Ensin kierrettiin Riihimäen museoita, tosin Taidemuseo oli harmiksemme jo sulkenut ovensa koronan vuoksi ja sitten tietenkin kokkailin herkkuja pöytään. Mennään tässä kuitenkin ruoka edellä ja museoiden kuvakooste tulee vasta lopuksi.
Aavistuksen verran italialaisteemalle mentiin ja silloin varsin oiva ruokahalun herättäjä on pienet crostinileivät. Päällysteissä oikeastaan vain taivas on rajana. Viipaloi patonki, sivele oliiviöljyllä ja paista hetki uunissa niin, että leivät ovat mukavan rapeita. Minulla oli leipiä kahdella eri täytteellä. Toisella vain Bresaola -kinkkua ja toisella Riihimäen REKOsta hankittua tomaattihilloketta, sen päällä paistetut siivut vuodenjuustoa ja hivenen hunajaa. Hyvin maistuivat!
Ja jos koskaan olet tuskaillut, miten vuohenjuustoviipaleet paistettaessa hallitsemattomasti leviävät pitkin pannua tai juuttuvat pannuun kiinni, eikä niitä saa siististi käännettyä, niin sitä ei tapahdu enää. Kokeilin ystäväni antamaa vinkkiä paistaa viipaleet leivinpaperin avulla. Ja toden totta tämä vinkki toimii!
Uunifetapastaahan ovat varmaan jo lähes kaikki valmistaneet, myös minä, klik. Mutta kun näin Vaimomatskuu -blogin viinirypäleversion tästä, kuulosti se juuri sopivan erilaiselta ja ehkä jopa yllättävältäkin tarjottavalta, joten sitä sitten tekemään.
Uunifetapasta paahdetuista viinirypäleistä
2 annosta
500 g siemenettömiä viinirypäleitä
3 laakerinlehteä
muutama oksa rosmariinia
1 valkosipuli
200 g fetaa
3-4 rkl oliiviöljyä
(1 rkl tai oman mukaan) chilihiutaleita
vastarouhittua mustapippuria
n. 200 g spagettia
Viimeistelyyn
tuoretta rosmariinia
chilihiutaleita oman maun mukaan
½ dl mantelilastuja
Irrota viinirypäleet tertuista ja laita ne uunivuokaan/-pellille. Kaada päälle oliiviöljyä ja pyörittele rypäleet kauttaaltaan öljyyn. Nosta feta kokonaisena rypäleiden keskelle. Puolita valkosipuli ja laita puolikkaat vuokaan leikkuupinta alaspäin, niin silloin valkosipuli maustaa hyvin vuoan pohjalle kertyvän nesteen. Valele vielä lisää oliiviöljyä fetalle ja valkosipuleille. Mausta rosmariininoksilla, laakerinlehdillä, chilihiutaleilla ja mustapippurirouheella.
Paahda vuokaa 200 asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes viinirypäleet ovat lysähtäneet kasaan ja valkosipuli pehmentynyt. Ota vuoka uunista ja käännä valkosipulit varovasti toisin päin, laita takaisin uuniin ja paahda vielä hetki, kunnes valkosipulit ovat saaneet vähän väriä pintaan.
Tässä välissä paahda kuivalla pannulla mantelilastuihin mukava väri ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaisesti. Säästä tilkkanen pastan keitinvettä.
Sekoita varovasti uunivuoassa sekaisin vastakeitetty pasta, viinirypäleet, feta ja kuoristaan puristetut valkosipulinkynnet. Tarvittaessa voit notkistaa seosta pastan keitinvedellä.
Annostele lautasille ja koristele mantelilastuilla, tuoreella rosmariinilla ja chilihiutaleilla. Ja tosiaan minulla ei ollut mantelilastuja, joten käytin mantelirouhetta. Manteli kuin manteli! Maukas pasta tästä tuli, viinirypäleet sopivat yllättävän hyvin yhteen fetan kanssa.
Ricotta-päärynämousse
Glorian Ruoka&Viini 2/2020
4 annosta
4 keskikokoista päärynää
2 rkl + 3/4 dl sokeria
2½ rkl sitruunamehua
1 prk (250 g) ricottaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
Lisäksi
½ dl hasselpähkinä- tai mantelirouhetta
Kuori ja leikkaa päärynät ohuiksi viipaleiksi ja laita ne pannulle. Lisää 2 rkl sokeria ja sitruunamehu, kuumenna muutama minuutti. Siirrä pannu liedeltä ja anna päärynöiden jäähtyä.
Paahda pähkinä- tai mantelirouhetta kuivalla pannulla pari minuuttia. Vaahdota ricotta sähkövatkaimella ja lisää vaahdottamisen loppuvaiheessa 3/4 dl sokeria ja hunaja. Sekoita, kunnes ricotta on pehmeää ja tasaista.
Jaa päärynät tarjoiluastioihin ja lisää ricottavaahto päälle. Koristele annokset rouheella. Helppo ja herkullinen jälkiruoka. Suosittelen! Ricottavaahto sopii varmasti hyvin myös vaikkapa grillatuille hedelmille, kuten aprikoosille tai ananakselle. Saatan mökkimuurikalla testata tulevana kesänä.
Sitten museokierrokselle. Riihimäellä on monta mielenkiintoista museota ja harmiksemme todellakin jouduimme jättämään Taidemuseon tältä erää väliin. Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla.
Vierailimme Suomen Metsästysmuseossa, olimme ainoat asiakkaat ja on kyllä myönnettävä, että yllätyimme museon annista sangen positiivisesti! Tänne haluan kyllä tuoda lastenlapset eläimiä ihmettelemään!
Suurriistametsästäjä Jaakko Ojanperän trofeekokoelma loksautti kyllä meikälikkojen leuat lattiaan!
Myös muut museon perusnäyttelyt ovat huolella rakennettuja ja mielenkiintoisia. Yllätyimme, että metsästysmuseo on muutakin kuin aseiden esittelyä, toki niitäkin, mutta paljon myös muuta. Suosittelen!
Emmepä olleet ennen kuulleet vaikkapa sorsastustynnyristä, jossa metsästäjä kaislikon suojissa odottelee ylitseen lentäviä vesilintuja. Tämä nimenomainen tynnyri on ollut käytössä Kauvatsan Puurijärvellä 1930 ja 1940 luvuilla ja se on varustettu punaisella nahalla päällystetyllä pyöreällä istuimella sekä pienellä hyllyllä, jossa on kolot laseja ja eväspulloa varten. TIETENKIN! Opimme siis paljon uutta....
Aivan Suomen Metsästysmuseon vieressä sijaitsee suosikkimuseoni, Suomen Lasimuseo. Sinne siis seuraavaksi. Olin itse jo aikaisemmin käynyt katsomassa tämän kansainvälisestikin kuuluisan suomalaisen graffititaiteija EGSn näyttelyn. Itse asiassa se, kun näyttelyä sosiaalisessa mediassa hehkutin, innostikin ystäväni tälle retkelle. Ja mikä olisi ollutkaan mahtavampi päätös museokierroksellemme kuin se, että osuimme museolle sattumoisin juuri sillä hetkellä, kun taiteilijatapaaminen alkoi!
EGS ei näytä koskaan kasvojaan ja kertoikin siihen syyksi sen, että ei halua tuottaa ihailijoilleen pettymystä paljastuessaan ihan tavalliseksi keski-ikäiseksi perheenisäksi. Kasvoja emme siis nähneet, mutta kuulimme mielenkiintoisia tarinoita hänen uraltaan ja taustoja teoksille.
Sen pituinen se. Lämmöllä vaalin mielessäni tätä viikonloppua, koska sen koommin (nyt kuuteen viikkoon) en ole ketään nähnyt, enkä missään käynyt. Fuck corona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti