Tarina ei etene aivan kronologisesti, ensin kokataan, sitten syödään ja viimeiseksi piipahdetaan Korkeasaaressa, vaikka oikeasti sinne suunnattiin jo heti aamusta. Mutta nyt reseptien pariin.
Jokiravunpyrstösalaatti
Anna -lehti nr 51-52 20.12.2018
4 annosta
1 prk (370 g) jokiravunpyrstöjä
Marinadi
1 rkl sitruunamehua
2 rkl tillisilppua
1 rkl öljyä
½ tl mustapippuria
Salaattiin
1 pitaija
1 avokado
1 rasia vuonankaalia
Kastike
1 dl majoneesia
1 dl ranskankermaa
2 rkl sitruunamehua
1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna
ripaus chiliä
½ tl suolaa
Pitaijan löysin Stockmannilta. Kauniin vaaleapunaisen, hivnen nahistuneen oloisen. Punnitsin yhden ja se maksoi reilusti yli 8 euroa. Vein takaisin hyllyyn ja päätin, että persimon sopii tähän oikein hyvin. Hei huh, mikä hinta! Eli siis persimonilla mentiin.
Valuta ravut suolaliemestä. Sekoita marinadin ainekset ja kääntele se ravunpyrstöihin. Anna maustua ½ tuntia. Kuori ja kuutio hedelmät. Jaa vuonankaali, hedelmäkuutiot ja ravunpyrstöt lautasille.
Majoneesista. Siis nyt tulee tunnustus. Minä en osaa tehdä majoneesia. Siis EN OSAA. Ja niinpä tyttäreni, joka on vieläpä hivenen myöhäisherännäinen ruuanlaittaja, opetti sen nyt minulle. Siis olenhan periaatteessa tiennyt, miten homma menee, mutta olen tehnyt perustavaa laatua olevan virheen ja siksi epäonnistunut. Tämän jälkeen varmasti osaan!
Eli ylläolevan ohjeen mukaan, mutta nyt ilman rosepippureita. Kaikki ainekset huoneenlämpöisinä sauvasekoittimen kulhoon.
Sekoitin painetaan pohjaan, käynnistetään ja nostetaan hitaasti ylös. Tässä minä olen sen virheen tehnyt, kun olen liikuttanut sekoitinta ylös-alas. Suunta on vain ylöspäin.
Ja nyt, kun majoneesi oli saatu haltuun, niin kaikki kastikkeen ainekset vaan sekoitettiin yhteen ja viimeisteltiin annokset.
Tämä oli huippuhyvää, me kaikki pidimme. Naperon annos oli hivenen meidän muiden annoksia pienempi ja kastikkeen laitoin hänelle selkeästi erikseen muista aineksista, mutta kovasti hän tykkäsi dippailla siihen ravunpyrstöjä. Me aikuiset kaadoimme salaatin seuraksi laseihimme Pol Rogerin samppanjaa. Oi, onnea!
Hummerikeitto oli menun työläin osuus ja valmistinkin sen kotona jo edellisenä päivänä lähes valmiiksi. Autolla kun olin liikkeellä, niin soppakattila kulki mukana vaivattomasti.
Hummerikeitto
Anna -lehti nr 51-52 20.12.2018
4 annosta
1 keitetty pakastehummeri (500 g)
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
50 g selleriä
1 rkl rypsiöljyä tai voita
2 rkl tomaattipyreetä
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 rkl konjakkia
6 dl vettä
1 kalaliemikuutio
1 rkl hummerifondia
4 timjaminoksaa
2 dl kuohukermaa
2 rkl vaaleaa kastikesuurusta
suolaa
valkopippuria
loraus kuohuviiniä tai samppanjaa
Alkuun jo pari kommenttia. Tein keiton tuplana eli periaatteessa siis kahdeksan hengen annoksena. Se riitti oikein hyvin meille neljälle, joista yksi oli alle 3 vuotias, eikä santsannut. Toisekseen mielestäni äyriäiskeittoon kuuluu Pernod, joten viis veisasin konjakkisuosituksesta. Alkoholi haihtuu taivaan tuuliin keittoa keitellessä ja vain aromit jäävät, joten kyseessä ei ole mikään K18-ruoka. Kolmannekseen en ymmärrä yrttien suhteen lainkaan tuota, että neljä timjaminoksaa. Silppusin mukaan lähes puoli ruukullista. Että näin. Jatketaan!
Sulata hummeri pakkauksen ohjeen mukaan, yön yli jääkaapissa. Jos hummeri vielä on jäinen, niin voit edesauttaa sulamista juoksevalla jääkylmällä vedellä.
Halkaise tarpeeksi järeällä veitsellä hummeri pitkittäin. Ronskisti vaan rusautat ja otat lihat talteen pyrstöstä ja myös saksista. Muista poistaa suoli! Puhtaalla pyyhkeellä painelin hummeria, koska melkoisesti tässä vaiheessa siitä valui sulamisvettä.
Lihojen kaiveluun ja saksien rikkomiseen minulta löytyi jos jonkinmoista välinettä. Jos et omista hummerihaarukoita, niin tavallisella rapuveitsellä kaivelu sujuu myös. Ja saksien koviin kuoriin pääset käsiksi myös työkalupakista löytyvillä pihdeillä. Vähän joutuu töitä tekemään, että kaiken syötävän saa talteen.
Kuoret levitin pellille ja kuivasin 125 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Vasta sen jälkeen irrotin kuorista kaiken irtoavan, pehmeän "epämääräisyyden".
Kuori ja paloittele sillä välin sipulit ja juurekset. Kuumenna öljy tai voi kattilan pohjalla, lisää hummerinkuoret, kasvikset ja sipulit. Kuumenna sekoitellen pari minuuttia, lisää pyree, kuumenna hetki.
Kaada kattilaan viini, konjakki/Pernod ja vesi. Murenna päälle liemikuutio ja lisää fondi sekä timjamit. Keitä lientä noin 30 minuuttia ja siivilöi liemi toiseen kattilaan.
Lisää kerma, paloiteltu hummerinliha ja suuruste liemeen, anna kiehua pari minuuttia. Suurustamista jatkoin vielä Helsingissäkin, kunnes sain keitosta riittävän sakean. Minulla on sellainen henkilökohtainen ongelma, että keitot tuntuvat jäävän liian vetisen oloisiksi. Suurustetta vaan lisää, sillä se hoituu! Lopuksi mausta keitto ja viimeistele juuri ennen tarjoilua lorauksella kuohuviiniä tai samppanjaa.
Lisäsin keittoon samppanjan (en lapselle) lisäksi vielä nokareen alkusalaatin maustettua majoneesia. Maku oli huippu. Ihan kertakaikkisen huippu. Mahtavat maut paahtuneista kuorista ja Pernod'sta. Upean tiivistynyt maku ja hummerilihaa runsaasti. En ole koskaan tehnyt näin hyvää keittoa.
Hedelmäsalaatti ja passiohedelmäkastike
Anna -lehti nr 51-52 20.12.2018
4 annosta
1 mango
8-12 ananaskirsikkaa
200 g karhunvatukoita tai pensasmustikoita
Kastike
5 passiohedelmää
2 keltuaista
1 dl tomusokeria
1 dl kuohukermaa
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria
Ostamani mango oli raaka, se ei ollut toiveistani huolimatta kotioloissa kypsynyt. Vaihdettiin sitten sekin persimoniin. Persimonin satokausi on juuri nyt parhaimmillaan ja vaikka sitä nyt sitten oli ollut jo alkusalaatissakin, niin hyvin meni samalla aterialla toisenkin kerran. Kuori ja kuutioi mango tai mikä hedelmä sinulla nyt sattuu olemaankaan. Jaa hedelmät ja marjat annosmaljoihin ja laita jääkaappiin. Pienelle ihmiselle tarjottavat ananaskirsikat on syytä halkaista valmiiksi.
Halkaise passiohedelmät ja koverra hedelmäliha siivilään. Painele mehu hyvin talteen.
Laita mehu, keltuaiset ja tomusokeri kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kastikepohja sakenee. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele jäähtyneeseen kastikepohjaan. Mausta kastike sitruunamehulla ja vaniljalla.
Nyt kyllä vähän toistan itseäni, kun kehun tätäkin loistavaksi. Mutta minkäs teet, kun onnistuu, niin onnistuu!
Jälkiruuan jälkiruuaksi tuli napsittua kiitettävät määrät suklaakonvehteja. Joulunahan vähän niin kuin kuuluu vedellä ruokaövereitä. Katumaan kyllä ehtii. Jos sille nyt mitään tarvetta edes onkaan.
KORKEASAARI
Aurinkoinen päivä ulkoillen, viitisen tuntia taisimme saarella viettää ja tähän sisältyi myös lounas sekä päiväunet. Naperon päiväunet. Ruuasta en viitsi mitään sanoa, koska siitä nyt ei ihmeempää kerrottavaa ole. Burgerit syötiin, vegenä ja juustona sekä naperolla lihapullat. Ei kuvia niistä. Katsellaan mieluummin maisemia ja eläimiä.
Auringon noustessa mentiin ja auringon laskiessa lähdettin pois. Viitisen tuntia siis oli tämä väli.
On se pienellä ihmisellä (2v 9 kk) rankkaa, kun välttämättä piti joululahjarepussa kantaa herra Tossavaista, Peppi Pitkätossua, uutta vesipulloa ja joulun ehdotonta suosikkilahjaa, balettimekkoa. Ties mitä muuta vielä matkassa olikaan.....
Pikkuneidin suosikkeja olivat kamelit, akvaariot ja pienet apinat. Erityisesti akvaarioita hän tuijotti lumoutuneena.
Näkymät Isoisän sillalta auringon laskiessa. Hieno päivä!
Ja ihan viimeiseksi vielä kuva piparkakkutalosta, jota en suinkaan tehnyt itse, vaan olin ostanut naperolle sen Riihimäen Rekosta. Pikkuneiti ilmoitti joulun jälkeen syövänsä ainakin possun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti