fileen kokonaisena uunissa ja ripotin vielä päälle reilusti paahdettuja tummia seesaminsiemeniä.
Peruna-tillikroketit
800 g puikulaperunoita
2 rkl voita
1 tl suolaa
2 keltuaista
3 rkl silputtua tilliä
1 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1-2 kananmunaa + tilkka vettä
2 dl panko- tai korppujauhoja
noin 5 dl rypsiöljyä
Kuori perunat ja keitä kypsiksi. Survo perunat kuumina, lisää suola, voi, tillisilppu ja keltuaiset. Pyörittele massa palloiksi. Kierittele pallot ensin suolalla maustetuissa vehnäjauhoissa, sitten vesitilkalla ohennetussa rikkivatkatussa munassa ja lopuksi panko- tai korppujauhoissa. Paista kroketit 3-4 erässä pienehkössä kattilassa kuumassa öljyssä juuri ennen tarjoilua.
Tässä vaiheessa vaan kävi niin, että meikäläisellä oli nälkä ihan huippulukemissa ja kärsivällisyys nollatasolla. Siispä ei tullut kroketteja, vaan tuli tillillä ja sitruunavoilla maustettu perunamuussi. Eivätkä perunatkaan olleet puikulaa, vaan mökkijääkaapin vihanneslokeroon unohtuneita varhaisperunoita......
Kaikesta oikomisesta ja sooloilusta huolimatta ruoka oli hyvää. Ainoastaan kastikkeen rakenteeseen olin pettynyt, se oli ihan lirua. Aina ei voi voittaa.
Sienien, kengurun ja lohen lisäksi meillä oli myös jänistä...... Juotavassa muodossa ja täysin etiketin vuoksi ostettu pullo, joka osoittautui varsin kelvolliseksi hankinnaksi. Chileläinen Jänis Cabernet Sauvignon Gran Reserva 2013 (9,39 €) on täyteläinen, keskitanniininen, mustaherukkainen, tumman luumuinen, boysenmarjainen, mausteinen ja kevyen tamminen (12 kk tammitynnyreissä). Eli aivan kuin luotu syksyyn ja minulle! Harmi vaan, että mistään ei selvinnyt tuon hauskan nimen tarina.... Viini -lehti on kanssani samoilla linjoilla antaen kolme tähteä, laadukas ja hyvin tehty. Sekä edullinen. Täsmäreseptinä siellä on yrteillä kuorrutettu lampaanfilee ja yhtäkkiä toivon, että olisi pääsiäinen......
Ruokaa riitti vielä maanantaina töihin evääksikin ja loput sotkotin iloisesti sekaisin, lisäsin kananmunan ja paistoin letuiksi. Olisi kyllä pitänyt lisätä 2 kananmunaa, koska lettujen rakenne ei oikein pysynyt koossa. Mutta taivaallisen hyviä ne olivat! Kun olin lapsi, niin ihan parasta herkkua oli, kun mummu paistoi perunamuusin jämistä lettuja......
 |
| Hah, hehkeämpiäkin annoskuvia on tullut otetuksi..... |
 |
| Karkkipurkkia ilman ei vaan pärjää mökkiolosuhteissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti