Tyttäreni oli miehensä kanssa häämatkalla ja minä vietin aikaa heidän töölöläiskodissaan. Pariinkin otteeseen. Ensimmäiseen osioon kuului Essi Avellanin samppanjakoulu Korjaamolla. Siskon kanssa.
Ensimmäistä kertaa kuulin Avellania livenä ja pidin todella kovasti. Selkeää, mielenkiintoista, sujuvasanaista kerrontaa. Avellan on ensimmäinen suomalainen, joka on suorittanut viinimaailman arvostetuimman Master of Wine -tutkinnon ja on tällä hetkellä tunnettu kansainvälisesti erityisesti samppanjaeksperttinä.
Maistelussa kuusi samppanjaa ja tutustuminen kuuden eri talon tyyleihin. Voiko ihminen enempää toivoa? Varsinkaan tiistai-iltana!
Keräsin sekä omista että sisareni muistiinpanoista tähän alkuun muutamia mielenkiintoisia asioita samppanjaan liittyen:
Samppanjaan käytetään kolmea eri rypälettä: Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier. Vintagesamppanjoista, joita halutaan säilyttää pitkään, puuttuu Meunier, mutta ns. vakiosamppanjoissa yleensä käytetään näitä kaikkia kolmea. Jokaisella rypäleellä on oma "roolinsa". Chardonnay on naisellinen, ohut, elegantti, jopa luiseva, joka tuo pitkää ja linjakasta makua. Ja jos Chardonnay on ikäänkuin samppanjan luusto, niin Pinot Noir on lihaksisto, joka tuo mukanaan runsautta, pyöreyttä, hedelmäisyyttä, melankoliaa, syksyä, metsänpohjaa. Pinot Meunier sitten puolestaan tuo paljon happoja, kukka-aromeja ja helppoutta viinin juotavuuteen.
Samppanjat voidaan jaotella eri tavalla, vaikkapa näin: Non-Vintage eli NV eli vakiosamppanja, Vintage eli vuosikertasamppanja ja Prestige Cuvée eli luksussamppanja. Näistä vakiosamppanja on vaikeinta valmistaa, koska sen pitää olla samanlaista vuodesta toiseen, joten tässä punnitaan kellarimestarin ammattitaito. Vintage-samppanjoita kellaroidaan minimissään 3 vuotta ja Prestige Cuvéet ovat kellarissa peräti 10 vuotta ja nämä aikaa kestämään rakennetut viinit valmistetaan vain parhaina vuosina, parhailta tiloilta kerätystä sadosta.
Blanc de Blanc -samppanjaan on käytetty vain Chardonnay-rypäleitä ja se sopii erityisesti äyriäisille, mädille, ostereille ja simpukoille. Harvinaiseen Blanc de Noir'iin puolestaan käytetään vain tummia rypäleitä ja se sopii vaalealle lihalle, riistalinnuille, vasikalle, sienille. Rosé sitten taas puolestaan vaikkapa lohelle, jopa savulohelle, mädille tai ankalle.
Non-dosé tarkoittaa, että juomassa ei ole lainkaan sokeria, Extra Brut'ssa sitä on maksimissaan 6 g litrassa ja suosituimmassa eli Brut´ssa maksimissaan 12 g. Seuraavaksi sokeripitoisimmat ovat Sec, Demi-Sec ja makeimpana Doux, Alkostakin löytyy melko monta puolikuivaa (demi-sec) samppanjaa, mutta ei yhtään makeaa (doux).
G.H. Mumm Cordon Rouge NV (42,90 € Alkossa) oli ensimmäinen samppanjamme. Mumm on Pinot Noir -talo ja tästä löytyikin kaikkia kolmea vakiosamppanjarypälettä, joista Pinot Noiria 45%. Pinot Meunierin osuus oli 30%, Chardonnaylle jäädessä 25%. Selkeästi siis punaisten rypäleiden samppanja. Lempeä, miellyttävä, pyöreä, moneen suuhun sopiva juoma. Kevyt toffeemaisuus on myös tyypillistä silloin, kun on käytetty paljon punaisia rypäleitä.
Viini-lehti antaa harmoniselle ja laadultaan erinomaiselle juomalle neljä tähteä sekä täsmäreseptin gratinoiduista simpukoista. Nam.
Etiketin punainen poikkiraita on Ranskan kunnialegioonan nauha ja se ilmestyi MUMM Cordon Rouge pulloon 1875 ensin nauhana ja myöhemmin punaisena poikkiraitana. Samppanjatalon omille sivuille pääset tästä, klik.
Taittinger Brut Reserve NV (48,50 € Alkossa) oli vuorossa seuraavana. Taittinger on kolmanneksi vanhin samppanjatalo ja on erityisen kuuluisa Chardonnay-tyylistään. Tosin tämä juoma, vakiosamppanja kun oli, sisälsi jälleen kaikkia kolmea sallittua rypälettä (yhteensä 60% Pinot Noiria ja Pinot Meunieria, lopun 40% ollessa Chardonnayta). Taittingerin laatu on huippuluokkaa ja tätä viiniä Avellan kuvaili raikkaaksi, rapsakaksi, nuorekkaaksi ja mausta löytyi sitruunaa, limeä, parfyymisuutta.
Myös tämä saa Viini -lehdeltä neljä tähteä, harmoninen ja laadultaan erinomainen.
Jacques Fourneaus perusti tilan 1734 ja vuonna 1932 Pierre Taittinger osti sen. Vuonna 2005 tila myytiin Starwood Capitalille, mutta jo heti seuraavana vuonna Pierre-Emmanuel Taittinger osti sen takaisin omalle sukuhaaralleen. Että sellaista kaupankäyntiä...... Taittingerin omille (sekaville) sivuille pääset tästä, klik.
Pommery POP Earth NV kaadettiin kolmanteen lasiin (49,90 € Alkon tilausvalikoimasta). Tämä vakiosamppanja sisältää niin ikään kaikkia kolmea sallittua rypälettä: Pinot Meunier 10%, Chardonnay 20% ja Pinot Noir 70%. Edellisiä rehevämpi ja mehevämpi samppanja. Sikaria, sikarisavua, sitruunaa, parfyymia, runsas, pyöreä, paahteinen.
Viinintekijöiden maailma on ollut perinteisesti kovin miehinen, mutta Champagnessa kolme leskeä ovat kukin jättäneet näyttävän jälkensä samppanjan historiaan. Tunnetuin on varmaankin Keltainen Leski, Veuve Clicquot eli Nicole-Barbe Clicquot-Ponsardin, mutta eivätpä kaksi muutakaan leskeä mitään tuntemattomia ole! Jeanne Pommery oli aikanaan hyvinkin edistyksellinen viinitilaa johtaessaan, sillä tilan naistyöntekijät saivat kahden viikon äitiysloman ja löytyipä tilalta myös oma lastentarha. Kolmannen kuuluisan lesken eli Lily Bollingerin johdossa Bollingerin samppanjatalo oli aina vuoteen 1971 saakka. Pommeryn sivuille pääset tästä, klik, seuraavaksi sitten Bollingerille!
Samppanjaa on kyllä tullut maisteltua vuosien varrella, sillä myös neljäs juoma oli entuudestaan tuttu. Bollinger Special Cuvée NV (54,90 € Alkossa). Tässä viinissä 60% on Pinot Noiria, 25% Chardonnayta ja 15% Pinot Meunieria. Viini on osittain käytetty tammitynnyreissä ja sieltä varmastikin tulee se tähän hetkeen loistavasti sopiva häivähdys pudonneita syysomenoita :) Tuoksu ja maku ovat tässä samppanjassa sitä luokkaa, että ihan tavallinen huilumainen samppajalasi ei ole se paras vaihtoehto. Avellan kehoitti meitä kokeilemaan maistelussa myös valkoviinilasia ja se avasikin viiniä aivan eri tavalla. Kannattaa kokeilla!
Viini-lehti antaa tälle luonteikkaaksi kehumalleen tyylikkäälle huippuviinille täydet viisi tähteä. Sekä varsin herkullisen Rapukeitto -reseptin.
Bollinger on yksi arvostetuimmista taloista ja yksi harvoista tammitynnereiden käyttäjistä. Eivätkä he käytä mitään uusia tammitynnyreitä, vaan 2-3 vuotta käytettyjä, vanhimmat jopa 110 vuotiaita. Toinen tammea käyttävä samppanjatalo on Krug. Bollingerin kotisivut löytyvät täältä, klik.
Viidentenä tupsahti eteen ennenkokematon juoma, viimeinkin! Henriot Blanc de Blancs NV (54,90 € Alkon tilausvalikoimasta). Ja kuten nimi jo kertoo, on tässä käytetty ainoastaan valkoisia rypäleitä eli 100% Chardonnayta. Essi Avellanin mielestä tämä ruutimainen ja ikääntymisen tuomaa paahteisuutta sisältävä viini on yksi parhaita NV-samppanjoita (NV=Non-Vintage). Ja mikä ettei! Pidin tästä itsekin erittäin paljon ja suosittelen tätä myös tyttärelleni, jonka mielisamppanja nykyisin on Ruinart Blanc de Blancs Brut. Tässä saattaa olla kokeilun arvoinen vaihtoehto!
Viimeiseen lasiin kaadettiin Laurent-Perrier Cuvée Rosé NV (69,90 € Alkossa). 100% Pinot Noir. Paahteinen, viinillinen samppanja, kirsikkainen, mausteinen, maanläheinen, leveä, notkea, samettinen, Bourgogne-viineistä pitävien makuun. Näin illan asiantuntija tätä kuvaili. Itse olin päässyt maistamaan tätä jo WineSistersien rapujuhlaviikonloppuna ja totesin silloinkin, että kyse ei ole ihan mistä tahansa keveästä kuplajuomasta, vaan todella laadukkaasta tuotteesta. Mahtavaa, että tilaisuus uuteen maisteluun tuli näin pian!
Viini-lehden arvio antaa neljä tähteä, harmoninen ja laadultaan erinomainen.
Laurent-Perrierin talo on perustettu 1812 ja se on Chardonnay-painotteinen, mutta kuitenkin tuotannosta on jo kymmeniä vuosia 20% ollut rose-samppanjaa. Laurent-Perrierin sivuille pääset tästä, klik.
Tilaisuus oli hyvä, maistettavia viinejä sopivasti, Avellanin esitys mielenkiintoinen. Kesto oli 1,5 tuntia ja se ehkä oli hivenen liian vähän, koska lopussa tuntui tulevan vähän kiire, eikä aikaa keskustelulle jäänyt.
Lasit olivat Lehmann Glassin Grand Champagne -merkkiset ja niitä myy Helsingissä Ceesta Shop (myös verkkokauppa). Lasit olivat niin kauniit, että tämmöinen Riedel -uskovainenkin hetken horjui ja mietti, josko näitä pitäisi hankkia..... Järki voitti! Riedeliä on nyt kotona joka juomalle, eikä todellakaan ole mitään järkeä nyt hötkyillä uuden sarjan kanssa. Mutta jos jollakin on lasiston hankinta edessä, niin tämä on hyvä vaihtoehto.
Aikuisopiskelussa tulee nälkä, mutta kun sitten pitää yhtäkkiä siltä seisomalta päättää, että minne sitä menisi syömään, niin ei mukamas tule mieleen yhtäkään kelvollista ruokaa tarjoavaa ravintolaa. Kuu ohitettiin sillä hetkellä hinnakkaana, Sognon ruokalista ei oikein tuntunut hyvältä, eikä mitään sushia todellakaan, koska mieli teki lämmintä ruokaa. Bar Teoskaan ei uponnut. Mikä meitä riivasi? Hyvä, että emme joutuneet K-Marketin eineshyllyille, kun emme osanneet päättää......
Ja niin jouduimme/osuimme perinteiseen Mamma Rosaan, joka on ollut Töölöntorin laidalla niin kauan kuin ikinä vain jaksan muistaa.
Paikka oli yllättävän täynnä ja siellä oli yllättävän paljon ulkomaisia asiakkaita. Saimme kuitenkin mukavan ikkunapöydän ja sitten alkoi seuraava jahkaaminen. Mitä ihmettä sitä oikein söisi. Mamma Rosa on, kuten nimestäkin voi jo arvella, italialainen ravintola. Hämmentävää tosin oli se, että alkuruokien joukkoon oli eksynyt wasabimarinoitua lohta, inkiväärimoussella ja kurkkugranitella.....hmmm.....ei mitään ihan perusitaliameininkiä......
Minä päädyin valitsemaan alkuun hyvinkin perinteisesti tuoreyrttikuorrutteiset etanat valkosipulivoissa (10,50 €), kun sisko taas puolestaan valitsi Toast Mamma Rosan eli raputoastin muikunmädillä, kylmäsavulohella ja sinappikastikkeella (13,50 €).
Pääruokien osalta pidimme kumpikin edelleen oman linjamme. Minun lautaseltani löytyi taskurapuraviolit, tomaattikastikkeella ja sitrus-balsamicolla (18 €) ja siskolta paistettua lohta kantarellikastikkeen ja uunijuuresten kera (20,50 €).
Kaikki ruuat olivat perushyviä, ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta maut olivat kohdillaan. Kaiken kaikkiaan jäi olo, että sisko teki meikäläistä onnistuneemmat valinnat......Ruuat huuhdoimme alas alsacelaisella Domaine Riefle Riesling Classiquella (42 €/plo).
Tämä kuiva,erittäin hapokas, hedelmäinen ja kukkainen valkoviini löytyy sitten Alkon tilausvalikoimasta 13,99 euron hintaan. Että kolminkertainen oli sitten tuo ravintolahinta..... Viinikirjoittaja Pekka Suorsa on antanut tämän viinin rodukkaaksi kutsumalleen 2008 vuosikerralle 91 pistettä. Se, mitä me nautimme, oli melko nuorta, vuodelta 2012. Viini -lehden palvelusta arvostelua ei löytynyt.
Laseittain myytävien viinien valikoima oli hämmentävän pieni, mutta etanoille poimin sieltä 12 cl täyteläistä argentiinalaista Paula Malbecia (6,40 €/12 cl tai 39,50 €/plo). Alkon tilausvalikoimasta tämäkin viini löytyy 10,49 eurolla. Tässä onkin sitten jo nelinkertainen hinta......
Kokonaislaskuni tältä illalta oli 55,90 euroa. Ihan hyvä mieli jäi, vaikka tuskin tänne nyt lähiaikoina tulen uudelleen menneeksi.
Seuraavana iltana taapersin pitkin Töölön katuja aivan yksin, silloin kynnys astua ravintolan ovesta sisään on vielä (jos mahdollista) korkeampi. Jotenkin vain yksin syöminen ei minulle sovi tai ainakin yritän suoriutua siitä melko nopeasti, enkä syö pitkän kaavan mukaan juurikaan koskaan. Minulle ruokailu on sosiaalinen tapahtuma, josta nauttii eniten, kun hetken voi jakaa jonkun toisen kanssa.
Vaikka ravintola Kuun olin ohittanut edellisenä iltana, niin nyt houkutti Kuun sisarravintola, KuuKuu. Ravintolan sisustus miellytti silmääni ja myös erillinen baari vaikutti kovinkin viihtyisältä, mutta minä olin siis tullut syömään yhden ruokalajin ja yhden viinilasillisen illallisen.
Ruokavalinta oli selvä välittömästi, kun avasin menun. Maksaa, ehdottomasti. Grillattua maksaa ja tummaa salviakastiketta (19 €). Suhteeni maksaan on erikoinen, olen varmasti aikaisemminkin sen maininnut. Rakastan sitä, mutta en valmista itse. Tai en tähän päivään mennessä ole valmistanut. Ehkä joskus......
Annos oli täydellinen. Puolukoista huolimatta :) Aivan upean makuvivahteen annokseen toivat maksan grillatut raidat. Voi ihanuus!
Ja voi ihanuus oli myös maksan kanssa nauttimani viini! Côtes-du Rhône Villages Plan de Dieu (8 €/12 cl tai 48 €/plo). Tätä lämmintä, mausteista, mehevän marjaisaa herkkua ei sitten löydy Alkosta, ei tilausvalikoimista, ei mistään, ei edes maahantuojatietoja. Mutta sitä löytyy Kuukuusta, ehkä siellä viihtyisässä baarissa tätä voisi käydä lasillisen nauttimassa!
Tämän lyhyen kaavan lystin hinnaksi tuli 24 cl:llä viiniä 35 euroa. Laatuun nähden summa oli kohtuullinen, vaikka viini maksoikin lähes saman, mitä ruoka. Mutta kyllä tämä töölöläisturistin elämä on sen verran kukkaron päälle käynyt, että seuraavaksi oli ohjelmassa viikko kotoilua, ennen seuraavaa pääkaupunkijaksoa......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti