Hetken paluu kesämuistoihin

Otsikko (ja yllä oleva kuva) sopii viime viikonlopun tunnelmiin. Tunnelmiin, kun porukalla käytiin nostamassa mökillä laituri kuivan maan puolelle. Valtava haikeus, että tässä se nyt taas oli. Seuraava kesä tuntuu olevan valovuosien päässä. Talvenvihaaja joutuu kuukausitolkulla värjöttelemään pakkasessa ja kahlaamaan lumessa.

Mutta nyt vielä hetkeksi takaisin niihin kesäisiin tunnelmiin...... Heinäkuulle. Kouluvuosilta, lapsuudesta ja nuoruudesta ei ole kovinkaan montaa ystävää, jotka olisivat matkassani pysyneet. Tai minä heidän matkassaan, kummin päin nyt vaan. Monella meistä oli kiire elämään, pois maaseudulta, kuka minnekin.

Ja silloin muinaisaikana, jolloin yhteydenpitovälineet olivat lankapuhelin (kuvassa, jos joku nuorempi ihminen lukee tätä, eikä tiedä, mistä on kyse) ja postin kuljettama kirje, niin monta yhteyttä katkesi ihan käytännön syistä. Iän mukanaan tuoma nostalgiankaipuu ja ihmeellinen internet ovat yhdessä nyttemmin tehneet mahdolliseksi sen, että olen saanut yhteyden moniin jo mukamas kadonneisiin ihmisiin. Säännöllisen epäsäännöllisesti olen kuitenkin kahden ystävän kanssa pitänyt yhteyttä, viime vuosina säännöllisemmin. Toinen heistä on oikeasti ensimmäinen ystäväni. Kun olin pienen pieni tyttö, äitimme varmaan olivat sopineet, että kun siellä kulmakunnilla ei ollut kasvamassa kuin kaksi tyttölasta, niin kyllähän heidän piti tutustua. Siitä saakka olemme yhtä pitäneet, nuoruuden seikkailut seikkailtu, iloja ja suruja jaettu. Viime kesänä nämä molemmat saapuivat mökilleni vierailulle ja kun tapaamme, ei siitä puheensorinaa, ei naurua, eikä itkuakaan puutu. Eikä saunaa, eikä hyvää ruokaa, ei mitään.

Alkuun tarjosin tomaattikeittoa, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Ja sen kanssa focacciaa, jonka ohje puolestaan on täällä, klik. Focaccia-ohjeella saat leipää pellillisen, kerralla helposti suuremmallekin porukalle.

Pääruuaksi grillasin broileria. En t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n käytä mitään valmiiksi marinoituja tuotteita, etkä muuten käytä sinäkään tämän jälkeen, kun ymmärrät, miten helppoa marinointi on!

Marinoitu ja grillattu broilerinfilee

Yle.fi 

4 broilerin rintafileetä

Marinadi

3 rkl öljyä

1 rkl ketsuppia

1 tl soijakastiketta

valkopippuria

suolaa

currya

hunajaa

sitruunamehua

timjamia

Tämä on niin yksinkertaista. Sekoita marinadin ainekset muovipussissa ja laita fileet mukaan. Sulje pussi huolellisesti, kääntele ja puristele, laita jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi. Makumaailmaa voit muunnella mieleiseksesi aivan äärettömiin.

Ota lihat huoneenlämpöön vaikkapa 20 minuuttia ennen grillaamista.  Tai paistamista, talvisaikaan voit tietenkin paistaa nämä paistinpannulla sisällä lämpimässä, vaikka kukapa sitä kieltää käyttämästä grilliä ympäri vuoden! Minulla tuo grillaaminen vaan keskittyy mökille ja kesään.

Muurikalla paistuu lisukkeet samalla, tällä kertaa näemmä kesäkurpitsaa, kesäsipuleita ja kantarelleja. Kantarellit saan näppärästi kerättyä mökkipihaltani, siinä ei tarvitse koppaan karhukelloja viritellä.

Aterian kruunaa muurinpohjaletut. Ne niin kuuluvat kesään, lettuohje löytyy täältä, klik. Tähän kuvaan, tähän tunnelmaan. Kesä 2017, olet niin kovin kaukana.

Uusi kerho: FoodLovers

Lapsesta lähtien sisälläni on asunut pieni tapahtumajärjestelijä. Lapsena olin puuhakas kerhoilija (seurakunnan tyttökerho, pyhäkoulu, 4H-kerho) ja nuorena innokas yhdistysaktivisti (paikalliset kokoomusnuoret). Aikuisiällä olen ollut mukana "oikeiden" yhdistysten lisäksi vielä yhdessä sun toisessa kaveriporukassa, joista kukin on kokoontunut jonkin tietyn aihepiirin puitteissa. Nuorempana tyttäretkin puhuivat äidin ihme porukoista..... On ollut reissukerhoa, kokkailukerhoa, viiniklubia, entisiä nuoria ja vaikka mitä. Plus niiden lisäksi olen ollut järjestämässä sekä perheen että työpaikankin juhlia ja tapahtumia. Viime vuosina olen kuitenkin yrittänyt rauhoittua, aika ja voimatkin tuntuvat välillä olevan rajallisia. Läheisimmät kaverini ovat niin kuulleet järjestäjälakostani. Välillä ehkä kyllästymiseen saakkakin. Lakosta, joka alkaa ja päättyy yhtenään.

Viime talven lakkoilun jälkeen mielessä alkoi kuitenkin viritä ajatus uudesta kerhosta ja niin syntyi FoodLovers. FL ei ole aikaan, paikkaan, eikä jäseniinsä sidottu. Kantava teema on hyvä ruoka ja juoma, mielenkiintoiset ravintolat ja tapahtumat. Kerhon syntysanat lausuttiin ja perustava kokous pidettiin keväällä Grand Champagne -tapahtuman jälkeisellä piiiiitkällä lounalla ravintola Strindbergissä. Jutun tästä samppanjantäyteisestä päivästä voit halutessasi lukaista täältä, klik.

Eli homma toimii niin, että minä valitsen ajan ja paikan, joko ihan omin päin tai kavereiden vinkkaamana. Varaan pöydän vaikkapa 6-8 hengelle, jonka jälkeen ilmoitan ryhmän Facebook-sivulla, että mitä olisi tarjolla. Ketään ei patistella, maanitella, ahdistella, houkutella, vaan ne tulevat, ketkä tulevat. Ja sitten mennään.

Ensimmäisen kerran mentiin jo kesäkuussa. Eikä menty sen pidemmälle kuin naapurikaupunkiin, Hämeenlinnaan ja siellä Nooran Viinibaariin. Minnepäs muualle :) Nooralla voit maistella herkkuja mielenkiintoiselta listalta tai tilata Makumatkan. Makumatkalla yhdistellään viinejä ja juustoja aina tietyn teeman mukaan. Me lähdimme sellaiselle! Saattaa olla sanomattakin selvää, mutta siskon kanssa olimme täällä jo piipahtaneet, klik, mutta kuten sanotaan, kertaus on opintojen äiti. Pätenee myös viininmaistelussa. Eikö vaan?

Makumatkalla viisi viiniä, neljä juustoa. Mikä sopii minkäkin kanssa? Hauska ja herkullinen lauantai-iltapäivä. Kuvat puhukoot puolestaan:

Saksalainen Prüm Riesling Essence Halbtrocken ei löydy Alkon valikoimista, mutta BB Wines Oy:n maahantuomana kylläkin monen ravintolan valikoimista.  Puolikuiva, runsaan hedelmäinen, Moselin helmi :) Kannattaa kokeilla, kun kohdalle osuu.

Ruffino Chianti Superiore (17,99 €) puolestaan löytyy Alkon tilausvalikoiman puolelta. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, marjainen ja mausteinen italiaano Toscanasta.

