Porvoon mitalla, jo toisen kerran tänä kesänä

Jo toinen retki Porvooseen tänä kesänä. Tällä kertaa veimme siskon kanssa äidin retkeilemään syntymäpäivänsä kunniaksi. Ja koska oli juhlapäivä, se aloitettiin asianmukaisin menoin Porvoon Paahtimolla.

Päivä oli helteinen ja kaupunki täynnä ihmisiä. Kiertelimme kauppoja ja jotain hauskaa tarttui mukaankin. Kuten vaikkapa servettejä Kynttiläkamarista (Jokikatu 8) seuraavaan viiniklubilaisten tapaamiseen. (Kappas vaan, ostin myös edellisellä retkellä vain servettejä......)

Erityisen viehättävä oli Mormors herkkukauppa (Jokikatu 4), joka on erikoistunut luomuun ja lähiruokaan. Siitä tässä pari kuvaakin.

Ja koska meidän perheessä on tapana aina mennä paikkaan kuin paikkaan ruoka edellä, niin tokihan lounaspaikkaa pohdittiin pitkään. Tyttäreni oli kehunut maasta taivaisiin Bistro Sinnen, joka sijaitsee Taidetehtaalla, Porvoon länsirannalla. Paikka on erityisen kehuttu (esim. Helsingin Sanomien NYT-liitekin kuulemma antoi täydet pinnat arvostelussaan, en vaan löytänyt sitä mistään.....) ja sehän tietysti aiheuttaa sen, että on pienoinen riski yrittää päästä sinne ilman pöytävarausta. Eli se jäi väliin, mutta pysyy kokeilulistalla.

Toinen paikka, jonka halusin ainakin nähdä ennen lounaspäätöstä oli Kirkkotorilla sijaitseva SicaPelle Wining & Dining. Hauska nimi tulee porvoolaisen, sittemmin pariisilaistuneen kuvanveistäjä Ville Vallgrenin Sikapelle-nimisen lemmikkipossun mukaan :)

Lopulta päädyimme etanaravintola Timbaaliin, jossa olemme käyneet ehkä noin miljoona kertaa. Oikein yritimme miettiä, että milloin olemme ensimmäisen kerran siellä tai ylipäätänsä missään syöneet etanoita, mutta eipä tullut mieleen. Yhteen aikaan tämä(kin) kuului kesän vakiokohteisiin tytärten kanssa reissatessa. Etanapannua on käytetty myös joskus testatessa toisen tyttären poikaystäväkandidaattien perhekelpoisuutta :) Meidän perheeseen kun ei oikein ole asiaa, jos ei etanat ja sienet mene kurkusta alas!

Timbaalissa on toki tarjolla muutakin kuin etanoita, mutta muusta me emme olleet kiinnostuneita. Etanamenu sisältää kuusi erilaista ruokaa ja itse päädyin ottamaan 6 kpl melko perinteisiä Roquefort-gratinoituja etanoita (12 €) sekä kokeilun halusta annoksen, joka sisälsi kuuden etanan lisäksi myös chorizoa ja pinjansiemeniä (10,80 €). Ja ihan vain siksi, että se kuulosti hivenen oudolta yhdistelmältä :)

Etanat päätimme huuhtoa kurkusta alas alsacelaisella Wolfbergerin Rieslingillä (45 €), mikä ei ollut sinänsä mikään ihme, koska mukana oli riesling-hurahtanut sisareni.....

Roquefort-gratinoidut etanat

Etanoita, chorizoa ja pinjansiemeniä

 Tarjoiluastioihin olisi kyllä syytä panostaa, sillä yhtäaikaa nautittavat annokset olivat tarjolla hiukan hankalasti erillisillä lautasilla. Pitkulainen, soikea tarjotin/vati/lautanen, johon pannut olisivat sopineet vierekkäin, olisi ajanut paremmin asian. Mutta kaikki tuli toki syötyä, kuten kuvasta näkyy!

Ruoka sinällään oli hyvää, ei valittamista. Suosittelen kyllä sitä, että valitsee lautaselleen kahta erilaista makua, sillä 12 kpl vaikkapa valkosipulivoissa lilluvaa nilviäistä on kyllä liikaa kenen vaan makunystyröille.

Ja koska söimme ikään kuin vain alkuruokaa, niin tilaa löytyi vielä jälkkärille. Suklaabrownie, vaniljajäätelöä, muistaakseni mantelivaahtoa sekä kinuskia (12 €). Jos etanat olivat superrasvaista, niin tämä puolestaan oli supermakeaa, mutta oikein hyvää!

Miinuksia ropiseekin sitten paikan yleisilmeestä, jota nyt en kuitenkaan alkanut kuvaamaan! Istuimme terassilla, joka suinkaan ei ollut täynnä asiakkaista, koska varsinainen lounasaika oli jo ohi. Huomiota herätti se, että koko sinä aikana, mikä kului saapumisestamme ruokien saamiseen (tarkalleen ottaen 35 min), ei naapuripöytiä siivottu lainkaan. Oli pulloja, laseja, lautasia, servettejä, ruuantähteitä pöytätolkulla. Osa ruuantähteistä vieläpä lattialla, joka varsinkin houkutteli lintuja lounastamaan kanssamme. Naistenhuoneen lattia lainehti vedestä, osasta koppeja paperi loppu, saippuapullo tyhjänä jne. Tunsin itseni oikein todelliseksi hienohelmanyrpistelijäksi :)

Lasku saapui hauskasti vanhan kirjan kansien välissä, mutta herne meni sitten nenään, kun viinipullosta oli laskutettu 4 euroa enemmän, mitä hinnastossa oli. Tarkkana pitää olla! Tarjoilijalle tämä ei näyttänyt olevan mikään yllätys, hän tuntui hyvin tietävän kassajärjestelmän ja menun epäsynkasta. Mietin vaan, että kuinkahan monta ylimääräistä neljäeurosta siellä rahastetaan päivittäin......

On sanottava, että negatiiviset seikat jyräsivät nyt positiiviset puolet siihen malliin, että seuraavaan Timbaali-vierailuun kuluu aikaa. Näkyyhän tuolla Porvoossa olevan tarjontaa, joten sitä vaan kokeilemaan seuraavalla kerralla!

Loppuun vielä vähän tunnelmakuvia kaupungilta.

Näkymä Tuomiokirkolta



Vesielementtiä syksyllä 2009 avatusta Augus Eklöfin puistosta. Puistossa oli myös Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlien kunniaksi pystytetty taideteos. Ja mielettömät istutukset!