Copas y Tapas

En ollut tavannut ystävääni vuoteen. En kokonaiseen vuoteen, vaikka edellisellä kerralla teimme jos vaikka mitä kesäsuunnitelmiakin. Mutta niinhän se vaan usein menee, eikä ystävyys siitä mihinkään katoa. Ja jo nyt tiedän, että tapaamme tämän kevään aikana parikin kertaa! Vuosi sitten maaliskuussa söimme ylihintaisia tapaksia jo toimintansa päättäneessä Gocessa, tarinan siitä voit lukea täältä, klik. Jotenkin oli vähän huvittavaa, että päädyimme tälläkin kertaa tapaksien äärelle, nyt oli vuorossa Copas y Tapas.

Olin vieraillut ravintolassa vuosia aikaisemmin, silloin se sijaitsi vielä Pohjois Esplanadilla, nyt Fabianinkadulla. Helsingissä siis.

Valitsimme päivän menun (48 €), joka sisälsi kolme tapasta, päivän kalan sekä jälkiruuan. Ja tässä tullaan jälleen kerran siihen tilanteeseen, että kun tästä on kulunut aikaa kuukausi, enkä ole kirjoittanut mitään muistiin, kun kuvittelin olevani kovinkin hyvämuistinen, niin eipä sitten ole mitään hajuakaan, että mitä nämä ruuat tarkalleen pitivät sisällään. Eikä ravintolan nettisivujen menustakaan ole mitään hyötyä, koska siellä ei kerrota mitään! Että silleen meni nyt kuvien katseluksi tämä juttu :)

Mikäli otat listalta kolme tapasta, on niiden hinta 14 €. Kaikki olivat erittäin herkullisia. Liha oli hevosta, sen sentään muistan...... Ja siis tosiaan menulla ei ole mitään tarkempia kuvauksia tarjolla olevista tapaksista, sieltä tulee, mitä tulee! Toki sinulta kysytään allergiat ja ällötykset eli sillä tavoin voit vaikuttaa, mitä lautasellesi tupsahtaa.

Ravintolan sisustus oli mukavan pelkistettyä. Muita asiakkaita ei juurikaan ollut, johtuen ehkä aikaisesta (klo 17) ajankohdasta ja viikonpäivästä (tiistai). Palvelu oli ylitsevuotavan ystävällistä, kohteliasta ja huomaavaista.

Pääruokana siis päivän kala. Oli mikä fisu nyt sitten olikin, niin todella hyvää oli, sitä ei käy kieltäminen. Nahkakin oli juuri oikealla tavalla rapeaa. Hinta listalta otettuna 29 €.

Ja tämä on jälkiruoka. Tarviiko siitä nyt sen enempää tietääkään......Huoh.

Viineistä. Alkuun Pere Ventura Maria del Mar Gran Reserva Brut (9,90 € lasi / 59 € plo) cavaa lasilliset. Ja ruuan kanssa La Fou Els Amelers -valkoviini (53 € plo). Viini on kuiva, runsas, sitruksinen ja kukkainen. Lisää viinistä voit lukea maahantuojan sivuilta, klik.

Kaikki oli hyvää ja maukasta, seurakin ihan parasta, mutta olihan kokonaisuus silti melko hinnakas. Loppulaskuni oli huimat 96,25 euroa. Summa sisälsi menun lisäksi kaksi lasillista cavaa ja puolikkaan viinipullosta. Että jos Goce-visiitti oli otsikoitu "Tyyriit tapakset", niin tämä meni vielä siitäkin reilulla kympillä yli. Minulla taitaa olla varaa tapasillallisiin vain Espanjassa......

Pitkänsillan tuolla puolen jossakin on..........

Nuorin sisareni asustelee Vallilassa ja näillä näkymin aikoo siellä pysyäkin. Oli siis jo korkea aika minunkin käydä tutustumassa seutuun vähän tarkemmin. Tarkempi tutustuminen suoritettiin ruuan, juoman ja kirppareiden kautta. Mikäpäs sen parempaa! Eikun suunta Pitkänsillan yli........

Illallinen

Illallispaikkojen suhteen meillä oli muutamakin vaihtoehto, joista sitten Kolmon3n nousi ykköseksi. Ja olipa se ihana paikka! Pienen pieni, varmaankin alle 30 asiakaspaikkaa, viehättävästi sisustettu, lämmin tunnelma, loistava henkilökunta, ihana ruoka, hyvät viinit. Mitäpä sitä enempää voi toivoa?

Alkuun valitsimme cavat. Jane Ventura Cava Brut Nature Reserva De La Musica 2011 (8 €/12 cl) sopi tilanteeseen vallan mainiosti. Kristallinkirkas, hennon kellertävä, raikkaan aromikas, sitrusta, fenkolia, appelsiininkuorta, omenaa. Ei puhettakaan mistään usein cavalle tyypillisestä pistävyydestä. Maahantuoja suosittelee tätä monipuolista ja runsasta kuohuviiniä myös tapaksille sekä kala-, äyriäis- ja kanaruuille.

Alkuruuaksi olin jo kotona valinnut maderisottoa, mateen mätiä ja pellavaa. Sisko otti samaa. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi voimakkaaseen mädin tuoksuun, joka ei siis missään nimessä ollut huono asia! Risotto oli juuri sellaista kuin pitääkin, kosteaa, pehmeää ja maukasta. Hymyilytti. Koska ravintolasta selkeästi löytyi viiniosaamista, käytimme sitä hyödyksemme ja valitsimme viinit suositusten perusteella.

Risoton viini oli saksalainen Shelter Winery Blanc de Noir 2013 (9 €/12 cl), punaviinirypäleistä valmistettu valkoviini, 100% Pinot Noir. Shelter Wineryn tila on saanut nimensä Kanadan ilmavoimien rakentamasta, ammusvarastona toimineesta bunkkerista, jossa tilan ensimmäiset viinit vuonna 2003 tehtiin. Maahantuojan mukaan viinin avoin tuoksu viettelee greipin, hunajan sekä omenan aromeilla. Suussa viini on runsas, tasapainoinen ja hedelmäinen. Hienosti sanottu ja hienosti juoma meillekin maistui ja mielestäni tämä oli parhaimmillaan juuri ruuan kanssa.

Pääruuaksi halusin lihaa ja sitä sain, mitä tilasin. Bosgårdin Charolais-kylkeä savustetulla valkosipulipyreellä. Punaviinikastikkeessa vielä sopivasti poltellut chili. Bosgårdin tila sijaitsee Porvoossa ja kurkkaa nettisivut, sillä minä ainakin aion tehdä sinne liharetken!

Ja voihan moro, minkä punaviinin minulle suosittelivat! Ainakin muistan nimen. Emilio Moro Ribera del Duoro 2011 Espanjasta (10 €/12 cl). Tämä täyteläinen, erittäin tanniininen, mausteinen, marjainen ja tamminen herkkujen herkku löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta (24,70 €). Sillä kai nyt raaskin pullon ostaa, kun yhdestä lasillisestakin (24 cl) maksoin kaksikymppiä......

Siskon pääruokana oli kalaa. Paahdettua kuhaa ja simpukkaragout, joille alkuruuan valkoviini sopi erinomaisesti.

Sisko jätti jälkiruuan väliin, mutta minua ei pysäyttänyt mikään! Ja niinpä pistelin menemään kuvan mukaisen juustolautasen lajitelman ja kyytipojaksi lasillisen kymppivuotista portviiniäkin (12 €/8 cl). Olin niin onnessani! Tämä on niin minun paikkani, jonne aivan tasan taatusti tulen uudemman kerran. Houkuttaa niin kuuden ruokalajin maistelumenu, kuin myös Charolais-burgeri, jota hyvällä ruokahalulla syötiin naapuripöydässä.

Kolmen ruokalajin hinta on 46 euroa ja kun siihen päälle vielä lisätään edellä mainitut viinit, niin loppusumma oli 98 euroa. Hinta ja laatu kohtasivat täydellisesti. Kiitos.

Baarikierros

Ohjelmassa oli myös baarikierros. Ennen ja jälkeen illallisen, neljän paikan verran. Yhden juoman verran kussakin. Olutravintola Sivukirjasto oli luvatunlaisesti pieni, viihtyisä ja olohuonemainen. Paikka, jonne on helppo piipahtaa lasilliselle ja päivän lehtiä lukemaan vaikka ihan yksinkin. Viiden aikaan perjantaina paikka oli aivan täynnä eri ikäisiä asiakkaita. Hyvä tunnelma!

Seuraavaksi poikkesimme Oivaan. Muistathan (ja muistat, jos olet tarpeeksi vanha.....) Fredin laulaman Kolmatta linjaa, jossa Oivan portsarille palautetaan lainattu lantti :) Pidimme paikasta, mutta ihan kuin jotain olisi jäänyt kesken...... Baaritiskin läheisyydessä sisustus oli kivaa, kuten yllä näkyvä pöytä, mustavalkoiset kuvat ikkunoissa, kattokruunut, mutta heti, kun meni pidemmälle, tämä kaikki ikäänkuin loppui...

Illallisen jälkeen suuntasimme vielä kulkumme Musta Kissa baariin, joka ei ollut lainkaan sellainen, mitä olimme kuvitelleet! Kuvitelma pohjautui Elle-lehden listaukseen Helsingin parhaista baareista.... Mutta ehkä me olimme siellä väärään aikaan tai ehkä me olimme itse vääriä? Voisin kyllä uskoa, että vaikkapa kesäisinä livemusiikki-iltoina tunnelma on ihan toista.....Ehkä sisareni tarkistaa sen tulevana kesänä. Uskoisin näin käyvän!

Viimeinen kohteemme matkalla siskoni luo oli Allotria. Entisessä elokuvateatterissa toimiva bistrohenkinen ohjelmallinen ruokaravintola. Näin sanoo nettisivut! Naapurissa toimiva musiikkiteatteri Kapsäkki tuottaa ravintolan lavalle perjantai- ja lauantai-iltoihin painottuvaa musiikkiohjelmaa. Me olimme liikkellä niin myöhään, että soitto oli jo päättymässä. Eli uudelleen on mentävä tännekin, oikein ajan ja ajatuksen kanssa.

Lauantailounas

Minähän olin siis oikein yökylässä! Pitkään nukutun aamun, joka väistämättä seurasi pitkään valvottua yötä, jälkeen kiertelimme kirppiksiä, ihastelimme puu-Vallilaa ja päädyimme myöhäiselle lounaalle Kuja Bar&Bistroon.

Siellä sitten vedimme itsemme tainnoksiin ja turvoksiin Kuja Burgerilla (15,50 €). Naudanlihapihvi, pekonia, paistettu kananmuna, emmentalia, cheddaria, suolakurkkua, tomaattia, sipulia, coleslawta, rucolaa ja valkosipulimajoneesia. Plus LISUKKEEKSI friteetattua bataattia. Hyväähän tämä oli, eikä nälkä jäänyt. Eipä todellakaan......

Ostoksilla

Molempina päivinä kiertelimme Kallion ja Vallilan kirppiksiä ja kivijalkamyymälöitä. Ja niitä siellä kyllä riittää! Toistan itseäni, mutta näitäkin haluan päästä koluamaan uudemman kerran. Kerron niistä muutamasta.

Olo-huone Second hand and lifestyle. Todella viehättävä vintageliike Fleminginkadulla. Sieltä matkaamme tarttui HienoStellan Hauhontie -rintakoru, joka näkyykin tämän jutun baarikuvassa :)

Aivan ihana paikka oli Fargo Vintage Kallio. Vanhoja huonekaluja, vinyylejä, ihana taustamusiikki. Vielä kun olisi ollut viinitarjoilua, niin se olisi ollut juuri sellainen paikka, jonka pitämisestä olen joskus salaa haaveillut. Haaveeni oli/on Antique Wine Bar, joskus se oli kylläkin muodossa Antique Bar Cafe, mutta ABC vei kirjainyhdistelmän :) Tunnelmallinen, pieni viinibaari, jonka sisustus olisi myytävänä.......

Hivenen outo paikka oli Paroni Antiikki ja Design. Tavaraa ihan jumalattoman paljon (miksi en ottanut yhtäkään kuvaa!), aika hinnakasta, mutta ihania kaappeja, kristallikruunuja. Saman omistajan Astiaparatiisi vieressä oli vieläkin täydempi, jos vain mahdollista. Omistajamies oli melko tympeä ja vähän ylimielisen oloinen. Vähän meitä hymyilytti, miten hän vastasi puhelimeen, että "Paroni". Ehkä hän kuvitteli itsensä paroniksi tai ehkä hän OLI paroni......Who knows.....

Oivallisesti ravintola Oivan alakerrassa sijaitsi Oivan kirppis. Sieltä sitten löytyi tämä pieni ihanuus, jonka sain siskoltani kutomispalkaksi :) Antti Nurmesniemen Lentävä lautanen -pata.

Ja tässä vähän perspektiiviä, Happyhamsterillahan oli entuudestaan punainen jättiversio samaisesta padasta. Hauska pari tästä tuli!

Että semmoinen retki. Seuraavaa odotellessa!

Sunnuntaipuuhat ja marttavinkki

Yli kahdeksan tunnin levollisten yöunien jälkeen heräsin aurinkoiseen sunnuntaiaamuun hyvissä ajoin, ilman kellon soittoa. Tämä johti siihen, että jo ennen keskipäivää olin saanut aikaan vaikka jos mitä.

Tärkein tehtävä oli käydä mökillä tsekkaamassa, että kaikki on talven jäljiltä kunnossa. Vaikka viimeiselle mökkitiepätkälle en autolla päässytkään, niin piha oli täysin lumeton. Jäät elivät keväisessä auringonpaisteessa omaa elämäänsä. Kuului kuminaa, ritinää ja pauketta.

Tästä huolimatta näin yhden pilkkijän (isä aina sanoi, että niin ohutta jäätä ei olekaan, ettei se pilkkimiestä kanna....) ja luistelijan. Luistelijan meininki oli kyllä niin hurjan näköistä, että totesin hermojani säästäväksi vaihtoehdoksi sen, että lähdin kotiin. Mietin, että mitä tekisin, jos hän vajoaisi jäihin?

Kotona iltapäivä menikin melko tarkkaan valokuvien siirtelyssä, kuvankäsittelyohjelman opettelussa ja blogia kirjoittaessa. Lounas unohtui tai paremminkin niin, että lounas valmistui vasta kuuden jälkeen illalla.....

Pastaa, hernepestoa ja paahdettua pekonia

Glorian Ruoka&Viini 2/2015

4 annosta

400 g pastaa

170 g pekonia

Hernepesto

200 g pakasteherneitä

½ ruukkua basilikaa

½ dl raastettua parmesaania

1 rkl öljyä

2 rkl sitruunamehua

½ tl suolaa

mustapippuria myllystä

1 valkosipulinkynsi

½ dl pastan keitinvettä

Sitruunaöljy

½ dl öljyä

2 rkl sitruunamehua

1 sitruunan kuori suikaleina

½ tl sokeria

ripaus suolaa

Lisäksi parmesaania raasteena tai lastuina

Jääkaapissa oli pyörinyt pari juustonjämää jo viikkokausia. Toinen on parmesaania, toista en edes muista. Jotain samantyyppistä kovaa juustoa kuitenkin.... Päätin vetäistä ne nyt molemmat raasteeksi. Osan käytin tähän ruokaan, loput pakastin myöhempää käyttöä varten.

Aloitetaan pestosta. Soseuta sulaneet herneet, basilikanlehdet, parmesaaniraaste, öljy, sitruunamehu ja mausteet monitoimikoneella. Ohenna hernepestoa tarpeen mukaan pastan keitinvedellä. Itse sain sen reseptissä mainitun puoli desiä käytettyä tähän hyvin.

Pekonit paahdetaan pannulla matalalla lämmöllä rapeiksi. Pekonin rasvat saat näppärästi imeytettyä talouspaperiin.

Itse en tehnyt sitruunaöljyä varsinaisesti, kun ei mukamas ollut aikaa suikaloida sitruunan kuorta. Tein niin, että valmiin pastan sekaan sekoitin sitruunamehua ja öljyä. Se oli sitten siinä. Pastaa vaan lautaselle, sitten päälle hernepestoa, pekonimurua ja lopuksi vielä juustoraastetta. Nam, oli kyllä hyvää!

Glorian Ruoka&Viini suosittelee viiniksi saksalaista Blitz Rieslingiä (8,99 €). Minulla ei ollut mitään viiniä. Siis toistan varmuuden vuoksi, minulla ei ollut mitään viiniä :)

Loput annoksesta pakkasin jo valmiiksi annosrasioihin ja eväskassiin maanantaita varten. Usein saan tällä tavoin alkuviikosta toimistolle mukaan kotitekoisen lounaan.

Marttavinkki

Edellisen viikonlopun marokkohenkisiin lastenjuhliin olin hankkinut ehkä hivenen liikaa sitruunoita, enkä nytkään saanut niitä kaikkia käytettyä. Keksinkin sitten, että puristan jäljellä olevista mehut ja pakastan mehun jääpalapussissa. Näin on sitten valmiina tuorepuristettua sitruunamehua aina tarvittaessa. Jeee, hyvä minä, hyvä martta :)

Blineillä Lasipalatsissa

Jo vuosikausia olemme työporukan kesken juhlistaneet valmistuneita tilinpäätöksiä blineillä. Useamman kerran Lasipalatsissa ja pari edellistä kertaa Saslikissa. Viimeinen Saslik -kokemus oli kylläkin sen sorttinen, että päätimme palata Lasipalatsin antimien äärelle. Emmekä katuneet!

Olen aina pitänyt Lasipalatsin meiningistä. Perinteistä, mutta ei kuitenkaan liikaa. Tyyliä ja tunnelmaa, loistava sijainti. Alkuvuoden bliniviikot (2.4.2015 saakka) ovat klassikko, mutta mieli tekisi myös loppukevään parsaviikoille tai syksyn poroviikoille. Mutta nyt siis kuitenkin blineille!

Kyllähän me kaikki tiesimme jo mennessämme, että mitä otamme. Syö blinejä niin paljon kuin haluat, kehottaa ruokalistakin. Voin kertoa, että ilman alkuruokaa kaksi on sopiva määrä.

Lisukkevaihtoehtoja on kaikkien makuun, suurin osa meistä päätyi valitsemaan kuuden lisukkeen setin, joka sisältää muikunmädin, sipulin ja smetanan lisäksi graavilohitartaria, metsäsienisalaattia, marinoitua sipulia, vuohenjuustokreemiä ja punajuuri-omenasalaattia, katkarapuskagenia sekä venäläisiä suolakurkkuja hunajalla (29,50 €).

Alkumaljat kilistelimme samppanjalla ja ruokaviiniksi valitsimme teemaviikon suosituslistalta Schloss Schönborn Riesling Trockenin Saksan Rheingaun alueelta (49 € plo). Kaikki bliniviikkojen suositusviinit tulivat tältä samalta tuottajalta. Kuiva, raikkaassa tuoksussa vihreää omenaa, sitruunaa, limeä ja aprikoosia, tuoksua mukaileva maku erittäin hapokas ja mineraalinen. Aivan loistokumppani nauttimallemme ruualle. Tämä viinihän sitten löytyy myös Alkosta, eikä hintakaan (11,99 €) päätä huimaa. (Miten muuten juuri nyt taas vähän nyppiikin tämä ravintolahinnoittelu......) Ja tokihan blini snapsin vaatii! Mutta siis todellakin vain yhden, enemmästä ei hyvä seuraa. Tarjolla olisi ollut talon omia maustesnapseja, mutta me kallistuimme jääkylmän kossun kannalle.

Ja hyvät kekkerithän päätyvät aina jatkoille, tosin ikä tai mikä lieneekään, on tehnyt tehtävänsä myös tässä yhteisössä ja Loisteen hissiin nousi vain puolet porukasta. Jatkoilijatkin suunnistivat kotiin viimeisen IC-junani lähtöaikaan, joten aamulla toimistolla oli ihan työtehoista väkeä paikalla. Ensi keväänä taas uudelleen!