Pruuvi: Tumma ja täyteläinen Syrah

Alkon Etiketti-klubissa minulla oli marraskuussa vuorossa Syrah-pruuvi. Tai Shiraz, kuten rypäle myös tunnetaan. Mikäs sitä paremmin pimeään ja tihkusateiseen iltaan sopisikaan kuin tumma ja täyteläinen punaviini. Siispä maistelemaan.

Itselleni oli yllätys, että rypäle on kotoisin Ranskan Rhônesta, vaikka sitä nykyisin viljellään kaikilla viinimantereilla. Rypäle on monikäyttöinen, siitä valmistetaan sekä puna-, rose- että kuohuviinejä, ihan lajikeviininä että blendeinä. Blendeistä tunnetuin on GSM-blendi, joka sisältää Grenache-, Syrah- ja Mourvèdre-rypäleitä.

Syrahille tyypillisiä aromeja ovat pippuri, tummat marjat, mausteet, luumu ja tupakka. Myös vadelma, kirsikka, boysenmarja, nahka ja jopa pekoni mainittiin. Ja jo tästä aromimaailmasta on helppo päätellä, että viinit sopivat erityisesti liharuuille, oli sitten kyse härästä, lampaasta tai riistasta. Ja tietenkin juustoille.

Alkumaljaksi saimme Château d'Aqueria Tavel 2013 (14,89 €) roseeviiniä, jossa on 11% Syrahia sekä peräti kuutta muuta rypälettä, joista Grenachen osuus on 52%. Kuiva, hapokas, mansikkainen, kypsän karpaloinen, hennon yrttinen ja rodukas ei meikäläiseen uponnut ja tapahtui niinkin suuri ihme, että kaadoin viinin maistettuani sylkyastiaan. Noh, tulihan sillekin "maljakolle" kerrankin käyttöä :) Viinistä viiniin -palvelu antaa tälle kuitenkin kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty) sekä suosittelee erityisesti grillatulle tai paistetulle vaalealle lihalle sekä täyteläisille ruuille, jotka on tehty punalihaisesta kalasta. Ehkä kyse sitten on ruokaviinistä, mutta en usko tätä silti ruuallekaan koskaan hankkivani. Kun en tykännyt, niin en tykännyt.

Seuraavat kolme lajikeviiniä maistoimme sokkona ja voin kertoa, että se oli todella vaikeaa. Periaatteessa kyseessä oli puolisokkotasting, sillä tuotekuvaukset olivat kuitenkin käytössämme, emme vaan tienneet maistelujärjestystä.

Alain Graillot Crozes Hermitage 2012 (28,90 €) rypäleen alkulähteiltä, Ranskan Rhônesta. 100% Syrah Alkon tilausvalikoimasta. Täyteläinen, keskitanniinen, marjainen, mokkainen, aromikas. Maku oli kovin kipakka, enkä siitä pitänyt. Tuottaja lupaa viinille 10-15 vuoden säilyvyyden, joten viinissä oli nyt nuoruuden ärhäkkyyttä. Ruokasuosituksena sienet, yrtit, maksa, terriinit, ylipäätänsä ruuat, joissa on jokin metsäinen meininki. Viini-lehden arviota ei löydy, mutta viiniasiantuntija Pekka Suorsa on antanut tälle 89 pistettä. Eli hyvä viini, jota hän suosittelee tuoreella rosmariinilla maustetun entrecôten kanssa. Itse en tästä sen suuremmin innostunut ja pidin tätä myös melko kalliina.

Niin ikään Rhônesta tuli myös seuraava viini, Chapoutier Cornas Les Arènes 2011 (36 €), keskitäyteläinen, keskitanniininen, karpaloinen, kirsikkainen, kevyen nahkainen ja hennon tamminen. Viinissä oli aivan ihana jälkimaku ja pidin tästä kovasti. Tosin hintaahan tällä on..... Että ei mikään normiperjantaipullo todellakaan. Ruokasuosituksena aromikkaat juustot, paahtopaisti, riista, lammas. Viini -lehti on antanut neljä tähteä (harmoninen ja laadultaan erinomainen), mutta moittii myös liian kalliiksi.

Kolmas sokkopruuvissa mukana ollut viini tulikin sitten Australiasta. Weemala Shiraz Viognier 2012 (19,34 €). Ja kuten nimestä voi havaita, mukana on valkoista Viognier -rypälettä (7%), jota on lisätty mukaan pehmentämään viinin tanniineja. Tämä täyteläinen, keskitanniininen, marjainen ja mausteinen viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Odotin tältä viiniltä paljon, koska olin maistanut tätä parikin kertaa ravintolassa syödessäni. Siksi olikin pettymys, kun se ei heti maistunutkaan hyvältä. Viini kaipasi hetken lasissa, ehkä se oli alkuun jopa liian viileä? Viiniarvosteluja en tästä löytänyt, tuntuu, että tilausvalikoiman tuotteita ei systemaattisesti arvostella.

Lajikeviineistä siirryimme sitten sekoitepuolelle, ns. blendeihin. Huomasin pitäväni näistä selkeästi enemmän..... Emmekä enää maistaneet sokkona, vaan ihan tasan tarkkaan tiesimme, mitä milloin lasista löytyy.

Jo ensimmäinen viini veti suupielet muikeaan hymyyn. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä Rasteau Les Hauts du Villages (24,50 €) oli täyteläinen, tanniiinen, marjainen, mausteinen ja nahkainen. Grenachea, Syrahia ja Mourvèdreä kaikkia mukana suunnilleen saman verran kutakin. Viiniä on kypsetty vuosi tammessa, mutta se ei mitenkään maistu läpi. Paljastan jo tässä vaiheessa, että tämä viini oli omalla kohdallani illan ykkönen, ehdoton voittaja!

Seuraavakin viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Ogier Clos de l'Oratoire des Papes Rhônesta tuotiin tarjolle upeassa 1,5 litran  magnumpullossa (79,90 €). Valikoimasta löytyy myös normikokoinen pullo (42,90 €). Tämä täyteläinen, elegantin tanniininen, hedelmäinen ja suklaan aromeja sisältävä viini on saanut kunniamaininnan Vuoden Viinit 2014 -kilpailussa, eikä syyttä. Puolikoville, hyvin kypsyneille juustoille sekä mausteisille liharuuille. Tai lahjaksi punaviinin rakastajalle!

Seuraava viini olikin vanha tuttu suosikkiviinini Etelä-Australiasta, Barossa Valley´n alueelta. Hewitson Miss Harry (13,98 €), viini, joka on saanut nimensä viinintekijän Harriet -tyttären lempinimen mukaan. Ja viini, jota tälläkin hetkellä löytyy hyllystäni. Keskitäyteläinen, keskitanniinen, vadelmainen, kirsikkainen, yrttinen, kevyen tamminen GSM-blendi. Tais siis pääosin, sillä mukana myös kahta muuta rypälettä pieniä määriä. Sopivia ruokapareja BBQ, nyhtöpossu, karkkipossu, halloumisandwich. Viini -lehti antaa tälle neljä tähteä (harmoninen ja laadultaan erinomainen) ja kehuu edulliseksi ostokseksi. Ruokasuosituksena hirvipata.

Viimeiseen lasiin kaadettiin chileläinen Escudo Rojo (14,99 €). Tästä en sitten pitänyt lainkaan, mikä oli itsellenikin melkoinen yllätys, sillä periaatteessa paperilla kaiken piti olla kohdillaan..... Täyteläinen, tanniininen, mustaherukkainen, hennon paprikainen, mausteinen, tamminen, lämmin, pitkä. Mustaherukkaisuus punaviinissä on kuulemma chiläinen piirre ja jännästi kyllä erotin paprikan tuoksusta. Yleensä minun on erittäin vaikeaa löytää eri tuoksuja, mutta tämä oli ihan selvä. Ainakin kun se sanottiin, sokkona en ehkä olisi sitä tajunnut. Makuasiat ovat makuasioita ja niinpä Viini-lehti on antanut tälle kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty). Jaa. Mitäpäs sitä muutakaan sanoisi....

Vähän siinä illan mittaan ihmettelin tilausvalikoiman tuotteiden suurta määrää pruuvissa, mutta selvisi sitten sekin asia. Aikaisemmin Etiketti-klubin koulutuksissa on pitänyt käyttää normivalikoimaa, mutta nyt kouluttajat ovat saaneet luvan laajentaa myös tilausvalikoiman puolelle.

Tilausvalikoima on kuluttajan kannalta hivenen hankala, sillä periaatteessa siinä sitoudutaan tilaamaan kyseistä tuotetta koko laatikko eli vähintään 6 pulloa. Kannattaa kuitenkin kysyä omasta lähi-Alkosta, että mikä on meininki, sillä jos viini on kohtuuhintainen ja muutenkin asiakaskunnalle sopivan oloinen, niin ainakin minun kohdallani on onnistunut menettely, jossa minä ostan laatikosta vaikkapa pari pulloa ja loput laitetaan myymälän hyllyyn.

Usein myös itse bongailen hyllyjen reunoista "Tilausvalikoima" -lapulla merkittyjä tuotteita. Suurten kaupunkien myymälöistä näitä löytyy helposti, vaikkapa täältä Helsingin Arkadia -myymälästä, joka onkin Alkon ns. lippulaivamyymälä. Ja sopivasti kurssipaikkamme alakerrassa........ Tällä kertaa en ostanut kuitenkaan mitään!

Junaa päädyin odottelemaan rautatieaseman Ooster -baariin. Viihtyisässä baarissa on hyvät olut- (joista en siis mitään ymmärrä) ja viinivalikoimat. Nyt päädyin tihkusateisen illan ansiosta glögiin. Hyvän päivän hyvä päätös!

Haloo Helsinki, Järvenpää ja Huvila

Kaveriporukalla lähdimme katsomaan Haloo Helsinkiä Järvenpäähän. Ja sepä oli oiva syy myös ruokailla yhdessä ja tsekata, millainen on ravintola Huvila, josta olin sekä lukenut, että kuullut hyvää.

Huvila toimii vanhassa kauniin keltaisessa puutalossa, entisessä apteekissa. Valitettavasti minulla ei ole ulko- eikä oikein sisäkuviakaan paikasta, sillä sekä ulkona, että sisällä oli todella hämärää. Kiitos marraskuun! Vain ruokia on kuvattu......

Pidin paikan sisustuksesta todella paljon, tummat hirsiseinät toivat mukavaa lämpöä ja kodikkuutta. Kohdallemme sattui hivenen kokemattoman oloinen tarjoilija, mutta on myönnettevä, että joukkiomme tilaukset eivät olleet helpoimmasta päästä..... Lähestulkoon jokaisella oli eri alku- ja pääruoka ja sitten vielä halusimme niille eri viinitkin! Olihan siinä vähän säätämistä.

Haluan tänne ehdottomasti uudelleen. Ja ihan rauhassa, pitkän kaavan mukaan, sillä nythän emme ehtineet jälkiruokiin lainkaan. Ravintola järjestää myös teemailtoja, nyt marraskuussa on argentiinalainen ilta ja joulukuussa ranskalainen. Ne kiinnostavat kovasti, jos vaan vielä saisin jonkun houkuteltua mukaan seuraksi! Lisätietoja löytyy ravintolan nettisivujen Ajankohtaista -osiosta.

Sitten asiaan. Pari kuvaa nauttimistani annoksista sekä niin ikään pari kuvaa illan keikalta.

Lumikinkkua, paahdettuja saksanpähkinöitä, pistaasiöljyä (9,50 €)

Hiillostettua siikaa, chorizolla maustettua perunasalaattia, vermuttikastike (19,50 €)

Pöydässämme hyväksi todettuja annoksia olivat myös alkuruuista savusiikasalaatti piparjuurikermalla sekä pääruokien puolelta haudutettu karitsan niska ja grillattu Black Agnus härän ulkofileepihvi. Pihvin kanssa tarjottiin tiristettyä tattirisottoa ja se oli hauskan näköinen pallo, jonka sisältä herkullinen risotto sitten löytyi.

Ankkarilletten alkuun valinneet eivät olleet täysin tyytyväisiä ja samoin kävi niille, jotka ottivat salaatit savustetulla mozzarellalla. Salaatit jäivät osittain syömättä, koska ne nyt vaan eivät olleet oikein edes herkullisen näköisiäkään. Harmi. Omat valintani viineineen menivät ihan nappiin ja silloin harmittaa ihan kamalasti toisten puolesta...... Laskuni oli 53,20 euroa sisältäen proseccon, alku- ja pääruuan sekä lasilliset viiniä kummallekin ruualle .

Keikkaa pukkaa....... Hyvä oli, tykkäsin kovasti!

Ja loppuun vielä kuva viinistä, jota ystäväni tilasi karitsan kanssa ja jota pääsin maistamaan. Ihastuin ja johan sitä piti heti mennä hankkimaan. Hankintareissusta juttua täällä, klik.

Igorin some-hittikana

Sosiaalinen media kaikkinensa, facebookit, blogit jne ovat oma jännittävä maailmansa. Koskaan ei tiedä, mikä lyö läpi ja milloin. Olemme kokeneet avokadopastat ja Mutti-kastikkeet, nyt sitten on Igorin kanan vuoro. Peggyn pieni punainen keittiö -blogissa tämän vuoden tammikuussa julkaistu ohje räjähti syksyn myötä suosionsa huipulle. Kokeile vaikka laittaa Google-hakuun Igorin kana, niin et ehkä jaksa edes laskea, montako linkkiä löytyy....... Tässä tulee sitten taas yksi! Sillä pitihän tätä ohjetta kokeilla.

Kanaa Igorin tapaan

kuusi annosta

800 g broilerin rintafileetä

1 punainen paprika suikaloituna

1 keltainen paprika suikaloituna

2 isoa sipulia kuutioituna

3 valkosipulinkynttä pilkottuna

70 g tomaattipyrettä

1 rkl sokeria

2 tl suolaa

2 dl kanalientä

350 g smetanaa

kourallinen persiljaa revittynä

mustapippuria myllystä

1 maustekurkku kuutioituna

Omat ruokavarastoni sanelivat pari muutosta. Paprikat vaihdoin kahteen punaiseen suippopaprikaan, hivenen jo nahistumaan päin oleviin, mikä ei tässä haitannut lainkaan. Sipulit vaihdoin viiteen salottisipuliin ja valkosipulia tietenkin laitoin enemmän. Samoin laitoin kastikkeeseen kokonaan 400 g smetanapurkin.....

Kuullota paprikat ja sipulit. Lisää tomaattipyre, sokeri, suola, kanaliemi, pippuri ja persilja. Sekoita.

Lisää smetana, sekoita ja anna kastikkeen saostua muutama minuutti.

Paista fileisiin nopeasti paistinpannulla kaunis pintaväri.

Siirrä fileet uunivuokaan ja kaada kastike päälle niin, että ne peittyvät. Sitten vielä 175 asteiseen uuniin 30 minuutiksi ja ennen uuniin laittamista maustekurkkukuutiot päälle. Tarjoa pastan, riisin tai perunoiden kanssa. Minä käytin tähän keittiösiivouksen yhteydessä löytyneen pastapussin jämät.

Hyvää. Ihan uskomattoman hyvää. Mutta toisaalta, kun miettii, kuinka paljon smetanaa tässä oli, niin onhan sen pakko olla hyvää! Jossain blogissa näin version, missä osa smetanasta oli korvattu ruuanvalmistusjogurtilla, kannattaa kokeilla, mikäli smetanamäärä hirvittää.

Ja koska olin tätä yksin syömässä, niin näyttää, että syön vielä huomenna ja maanantaina ja tiistaina..... Olisihan tuon annoskoon voinut toki puolittaakin......

Vein sitten äidin Kellokoskelle.....

Lomaviikon viimeinen päivä oli äiti-lapsipäivä. Vaikka äitini ensin sanoi ei, niin ei ollut kuitenkaan vaikeaa houkutella häntä päiväretkelle, jonka kerroin suuntautuvan Kellokoskelle. Vähän siinä naureskeltiin, että aionko jättää äidin sinne, mutta matkaan lähdettiin silti......

Ja miksi ihmeessä Kellokoskelle? En ollut ikinä käynyt siellä, mutta jostain oli silmiini osunut juttu Kellokosken ruukkialueella toimivasta Kinuskilla -kahvilasta. Ja kun järvenpääläinen ystäväni oli vielä edellisenä iltana huokaillut kahvilan kakkupalojen ihanuutta, niin tottahan toki moinen paikka oli testattava.

Ulkopuolelta makasiinirakennus, jossa Kinuskilla sijaitsee, ei juurikaan olisi houkutellut astumaan sisään, ellen olisi tiennyt tai ellei olisi ollut edes aavistus, mitä sieltä löytyy.

Ja siis todellakin, siellä oli KAKKUTAIVAS! Aivan käsittämätön määrä toinen toistaan upeamman näköisiä kakkuja vitriini pullollaan. Mikä valinnan vaikeus meillä olikaan edessämme! HUOM. Vitriinin kaikki hyllyt eivät näy kuvassa!

Minun valintani oli Milky Way.............

..................ja äidin valinta oli Dajm.

Kumpikin piti valintaansa erittäin onnistuneena. Ja ne palat, ne olivat todella suuret, mutta kaiken söimme lähes valittamatta....... Cappuccinon kera, vaikka erikoiskahvivalikoimaa oli erittäin runsaasti, pysyimme tutun turvallisella linjalla.

Kaikki oli erittäin onnistunutta. Paikka aivan loistava, kakut herkullisia, kahvi kauniisti koristeltu. Naapuripöydän ruoka-annoksetkin näyttivät kokeilemisen arvoisilta, tännehän joutuu tekemään uuden retken! Kovasti kiinnostaisi sekä lauantaibrunssit, että crepes-sunnuntait, jotka ovat kuulemma niin suosittuja, että pöytävaraus pitää tehdä. Kurkkaahan paikan nettisivut, innostut varmasti itsekin pienestä retkestä.

Kohtuuhintaistakin vielä!

Ainakin tänne pitää tulla kesällä, sillä joki ja puistoalueet ovat varmasti kesällä todella ihanan näköiset, jopa marraskuun ankeudessa näkymät hivelivät silmää, vaikka kuvissa vesi näyttääkin ihan mudalta....... Matka jatkuu.......

Kellokoskelta ajelimme Järvenpäähän ja osuimme aivan vahingossa Järvenpään Kukkatalolle. En ole niin hauskasti ja inspiroivasti sisustettua liikettä nähnyt aikoihin. Silmät ymmyrkäisinä siellä vaeltelimme, emmekä saaneet ostetuksi kuin valosarjat (ties kuinka monennet) pihaa valaisemaan.

Järvenpäästä suuntasimme Jokelaan ja siellä piipahdimme Aitan Aarteet -liikkeeseen, joka houkutteli -50% kaikesta -mainoksellaan. Noh, ruokalusikan ostin, sillä tämä 5 euron (nyt 2,50 €) sijoitus tuntui kukkarolleni sopivammalta, mitä aivan kertakaikkisen ihastuttava 700 euron nurkkakaappi. Vaikka se kuinka ihana olikin, niin vielä 350 euroakin oli aivan liikaa...... Ja eihän se nyt autoonkaan olisi mahtunut....mutta kaunis se oli. Huoh.

Kirppiksellä olimme käyneet jo Järvenpäässäkin (kirpputori Helmi) ja kotimatkalla vielä Hyvinkäällä (kirpputori Löytöpankki), mutta maltti pysyi ostoksien kanssa. Äiti on tehokas jarru :) Tai ei minua oikeastaan tarvinnut jarrutella kuin yhden minkkiturkin kohdalla, enkä sitäkään ehkä olisi oikeasti ostanut..... Jumalattoman painava lasikulho näyttää hämmentävästi Tamara Aladinin tuotannolta, mutta ei sitä ole. Vahvasti vaikuttaa, että kyse on ruotsalaisesta muotoilusta, mutta kuten aina sanon, kun esine miellyttää silmää, se riittää. Kuvassa näkyvän laatikon ostoa äiti muuten myös yritti jarrutella :) Mutta koska olen yli 50-vuotias, pidin pääni ja niinpä tämä alunperin vanhasta ompelukoneesta peräisin oleva laatikko tulee saamaan uuden elämän keittiössäni maustelaatikkona. Kynttilät löytyivät myös kirpparilta. Että tämmöiset saaliit.

Suurellakaan kakkupalalla ei koko päivää jaksa, joten kun saavuimme kotikonnuille, oli suuntana Asema X ja sen syksyllä uudistunut ruokalista. Hyvää oli ja lautaset syötiin tyhjiksi. Tässä vielä kuvat annoksista:

Juureslastut eli peruna-, punajuuri- ja porkkanalastuja kermaviilidipillä (7,50 €)

Vuohen vuoristojuustobroileri eli broilerin rintafilee, kermainen vuohen vuoristojuustokastike ja säräjuurekset (19,20 €)

Aivan täydellinen päivä. Rakastan näitä retkiä, kun lähdetään vaan autolla ajelemaan ja päädytään minne sattuu. Nytkin ajelimme pitkin pieniä teitä, joilla en ollut koskaan aikaisemmin kulkenut. Lopuksi malja hienolle päivälle sekä oiva viinivinkki voimakkaiden punaviinien ystäville.

Val de los Frailes Vendimia Seleccionada 2007 (13,48 €), täyteläinen, tanniininen, herukkainen, viikunainen, mausteinen, hennon nahkainen ja tamminen viini Espanjasta. 100% Tinta del País -rypäle, joka tunnetaan paremminkin täällä meillä nimellä Tempranillo. Viini on kypsytetty 12 kk amerikkalaisissa tammitynnyreissä ja sitten 3,5 vuotta pullossa. Tuottaja lupaa säilyvyyttä 8 vuotta, joten kipinkapin kauppaan tätä noutamaan. Tosin kotikaupungin Alkoissa tätä ei ollut, vielä. Ystäväni kanssa aiomme hoitaa asian tai ainakin tehdä tilauksen, nämä maistiaiset haettiin Järvenpäästä. Ja siellä ravintola Huvilassa tämä viini kohdattiinkin ja hyväksi todettiin.

Että tämmöinen päivä. Hyvä päivä :)