perjantai 22. marraskuuta 2013

Quesadillat - pikaruokien parhaimmistoa

Monta päivää olin jo miettinyt, että mitä ruokaa teen perjantaina. Uutta Glorian Ruoka&Viiniä selailin kärsimättömästi, samoin selasin siivoussession jäljiltä paljastunutta reseptikasaa epätoivon vimmalla. Ja kas, sieltähän se vinkki löytyi! (Siivoaminen siis tuntuu olevan hyödyllistä, jo toinen vinkki sitä kautta.....)

Quesadillat, voiko helpompaa, nopeampaa ja herkullisempaa perjantai-illan pikaruokaa työviikon päätteeksi ollakaan. Ei voi!


Quesadillojen eli paistettujen tortillojen väliin voit tunkea käytännössä ihan mitä vaan, mitä jääkaapista sattuu milloinkin löytymään. Ainoastaan venyväksi sulava juusto on mielestäni välttämätöntä, se sitoo kaikki muut ainekset yhteen ja maistuukin vielä hyvältä. "Köyhin" versio, mitä olen myöhäiseksi viikonlopun aamiaiseksi tai yöpalaksi valmistanut, on sisältänyt leikkelesiivuja, viipalejuustoa ja ehkä jotain maustekastiketta. Ja hyvin on maistunut!

Tämäniltaiseen versioon oikein panostin! Ostin marinoimattomia ohuen ohuita broilerin rintafileitä(älä koskaan ikinä osta valmiiksi limaisessa mönjässä olevia, sillä pelkällä suolalla ja pippurilla saat näistä todella maistuvia!), jotka pilkoin pieniksi kuutioiksi ja paistoin pannulla sekä mozzarellaa ja voimakasta Koskenlaskija-juustoa. Koskenlaskijahan olisi pitänyt ostaa valmiiksi murennettuna, sillä voin kertoa, että on melko tuskaista saada normisulatejuustokönttiä edes suht pieniksi paloiksi. Toisaalta, onko väliä, makuhan ratkaisee!

Tortillan pohjalle levitin nyhtöpossukokeiluistani tuttua chipotlesoossia ja koko komeuden päälle vielä muutamat siivut suippopaprikaa sekä tyttäreni kasvattaman basilikan lehtiä. Lisukkeeksi tein vielä pika-guagamolea eli muussasin haarukalla yhden avokadon, lisäsin vähän suolaa, pippuria, sitruunamehua ja majoneesia, sillä selvä. Nam!


Eli soosia pohjalle, täytteet vain tortillan toiselle puolelle, taitetaan tyhjä puoli täytteen päälle ja paistetaan paistinpannulla molemmin puolin mukavan väriseksi. Paiston aikana voit painella tortillaa käsin tai paistinlastalla litteämpään muotoon.


Viinivinkkiä ei tähän tule, sillä parasta tämän yhteydessä on ainoa ja oikea Hartwallin lonkero. Jota itseään huijaavat henkilöt voivat hankkia näin myös lightversiona. Maku on lähes originalin veroinen, huijauksen siitä tekee se, että en todellakaan ole kuullut kenenkään laihduttaneen light-lonkerolla......


Juoma kuin juoma muuttuu kuitenkin salonkikelpoiseksi, kun sen kaataa Riedelin lasiin, nyt O-sarjan monikäyttölasiin. Tämä on muuten kesällä vallan mainio, mikään muu lasi kun ei pysy pystyssä nurmikolla :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti