Ruokaan ja viiniin hurahtaneelle on Viini, ruoka ja hyvä elämä -tapahtuma vuoden kohokohta. Sinne on vaan päästävä ja sinne me siskon kanssa jälleen syksyisenä lauantaina heti aamupäivästä suunnistimme. Samaan aikaan Messukeskuksessa on myös kirjamessut ja varmasti jokainen kotonani vieraillut tai suurta kirjahyllyn siivousprojektia (josta tämä blogikin tavallaan sai alkunsa) seurannut tietää, niin myös kirjat ovat intohimoni. Siksi vähän harmittaakin, että yhden päivän aikana ei vaan ehdi kaikkeen keskittyä. Tänä vuonna meni sitten niin, että kirjapuolelle emme ennakkosuunnitelmista huolimatta ehtineet lainkaan.
Messuilla on lauantaisin aina törkeä tungos, joten meillä on aivan oma taktiikka, millä pääsemme etenemään ilman kyynärpäätekniikkaa. Me vaan kuljemme vasten valtavirtaa, so simple. Aamusta on suurin väenpaljous kirjapuolella ja illalla viineissä. Noh, meillä normaali järjestys on ruoka-viini-kirjat. Paitsi tänä vuonna, kun olimme startista tunnin myöhässä, niin täräytimme itsemme suoraan viiniosastolle. Ja oi, miten oli ihanaa fiilistellä osastolta toiselle, kaikessa rauhassa, jutella viinimaahantuojien kanssa, kaikessa rauhassa. Välillä istuskellen, kaikessa rauhassa. Ja sitten vielä viimeisten lipukkeiden harkittu kohdentaminen, kaikessa rauhassa. Ja kun viiniosaston rauha oli mennyttä, olikin aika siirtyä ruokapuolelle.
Mutta tästä se siis alkaa. Ensin lunastetaan lasi ja maistelulipukkeet. Jos nyt jotain kritisoisin ihan tähän alkuun, niin kitisen hinnoista. Lasin hinta on 8 €, josta 5€ saat palauttaessa takaisin. Lipukkeet maksavat 2,50 € ja useimpien viinien maisteluannokset sen maksavatkin, mutta varsin monesta pyydettiin 2 lipuketta ja samppanjoista 2-6 lipuketta. Vastaavasti vaikkapa tämän syksyn Mikä Viini! -tapahtumassa Vanhalla ylioppilastalolla lasista ei maksettu mitään ja lipukkeet olivat euron kappale. Noh, kaikesta huolimatta kysymyksessä on meikäläisen näkökulmasta kuitenkin pakko-päästä-tai-syksy-on-entistä-synkempi -tapahtuma. Piste. Maksoi mitä maksoi.
Startissa vaikeinta on ensimmäisen viinin valinta. Siitä olimme yksimielisiä, että kuplilla tämä kierros pitää aloittaa ja päädyimme cavaan. Marqués de Monistrol Winemakers Select Cava Brut löytyy myös Alkosta ja maksaa kohtuulliset 10,99 €. Tosin kitsas edustaja kaatoi laseihimme, varsinkin siskon, niin pienet annokset 2,50 € euron lipukkeella, että pullohinnaksi olisi sillä meiningillä tullut vähintään kaksikymppiä. Olimme niin pöyristyneitä, että emme pystyneet edes huomauttamaan asiasta, vaan nielimme pettymyksemme. Sekä viinin. Viinin, joka on erittäin kuiva, hapokas, hedelmäinen, kevyen sitruksinen, paahteinen ja mineraalinen. Tosin olimme havaitsevinamme viinissä raakoihin rypäleisiin viittaavaa kirpeyttä ja happamuutta, mutta sehän saattoi täysin liittyä kokemaamme vääryyteen..... Täysin päinvastaisia kommentteja kun antaa Viini-lehti kolmella tähdellään ja edullisen ostoksen kehuillaan.
Espanjasta löytyi oma henkilökohtainen messujen viinisuosikkini. Tämän santsiannokseen käytin myös viimeiset lipukkeeni..... Coma Vella on melko tyyris, hinta Alkossa 30,90 €, joten ei tästä mitään vakioperjantaipulloa tule, mutta erityisiin hetkiin tai tilanteisiin aivan niin meikäläisen makuun kuin vaan olla ja voi! Täyteläinen, tanniininen, boysenmarjainen, kypsän karpaloinen, pippurinen, nahkainen, tamminen ja lämmin. Suositellaan lampaalle, naudalle, juustoille ja grilliruualle, mutta minä suosittelen tätä ihan vain itselleni. Ja ehkä saan tätä joululahjaksi, sillä melko voimakkaasti annoin sen suuntaista vinkkiä siskolle! Viinistä viiniin -palvelu antaa vuosikerralle 2005 (joka muuten oli Euroopassa loistava vuosi, lukuunottamatta Champangen ja Toscanan alueita) neljä tähteä (harmoninen ja laadultaan erinomainen), mutta moittii hintaa liian kovaksi. Tässä kohdin laivamatkailu kannattaa, sillä sama palvelu antaa vuosikerralle 2006 huikeat viisi tähteä (tyylikäs huippuviini) ja Tallink Siljalla hinta vain 22,90 €!!!! Alkossa saatavilla oleva vuosikerta on 2005. Ja mikä vielä oli hauska juttu, niin se, että kun illalla menimme syömään kotikaupungin assalle eli Asema X -ravintolaan, niin tämä samainen viini komeili heidän viinilistallaan. Tosin 68 euron pullohintaan, joten en tilannut!
Minä ja minun siskoni olemme molemmat varsin ihastuneita Saksan ja Itävallan valkoviineihin. Punaviinit ovat valitettavasti hyvinkin mehumaisia ja kevyitä, joten niiden ohi on helppo kulkea.
Erityisesti makunystyröitäni hiveli Faubelin rieslingit, joita sitten Suomesta ei saakaan kuin ravintolamyynnistä. Höh. Ensimmäisen kerran Faubelin makuun pääsin WineSistersien Bistro O Mat -retkellä, maininta siitä löytyy täältä.
Viimevuotiseen tapaan nautimme välipalaksi Italian poikien herkkuja 7 eurolla. Voi näitä juustoja! Juustojen ja viinien yhdistelyyn olen perehtynyt montakin kertaa, myös näillä messuilla. Tälläkin kertaa oli tarjolla myös kotimainen vaihtoehto, Kolatun Juustolan juustovalikoima sopivine viineineen. Mutta kun kaikkea ei kuitenkaan ehdi eikä jaksa maistella, niin annan tässä kuitenkin vinkin, että kokeilehan joskus, miten Kolatun Valma Brie ja Taylors LBV portviini toimivat yhdessä!
Tästä viinistä olin myös ottanut muistilapun, jotta sitä muistaisin suositella. 1865 Single Vineyard Cabernet Sauvignon Chilestä on juuri sitä, mitä lupaa eli erittäin täyteläinen, tanniininen, mustaherukkainen, tummakirsikkainen, mausteinen, hennon kaakaoinen, tamminen, runsas ja lämmin. Alkosta tämä löytyy 19,78 eurolla ja kaveriksi suositellaan nautaa, riistaa (myös riistalinnut) sekä grilliruokaa. Viini-lehti antaa tälle kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii hintaa. Tuo hinta on vähän sellainen kaksitahoinen juttu. Yleensä sitä ostaa kotiin viinin, joka maksaa jotain siinä kympin pintaan. Maksimissaan 15 euroa. MUTTA sitten kun menee ravintolaan, niin tuntuu kuin kaikki alle 30-40 euroa maksavat olisivat hyvinkin kohtuuhintaisia, ajattelematta lainkaan sitä, millaiset kertoimet Suomessa on ravintolamyynnissä olevissa viineissä! Kympin viini maksaa juuri tuon kolme-neljäkymppiä ravintolassa, miksi sitten ei kotona voisi edes joskus nauttia hieman arvokkaammasta ja samalla laadukkaamasta tuotteesta? Pohjustan tällä tulevia Coma Vella -ostoksiani......
Viinimaan drinkkeihin tutustuimme maistamalla yllä kuvatun Red Punch -juoman. Päädyimme tähän siitä syystä, että juoma sisälsi meidän kummankin inhoamaa olutta. Ainahan pitää kokeilla rajojaan! Tosin tässä on kyse inkiväärioluesta, ei mistään perus-Karhusta.
