Kertoivat, että on vappu.....

Vapun kukat Hortensiasta

Olen ihminen, joka ei käskien juhli. Rakastan juhlia ja niiden järjestämistä, mutta ellei nyt sitten vaikkapa vappukekkerit synny spontaanisti, niin sitten ne jäävät syntymättä, ilman sen suurempaa ahdistusta. Mutta oli juhlia tai ei, aina voi kuitenkin tehdä hyvää ruokaa. Tämmöistä syntyi tänään.

Lounaan korvasin napostelemalla kukkakaalia. Juu-u, kukkakaalia. Olin tämän ohjeen jo aikaa sitten laittanut itselleni Pinterestiin talteen (mikä on erittäin hyvä paikka tallentaa ruokia, ravintoloita ja vaikka mitä, mihin haluaa myöhemmin palata) ja kun tätä varten hankittu kukkakaalikin oli jo viikkoja pyörinyt jääkaapissa, niin nyt viimein tartuin toimeen.

Rapeat kukkakaali-parmesaanisnacksit

Kokit ja Potit -blogi

kukkakaalia suupaloiksi pilkottuna

kananmunaa

1 osa pankojauhoja (japanilaista korppujauhoa)

1 osa parmesaaniraastetta

ripaus suolaa

Minulla pienelle kukkakaalille riitti yksi kananmuna ja puoli desiä kumpaakin, pankojauhoja sekä parmesaaniraastetta. 

Pilko siis kukkakaali. 

Riko syvälle lautaselle kananmuna ja vatkaa kevyesti sen rakenne rikki. Sekoita toisella lautasella pankojauhot ja parmesaaniraaste. 

Pyörittele kukkakaalipala ensin kananmunassa ja sitten jauho-juustoseoksessa kauttaaltaan. Nosta leivinpaperoidulle pellille, ripottele suolaa päälle ja paista 200 asteisessa uunissa noin vartin ajan tai kunnes saavat vähän väriä. Nauti lämpiminä vaikkapa aioliin dipattuna.

Yksi kaali, vaikkakin pieni, oli näin yhdelle ihmiselle ehkä vähän liikaa. Snacksit pitää ehdottomasti syödä lämpiminä ja rapeina. Hyviä olivat, ehkä oma makuni vaatii vähän enemmän kuin ripauksen suolaa, mutta sehän oli järjestettävissä.

Pääruuaksi pastaa. Ja ihan vain siitä syystä, että tuorepastalaatikkokin pyöri jääkaapissa. Samaten lehti-/reseptikasassa pyöri lehtileikekopio Hanna Gullichsenin sitruunapastasta, jota työkaverit olivat kilvan kehuneet. Siispä kokeilemaan.

Hannan sitruunapasta

2-3 hengelle

Hanna Gullichsen

250 g tuorepastaa

yhden sitruunan raastettu kuori

3 rkl sitruunamehua

25 g voita

1 dl kuivaa valkoviiniä

1,25 dl kuohukermaa

(ellet halua käyttää valkoviiniä, 

käytä 2 dl kuohukermaa)

50 g raastettua parmesaania

hyppysellinen suolaa

mustapippuria

Jos haluat, voit lisätä ruokaan rapeaksi paistettua pekonia, mozzarellaa, pinjansiemeniä tai ihan mitä haluat. Minä en lisännyt mitään.

Kokkailu sujuu sutjakkasti, jos annostelet kaikki ainekset valmiiksi. Siihen tarkoitukseen olen tai paremminkin Happyhamster on hankkinut kirpparilta jo vuosia sitten vanhoja mittalaseja. Tiskiä tulee, mutta tehokkuus lisääntyy. Ja siis nuo jääpalat yhdessä lasissa ovat pakastettua sitruunamehua. Kahdesta palasta tuli juuri tuo tarvittava 3 ruokalusikallista.

Sitten hommiin! Sulata voi paistinpannulla, lisää raastettu sitruunankuori sekä mehu. Keitä minuutti. Lisää viini, nosta vähän lämpöä ja keitä jälleen minuutti. 

Lisää kerma, sekoita tasaiseksi ja nakkaa joukkoon nippu timjaminoksia. Kiehauta, laske lämpötilaa ja anna poreilla miedolla lämmöllä 5-7 minuuttia, kunnes kastike sakenee. 

Keitä tällä välin tuorepasta suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. 

Poista timjaminoksat kastikkeesta, mausta suolalla ja reilulla mustapippurilla. Lisää puolet parmesaaniraasteesta. Sekoita. 

Valuta pasta ja nostele se pannulle kastikkeen joukkoon. Pyörittele sekaisin. 

Annostele lautasille, lisää parmesaaniraastetta sekä silputtuja, tuoreita yrttejä. Itselläni oli ruohosipulia. Ja olihan tämä hyvää! Ja keväistä eli varsin tilanteeseen sopivaa. Ehkä kastiketta olisi voinut olla aavistuksen verran enemmän, mutta sehän on makuasia.

Viininä oli italialainen, tarkemmin sisilialainen luomuvalkkari Gazzera Pinot Grigio Moscato Organic 2014 (8,96 €). Kuiva, keskihapokas, sitruksinen, päärynäinen, hennon persikkainen ja kevyen kukkainen. Viini -lehti ei tästä suht uudesta tuotteesta ole vielä arviotaan antanut, mutta Viinioppaan Pekka Suorsa on. Ja hyvin suorsamaisen suoraviivaiseen tyyliin arvio menee..... Esanssimainen, karamellimainen ja limonadimainen ovat adjektiivit, jotka arviosta löytyvät. Ja pisteitä 84 (=tyydyttävä). Itse olin sitä mieltä, että viini sopi pastalle ja nuo karkkimaiset aromit tulivat pintaan vasta viinin lämmetessä. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että nyt se on juotu, enkä toista pulloa varmaankaan osta.

Loppuun kukkakuvia :) Ja fiilistä siitä, kun aurinko paistaa ja valaisee kodin likaisista ikkunoista huolimatta.

Ensimmäisessä kuvassa samat kukat, mutta tässä leikitty kameran värisäädöillä. Aika kiva tämäkin!