keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Pruuvi: Chardonnay, maailmanmatkaaja


Oli vuoden ensimmäisen Etiketti-klubin pruuvin aika. Aiheena Chardonnay. Menin yksin, koska yleensä näissä tilaisuuksissa seurana oleva sisareni yksinkertaisesti vihaa ei pidä kyseisestä rypäleestä, ei sitten lainkaan.


Puolisokkotastingissä kyllä tuli siskoa ikävä, sillä se on niin vaikeaa minulle ja olisi ollut mukava vaihdella mielipiteitä siitä, mitä sieltä lasista oikein löytyi..... Mutta näillä mentiin. Nyt on siskon kanssa varattu myöhemmälle keväälle jo kolme pruuvia, minne mennään yhdessä.

Ja siis tosiaankin tämä pruuvi oli jo helmikuussa ja dokumentoin sitä vasta nyt, kaksi kuukautta myöhemmin. Miksi näin? Ihan vaan siitä syystä, että vaikka Chardonnay aikoinaan oli yksi lempirypäleistäni ja vieläpä niin, että mitä voisempi ja tammisempi, sen parempi, niin nyt yllätyksekseni en enää ollutkaan aivan yhtä varma asiasta. Ja sitten kirjoittaminen ei sujunutkaan. Tänään sitten päätin, että se ei kuitenkaan ole mikään syy olla jakamatta tätä pruuvausta kanssanne. Eikun maistelemaan! Ja kun listalla oli yhdeksän viiniä, niin maisteltavaa todellakin riitti.


Chardonnay on kotoisin Bourgognesta, Ranskasta, mutta tänä päivänä sitä viljellään ympäri maailmaa, kaikilla viinialueilla. Tämä geneettisesti Pinot Noirin ja Pinot Blancin luonnollisena risteytymänä syntynyt lajike on helppo ja sopeutuvainen viljeltävä, ei ole kranttu ilmastolle tai maaperälle, eikä ole altis kasvitaudeille. Rypäleellä ei ole selkää omaa aromia, mutta usein siihen yhdistetään omena, sitrus ja voi.

Monien mielestä maailman arvostetuimmat Chardonnayt tulevat nimenomaan Bourgognesta. Ja Chablis on ehkä Bourgognen klassikkoalueista se tunnetuin. Moni Chardonnay -vastainen ihminen ei muuten tiedä sitä, että vaikka Chablis -pullossa ei mainita rypälettä, niin se on siitä huolimatta 100%:sta Chardonnay´ta. Muutaman kerran on korvaan osunut, kun joku viiniä valitessaan ilmoittaa inhoavansa ko. rypälettä, mutta Chablis maistuu vallan mainiosti.......Ja hyvinhän se maistuu myös samppanjassa :)


Joten ennenkuin viineihin mennään tarkemmin, nautitaan lasillinen Chardonnay´ta samppanjana. Nicolas Feuillatte Millésimé Chardonnay Brut 2006 (45,90€) on erittäin kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, kevyen aprikoosinen, mineraalinen, hennon briossinen kelpo samppanja. Viini -lehti antaa tälle herkulle täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja kyllä meikäläiselläkin suupieliä veti hymyyn. Loistotuote vaikkapa äyriäisille tai muuten vain hyvässä seurassa.

Raikas ja hedelmäinen tyyli

Ensimmäiset neljä varsinaista pruuviviiniä edustavat Chardonnayn raikasta ja hedelmäistä tyyliä ympäri maailmaa. Nämä viinit ovat parhaimmillaan nuorina, eikä niiden valmistuksessa ole käytetty tammea lainkaan. Raikkaan tyylin viinit tulevat viileän ilmaston alueilta, kuten vaikkapa juuri Chablis´sta. Ne ovat kevyitä ja raikkaita, tiukkoja, napakoita ja mineraalisia. Aromeina löytyy vihreää omenaa, sitrusta, yrttiä, ruohoa. Hedelmäisen tyylin viinit vaativat lämpimämmät olosuhteet ja ne ovat kevyitä, mutta silti runsaan hedelmäisiä. Pyöreämpiä ja pehmeämpiä, mitä raikkaan tyylin viinit. Aromeina nyt kypsä omena, melonit, trooppiset hedelmät.

Viinit maisteltiin puolisokkona, mikä tarkoittaa sitä, että et tiedä, mitä missäkin lasissa on, mutta tuotekuvaukset ovat käytössäsi. Voin kertoa, että tästä ensimmäisestä setistä ei mikään arvaukseni osunut oikeaan. Masentavaa. Vuosikausia on maisteltu, eikä mitään opittu.

Ensimmäisenä Ranskan Bourgognesta La Chablisienne Chablis ´le finage´ 2014 (16,98 €). Kuiva, hapokas, sitruksinen ja yrttinen eli selkeästi raikkaan tyylin viini. Vaaleille kaloille, ravuille. Löysin viinistä kesäisen vihreät aromit eli yrtit. Mausta en pitänyt, se oli kuiva ja vähän jopa pistävä. Veikkasin italialaiseksi. Viini -lehti on antanut kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii kalliiksi. Hymynaamaa ei minultakaan irronnut. Vaikka kuinka oli Chablis!


Toisena viininä italialainen, jota pidin uusi-seelantilaisena, Collavini Chardonnay dei Sassi Cavi 2014 (11,99 €). Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, valkoherukkainen, kevyen päärynäinen, hennon mausteinen. Kyseessä oli tyypillinen Chardonnay, josta ei löytynyt selkeitä omainaisaromeita. Olin kirjoittanut muistiinpanoihini lyhyesti: "Raikas, ihan ok". Raamattuni eli Viini -lehti on antanut vaatimattomasti kaksi tähteä (=sopusuhtainen kokonaisuus), mutta moittii tätäkin laatuun nähden liian kalliiksi.


Kolmannesta olin lähestulkoon varma, että kyseessä oli Chablis, mutta olikin Old Coach Road Unoaked Chardonnay 2014 (12,92 €) Uudesta-Seelannista! Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, keltaluumuinen, yrttinen, kevyen mineraalinen. Sokeria 10 g litrassa, seikka, joka pyöristää ja pehmentää viiniä. Sokeri ei tunnu makeutena, siitä taas raikkaat hapot (6g litrassa) pitävät huolen. Monikäyttöinen ja hyvä yleisviini. Pidin. Oikein hymynaaman olin piirtänyt tälle suosikilleni. Ja on Viini -lehtikin pitänyt neljän tähden (=harmoninen, laadulta erinomainen sekä edullinen hankinta) edestä.

Parhaiten onnistuin ensimmäisen setin viimeisen viinin kohdalla. Maa (Ranska) ja alue (Bourgogne, Chablis) sentään osuivat oikein! Brocard Chablis 1er Cru Montée de Tonnerre 2014 (27,90 €) on kuiva, hapokas, sitruksinen, keltaomenainen, mineraalinen, mausteinen ja hennon voinen. Voin aromi tulee esiin viinin lämmetessä ja muutenkin pidin viinistä vasta, kun se oli saanut hetken lasissa viivähtää. Viini -lehti kehuu neljän tähden (=harmoninen, laadultaan erinomainen) verran, mutta moittii myös hinnakkaaksi. Samaa mieltä, kymppi pois hinnasta, niin saattaisi pullo sujahtaa ostoskoriin. Tämä viini oli kuitenkin illan yleisöäänestyksen voittaja ensimmäisessä neljän viinin pruuvissa.

Täyteläinen tyyli

Seuraavat neljä viiniä edustavat Chardonnay´n täyteläistä tyyliä. Näille viineille on tyypillistä paksu, jopa rasvainen suutuntuma sekä vivahteikas ja paahteinen makumaailma. Aromeina  kypsää omenaa ja sitrusta, aprikoosia, persikkaa, trooppisia hedelmiä, voita, hunajaa, pähkinää, kermaa, toffeeta, mausteita, savua. Näitä viinejä käytetään ja kypsytetään usein tammessa. Maistetaanpa!


Ensimmäisenä Ranskan Bourgognesta La Soufrandise Pouilly-Fuissé Vieilles Vignes 2014 (22 €). Kuiva, hapokas, keltaluumuinen, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, kevyen mineraalinen, tamminen, tasapainoinen. Hyvä ja tasapainoinen viini, jossa hienostunut tammisuus. Tuottaja lupaa säilyvyyttä 5-6 vuotta vuosikerrasta. Ruokakumppaniksi vaikkapa sienirisottoa tai sitten lohta kantarellikastikkeella. Pidin viinistä hymynaaman verran, mutta en kuitenkaan Viini -lehden lailla, joka on antanut täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini, edullinen hankinta).


Toisen viinin tammisuus meni ihan överiksi. Australialainen Ferngrove Diamond Chardonnay 2014 (14,98 €) oli pruuvin tammisin ja savuisin. Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, hunajameloninen, mausteinen, tamminen, pitkä. Sopii grilliruuille, jotka jo itsessään ovat savuisia. Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvintehty) sekä suosittelee sitä vaaleille liharuuille ja punaisille kaloille. Itse en tästä erityisemmin pitänyt, joten eipä taida tulevan kesän grilli-illoista löytyä....


Kolmannesta lasista löytyi viini, jonka ainoana tästä toisesta pruuvista tiesin arvasin oikein. Ja josta myös pidin erittäin paljon. Yhdysvalloista, Kaliforniasta Wente Riva Ranch Chardonnay 2013 (19,90 €). Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen aprikoosinen, mausteinen, tamminen, aromikas. Sokeria 7 g litrassa tuo mukanaan runsautta, pyöreyttä ja pehmeyttä. Ja vaikka etiketissä ei mainintaa olekaan, niin pullosta löytyy 3% Gewurstramineria. Viini -lehdeltä neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen).


Illan viimeinen viini tuli Chilestä. Lapostolle Cuvée Alexandre Chardonnay 2013 (19,99 €). Kuiva, hapokas, keltaluumuinen, kypsän sitruksinen, hennon kermatoffeinen, mausteinen, tamminen, tasapainoinen ja pitkä luomuviini. Viinistä löytyy paljon tammea, mutta runsas hedelmäisyys tuo raikkautta ja taittaa tammea. Tila on ranskalaisomistuksessa ja liekö siinä syynsä, että viini on kypsynyt 11 kuukautta ranskalaisissa tammitynnereissä. Viini -lehdeltä neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja suosituksena punaiset kalaruuat. Tämä viini voitti kakkospruuvin yleisöäänestyksen.

Siinä tämä pruuvi. Mitään uutta ahaa-elämystä en saanut, ellei sellaisena pidetä näitä eri viinityylien sisäistämistä. Mikään tuotteista ei noussut niin paljon ylitse muiden, että sitä pitäisi kaupasta lähteä hakemaan. Toivottavasti sinä, joka olet Chardonnay´n ystävä, sait tästä jotain hyödyllistä irti!

Kevättalven ja kevään Etiketti-klubin maistelut pidetään Arkadian Alkon yhteydessä olevien koulutustilojen sijaan Alkon pääkonttorilla Salmisaaressa. Loppuun kuvia talvisen kävelymatkan (Punavuori-Salmisaari) varrelta sekä pääkonttorin käytävien tauluista.






sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Hiljainen ja huomaamaton Bröd

Vihdoin ja viimein saimme ystäväni kanssa soviteltua kalenterimme niin, että yhteinen tapaaminen järjestyi. Tai siis kalenterien järjestely oli vielä helppoa, mutta ruokapaikan valinta oli osoittautumassa lähes mahdottomaksi yhtälöksi. Aivan kuin Helsingistä olisi yhtäkkiä kaikki ruokaa tarjoavat kuppilat kadonneet! Mikään ei tahtonut tuntua hyvältä. Milloin oli liian hienoa ja kallista, milloin liian ankeaa tai sijainti väärä tai tai tai tai tai ja tai. Ihan loputtomiin. Pöytä oli varattuna jo kahdesta ravintolasta, La Maison ja Ox, mutta lopulta päädyimme Bulevardilla sijaitsevaan Brödiin. Minullehan sijainti oli täydellinen, matkalla toimistolta asemalle.


Bröd Punavuori, kuten virallinen nimi kuuluu, on ollut avoinna vasta noin vuoden ja sijaitsee Hotel Indigon yhteydessä. Sisäänkäynti on hivenen huomaamaton eli se näyttää vain ja ainoastaan hotellin sisäänkäynniltä ja huomaamattomuus jatkuu sisällä, koska ravintolaan kuljetaan hotellin respan kautta.

Vaikka vierailu oli ensimmäinen, niin ensikosketuksen olen saanut ravintolaan kesän 2015 Taste of Helsinki -tapahtumassa. Ravintolasta en ollut siihen mennessä, enkä sivumennen sanoen muuten tähänkään päivään mennessä, kuullut mitään positiivista, mutta heidän silloin tarjoamansa savustettu härkätartar teki kuitenkin minuun ja tyttäreeni suuren vaikutuksen. Tapahtumasta voit lukaista täältä, klik. Silloin päätin, että annan ravintolalle tilaisuuden ja nyt se hetki koitti.


Ravintolan sisustus oli mieleeni ja henkilökunta erittäin ystävällistä. Vähän ihmettelin, että kun kuitenkaan asiakkaita ei juurikaan illan aikana ollut, niin meidät kaikki oli sijoitettu keittiön oven läheisyyteen........


........ eikä vaikkapa näille viihtyisille kuvassa näkyville sohvapaikoille. Perjantai-ilta klo 17-20, eikä näissä pöydissä istunut kukaan koko illlan aikana.


Olin jo etukäteen huomannut simpukkatarjouksen, joten päätöksenteko ruokia valitessa oli kohdallani erittäin helppoa.


Alkuun me molemmat valitsimme oluttaikinassa fritattuja jättiscampinpyrstöjä ja sahramiaiolia (11,90 €).


Ja sitten simpukoita. Brödin sinisimpukoita maalaissiiderissä ja timjamissa sekä parmesanranskalaisia ja valkosipuliaiolia (22,50 €).


Oikein maistuva annos, vaikka ei ole hajuakaan, että mitä on maalaissiideri! 


Oma jälkiruokavalintani kääntyi juustoihin ja portviinilasilliseen. Kotimaiset pientilajuustot mustikka- ja kuivahedelmähillokkeen kera (14,50 €).

Kokemus ei ollut hyvä, eikä huono. Loppulaskuani 75,60 €, joka sisälsi ruokien lisäksi puolikkaan valkoviinipullosta sekä portviinilasillisen, pidän kuitenkin hivenen hinnakkaana tälle setille. Erityisesti lähes 15 euroa kolmesta pienestä juustonökäreestä tuntui melko kovalta. Mutta onneksi Helsinki on ravintoloita täynnä ja uusia avataan solkenaan, valinnanvaraa on, kunhan vain osaa tehdä päätöksiä!



lauantai 9. huhtikuuta 2016

Vihertävä lohi


Kevät tuo vihreyden myös kokkailuun. Parsaa on nautittu jo useammankin kerran ja tänään oli sitten lohen vuoro saada ylleen vihreä pestopeitto. Sekä vierelleen avokado-lehtikaalisalaatti.

Peston tein itse, ohjeen siihen löydät täältä, klik. Pestoa voi tehdä lähes mistä vaan ja sinne voi nakata mukaan lähes mitä vaan. Basilikan lisäksi laitoin tänään mukaan herneenversoja ja pinjansiemenien lisäksi myös pussin pohjallisen manteleita. Hyvin pärjäät myös kaupan valmispestolla :)

Pestolohi
lohifilee
pestoa


Laita lohifilee voideltuun uunivuokaan tai pellille. Levitä pestoa päälle ja paista 175 asteisessa uunissa vartti tai vähän päälle, jos filee on paksuhko.


Avokado-lehtikaalisalaatti
Ohje: Stockmannin Herkku
Neljä annosta

10 dl silputtua kaalia
2 avokadoa
½ punainen chili
½-1 sitruunan mehu
1 prk voipapuja
½ dl saksanpähkinöitä
suolaa
pippuria

Leikkaa kaalinlehdistä kova keskiruoto pois. Silppua ohuiksi suikaleiksi. Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna. Itse käytin kuivattuja chilihiutaleita.


Painele avokado kulhon pohjalle ja purista sitruuna joukkoon. Lisää chili, suola ja pippuri. Sekoita sekaan kaalisuikaleet ja pavut. Koristele saksanpähkinöillä.


Helppoa, nopeaa ja herkullista. Aina ei lisukkeeksi tarvita perunaa, vaan sen voi hyvin korvata tämänkaltaisella vähän erilaisella salaatilla. Kannattaa kokeilla.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Karitsan potkat gorgonzolakastikkeessa

Sen jälkeen, kun viime heinäkuussa liityin naapurinkaupunkimme Hyvinkään REKOpiiriin, en ole ostanut kananmunia, enkä lihaa mistään muualta. Laadukasta suomalaista ruokaa suoraan lähiseutujen tuottajilta, ei parempaa voi olla. Tottakai siinä on oma vaivansa miettiä etukäteen, mitä tilaa ja oma vaivansa ajaa vartti suuntaansa moottoritietä pitkin hakemaan niitä tuotteita, mutta se kyllä kannattaa, paluuta entiseen ei kohdallani ole. UGH, olen puhunut.


Herrankunnan Lammas on yksi useammastakin piiriin kuuluvista lammastuottajista ja he ovat erikoistuneet karitsan- ja vasikanlihatuotteisiin. Heiltä ostin paketillisen suloisia karitsanpotkia. Ja kyllä, kyllä niitä voi kutsua suloisiksi!


Karitsan potkat gorgonzolakastikkeessa
Maku.fi / Onko nälkä -blogi
4 annosta

4 karitsan potkaa
½ dl oliiviöljyä
2 sipulia
100 g varsiselleriä
2 porkkanaa
4 valkosipulinkynttä
2 dl valkoviiniä
400 g tomaattimurskaa
4 rkl tomaattipyreetä
75 g gorgonzolajuustoa
2 tl oreganoa
1 tl valkopippuria
1 tl suolaa
½ appelsiinin kuori

Valkosipulimäärän tuplasin, porkkanat unohdin hankkia, varsiselleriä ja juustoa laitoin enemmän, mitä ohje sanoi.


Samoin appelsiinin kuorta meni ihan kokonaisesta appelsiinista. Eli näillä muutoksilla ryhdyin puuhaan.



Suolaa potkat ja ruskista ne öljyssä padassa. Nosta sivuun. 


Pilko selleri, porkkanat ja sipulit pieniksi kuutioiksi. Lisää hieman öljyä pataan ja freesaa kasviskuutiot. Kun ne ovat vähän pehmenneet, lisää viini ja anna kiehahtaa kunnolla. Lisää seuraavaksi tomaattipyre ja -murska. Kiehauta ja lisää vielä juusto sekä mausteet.


Nosta ruskistetut potkat pataan ja laita pata 150 asteiseen uuniin. Hauduta 3-4 tuntia tai kunnes liha irtoaa luusta, kun potkaa nostaa.


Lisukkeena oli kukkakaalimuusia, jonka ohjeen löydät täältä, klik.


Niin. Mitä tästä sanoisin. Olen oikeastaan melko sanaton, koska sanat eivät riitä. Liha oli todella mureaa ja ylikypsää. Haudutin pataa neljä tuntia. Ja sitten vielä ennen tarjolle laittamista pataa pidettiin noin 100 asteisessa uunissa ainakin tunti. Tämän ruuan voi hyvin nakata vain uuniin ja se valmistuu kuin itsekseen. Juustoa laittaisin enemmän, kyse kun kuitenkin oli gorgonzolakastikkeesta, niin se olisi voinut tulla esiin selkeämminkin. Tai voisihan sitä lisätä vaikkapa annoksen päälle tarjoiluvaiheessa. Ja jos joku selleriä kammoksuu, niin neljä tuntia pehmentää myös sen makua huomattavasti. Aivan huippuruoka! Slow foodia parhaimmillaan. Nam.