Espanjalaista Artigazoa et löydä Alkosta, mutta todellakin yritän painaa nimen ja etiketin muistiin, jos jossain tähän herkkuun törmään. No Nooralla tietysti saan lasilliseni, mutta josko onnistuisin omiin varastoihinikin hankkimaan! Grenache, Syrah, Cabernet Sauvignon -sekoite. Täyteläinen, tamminen, napakan tanniininen. Pitkä lakritsainen jälkimaku.

Chileläinen Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé (9,99 €) kuuluu Alkon perusvalikoimaan. Kuiva, hapokas, punaherukkainen, herukanlehtinen, vadelmainen, yrttinen. Minun mielestäni ei kovinkaan kummoinen rosé, mutta kun en niistä ylipäätänsäkään juuri piittaa, niin eipä tullut yllätyksenä Viini -lehden antamat täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja kehut hinnasta. Oikein löydöksi luokittelevat. Eli sikäli mikäli olet roséviinien ystävä, niin tämä kannattanee kokeilla.

Herkut pohjalla. Cazes Rivesaltes Ambré makeana huipentumana. Aromimaailmassa voimakkaasti kuivattua hedelmää, pähkinää ja sitrushedelmän kuorta. Mistään en onnistunut löytämään edes maahantuojatietoja tästä meitä ihastuttaneesta juomasta. Alkon tilausvalikoimasta löytyy saman tuottajan punainen makea, Cazes Rivesaltes Grenat (15,89 €), joka kovastikin alkoi nyt kiinnostamaan. Tuottajan sivut löytyvät täältä, klik.

Tämä siis jo kesäkuussa, elokuussa kerhomme retkeili Lahdessa ja marraskuussa Tallinnassa. Niistä sitten myöhemmin. Ja jos olet FB-kaverini ja kiinnostunut tästä vapaamuotoisesta kerhoilusta, niin laita viestiä, liitän sinut joukkoomme :) Valitettavasti en kuitenkaan niin ammattimainen tapahtumajärjestelijä ole, että avaisin tämän kerhon julkiseksi!

PS. Nooralla on keskiviikkoisin After Work -tapahtuma, jonne todellakin pyyhkäisen joku kerta IC:llä pysähtymättä kotikaupungin kohdalla. Siskon kanssa, tietenkin :)

Ja siis tämähän ei suinkaan ole ainoa Nooralla tarjolla oleva maistelusetti! Valittavana on myös valkoviinit, punaviinit ja portviinit, juustojen kera, tottakai!

Toscanalainen sunnuntai ja espanjalainen viinivinkki

Parempaa sunnuntairuokaa ihan vain itselle. Se oli tarkoituksena ja se mielessä olin jo edellisenä päivänä ottanut pakastimesta sulamaan Pappilanpuiston luomutilalta hankitun naudan sisäfileen. Koska olen sen arvoinen.

Kotoisa Aamuposti yllätti jälleen, tällä kertaa jutulla toscanalaisesta ruuasta. Jutussa oli mukana myös herkullinen kampasimpukkaohje, mutta sen jouduin nyt jättämään toiseen kertaan. Molemmat reseptit ovat ruokatoimittaja Marita Joutjärven ja firenzeläisen puolisonsa Vittorio Gianninin kirjasta "Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana". Jutun julkaisupäivä 3.10.2016.

Possua firenzeläiseen tapaan Arista alla fiorentina

6 annosta

reilu 1 kg porsaan ulkofileetä

Mausteseos

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

3 rkl tuoretta rosmariinia silputtuna

2 tl fenkolinsiemeniä hienonnettuna

2 tl suolaa

2 tl sitruunamehua

1 tl mustapippuria

1/4 tl neilikkaa

Lisäksi

½-1 dl oliiviöljyä

Ja kuten jo ensimmäisestä kappaleesta kävi ilmi, minä vaihdon possun ulkofileen ihan sumeilematta naudan sisäfileeseen. Lihaa oli ehkä noin 600 g, mutta mausteiden kanssa en himmaillut, vaan siltä osin menin ohjeen mukaan, enkä mitään käynyt puolittelemaan.

