Kattilasta Kaffilaan, Tampereella nääs

Kuvan henkilö ei liity retken tapahtumiin

Gourmet-kaksikko, joksi ystäväni kanssa itseämme kutsumme, suuntasi viikonloppumatkalle Tampereelle. Ruoka edellä, tietenkin. Edellisen Tampere-visiitin samalla teemalla teimme reilu vuosi sitten ja siitä voit lukea täältä, klik.

4vuodenaikaa

Reissumme alkumetrit/-tunnit olivat täydellistä toisintoa edellisestä kerrasta. Majoituimme Scandic Station -hotelliin ja söimme lounaan kauppahallin 4vuodenaikaa -ravintolassa. Annos ja viinikin olivat samat :) Ranskalainen kalakeitto ja palanpainikkeeksi alsacelaista rieslingiä..... Kuvia hotellihuoneesta en laita enää uudelleen, sisustus ei ollut vuodessa mihinkään muuttunut, uudehkosta hotellista kuitenkin on kyse. Lounas kyllä ansaitsee kuvan, ystävältä lainatun. Tämä on niin käsittämättömän hyvää, mutta teimme kuitenkin sen periaatepäätöksen, että seuraavalla Tampere-keikalla syödään lounas jossain muualla......

Champagne Bar Santé

Ja täälläkin olimme jo toistamiseen! Ja kun samppanjabaarissa ollaan, niin tietenkin maistellaan samppanjaa. Ensin.

Samppanjabaarin valikoiman kaikki tuotteet eivät näy ravintolan nettisivujen viinilistalla, vaan tarjolla on usein juomia vain rajoitetun ajan. Mutta Alkon tilausvalikoimasta kyllä löytyy tuo vasemmanpuoleinen Geoffroy 1er Cru Pureté Brut Nature (39,80 €), erittäin kuiva, hapokas, hedelmäinen ja sitruksinen herkku. Viinitukun sivulta löydät lisää tietoa mm. tuottajasta. Lilbert-Fils Gran Cru Blanc de Blancs -samppanjasta ei ikävä kyllä löytynyt edes maahantuojatietoja, joten saattaa olla, että ravintola itse tuo sitä. Kerrassaan oivia olivat molemmat, hintaa 13,50 € lasillinen.

Toisena maistoin päivän punaviinin, joka oli erinomainen, mutta erittäin voimakas. Niin voimakas, että sitä pystyi todellakin vain siemailemaan ja se olisi ehdottomasti kaivannut syötävää seuraksi. Myöskään tästä viinistä en valitettavasti löytänyt enempää tietoa. Tämä lysti eli lasilliset sekä samppanjaa että punaviiniä maksoi 25 €.

Santéssa on mahdollista saada myös pientä purtavaa, mutta koska olimme juuri syöneet lounaan ja matkalla kohti illallista, niin keskityimme olennaiseen. Maisteluun.

Paikka on mielestäni sisustettu oikein kivasti, mutta terassi on yhä edelleen bussipysäkillä, emmekä siihen halunneet jäädä. Asiakkaita oli lauantaina iltapäivällä yllättävän vähän, terassilla koko aikana kuusi ja sisällä kaksi henkeä meidän lisäksemme. Hämärän peitossa on se, onko tämä yhtään suositumpi ilta-aikaan vai suuntaavatko kaikki silloin vieressä sijaitsevaan Paapan Kapakkaan.....

Pikku Bistro Kattila

Illallisen pöytävarauksen olin tehnyt heinäkuussa avattuun Pikku Bistro Kattilaan itseasiassa jo ennen ravintolan avaamista. Olin lukenut etukäteishehkutusta sekä hurmioituneita arvosteluita, joten arvata saattaa, että odotukset olivat korkealla. Ehkä liiankin korkealla.

Ulospäin ravintola ei vaikuttanut mitenkään houkuttelevalta, kuten kuvasta näet. Hämäävästi ravintola myös sijaitsi Hallituskadun puolella, vaikka osoitteeksi ilmoitetaan Aleksis Kiven katu..... Onneksi olimme päivällä jo tehneet tutkimusmatkan näille kulmille, niin osasimme neuvoa taksikuskia, joka ei ravintolasta ollut kuullutkaan.

Valtavasta suosiosta ei myöskään kertonut se, että ravintola oli puolityhjä. Oletimme, että kun itse olimme illallisen kanssa melko aikaisessa, klo 19, niin ehkäpä väkeä tulee vasta myöhemmin. No, ei tullut meidän jälkeemme ketään. Tarjoilijamme kuitenkin sanoi edellisenä iltana olleen aivan täyttä..... Niin kai kuuluu sanoa?

Mutta sitten syömään! Paitsi, että tietenkin otimme menun lukua helpottamaan lasilliset alsacelaista cremantia, Domaine Laurent Vogt, jonka hinta oli 0,60 euroa per sentti. Tämä käsinpoimituista rypäleistä perinteisellä samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini on Suomessa saatavilla vain ravintolamyynnissä. Kattilassa talon viinejä lukuunottamatta juomat on hinnoiteltu senteittäin. Tämä on hyvä, jos haluat ensin maistella tilkat vaikka kahta erilaista ja tehdä vasta sen jälkeen päätöksen. Mainio systeemi!

Valintojen tekeminen ruuan suhteen oli vaikeaa, koska listalla oli muutama laji enemmän, mitä nettisivuilla näkyi. Miettiminen piti siis aloittaa alusta! Mutta selvisimme siitä yhdellä kuohuviinilasillisella......

Oma alkuruokavalintani oli maalaismaksapateéta ja glaseerattua mustikkaa (9,50 €). En ole ehkä koskaan saanut eteeni näin kaunista annosta! Tämä oli kuin taideteos ja maistui taivaalliselta.

Taivaallista vaikutelmaa täydensi punaviini, joka oli parasta, mitä olin ja mitä tulin koko reissulla maistamaan. Mas Becha Classique (40,50 €/plo ja 0,64 €/sentti). Suomessa tämä pehmeä, silkkitanniininen viini on ainoastaan ravintolamyynnissä, mutta jos törmäät tähän etikettiin maailmalla matkatessasi, varmasti muistat. Tai ainakin minä muistan!

Ystäväni alkuruokalautanen näytti aivan yhtä upealta, mitä omani....... Avocadoa ja palmunsydäntä (9,50 €).

Väliruokana saimme keittiön tervehdyksen pienen kurkkukeiton muodossa. Nam, se oli oikein hyvää!

Pääruuaksi me kumpikin valitsimme paistettua kuhaa vaniljavoissa kuullotetuilla kasviksilla, omena-selleripyreelllä ja tummalla tillikastikkeella (27 €). Annos oli valtaisa pettymys.

Kalan kuorrute oli rakenteeltaan jotenkin outo, olisi voinut kuvitella, että se on rapeaa, mutta ei todellakaan. En edes tiedä, mitä se oli! Ja muutenkin oikein piti uudelleen jälkikäteen listalta katsoa, että mitä nämä muut lisukkeet olivat! Ulkonäöllisesti annos ei myöskään alkuruokien tapaan viehättänyt.

Ruoka oli myös lähestulkoon suolatonta. Useaan kertaan lisäsimme pöytään tuotua suolaa, harvoin sitä joutuu missään tekemään. Annoimme tarjoilijalle palautetta asiasta ja hänellä oli vastaus tähän(kin) seikkaan. Heillä käy kuulemma niin paljon asiakkaita, jotka ovat vanhempia ja haluavat ruokansa suolattomana, sen vuoksi suola on katettu pöytään erikseen. Häh? Enpä ole moista selitystä koskaan kuullut, mutta ehkä se piti paikkansa, koska hän ei ollut palautteestamme mitenkään yllättyneen oloinen.......

Pääruuan kanssa otimme peräti kahta valkoviiniä, 8 cl kumpaakin. Domaine du Columbier Chablis (43,50 €/plo ja 0,68 €/sentti), kuiva, perinteisen mineraalinen ja hedelmäinen Chablis Ranskasta. Ja vastapelurina niin ikään ranskalainen, Alsacen kuiva ja klassisen puhdaslinjainen Riesling Domaine Vogt  (42,50 €/plo ja 0,67 €/sentti). Jälkimmäinen löytyy Suomesta ravintolavalikoimista. Molemmat viinit toimivat kuhan kanssa hyvin tai saivat kuhan toimimaan niin hyvin mitä nyt ylipäätänsä oli mahdollista...... Viinit olivat tämän annoksen paras anti!

Sitten kohti jälkiruokaa. Oma valintani oli suklaamarkiisi hedelmäpraliinilla ja créme anglaise -kastikkeella (10,50 €). Tämä annos palautti meidät alkuruuan tuomaan tunnelmaan sekä visuaalisuutensa, että maistuvuutensa puolesta.

Jälkiruuan kanssa nautimme lasilliset jo aterian aluksi hyväksi todettua Mas Becha -punaviiniä. Hivenen jopa huvittavaa oli se, että joka kerta, kun tätä samaa viiniä tilattiin, se tuli eri kokoisessa lasissa. Siis SAMA viini.

Oikean puoleisen suuren lasin sain, kun tilasin sitä alkuruualle, keskimmäisen lasin sain jälkiruuan kaveriksi ja tuo pikkuruinen lasi tuli jälkiruuan kanssa ystävälleni hänen tilatessaan viiniä 8 cl. Tunsin itseni supernipottajaksi, kun opastin tarjoilijaa, että punaviini pitää tarjota punaviinilasista, jotta sitä voi huljutella ja nuuhkia, että miten ihmeessä ystäväni voi pyöräyttää viiniä minilasissa..... Sanavalmiilla henkilökunnan edustajalla oli tähänkin vastaus valmiina. Itseasiassa useita vastauksia. 1) kaikki isot lasit olivat tiskikoneessa, 2) laseja on mennyt melkoisesti rikki, joten isoja laseja ei riitä ja 3) 8 senttiä viiniä suuressa lasissa näyttää niin vähältä, että hän mieluiten kaataa sen pieneen lasiin. Huoh, sanon minä. Hankkikaa tarpeeksi niitä laseja!

Loppuarviona sanoisin, että onkohan alku- ja jälkiruuista vastuussa sama henkilö, koska ne vaan olivat käsittämättömän kauniita ja maukkaita annoksia. Pääruoka oli aivan liian kallis, kyllä lähemmäs kolmellakympillä pitää saada muutakin kuin kaksi kumimaisen kuorrutteen alla muhinutta kalapalaa. Kaikki muu oli järkevästi hinnoiteltua. Loppulaskuni 82,90 euroa oli kokemaani suhteutettuna aivan liikaa. Kymppi pois (pääruuasta), niin homma olisi ollut ok.

Kaffila

Nettisurffailun tuloksena olin löytänyt Kaffilan, joka sijaitsikin kulmittain vastapäätä Kattilaa. Kaffila on erikoistunut aamiaisiin ja brunsseihin, mutta koska sunnuntain aamupala oli nautittu jo hotellilla, niin tyydyimme juomiin. Tosin en sitten enää ikinä koskaan elämässäni ota tätä inkiväärijuomaa......

Mutta eipä se viehättävän kahvilan vika ollut, että en pystynyt juomaani juomaan, vaan hain tilalle vettä brunssipöydästä. Paikka oli mukavan viihtyisä ja tarjottavat näyttivät herkullisilta, joten on tänne toisenkin kerran piipahdettava. Vaikka vain terassille istuskelemaan.

The Grill

EDIT: toiminta päättynyt 10/2017.

Sunnuntailounas syötiin Frenckellin aukiolla sijaitsevassa The Grill -ravintolassa. Tämä oli minulle tuttu paikka, sillä muutama kesä sitten vietimme siellä serkkutapaamista.

Ravintola vaikutti olevan erittäin suosittu perheiden sunnuntailounaspaikka. Enkä tarkoita nyt niinkään pikkulapsiperheitä, vaan paikalla oli useampi pöytäkunta, jossa oli selkeästi kolme sukupolvea edustettuna. Teini-ikäiset nuoret vanhempineen ja isovanhempineen.

Ja kuten jo nimestäkin voi päätellä, syödään tässä ravintolassa lihaa. Grillattua lihaa. Alkuun otimme kuitenkin Camarones de caesar eli valkosipuliöljyssä paistettuja tiikeriravun pyrstöjä caesarsalaattipedillä (10,50 €).

Liian kallista, huusi jälleen pieni ääni sisälläni. Kymppi viidestä katkarapukiekurasta oli liikaa, enkä jaksa oikein uskoa, että nämä edes olivat tiikerirapuja...... Sisäinen valittajani oli kuitenkin niin nälkäinen ja ehkä myös hivenen väsynyt, että sai vain sanottua, että rapuja olisi voinut olla enemmän.....

Pääruuaksi vetäisin 150 g heppaa. Hevosen sisäfileepihvi rosepippuri-konjakkikermakastikkeella ja bataattiranskalaisilla oli kyllä sellainen pläjäys, että ei tarvinnut illalla kotonakaan enää syödä! Hyvää oli kuin mikä ja hinta 25,50 € kohdillaan. Kokonaislasku kahdella viinilasillisella oli 53,30 €. Hyvä palvelu, viihtyisä miljöö, keskeinen sijainti, maukas ruoka. Kyllä tätä kelpaa suositella, lähtee isompikin nälkä ja taatusti löytyy jokaiselle jotakin. Mikä varmasti selittää perhesuosion....

Mitä muuta?

Loppuun vielä muutamia kuvia kaupungilta, fiilistelyyn. Tampere on yksi suosikkikaupungeistani, jonne palaan aina uudelleen. Ravintolatarjonta on hyvä ja testauslistalle on jo kertynyt muutama paikka........

Puistopenkki Hämeenpuistossa

Viehättävä Tallipiha puoteineen, osuin tänne ensimmäistä kertaa!

Tallipihan Suklaapuoti

Baileys-suklaa