Ohje menee näin:
2 cl Peachtree -likööriä
2 cl verigreippimehua
Ginger Joe -olutta
Fresita -kuohuviiniä
koristeeksi appelsiinin kuorta ja mansikka
 |
| Joulukuusen mallia |
Kuivattuun karhunlaukkaan tutustuin jo edellisillä messuilla ja ihastuin. Yksi karhunlaukan monista nimistä on villivalkosipuli ja yrtin kerrotaan olevan hyvän makunsa lisäksi myös erittäin terveellistä. Tungenkin sitä kaikkiin mahdollisiin ruokiin, erityisesti paistettujen aaamiaiskananmunien päällä tämä on loistavaa. 100 g:n pussi maksoi 14,90 euroa ja vaikuttaa melko hinnakkaalta, mutta on kerrottava, että edellisen vuoden pussista on hädintuskin kulunut puoltakaan. Ja silti ostin lisää! Nyt otan ehdottomasti testauslistalle vaikkapa karhunlaukkapeston ja karhunlaukkavaahtokeiton. Niistä sitten myöhemmin!
Karhunlaukka on eurooppalainen sipulikasvi, joka viihtyy erinomaisesti vaikkapa Saksan rehevissä lehtometsistä. Sieltä tämänkin pussukan sisältö oli peräisin. Suomessa karhunlaukka kasvaa luonnonvaraisena vain lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla, jossa se on rauhoitettu. Tuoreita karhunlaukkanippuja voi kuulemma ostaa Tallinnan toreilta touko-kesäkuussa muutamilla kymmenillä senteillä. Jälleen yksi syy suunnittelemalleni kevään Tallinna-viikolle. Ai niin, 500 kiloa painavalle hevoselle karhunlaukkaa suositellaan annettavaksi ½-1 dl 1-2 kertaa päivässä. Siis todella MONIKÄYTTÖISTÄ!!
Juustot ovat meikäläisen heikkous numero yksi. Ja kaksi, ehkä jopa kolme. No, neljä juustoa ostin messuilta kotiin. Ensinnäkin Italian poikien gorgonzola on jotain sellaista, jonka ohi ei vaan pääse. Enkä myöskään näytä pääsevän ohi, jos juustoja myydään kolme kympillä. Että näin siinä sitten kävi. Huoh. Haiseva juustopussukkani ei kylläkään suoranaista ihastusta herättänyt paluumatkalla junassa, eikä varsinkaan illan pikaisella baarikierroksella.....
Olen aikaisemminkin suosinut kotimaisia maustettuja rypsiöljyjä. Välillä vähän turhaankin kumarramme oliiviöljyille, kun valittavana olisi loistava kotimainen tuote. Kannattaa kokeilla. Kotitilan rypsiöljyissä löytyy makuja moneen lähtöön. Basilikaa on testattu muutaman pullon verran, nyt kokeiluun tulee valkosipulilla maustettu. Messuilla pullollinen maksoi 3,50 euroa, jota pidin varsin kohtuullisena. Vähittäiskaupan hinnoista minulla ei ole käsitystä. Saattoi siis olla joko tyrkky- tai tuplahinta. Tai ehkä ei nyt tupla kuitenkaan......
Innokas kokeilija ja kokkailija sai ruokaosastolta paljon vinkkejä ja inspiraation aiheita. Tabascon pisteestä lähtikin jo heti seuraavana päivänä kokeiluun ihana katkaraputahna parmesan-juustolla. Ohjeen siihen löydät täältä.
Ruokaosastolla ei myöskään unohdettu matkailun merkitystä. Olen innokas kotimaan matkailun puolestapuhuja ja löysinkin mielenkiintoisia kohteita, joissa voisi vierailla (vaikka kyllähän tuo Ranska-esitekin mukaan lähti). Hanko on minulle hyvinkin tuttu, mutta aina sieltä löytää uutta mielenkiintoista koettavaa ja nähtävää. Fiskarsissa vierailen yleensä kesäaikaan, mutta nyt houkuttelee joulutunnelmat...... Ja jos en muualle nyt saisi lähdettyä, niin Food Sightseeing järjestää Helsingissä opastettuja viinikierroksia! Elämyskierros on melko hinnakas (79 euroa), mutta nautinnoilla on hintansa!
Ja kyllähän matkaa yksi upouusi kirjakin lähti. Tosin ystävälle, omanihan olin jo ennakkotilauksena hankkinut. Ruoasta viiniin - Makumatka Euroopan halki. Kirja täynnä asiaa ja mahtavia ruokaohjeita viinisuosituksineen. Vaikkapa paistettu kuha tatti-papu-kaprispaistoksen kera sitruuna-voikastikkeessa ja lasissa Chablista...... Pyörryttää jo ajatuskin! Tästä messuretkestä ammennan vielä pitkään. Myös tänne blogiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti