Hyvät siemenet

Stockmannilla myydään ihan käsittämättömän ihanaa näkkileipää. Täysjyvänäkkileipää, jossa on paahdettuja kookoshiutaleita ja karpaloita. Ja onhan tässä vaikka ja mitä muutakin, esim. auringonkukan-, kurpitsan- ja seesaminsiemeniä. Niin hyvää, että ei tottakaan. Eikä tuo päällä oleva tryffelillä maustettu brie ole huonoa sekään.......

Takanani on yksi lähestulkoon epäonnistunut näkkärikokeilu. Heh, siis melkein KAKSI vuotta sitten. Ja vaikka olin hankkinut silloin erisorttisia siemeniä pussitolkulla, niin ilmeisesti epäonnistuminen lannisti minut niin, että jutussani tuolloin mainittua toista reseptiä en sitten ikinä kokeillut. Että näin.

Näin vuoden alussa kaikki naistenlehdet kehottavat keventämään ja ottamaan uuden suunnan elämälle. Ohitan terveysreseptin melko sujuvasti, kuten varmaan on huomattu...... Tämän viikkoisessa Me Naiset -lehdessä kuitenkin pysäytti siemennäkkärin ohje, jota päätin kokeilla. Edellisen kokeilun siemenistä oli parasta ennen -päiväykset paukkuneet, mutta en liiemmin siitä välittänyt. Mihin nyt tuommoinen kuiva siemen voi pilaantua? Osa nyt on kuitenkin tänään Stockmannilta haettuja oikein LUOMUsellaisia ja chiat Ruohonjuuresta. Ruohonjuurella on aivan ihana kauppa ihan Helsingin ytimessä, City-käytävässä. Kannattaa ehdottomasti käydä tutkimassa valikoimia.

Siemennäkkäri

pellillinen

1 dl auringonkukansiemeniä

1 dl seesaminsiemeniä

½ dl pellavansiemeniä

½ dl kurpitsansiemeniä

½ dl chiansiemeniä

2 dl kiehuvaa vettä

½ dl öljyä

1 tl suolaa

(koristeeksi sormisuolaa)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteiseksi. Sekoita kuivat ainekset kulhossa, lisää kiehuva vesi ja öljy.

Sekoita ja anna seoksen seistä 10 minuuttia.

Kaada seos leivinpaperoidulle pellille ja tasoita mahdollisimman ohueksi. Seoksen pitäisi peittää melkein koko pelti. Halutessasi voit ripotella pinnalle sormisuolaa. Minä halusin. Halusin myös taikinapyörällä vedellä taikinan ruuduiksi, mutta siitä ei sitten loppupeleissä ollut mitään hyötyä. Paista 50-60 minuuttia tai kunnes näkkäri on ruskistunut ja rapea. Anna jäähtyä. Syö.

Hyvää, tämä oli kyllä hyvää. Tosin melko helposti hajoilevaa, mutta koukuttavaa. Vien tätä huomenna maistiaisiksi tyttärelleni ja silloin se lopullinen tuomio napsahtaa :)

Avokadotoast

Edellisen postauksen epäterveellisyys oli niin huipussaan, että nyt lähdetään vähän eri suuntaan! Ei oikein edes taida olla muuta vaihtoehtoa.......

Polttelin illalla puita kaakeliuunissa ja istuskelin siinä lämmössä, ulkona viitisentoista astetta pakkasta, joten takkatuli olikin paikallaan. Tässä - istun siis edelleen - yleensä samalla kirjoittelen tai lueskelen. Tai surffaan netissä....  Linkitin Pinterestiin ruoka- ja ravintolakuvia. Vähän kuin muistitauluun, että nämä on pidettävä mielessä. Soppa365 -sivulta nappasin avokadotoastin ohjeen. Sitä en laittanut muistitauluuni, sillä koska jääkaapissa pyöri yksi avokado, niin leiväthän oli tehtävä. Välittömästi.

Avokadotoast

4 kerrosleipää

8 viipaletta paahtoleipää

voita tai margariinia

pestoa

2 avokadoa

(sitruunamehua)

suolaa

pippuria

paahdettuja pinjan- tai auringonkukan siemeniä

Päädyin tekemään 2 kerrosleipää, joten puolitin ohjeistuksen. Tosin avokadostakin riitti vain puolikas, toisen puolikkaan lusikoin suoraan suuhuni. Nälissäni unohdin paahdetut siemenet, mutta hyvää tuli siitä huolimatta.

Eli voitele puolet leivistä voilla tai margariinilla. Levitä kaikille leiville pestoa ja puolelle avokadoviipaleet. Mausta ja kokoa leivät.

Paista pannulla rapeiksi. Melko helppoa! Ja äärettömän hyvää.

Yksi itseäni ärsyttävä asia muuten on se, että kuinka paljon me heitämme ruokatarvikkeita roskiin, kun emme luota omiin aisteihimme. Olen tästä ennenkin paasannut. Nyt paasauksen kohteena on pesto. Valmis pesto, jonka kyljessä lukee, että säilyy avattuna jääkaapissa 5 vuorokautta. Siis VIISI. Nyt on myönnettävä, että en edes muista, milloin pestopurkkini oli avattu. Varmaan enemmän kuin viisi viikkoa sitten! Haistoin, maistoin ja käytin. Elän ja hengitän edelleen. Pestopurkkikin meni takaisin jääkaappiin :)

Epäterveellisyyden huipentuma

Jääkaapissa pyöri pekonipaketti ylimennein päiväyksin. Ajattelin, että eihän tässä mitään maata heilauttavaa hävikkiä synny, jos tämä kokeilu menee pieleen......

Karkkipekoni oli homman nimi :) Niin outo, että pakko kokeilla, ihan vaan pakko! Onhan sitä karkkipossuakin......

Karkkipekoni

paketti pekonisiivuja

ruokosokeria

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Levitä pekonisiivut leivinpaperille ja sirottele ohut kerros ruokosokeria siivujen päälle. Pistä uuniin 6 minuutiksi, ota pois, käännä ja ripottele sokerikerros myös toiselle puolelle. Takaisin uuniin 6 minuutiksi tai kunnes pekoni näyttää mukavan rapsakalta.

Anna kypsien pekonisiivujen jäähtyä rauhassa, eikä kannata tuon talouspaperin päälle laittaa, koska paperi tarrautuu sulaan sokeriin.......

Ihan törkeän hyvää. Näitä sitten napostelin punaviinin kera leffaa katsellessa. Tuskin tästä yhdestä kerrasta verisuonet ihan tyystin tukkoon meni.....

Innoitus kokeiluuni löytyi Kulinaarimuruja -blogista, joka on yksi suosikkiblogeistani :)

*****

Muutama kuukausi myöhemmin tapahtunutta:

 Ja ellet ole tarkkana, voi käydä myös näin..... Että se sitten siitä iltapalasta :( Aina ei voi voittaa.....

Kukkoa viinissä ja viiniä pakkasessa

Blogini kautta minulle on auennut aivan uusi maailma. Olen löytänyt harrastuksen, jossa pääsen yhdistämään kaksi minulle rakasta asiaa. Kokkailun ja kirjoittamisen. Ja ehkä kolmannenkin, valokuvaamisen. Olen aina paljon lukenut niin ruuasta, kuin uusista ravintoloistakin ja on ollut nyt niin hienoa jo kahden vuoden ajan kirjoitella ja näin kertoa niistä muillekin. Samalla blogi toimii itselleni päiväkirjana ja reseptiarkistona, jonka juttuihin on kiva itsekin palata.

Ruokabloggaajia on valtava määrä ja aivan ehtymätön innoituksen lähde on selata 100 Suosituinta ruokablogia -sivustoa. Olen iloinen ja kiitollinen niistä lähes 30 tuhannesta blogini lukukerrasta, joilla minäkin olen tälle listalle päässyt. Todella kaukana ollaan kärkipäästä, mutta on mahtavaa ja innostavaa olla mukana! Mahtavaa on olla mukana myös 200 ruokabloggaajan omassa facebook-ryhmässä, jonka kautta tämänkin ohjeen bongasin.

Kukko piti laittaa viiniin muhimaan jo perjantai-iltana, mutta päädyinkin parille viinilasilliselle sisareni kanssa Helsingin Keskuskadun Teerenpeliin. Siinä sitten kukot unohtuivat, mutta toisaalta sitten lauantaina olikin paremmin aikaa kokkailuun.

Alkuperäinen ohje löytyy Mukana Maku -blogista.

Coq Au Vin - Kukkoa viinissä - Punkkukukko

500 g broilerin rintafileitä reiluina paloina

2 makeaa sipulia kuutioituna

200 g tuoreita herkkusieniä paksuina viipaleina

5 valkosipulinkynttä pilkottuna

5 dl punaviiniä

1 rkl hunajaa

1½ rkl kanafondia

1 rkl tomaattipyreetä

1 rkl balsamicoetikkaa

1 rkl sitruunamehua

1 tl rakuunaa

1½ tl timjamia

½ tl valkopippuria

2 tl savusuolaa

2 rkl kastikemaizenaa

oliiviöljyä paistamiseen

Kuumenna oliiviöljy pannulla ja lisää sipuli, valkosipuli ja herkkusienet. Lisää myös rakuuna, timjami ja 1 tl savusuolaa ja paista, kunnes sienet ovat saaneet vähän väriä.

Nakkaa kanapalat mukaan ja paista, kunnes ne ovat pinnaltaan valkoiset. Lisää tomaattipyree ja paista hetki.

Lisää seuraavaksi punaviini, hunaja, kanafondi, sitruunamehu, balsamico, valkopippuri ja 1 tl savusuolaa. Kun seos alkaa kiehua lisää 2 rkl maizenaa ja keittele hiljalleen noin 40 minuuttia.

Tarjoa riisin tai perunoiden kanssa. Viiniksi käy sama viini, mitä käytit ruuan valmistuksessakin. Alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan käyttämään viiniä, josta pitää muutenkin, koska viini maistuu melko voimakkaasti ruuan läpi.

Ja tätähän ei usko kukaan, mutta ruokaan tarvittava punaviini löytyi PAKASTIMESTANI. Eli todellakin oli päässyt syntymään sellainen harvinaislaatuinen tilanne, että minulla oli jäänyt tähteeksi juomatonta punaviiniä. Tämä martta sitten kaatoi viinin pakastuspulloon ja zädäm, niin tuli sekin nyt käytettyä! Pienempiä punaviinin jämiä voi pakastaa myös jääpalarasioissa ja napsauttaa sieltä kuution kerrallaan kastiketta maustamaan.

Perheemme alkutalveen kuuluu kiinteästi Runebergin tortut. Kun nuorin sisareni asui toistakymmentä vuotta ulkomailla, niin äiti lähetti joka vuosi hänelle torttupaketin postitse. Uskomatonta oli se, että useimmiten tortut olivat perille saapuessa aivan täydellisessä kunnossa. Tänä talvena olemme päättäneet siskosten kesken jopa järjestään torttutastingin :) Sitä silmällä pitäen olin hankkinut Primulan torttuja esikarsintaa varten, mutta aidosta rommista huolimatta tästä ei taida olla finaaliin....... Kosteus oli hyvä, mutta maku mitätön. Testaus jatkukoon ja ehkäpä kokeilen tehdä torttuja itse! Siinäpä olisi haastetta kerrakseen.