Melkein tipattoman tammikuun soppa

Aloitetaan tämä juttu viinillä. Viinillä, koska on tammikuu. Tipaton tammikuu. Noh, minun tammikuuni oli tässä mielessä vain 19 päivän mittainen. Ensikertalaisena selvisin vähemmällä.... Tammikuuhan on perinteisesti erilaisten ryhtiliikkeiden kuningaskuukausi. Ollaan tipattomilla, hiilarittomilla, laihdutetaan, aloitetaan uusia harrastuksia, tehdään hyviä lupauksia ja päätöksiä, huhkitaan hulluna saleilla ja laduilla. Eikä siinä mitään, jokainen toimii tavallaan, mutta pakko myöntää, että välillä nämä tammikuiset ehdottomuudet hymyilyttävät, varsinkin helmikuun alkupuolella..... Me ihmiset emme ole kovin pitkäjänteistä porukkaa. Olen minäkin päätöksiä tehnyt. Olen vaikkapa nyt päättänyt, että syön ensimmäisen ravintolaillallisen vasta helmikuun puolessa välissä, kun laivalla juhlistamme ystäväni syntymäpäivää. Siihen asti kokkaan herkkuja kotona, tyhjennän pakastinta ja siinä sivussa säästyy rahaakin. Ja tässä samalla kirjoittaessani muistan, että olenkin menossa ensi viikolla illalla ulos syömään, mutta koska se ei tapahdu omalla rahalla, niin sitä ei lasketa! Ensimmäinen poikkeus.... Tämmöistä lipsumista se elämä on, ihan kaiken kanssa!

Mutta palatkaamme tipattoman tammikuun katkaisseeseen viiniin. Mayu Reserva Carménère 2015 (14,49 €), 100% lajikeviini Chilestä. Täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, luumuinen, karpalohilloinen, kevyen paprikainen, mausteinen, lämmin. Mehevä ja hilloinen, ehkä jopa hivenen liiankin hilloinen omaan makuuni. Viini -lehti antaa upeat neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuu sekä luonteikkaaksi, että myös edulliseksi ostoksesi. Suosituksena aromikkaat, grillatut lihat. Ei siis ihan mikään lipittelyviini, vaan kaipaa ruuan kaverikseen. Siispä sitä ruokaa tekemään!

Poro on parasta, niin sanotaan ja pakastimestani sitä löytyy. Hyvinkään Rekon kautta olen parina talvena poroa hankkinut ja sitten sitä pihtailen, kuin kalleinta aarrettani. Pelkään, että seuraavaa mahdollisuutta tilaamiseen ei tule ja näin ollen vetkutan ja vetkutan kokkailuun ryhtymistä. Vaan seuraava kerta tulee, nyt siis jo kolmas kerta, kun tilaus on laitettu vetämään. Eli nyt viimeistään on otettava työn alle uudet herkulliset pororeseptit.

Käristelelihaa näkyi löytyvän parikin pakettia, joten siitä aloitetaan. Perinteinen poronkäristys on herkkua, mutta mieli teki kokeilla jotain muuta. Erinäisten kyselyjen ja googlailujen johdosta päädyin keittoon.

Lapin ukon keitto

Deliporo.fi
4-6 annosta

700 g poronkäristyslihaa

1 tl suolaa

150 g sipulia

7½ dl vettä

1 lihaliemikuutio

500 g perunasuikaleita

500 g kasvissuikaleita

250 g viherpippurisulatejuustoa (Koskenlaskija)

2½ dl kermaa

1 dl persiljasilppua

rakuunaa

ruohosipulia

Valmiiksi pilkotut pakastekeittokasvikset olin hankkinut Riihimäen Rekosta suoraan tuottajalta (valitettavasti en vaan muista nimeään) ja on sanottava, että tuote on niin onnistunut, että hankkisin sitä jatkossakin, jos vaan tulee tarjolle. Perunana puikulaa, jonka vedin suikaleiksi monitoimikoneella.

Ruskista liha pannulla ja kuullota pilkottu sipuli. Lisää suola käristykseen. Siirrä liha ja sipulit kattilaan. Tai mikäänhän ei estä ruskistamasta kattilassa, niin säästyy vähän tiskiltäkin. Lisää kattilaan lihaliemi, perunat ja kasvikset.

Ohjeessa sanottiin, että juusto sulatettaisiin erikseen kermaan ja vasta sitten kaadettaisiin kattilaan. Mietin siinä, että ei mikään kunnon lapin äijä tai ukko ala erikseen kerman kanssa läträämään ja juustoja siinä sulattelemaan, joten nakkasin kaikki ainekset kerralla mukaan. Juustoa sentään vähän pilkoin. Hyvin meni.

Kun perunat sun muut ovat kypsiä (tähän meni ehkä 10-15 minuuttia) pyöräytetään sekaan ruohosipulia ja rakuunaa maun mukaan. Nämä minulla olivat kuivattuina. Keitto viimeistellään ja annokset koristellaan tuoreella persiljasilpulla.

Ihan älyttömän hyvää! Aivan täydellinen talvisoppa, ei tätä suotta ole kehuttu, eikä tarvitse Lappiin asti matkustaa, kun voi tehdä itse.