Kotikaupungissamme ei oikein ole mahdollista mennä mihinkään nauttimaan lasillista hyvää viiniä. Pubeja ja baareja kyllä löytyy, mutta viinitarjonta on uskomatonta kuraa. Ja koska kaikki aina näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella, hyppäsimme siskon kanssa junaan ja hurautimme naapurikaupunkiin, Hämeenlinnaan.
Tarkoitus oli tutustua kahden melko uuden paikan tarjontaan. Toisaalta meille kaikki Hämeenlinnan paikat ovat kuin uusia, koska eipä siellä tule juurikaan vierailtua. Noh, ehkä siihenkin tulee tämän jälkeen muutos.
Ensimmäinen kohde oli Bar Skogster, joka kertoo olevansa ranskalaistyyppinen kahvila-baari. Sisustus hivelikin silmää, mikä ihana lattia, kauniit kalusteet, oikein kilpaa huokailimme, että kuinka on ihanaa. Asiakkaita meidän lisäksemme oli kaksi. Siinä valtavassa tilassa! Toisaalta olimme liikkeellä sellaiseen aikaan, että lauantain kauppareissut oli tehty, eikä illan juhlijat vielä olleet tonteilla. Mutta silti kävi jotenkin sääliksi hiljaisuutta, joka kyllä toi elävästi (voiko hiljaisuus olla elävää....hmmm....) mieleen kotikaupunkimme. Siellä vielä vähemmän riittää asiakaskuntaa jokaiselle aukiolotunnille.
Ravintolan etuosassa oli kahvila ja sen takana baari. Loppuiltapäivästä vain kahvilan tiski oli avoinna. Kuulin sitten, että myöhemmin illalla myös baarissa sekä alakerran merihenkisessä kellarissa on molemmissa dj ja asiakaskunta melko nuorta. Ehkä joskus olisi kiva käydä seuraamassa, miten ravintola ja sen asiakaskunta muuttuvat illan mittaan..... Jos menee liian nuorekkaaksi, niin äkkiähän sieltä pois pääsee!
Viinilistaa heillä ei ollut ja viinejä olikin tarjolla yllättävän suppea valikoima. Mielikuva tarjonnasta oli ulkoisten puittteiden perusteella toinen. Lasillisten (Klosterneuburg Grüner 12 cl / 6,30 €) lisäksi otimme palat broilerikasvispiirasta (4,20 €) sekä aivan taivaallisen ihanat mansikkaleivokset (4,60 €)! Leivokset, jotka huusivat seurakseen kuplivaa juomaa, mutta eivät sitä saaneet. Piiras oli helppo, ei mikään ihmeellinen, makua olisi voinut olla enemmänkin. Mutta siinä leivoksessa, siinä ei ollut mitään korjattavaa. Sen nimikin oli ihana, Neidon lumous!
Varsinainen ykköstutustumiskohteemme oli aivan vieressä sijaitseva Nooran Viinibaari. Astuimme sisään suurin odotuksin. Täälläkään ei liiemmin asiakkaita näkynyt, ellei yhtä karjakkoasuihin ja lehmäkuoseihin pukeutunutta ilmeisesti (ainakin toivon niin) polttariseuruetta lasketa, niin lisäksemme siellä vietetyn parituntisen aikana oli ehkä kahdeksan muuta asiakasta. Se oli kuitenkin moninkertaisesti enemmän, mitä ensimmäisessä paikassa.
Viinilistalta huomio kiinnittyi välittömästi maistelusetteihin. Viinejä ja juustoja. Eihän sellaista nyt mitenkään voi vastustaa? Eihän? Ei. Tarjolla oli kolme erilaista settiä, joista valinta kohdistui viiden viinin ja neljän juuston Makumatka -nimiseen lajitelmaan. Maistelusetit eivät ole saatavilla perjantai- ja lauantai-iltaisin, koska silloin on niin paljon asiakkaita, että niitä ei ehditä valmistaa. Me olimme liikkeellä lauantaina iltapäivällä ja asiakkaita oli vähän, niin onneksemme maistelu oli mahdollista.
Emme suinkaan odotelleen juustoja ja viinejä kuivin suin, vaan tilasimme lasillisen kuohuvaa. En vaan muista, että mitä se oli, mutta hinta oli 7,90 €.... Tarjolle tuli myös oliiveja ja suolapähkinöitä.
Maistettavia viinejä oli siis viisi erilaista, 4 cl kutakin. Määrä, jolla ihan mukavasti pääsi testaamaan sopivuutta eri juustojen kanssa. Viinit saattavat vähän vaihdella ja jos tulee käydyksi kovinkin usein, voi pyytää, että rakennetaan aivan oma tasting. Nyt tarjolla oli puolikuiva riesling, kaksi eri täyteläisyysasteista punaviiniä, yksi rose ja kirjaimellisesti sokerina pohjalla makea jälkiruokaviini, joka oli näistä eniten mieleeni. Rivesaltes Ambré, Ranskasta. Kuivattua hedelmää, pähkinää, sitrushedelmän kuorta. Ihan taivaallinen herkku! Makumatkan hinta oli 29 € ja pidimme sitä kohtuullisena.
Ainoa asia, mitä ihmettelin, oli tarjolla olleet viinirypäleet. Meidät on jo niin monella viinikurssilla aivopesty ymmärtämään, että viinitastingin yhteydessä ei tarjota viinirypäleitä sotkemaan viinien aromeja. Noh, tässä ne nyt sitten olivat tarjolla. Söimme ne jälkiruuaksi :)
Kaikki syötiin ja juotiin, mitä oli tarjolla. Tämä on paikka, jonne on ehdottomasti tehtävä uusi retki!
Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi olimme päättäneet myös pyörähtää Sibeliuksenpuistossa. Ja mikä mainiota, siellä oli soivat puistonpenkit! Penkit soittavat Puusarjan pianosävellyksiä. Eli kun istahdat penkille, musiikki alkaa soida. Hauska idea.
Siellä me kiersimme kaikki penkit ja kuuntelimme kaikki biisit :) Kannattaa piipahtaa paikalla. Niin oli meillä hyvä retki naapurikaupunkiin, että varmasti teemme sen toisenkin kerran. Loppuun vielä kuvia matkan varrelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti