Syksyn ensimmäinen Etikettiklubin kurssi vei minut Italiaan, Toscanaan. Jostain kumman syystä Italia on viinimaana ollut minulle aina hivenen haasteellinen, sillä useimmiten pidän italialaisia viinejä melko mehumaisina....... Tarkoitus olikin nyt saada vähän enemmän irti yhdestä Italian tunnetuimmasta viinialueesta, jonka tuotantomäärä on käsittämättömät 2,7 miljoonaa hehtolitraa. Ja kun tästä määrästä 80% on punaviinejä, niin eipä ihme, että kahdeksasta maistamastamme viinistä kuusi oli punaisia.
Toscana jakautuu kahteen viinialueeseen, kukkulaiseen ja lämpimään sisämaahan, jossa viiniä on perinteisesti viljelty jo vuosituhansia, sekä viileämpään ja alankoiseen rannikkoon, jossa taas on vasta muutamia kymmeniä vuosia tuotettu viinejä modernilla tyylillä.
Päärypäle on Sangiovese, josta valmistetaan perinteisesti tiukkoja, tanniinisia ja napakoita ruokaviinejä. Hmmm, Sangiovese....ei mikään meikäläisen lempirypäle, joten tastingistä oli odotettavissa mielenkiintoinen....
Mutta maistetaanpa tässä heti alkuun toinen illan valkoisista. Belgvardo Vermentino 2013 (14,90 €). Kesällä Alkoon saapunut uutuus on kuiva, erittäin hapokas, kypsän limettinen, viheromenainen, karviaismainen, yrttinen ja mausteinen. Italiassa on paljon omia rypäleitä, joten tämä Vermentino oli täysin vieras jo nimenäkin. Viini -lehti antaa kolme tähteä = laadukas ja hyvin tehty. Itse en tästä juurikaan innostunut, mutta ehkä tämä toimiikin paremmin ruuan kanssa, vaikkapa äyriäisten kera.
Toscanan viinityylit jaetaan kahteen, perinteiseen ja moderniin. Jaon taustalla on viinilaki, joka säätelee varsinkin laatuviinejä hyvin tarkasti.
Chiantin perinteinen tyyli on keskitäyteläinen tai kevyt, kirsikkainen ja hapokas, eikä näitä viinejä ole tarkoitettu vuosien säilytykseen. Päärypäle on Sangiovese, jota Chianteissa on oltava minimissään 70% ja Chianti Classicoissa 80%. Loppu voi olla ihan mitä vaan punaista rypälettä, Chiantissa jopa valkoista, vaikka sitä tuskin käytetäänkään. Näistä kahdesta Classico on täyteläisempi ja tamminen, pirparkakkumausteinen, tummempaa marjaa, neilikkaa, tupakkaa, sikaria......
Chiantit ovat ruokaviinejä ja sopivat tomaattiruuille, pastalle, pizzalle, naudalle, lampaalle ja koville juustoille. Chianti Classico Reserva erityisesti naudalle, lampaalle ja yrttisille liharuuille.
Toscanan modernin tyylin kukoistus alkoi 70-luvulla ja viinit luokitellaan mielestäni hivenen harhaanjohtavasti pöytäviiniluokkiin. Kiitos perinteisen viinilainsäädännön :) Nämä viinit ovat puhtaan hedelmäisiä, pyöreitä, pehmeitä, meheviä, uuden maailman tyylisiä. Rypäleistä suosituimpia ovat Sangiovesen lisäksi Cabernet Sauvignon ja Merlot, mutta myös Syrahia ja Cabernet Francia käytetään.
Modernin tyylin viinit sopivat grillatulle lihalle, naudalle, lampaalle sekä koville juustoille. Tuhdimmille ruuille, mitä perinteiset.
Kaikki viinit maistettiin sokkona. Kaikkia viinejä oli dekantoitu 3 tuntia ja ne olivat ennen kaatoa noin vartin jääkaapissa. Jotta eikun maistelemaan kolmea ensimmäistä!
Fontella Chianti 2012 (9,79 €) on keskitäyteläinen, tanniininen, kypsän karpaloinen, hennon viikunainen ja kevyen mausteinen. Rypäleinä Sangiovese ja Canaiolo. Kyseessä hyvin tyypillinen peruschianti, klassinen pastaviini, varsinkin, jos pasta tarjotaan tomaattipohjaisen kastikkeen kanssa. Käy myös pizzalle, sillä jos pizzassa on paljon juustoa, niin raikas ja kevyt viini leikkaa juuston rasvaisuutta. Tuottaja lupaa viinille säilyvyyttä 2-3 vuotta vuosikerrasta. Ei mitään väliä, sillä minun makuuni tämä oli niin kevyttä ja vetistä, että huh. Ihan sama, säilyykö vai ei. Pahin painajaiseni italialaisviinistä oli lasissani....... Enkä kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten Viini -lehti antaa tälle kolme tähteä, laadukas ja hyvin tehty....... Makuasioita, makuasioita!
Villa Cafaggio Chianti Classico 2010 (19,98 €), täyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, kypsän karpaloinen, mausteinen, tamminen, rodukas. 100% Sangiovese. Rustiikkinen, maanläheinen. Ruokasuosituksina juustot, vasikka, lihapata, yrttiset ruuat, poronkäristys, villisikapata. Ruokaehdotuksia tulee aina valtava kirjo, koska myös kurssilaiset ehdottelevat niitä kouluttajan lisäksi. Ei liene yllätys, että minä en tästä marjapommista pitänyt. Ja miten kallis tämä olikaan! Viini -lehti antoi tälle viinille kaksi tähteä, sopusuhtainen kokonaisuus ja oli hinnoittelusta sitä mieltä, että kyseessä on ryöstö! Samaa mieltä!
Kolmas ja viimeinen viini ensimmäisessä maistelusetissä oli Poggio al Tufo Rompicollo 2012 (11,97 €). Täyteläinen, tanniininen, kirsikkahilloinen, luumuinen, mausteinen ja hennon setrinen viini sai minutkin hymyilemään. Sangiovesen lisäksi mukana Cabernet Sauvignonia. Jeee!!!! Ja yllättäen jäännössokeria 10 g litrassa, kun Chianteissa saa olla maksimissaan vain 2 g. Tästä minä niin tykkäsin ja samoin tykkäsi Viini -lehden arvioitsijat antaessaan kolme tähteä, laadukas ja hyvin tehty. Tärkeä tieto on myös se, että Rompicollo tarkoittaa uhkarohkeaa ihmistä, kaulankatkaisijaa......
Sitten klassikkoviineistä muutama sananen. Perinteiset toscanalaisklassikot valmistetaan hyvin rajatulla alueella, perinteisten valmistajien toimesta. Rypäleenä Sangiovese, kuinkas muutenkaan. Viinejä kypsytetään pitkään tynnyreissä ja myös pullokypsytys on suotavaa. Tunnetuimpia ovat Brunello Di Montalcino ja Vino Nobile di Montepulciano. Brunello on puhdas Sangiove, mutta jälkimmäisessä saa olla 30% muuta rypälettä. Ruokasuosituksena riista, lammas, nauta, voimakkaat juustot.
Modernit toscanalaisklassikot olivat alunperin viinilain vastaisia ja alempi viiniluokitus antoi mahdollisuuden kokeiluihin. Ns. supertoscana -ilmiö sai alkunsa 1970-luvulla, kun huipputuottajat alkoivat valmistaa kulttiviinejä käyttäen Cabernet Sauvignon- ja Merlot -rypäleitä sekä muita kansainvälisiä lajikkeita, kuten klassisia Bourdeaux- rypäleitä. Nämä viinit ovat muskelimaisia, muhkeita, meheviä, runsaita, täyteläisiä ja KALLIITA. Kunnon supertoscanalainen ei Alkosta irtoa alle kolmekympin.
Ja toisena hyvin samantyyppinen Caprili Brunello di Montalcino 2008 (34,80 €) täyteläinen, erittäin tanniininen, hapokas, tummakirsikkainen, viikunainen, kevyen lääkeyrttinen, hennon nahkainen, mausteinen, tamminen, rodukas, lämmin, pitkä. Sangiovese Grosso.Tästä viinistä huomasi, miten kuivattujen hedelmien aromit ovat kehittyneemmät vähän vanhemmassa viinissä. Viinissä on metsäinen fiilis ja se sopiikin hyvin tryffeleiden ja sienien lisäksi yrttisille pataruuille. Viini -lehti antaa tälle neljä tähteä kehuen harmoniseksi ja laadultaan erinomaiseksi, mutta samalla moittii kalliiksi.
Viimeinen punaviini räjäytti pankin. Siis oli ehdoton suosikkini. Voi ihanuus! Le Serre Nuove dell'Ornellaia 2011 (42,90 € tilausvalikoimasta). Täyteläinen, (keski)tanniininen, hedelmäinen, nahkainen. Rypäleinä Merlot, Cabernet Sauvignon, Petit Verdot ja Cabernet Franc. Ei siis hitustakaan Sangiovesea. Jo todella tummalla värillään tämä viini erottui kaikista muista. Luumua, tammea. Klassinen Bordeaux-blendi. Yrtit, kunnon pihvi. Onpa harmillista, että näistä tilausvalikoiman viineistä ei aina löydy Viini-lehden arvostelua, ei tästäkään. Mutta mikään ei horjuta omaa mielipidettäni, olen rakastunut!
Ja kuten hyvän aterian, myös hyvän tastingin päättää jälkiruoka, nyt siis jälkiruokaviini. Sangallo Vinsanto di Montepulciano 2008 (18,98 €), makea, hapokas, aprikoosinen, viikunainen, rusinainen, maitosuklainen, vivahteikas, hienostunut. Rypäleinä Trebbiano Toscano, Malvasia ja Pulcincolo. Sokeria 190 g litrassa. Maistelimme viinin perinteiseen tapaan Cantuccini -keksien kanssa. Täydellinen liitto ja täydellinen päätös illalle. Viini tarjotaan todella viileänä ja kun se lämpenee, aromit nousevat hyvin esille. Kotoinen viiniklubimme maisteli tätä jo toukokuisella mökkiretkellä, josta voit lukea täältä, klik. Ja kerrotaan nyt vielä uudelleen sekin, että Viini -lehti on antanut tälle kielen vievälle herkulle neljä tähteä eli harmoninen ja laadultaan erinomainen sekä vielä edullinen ostos.
Ja mitä tämä ilta minulle opetti? Muuta kuin sen, että minulla on kallis maku....... No, en edelleenkään pidä Sangiovesestä, mutta nyt ymmärrän vältellä sitä entistä tehokkaammin, samoin kuin kaikkia niitä pulloja, joissa Sangiovesen lisäksi lukee Chianti. Ei oppi ojaan kaada, vai mitenkäs se nyt menikään.......
 |
| Ja kyllähän nämä omat muistiinpanot jälkeenpäin itseäkin vähän hymyilyttävät........ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti