Bistro O Mat

Oma pieni kuuden naisen viiniklubimme lähti retkelle. Oikein junalla ja Kirkkonummelle. Kohteenamme oli kehuja saanut Bistro O Mat, jota isännöi ravintoloitsijapariskunta Päivi ja Marko Palovaara. Ravintolaan olin saanut pientä tuntumaa jo vuosi sitten Taste of Helsinki -tapahtumassa, mutta jotenkin olin kokenut matkan sinne aivan liian pitkäksi ja vaivalloiseksi. Ja pöh! Pasila-Kirkkonummi -välinkin pystyy pyyhkäisemään IC:llä ja asemalta on ravintolaan kävelymatka eli ei todellakaan mitenkään vaivalloista. Tosin olimme varanneet pöydän jo klo 16, niin ei ollut mitään kiirettä paluun kanssa, vaan pääsimme kotiin ihan ihmisten aikoihin. Tai siis he pääsivät, jotka eivät suistuneet jatkoille......

Alkudrinkit päätimme nauttia ravintolan aurinkoisella terassilla. Eikä muuten ollut ihan mitä vaan drinksua tarjolla, vaan oikein magnumpullollinen Arlauxin samppanjaa. Pullokoko oli varsin oiva meille kuudelle :)

Olimme sopineet ravintolan kanssa, että nautimme 4 ruokalajin yllätysmenun viineineen. Olipa ihanaa, kun näin pystyimme välttämään valintojen vaikeudet ja saimme keskittyä ainoastaan nauttimiseen. Yleensä kun vielä kokoonnumme toistemme kotona, niin nyt ei kenenkään tarvinnut edes valmisteluista stressata. Mitä nyt tottumattomat junalla kulkijat vähän hermoilivat lipunostoa automaatista jne, mutta muuten oli hyvinkin stressitöntä!

Varhainen dinnerimme alkoi kuohkealla kantarellikeitolla (9,60 €/13,90 €), jonka kaverina tarjottiin saksalaista  Faubel Maikammer Rieslingiä 2011, Pfalzin alueelta (58 €/plo ja suureksi järkytykseni hinta saksalaisella nettisivulla oli alle 10 euroa. Ah, tätä Suomen alkoholiveropolitiikkaa ja sen myötä ravintolahinnoittelua!). Olimme mykistyneitä, en edes pysty kuvailemaan, miten pehmeästi viini valui kurkustani alas...... Viini on vain ravintolamyynnissä, joten sitä ei valitettavasti löydy Alkon valikoimista.

Seuraavaksi saimme eteemme ravintolan klassikkoannoksen, joka on ollut listalla alusta alkaen. Ja nimenomaan tämä oli se annos, joka minut hurmasi Taste of Helsingissä eli Gambas Paris (12 €/15,90 €). Jättiravunpyrstöjä, vuohenjuustoa, salaattia, grillattua valkosipulileipää. Maut olivat täydelliset, ainoa miinus tuli siitä, että leipä oli grillattu niin kuivaksi/kovaksi, että sitä oli vaikea syödä. Kuitenkin myös se maistui hyvältä.

Vuohenjuuston klassinen kumppani on Sauvignon Blanc ja niinpä seuraava viinimme oli juurikin sitä. Roger Champaultin viinitilalta, Sancerren (AOC suojattu alkuperänimitys) alueelta, Les Pierris -niminen Sauvignon Blanc. Viini oli raikas ja hedelmäinen, sekä juuri sopivasti mustaherukanlehtinen, ei lainkaan niin hyökkäävä, mitä monet uuden maailman SB:t usein ovat. Ja vaikka en tämän rypäleen suuri ystävä olekaan, niin juuri Sancerren alue on yksi suosikeistani. Ja olihan kuitenkin kyseessä sentään PRINSESSAVIINI, jota on tarjottu Ruotsin hovissa prinsessa Victorian ja Danielin hääillallisella nieriän kyytipoikana. Suomessa viini on vain ravintolamyynnissä, mutta naapurimaan Systembolagetista tätä kuitenkin löytyy. Enkä voi moittia Ruotsin hovia mistään ylenpalttisesta pröystäilystä, sillä viinin pullohinta on 125 kruunua mikä on noin 14 euroa.

Kahden alkuruuan jälkeen olikin jo pääruuan vuoro ja se oli vasikkaa kera palsternakkapyreen ja kurkku-hernesalaatin. Tämä annos oli ehkä illan heikoin lenkki ja jakoi kovasti mielipiteitä. Toki maut olivat kohdallaan, mutta liha muuten oli laadultaan hieman epätasaista. Varsinkin meistä yhden lautaselle osui kovinkin rustoinen ja jänteinen pala, joka veti annoksen pisteitä alas.

Vasikan kera nautimme italialaista, tarkemmin sanottuna toscanalaista Piccini Sasso al Poggio -punaviiniä (56 €/plo), jonka oli sanottu ravintolan viinilistalla  olevan Sangiovese-rypäleestä, mutta kaiken tietävä google kertoo sen olevan sekoite, jossa on mukana myös Merlota ja Cabernet Sauvignonia. Ehkä juuri tämän vuoksi viini ei tuntunutkaan niin kevyeltä, miltä italialaiset yleensä maistuvat. Toisaalta vasikka on niin mietoa, että kovin vahvat ja voimakkaat viinit vain tuhoaisivat sen maun. Nyt Merlot ja Cabernet toivat viiniin kaipaamaani luonnetta ja särmää, mutta ei kuitenkaan liikaa jyräten. Sangiovese ei ole todellakaan ole lempirypäleeni......

Tässä kohdin meillä on kotioloissa tapana nauttia ns. välisamppanjat (joskus kyllä jo alkuruuan jälkeen ensimmäiset ja tässä jo toiset!), joten tänäkään iltana emme poikenneet tavoistamme, vaan auki poksautettiin Taittingerin Brut Reserve. Nam. Tämän herkun pullohinta ravintolassa oli 60 euroa ja Alkosta se irtoaa 46,80 eurolla.

Jälkiruuan tehtävä on kruunata ateria. Ja tämä suklainen ihanuus sen kyllä todentotta teki. Jälkiruuan kanssa tarjottu viini se vasta yllätys oli! Makea punaviini Pisano Etxe Oneko, jonka kotimaa on Uruguay, eikä saatavuutta Suomessa todellakaan tunnu olevan, joten harvinaisuutta pääsimme maistelemaan!

Mahtavan aterian päätteeksi meillä rassukoilla ei kuitenkaan enää ollut varaa samppanjaan, vaan päätimme iltamme cavalla. Varsin kelvollisella sellaisella. Susurro-nimi on myös helppo muistaa, jos sattuu tämän vain ravintolamyynnissä olevan viinin bongaamaan jostakin.

Kaikkia nauttimiamme viinejä ja ruokia ei löydy menulta. Menu vaihtelee jonkin verran sen mukaan, mitä herkkuja milloinkin on saatavilla. Oma laskuni, ilman alkuun vetäistyä Arlauxin samppanjaa oli noin satasen verran, minkä katson olevan tästä ylenpalttisesta herkuttelusta aivan paikallaan. Lämpimästi suosittelen Bistro O Matia tutustumiskohteeksi, pidemmänkin matkan takaa. Viinien osalta ravintoloitsija kehotti pitämään silmät auki, niin laivareissuilla kuin lentokentilläkin. Prinsessaviinin aion kyllä hakea seuraavalla Tukholman matkalla!

Lopuksi vielä pari kuvaa ravintolan sisustuksesta......