Mummut reissaa: Turku - Fiskars

Mummut reissaa eli minä äitini kanssa parin päivän retkellä ensimmäisellä lomaviikollani, Helsinki-Turku-Fiskars -linjalla. Retki alkoi Helsingistä, jossa vietimme muutaman tunnin kärrytellen pientä tyttärentytärtäni pitkin rantoja. Näin vanhempansa pääsivät aivan kahdestaan ensimmäiselle parisuhdelounaalleen. Mummujen ja vauvelin Helsinki -päivän lounaasta merimaisemissa voit lukea täältä, klik.

Sitten Turkuun! Nuorin tyttäreni on loistava ruuanlaittaja, joten ensimmäinen ilta vietettiinkin kotosalla, viehättävällä puutaloalueella. Ja kun ilmakin vielä meitä suosi ja pystyimme syömään terassilla, niin aivan lomaltahan tämä tuntui!

Sinappinen graavilohitartar

Tyttären ohje

200 g graavilohta

majoneesia

sinappia

ruohosipulia

mustapippuria

hienoa sokeria

sitruunamehua

suolaa, jos on tarvis

Tarjoiluun

saaristolaisleipää

voita

Ja kuten aina ennenkin, tyttäreni resepteissä ei ole tarkkoja ainesosamääriä, vaan mennään enemmän fiiliksen mukaan.

Pilko lohi pieniksi paloiksi, lisää majoneesia, kunnes tartar-massa on sopivan oloinen rakenteeltaan ja mausta sinapilla, sitruunalla, ruohosipulilla ja pippurilla. Lisää ripaus sokeria ja suolaa, jos on tarvis.

Leikkaa leipäviipaleista reunat pois ja paista viipaleet voissa pannulla mukavan rapsakoiksi.

Kokoa annokset laittamalla tartaria leipien päälle ja koristele ruohosipulisilpulla ja rucolanversoilla tai muilla yrteillä. Sekä syötävillä kukilla!

Yksi tyttäreni pääruokabravuureista on paneroidut ahvenfileet hollandaise-kastikkeella, mutta koska ahventä ei löytynyt, niin käytettiin kuhaa. Loistavasti toimi sekin. Alkuperäisen ohjeen löydät vuoden takaisesta juhannusjutusta, klik. Ruokaviinin tiedot löydät täältä, klik.

Toinen Turku-illallinen nautittiin ravintolassa, joka oli minulle uusi tuttavuus. Restaurant & Bar Foijassa voit ruokailla joko tunnelmallisessa kellarimiljöössä, holvikattojen alla tai sitten katutason baarissa.

EDIT: Ravintolan toiminta päättyi 2/2019 massiiviseen vesivahinkoon, klik.

Valitsimme hämyisen kellarin, joka ikävä kyllä näkyy myös valokuvissa, varsinkin epämääräisen tuhruisissa annoskuvissa. Ehkä se syksyn valokuvauskurssi tulee ihan tarpeeseen! Näitä ruokia pöydässämme kuitenkin hyvällä ruokahalulla popsittiin.

Grillatut jättiravunpyrstöt (10,50 €), valkosipuli-chiliöljyä, talon leipää

Karitsaa kahdella tavalla (27,50 €), karitsan sisäfileetä ja ylikypsää entrecôtea, omena-selleripyreetä, punaviinikastiketta ja kauden kasviksia

Foijan kuhaa (25,90 €), timjamivoissa paistettua kuhaa, omena-selleripyreetä, punajuurikastiketta ja kauden vihanneksia

Créme Brûlée Trio (9 €), makuina tumma suklaa, kardemumma ja vadelma

Jättiravunpyrstöt olivat maukkaat, mutta annos kovin tylsän näköinen. Kuvan tuhruisuus lisää ankeutta, mutta olisihan tuohon nyt voinut vaikka jotain yrttisilppua laittaa koristeeksi. Oma karitsa-annokseni oli herkullinen, varsinkin sisäfilee. Hauska sattuma on, että vasta nyt huomasin, että karitsa- ja kuha-annoksissa oli sama lisuke, omena-selleripyree. Noh, kyllähän se sopi molemmille, mutta kun maailma on täynnä erilaisia lisukkeita...... Aterian ehdoton huipennus oli jälkiruoka! Aivan loistava idea tarjoata pienet annokset kolmea eri makua yhden sijaan. Jälkkärille täydet pisteet. Sanoinkin, että seuraavalla kerralla tulen Foijaan nauttimaan vain tämän trion ja lasillisen samppanjaa.

Palvelu oli erittäin ystävällistä. Tarjoilijamme oli päättelemässä pitkää uraansa ja meneillään oli viimeinen työvuoronsa ennen eläkepäiviä! Kovasti toivottelimme hänelle onnea uuteen elämänvaiheeseen.

Seuraavana päivänä, järkyttävässä kaatosateessa, mummujen matka kääntyi kotia kohti, Fiskarsin kautta. Fiskars kuuluu kesäohjelmaani, käyn siellä lähes vuosittain, yleensä Antiikkimarkkinoiden aikaan. Kuten vaikkapa vuosi sitten, siitä retkestä voit lukea täältä, klik.

Koska säästä johtuen ulkoilu ei oikein innostanut, niin suuntasimme syömään! Vuonna 1896 valmistuneen seuraintalon toiseen päätyyn on hiljattain avattu viihtyisä bistro Lukaali. Siispä sinne!

Erittäin kivasti sisustettu, erittäin suosittu ravintola. Ja varmasti oiva lisä Fiskarsin jo useasti läpikoluttuun ravintolatarjontaan.

Päätimme selviytyä yhdellä ruokalajilla ja oma valintani oli Lukaalin burgeri (19,20 €) grillatulla 200 grammaisella naudanlihapihvillä, pekonilla, juustolla ja kurkkumajoneesilla. Lisukkeena toki vielä ranskalaiset, niin ähky saatiin viimeisteltyä...... Onneksi emme ottaneet mitään alkuruokaa! Hyvää oli ja tänne varmasti tulen uudelleen ensi vuonna!

Ja niin täynnähän ei ihminen ole, ettei sijaa löytyisi jälkiruualle. Kahville ja kakulle poikkesimme Petris Chocolate Room -kahvilaan.

Ja mikä petollisinta, kahvilan yhteydessä on myös puoti, josta voit ostaa makeat tuliaiset. Noh, en minä näitä ostoksia kenellekään vienyt.

Ostin ne vierasvaraksi, jotka pistelin parin päivän sisällä poskeeni ihan itsekseni......En edes selittele.....

Fiskarsin vakiokohteisiin kuuluu myös Garden Shop Tahvoset. Ei, en ole ikinä ostanut sieltä yhtäkään kasvia, mutta jokaisella kerralla a) jotakin ruostunutta ja b) puutarhavaltikan. Niin myös tänäkin vuonna.

Tässä valtikkakokoelmani, josta valitettavasti yksi ei kuvassa näy. Ja tarpeellisia ovat, tottakai! En kai niitä muuten hankkisi.......

Siinä oli sitten se mummuretki :) Seuraavassa jutussa lähdetäänkin Tampereelle. Nääs.

Pienen tytön tervetulojuhla

Pienen pienelle tyttären tyttärelleni järjestettiin  heinäkuun alkupuolella Tervetuloa perheeseen -juhla. Juhlaa vietettiin tyttäreni puolison lapsuudenkodissa, mutta kokkailuvastuuta jaettiin lähisuvun kesken. Tuoreet vanhemmat halusivat pitää tarjoilun mahdollisimman helppona ja simppelinä sekä kesäisen keveänä. Vähemmän on enemmän -tyylisesti. Tarjolla oli kolmea eri salaattia sekä focaccia -leipää, joka kuului minun vastuulleni. Nuorin tyttäreni taikoi pöytään kauniit kakut. Mikäs meidän oli juhliessa!

Pöytään oli katettu tyttäreni puolison omissa ristiäisissä käytetyt valkoiset, hopeakoristeiset kahvikupit sekä kirjava kattaus Arabian puhalluskoristeisia (pääosin BR-mallisia 1960-70 lukujen taitteesta) kuppeja omista kokoelmistani. Mielestäni saimme aikaan varsin raikkaan ja juuri tähän juhlaan sopivan kattauksen.

Pikkuneidin täti eli nuorin tyttäreni on taidokas kakuntekijä. Harrastuspohjalta syntyy kakkuja, jotka voittavat kauneudessaan konditoriatuotteet mennen tullen. Resepti on kuitenkin salainen ja tyttäreni tuntien joka kerta ainutlaatuinen, joten nyt voimme vain tyytyä ihailemaan kakkukuvaa. Kakut olivat juuri niin herkullisia, miltä kuvassa näyttävät.

Sitten varsinaisiin resepteihin ja aloitamme kolmesta salaatista. Kaikkien kolmen salaatin ohjeet ovat saatu Anton&Antonin ruokakassien mukana.

Riisinuudelisalaatti
Lisukesalaatti neljälle

150 g riisinuudeleita

½ varhaiskaali

1 iso porkkana

1 pss cashewpähkinöitä

1 ruukku korianteria

Marinadi

½ dl kiinalaista soijakastiketta

1 rkl sokeria tai hunajaa

1-2 valkosipulinkynttä

2 tl seesamiöljyä

½ rkl inkiväärijauhetta

Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan, siivilöi ja huuhdo kylmällä vedellä. Purista nuudeleista kaikki neste ja laita kulhoon. Raasta varhaiskaali juustohöylällä ja porkkana rouheasti raastimella. Sekoita nuudeleiden joukkoon. Sekoita marinadin ainekset ja lisää kulhoon. Anna maustua hetki. Lisää lopuksi pähkinät ja korianterisilppu. Sekoita.

Kaalisalaatti
Lisukesalaatti neljälle

500 g varhaiskaalia

50-80 g juuriselleriä

1 hapan omena

½ paprika

1 dl kermaviiliä

1 rkl majoneesia

½ rkl valkoviinietikkaa

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

vastajauhettua mustapippuria

Suikaloi kaali ja paprika hienoksi. Kuori ja raasta juuriselleri ja omena. Yhdistä nämä kulhossa ja lisää sen jälkeen kermaviili (ja majoneesi), Sekoita ja mausta valkoviinietikalla, oliiviöljyllä, suolalla ja mustapippurilla. Sekoita.

Nyhtökaura-couscoussalaatti kesäkurpitsalla ja granaattiomenalla
Neljä annosta

4 dl couscousia

1 kesäkurpitsa

1 granaattiomena

1 ruukku lehtipersiljaa

2 salaattisipulia

2 valkosipulinkynttä

1 pkt nyhtökauraa

oliiviöljyä

merisuolaa

mustapippuria

viinietikkaa

Kastike

1 prk ranskankermaa

½ dl sweet chili -kastiketta

1 valkosipulinkynsi murskattuna

Kaada couscous kulhoon, lisää 1 rkl oliiviöljyä ja 1 tl suolaa. Kaada päälle 4 dl kiehuvaa vettä, sekoita ja peitä kulho kannella. Anna couscousin vetäytyä 6-8 minuuttia ja sekoita haarukalla jyvät irti toisistaan. Viipaloi kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi ja paista viipaleet oliiviöljyssä kuumalla pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Irrota granaattiomenasta siemenet (näppärän tavan siihen löydät täältä, klik). Hienonna persilja, viipaloi sipulit. Sekoita kaikki kasvikset couscousiin ja mausta viinietikalla, suolalla ja oliiviöljyllä. Kuori valkosipuli ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi. Paista viipaleet yhdessä nyhtökauran kanssa oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kastike. Kaada nyhtökaura couscoussalaatin päälle ja tarjoa kastikkeen kanssa.

Sitten oma osuuteni eli focaccia. Muistelen saaneeni tämän ohjeen ystävältäni, toisaalta emme kuitenkaan kumpikaan olleet aivan varmoja, että näin oli käynyt..... Tämä mummi myös muistelee tehneensä focacciaa kahdella eri ohjeella, joista toisen tuotos päätyi suoraan roskiin. Päättelin, että koska nyt tämä nimenomainen ohje oli säilytetty, niin se ehkäpä kertoo onnistuneesta lopputuloksesta. Katsotaanpa, miten käy!

Focaccia

uunipellillinen

7,5 dl vettä

50 g hiivaa

2 rkl suolaa

2 rkl sokeria

1 rkl kuivattua oreganoa

n. 15 dl vehnäjauhoja

1½ dl oliiviöljyä

paketillinen pieniä mozzarellapalloja

puolitettuja kirsikkatomaatteja

tuoretta rosmariinia

Pinnalle paistamisen jälkeen

½ dl oliiviöljyä

suolahiutaleita

Älä pelästy taikina suolamäärää. Äläkä öljymäärää. Ne ovat molemmat ihan oikein. Vaikka 2 rkl suolaa näyttää ihan järkyltä määrältä.......

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liota siihen hiiva. Lisää suola, sokeri ja oregano. Sekoittele jauhot joukkoon vähitellen. Taikinaa ei tarvitse käsin vaivata, ainoastaan sekoitetaan.

Jauhojen jälkeen taikinaa lisätään öljy. Tuntuu, että se ei mitenkään sekoitu taikinaan, eikä sen varmaan ihan kokonaan tarvitsekaan. Kaada taikina leivinpaperoidulle, korkeareunaiselle uunipellille.

Koristele kirsikkatomaatin puolikkailla, mozzarellapalloilla sekä tuoreella rosmariinilla. Paista 225 asteessa puolisen tuntia. Valele kypsä focaccia oliiviöljyllä ja ripottele päälle suolahiutaleita.

Se on sitten siinä. Melko paksu, mehevä leipä, joka ei seurakseen tarvitse mitään levitteitä tai lisukkeita.

Näillä eväillä joukko perhettä, sukulaisia ja ystäviä toivottivat tervetulleeksi joukkoonsa jo kypsään neljän kuukauden ikään ehtineen iloisesti kiljahtelevan pienen neidin.

Näitä Arabian kahvikuppeja Happyhamster on keräillyt jo vuosikymmenten ajan. Ideana on ollut se, että kutakin kuppia on aina vain yksi kappale. Kokoelma käsittää noin 90 yksilöä..... Näillä on ilo kattaa kahvipöytä!

Ruokaa raiteilla: Duetto Plus

Päätin sitten kirjoittaa vähän erilaisen ravintolajutun. Kuten monet tietävät, taitan päivittäistä työmatkaani junalla. Ja nimenomaan IC-junilla, vaikka VR yrittää sitä vuoroja karsimalla kovastikin vaikeuttaa. Usein valitsen paikkani ravintolavaunusta, paitsi silloin, jos en ole kovin sosiaalisella tuulella. Toisaalta meitä vakituisia työmatkakulkijoita on niin paljon, että täydellisen epäsosiaalisuuden tila on saavutettavissa vain välttämällä myös kausilippulaisille varattuja kiintiöpaikkoja. Tämmöisessä mielentilassa olen kuitenkin hyvin harvoin. Siispä kuppilaan.

Käyttämissäni junissa ravintolapalveluista huolehtii Avecra, joko kiertävillä myyntikärryillä tai sitten uudehkoilla kaksikerroksisilla DuettoPlus -ravintolavaunuilla. Usein ravintolavaunujen ruokatarjonnalle hivenen hymähdellään ja sitä moititaan sekä huonoksi että ylihintaiseksi. Minä sanoisin puolestani, että käsitys on ainakin osittain väärä.

Aamuinen (ja usein iltainenkin) kahvi (2,50 €) paikallislehden kera nautittuna ei mitään erityisiä hehkutuspisteitä kylläkään saa, mutta arvostan vaikkapa sitä, että se tarjotaan Arabian Teema-kupista!

Jos olen myöhässä ja tiedän, että en ehdi töissä aamiaiselle, otan ravintolavaunussa silloin kahvin kaveriksi karjalanpiirakan munavoilla. Se on oikeasti hyvää!

Illalla kahvin kanssa maistuu välillä pienen pieni mutakakku, joka pienuudestaan huolimatta on varsin oiva taittamaan makean nälkää. Ja mikä parasta, maksaa vain euron verran!

Junan viinitarjonta ei ole kummoinenkaan. Valittavana on kaksi valkoista ja kaksi punaista sekä yksi kupliva. Kaikki tasaisen huonoja, ainakin minun mielestäni. Mutta sehän ei kuitenkaan estä sitä, että erityistilanteessa junakavereiden kanssa on kuplivia maljojakin kohoteltu.

Vaan yleensä illalla, pitkän päivän jälkeen ja varsinkin perjantaisin maistuu lonkero, joka ikävä kyllä ei ole sitä ainoaa oikeaa laatua :(

Erittäin harvoin syön junassa oikein lounaan, mutta loman aikana piipahdin eräänä päivänä Helsingissä asioilla ja paluumatkalla nälkä otti vallan. Raiteilla tarjotut lihapullat on legendaarinen ja oikeasti hyvä annos, mutta nyt päädyin salaattiin. Ja kuten kuvasta näet, annos näytti herkulliselta ja myös maistui siltä.

Varoituksen sanana on sanottava, että mikäli matkustat Pendolinossa, älä ota tätä pizza-annosta kuin äärimmäisessä hätätilanteessa. Se on juuri niin rasvainen ja suolainen, miltä näyttääkin, eikä lonkero juurikaan tilannetta pelasta.

Että tämmöinen juttu tällä kertaa. Seuraavassa tuleekin taas tarinaa paikoillaan pysyvistä ravintoloista!

Kukkakaali edellä

Kukkakaali edellä lähdettiin näihin kokkailuihin. Jostakin naisten lehdestä olin ennen lomia ottanut talteen ohjeen paahdetusta kukkakaalista. Pidän kovasti kukkakaalista ja kun ohjeessa oli vielä runsain mitoin seesamia, jota suorastaan rakastan, niin sillä mentiin. Tein heti tupla-annoksen!

Paahdettu kukkakaali

1 keskikokoinen kukkakaali

suolaa

pippuria

50 g voita

2 tl seesamiöljyä

3 rkl seesaminsiemeniä

Paloittele kukkakaalin kukinnot ja laita ne voideltuun uunivuokaan. Suolaa ja pippuroi. Lisää pinnalle seesamiöljy ja voi lastuina.

Voin määrä näytti vähän suurelta, joten jos ajatuksissa oli tehdä kevyttä kasvisruokaa, niin tämä ei taida olla siihen tarkoitukseen sopiva ohje. Kypsennä vuokaa 200 asteisessa uunissa tunti, kerran käännellen.

Ripottele seesaminsiemet kypsän paistoksen päälle. Ohjeessa on mielestäni siemeniä ihan liian kanssa, vähempikin riittää.

Tämähän oli siis lisuke, jonka seuraksi olin hankkinut pienen nieriäfileen. Valmistin sen mukaellen aikaisemmin hyväksi todetun sitruuna-rosmariinilohen ohjetta, jonka löydät täältä, klik.

Lasista löytyi kestosuosikki, itävaltalainen Leth Duett Riesling & Veltliner 2015 (10,98 €). Kuiva, hapokas, limettinen, viheromenainen, kypsän aprikoosinen, kevyen mineraalinen. Takuuvarma valinta monen ruuan kanssa ja moneen makuun. Viini -lehtikin pitää ja on antanut viinille neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja vielä edullinen ostos.