Ota liha huoneenlämpöön ja mausta noin tuntia ennen valmistamista. Sekoita mausteet ja hiero ne kauttaaltaan lihan pintaan. Nosta filee uunivuokaan ja pirskottele päälle reilusti oliiviöljyä. Minä tein tämän niin päin, että hieroin ensin oliiviöljyn lihan pintaan ja sitten vasta mausteet. Tyyli on vapaa!

Kypsennä 175 asteissa uunissa, kunnes liha on toivotussa kypsyysasteessa (possu kypsää 75-80 asteisena, nauta mukavan medium noin 60 asteisena) ja paras tapa tähän tarkkailuun on käyttää paistomittaria. Lisää lihan lämpötiloista löydät vaikkapa Kotikokki -sivuilta, klik.

Anna fileen vetäytyä foliolla peitettynä noin vartin verran. Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi ja tarjoa lisätä valkoisia papuja, joihin ohje tulee tässä:

Valkoiset pavut firenzeläiseen tapaan eli Fagioli alla fiorentina

6-8 annosta

500 g valkoisia papuja

½ purjo

2-4  valkosipulinkynttä

3-4 tomaattia

2 tl kuivattua salviaa

2 tl suolaa

½ tl valkopippuria

tuoretta salviaa

Käytin papuja, joita ei tarvinnut liotella yön yli, eikä tehdä mitään muitakaan kommervenkkejä. Katso pakkauksen ohjeesta erikseen, miten valitsemasi pavut pitää esikäsitellä. Halkaise purjo, huuhtele, viipaloi. Viipaloi valkosipulinkynnet, lohko tomaatit. Nämä kaikki plus pavut kattilaan salvian, suolan ja valkopippurin kera. Keittele, kunnes nesteet ovat sopivasti haihtuneet. Jos pavut eivät ole esikypsennettyjä, niitä pitää keittää tunti. Esikypsennetyillä pavuilla suoriudut tästä osuudesta nopeammin, mutta silloin kannattaa tomaateista poistaa siemenet, niin haihdutettavaa nestettäkin on vähemmän, eikä tarvitse turhaan keitellä pitkiä aikoja.

Huippuhyvää! Hyvää ja yksinkertaista, kuten italialainen ruoka usein on. Liha oli täydellistä (minulle), mutta hivenen pidempi paistoaika, jos et aivan näin punertavasta pidä.

Viiniäkin pöydästä löytyi. Torre de Golbán Crianza 2013 (14,90 €) Espanjan Ribera del Duerosta. Täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, kypsän karpaloinen, karhunvatukkainen, mausteinen, tamminen, lämmin. 100% Tempranillo. Täydellinen valinta! Viini -lehti on antanut kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Suosittelen. Ja mikäli pidät Ribera del Dueron alueesta muutenkin, niin siskon kanssa maisteltiin alueen viinejä enemmänkin. Voit lukea siitä täältä, klik.

Huippusunnuntai!

Pruuvi: Ribera del Duero

Siskon kanssa tastingiin, jossa maistettiin vain ja ainoastaan punaisia viinejä Espanjan Ribera del Duerosta. Vielä pari vuotta sitten en olisi uskonut tätä päivää näkeväni, koska vielä silloin sisareni toinen nimi oli Riesling, eikä hän hädintuskin punaisia edes maistanut, vaan luovutti ne aina minulle ..... Sehän tässä nyt harmittaa!

Vaan siskoapa harmitti ensimmäinen viini tai siis paremminkin ensimmäinen juoma. Kyseessä kun oli alkoholiton punaviini Win 0.0 Red (8,99 €). Punainen, keskitäyteläinen, keskitanniininen, kuiva, kirsikkainen, punaherukkainen, kevyen vadelmainen. Sisko lennätti juoman sylkyastiaan todeten sen kelvottomaksi, minä taas jostain ihmeellisestä syystä pidin tästä kirpakan punamarjaisesta Tempranillo-mehusta. Muistiinpanoihini olin kirjoittanut, että käypänen mehu. Voidaan käyttää koko perheen glögin pohjaksi tai ruuanlaitossa punaviinin sijaan. Ei siis tyystin kelvoton!

Viinien kanssa tarjottiin patonkia ja manchego-juustoa. Juustopala oli siskolla ainakin tuplasti suurempi, mitä tämä minun pieni säälittävä suironi. Annoskateus.

Tempranillo-rypäle on kotoisin Pohjois-Espanjasta ja se tunnetaan ympäri maailmaa monella eri nimellä, joten mikäli kyseessä on lempirypäleesi, kannattaa nimet painaa mieleen. Tai ainakin muutama niistä....

Rioja: Tempranillo

Ribera del Duero: Tinta Fina

Katalonia: Ull de Llebre

Madridin ympäristö ja Duerojoen alue: 

Tinto de Madrid, Tinto Fino, Tinto del País, Tinto de Toro

Valdepeñas ja La Mancha: Cencibel

Luoteis-Espanja: Tinto de Santiago

Portugali: Tinta Roriz, Aragonez

Etelä-Afrikka: Tinta Roriz

Kalifornia: Tempranillo, Valdepeñas

Argentiina: Tempranilla

Tempranillon laajaan levinnäisyyteen lienee varmastikin syynä se, että sille riittää melko lyhyt kasvukausi ja se sietää sekä pakkasta, että kuumuutta. Tempranillo tuo viiniin paljon värejä, aromeja ja tanniineja. Aromeista mainitaan vaikkapa mansikka, kirsikka, neilikka, mausteet, tupakka. 

Ribera del Dueron alue oli 1970-luvulla tunnettu lähinnä kevyistä ja raikkaista roseviineistä, mutta sittemmin alueen arvostus on noussut huomattavasti hienojen ja korkealle arvostettujen punaviinien myötä ja se on tällä hetkellä Prioraton ohella Espanjan arvostetuin uusi viinialue. 95% tuotannosta on yhden lajikkeen viinejä, eikä sekoitteita valmisteta juuri lainkaan. Tempranillo on alueen sydän ja sielu, josta syntyykin ryhdikkäitä, kypsän hedelmäisiä ja täyteläisiä viinejä.

Alko jaottelee punaviinit viiteen eri makutyyppiin ja ensimmäisen setin kaikki kolme viiniä löytyvät ryhmästä "Mehevä ja hilloinen". Luokittelu on suuntaa-antava ja makuasia. Kouluttajamme totesikin, että hänen mielestään mikään näistä kolmesta seuraavasta ei välttämättä sovi tähän luokitukseen. Jotta näin. Sokeasti ei siis kannata luottaa.

Prado Rey 2015 (12,88 €) maistettiin ensimmäisenä ensimmäisessä kolmen viinin setissä. 100% Tinta Fina. Keskitäyteläinen, tanniininen, kirsikkainen, karpaloinen, mausteinen, kevyen vaniljainen viini veti suupielet vienoon hymyyn ja sisko piti tästä erityisesti. Tuore vuosikerta tuntui suussakin nuoruutena. Raikas, yrttinen, punamarjainen, maussa paljon hedelmää, kevyet tanniinit. Hyvää sellaisenaan, perjantaipulloksi. Viini -lehdeltä kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).

Tiempo Briego 2013 (16,69 €) löytyi lasista toisena. Täyteläinen, tanniininen, kirsikkainen, luumuinen, mausteinen, tamminen, kevyen vaniljainen, 100% Tempranillo. Savuisuutta, suklaata, tummaa mokkaa, tummaa kirsikkaa. Mahtava tuoksu ja syvä väri. Viini toimi erittäin hyvin manchegon kanssa. Pidin tästä kovasti ja loistavaksi viiniksi kehui myös kouluttajamme.  Vahvan makuisille liharuuille, lammaspadalle tai oikeastaan mille tahansa punaiselle lihalle. Viini -lehti on antanut kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), kehuu luonteikkaaksi, mutta samalla moittii kalliiksi.

Viimeisenä ensimmäisessä maistossa oli Viña Pedrosa Crianza 2013 (25,40 €). Täyteläinen, tanniininen, kirsikkainen, luumuinen, vaniljainen, mausteinen, tamminen, 100% Tempranillo. Hyvin tumma, intensiivinen väri. Viinissä oli jo havaittavissa kehittyneitä piirteitä. Aivan mahtava viini! Pidin tästä erittäin paljon eli ilmeisesti hymynaamapiirroksista päätellen jopa edellistä enemmän. Viini -lehti antaa neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen), mutta edellisen lailla, kehuu luonteikkaaksi ja moittii kalliiksi. Grillatuille tummille lihoille sekä suolaisille ja koville juustoille.

Toiseen settiin oli otettu vertailun vuoksi mukaan yksi riojalanen viini. Ribera del Duoron viinit oli tässä maistossa luokiteltu luokkaan "Roteva ja voimakas", kun taas riojalainen luokkaan "Vivahteikas ja kehittynyt".

Maistetaanpa heti alta pois tuo riojalainen. Faustino I Gran Reserva 2004 (25,40 €), keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, karpaloinen, kevyen viikunainen, nahkainen, mausteinen. Rypäleinä Tempranillo, Graciano ja Mazuelo. Tuoksussa oli syksyn lehtiä, maamaisuutta, tallintaustaa. Ja jotain portviinimäisyyttä, ilmeisesti ikääntymisestä johtuvaa, olihan viini jo peräti 12 vuotias. Ehdottomasti tarvitsee seurakseen ruokaa. Viini -lehti on antanut täydet viisi tähteä (=luonteikas ja tyylikäs huippuviini).

Mitä sitä peittelemään, kolmen viimeisen viinin kohdalla vain hymyilin. Makuni on selkeästi roteva ja voimakas, sekä myös hinnakas.....

Raiz de Guzmán Crianza 2011 (18,90 €) on erittäin täyteläinen, tanniininen, tumman luumuinen, karhunvatukkainen, kirsikkainen, kevyen suklainen, tamminen, mausteinen, pitkä. 100% Tempranillo. Kypsytetty 15 kk tammessa ja 24 kk pullossa. Hyvin tumma ja intensiivinen väri, viskositeetiltaan raskas. Myös tuoksu on raskas, hivenen kehittynyt. Savua, viikunaa, mallasta, muhkeaa hedelmäisyyttä. Kertakaikkisen tyrmäävä viini. "Villasukkaviini", jonka voi hörppiä ihan omassa ainutlaatuisessa seurassaan takkatulen äärellä, mutta joka tietenkin paranee vielä hyvässä seurassa. Jos jostain syystä haluaa ruokaa vierelle, niin suurriista, lammas, pataruuat. Viini -lehdeltä hyvät neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen). Jatkoon!

Aalto 2014 (40,90 €) jää suomalaisen mieleen ainakin nimensä puolesta. Bodegas Aalto -tilalla ei ole mitään kytköksiä Suomeen, on vain arkkitehtuuria ihaileva viinitilanjohtaja, joka mietti tilalle ja viinille nimeä, joka olisi yhtäaikaa lyhyt, tunnettu ja vähän erikoinen. Tärkeää oli myös se, että nimi alkaa A-kirjaimella, jolloin viini automaattisesti aakkostuu ensimmäiseksi viiniarvioinneissa. Ovelaa. Lisää tilasta löydät täältä, klik. Viini on erittäin täyteläinen, erittäin tanniininen, karhunvatukkainen, tumman kirsikkainen, hennon neilikkainen, tamminen, kevyen vaniljainen, runsas, rodukas. Neilikka ja mansikkakin mainittiin. 100% Tinto Fino. Tuoksu oli erikoinen, en osaa sitä oikein muuten kuvailla. En osaa sanoa, että oliko ensimmäinen kokemus siitä hyvä vaiko huono. Viinistä pidin erittäin paljon, mutta tuskin tulen sitä hankkineeksi. Tai toisaalta, ostinhan juuri viikonloppuna ravintolassa samalla hinnalla valkoviinin, jota pidin edullisena..... Hmmmm. Enkä nyt yllättynyt lainkaan, että Viini-lehdeltä tuli täydet viisi tähteä (=luonteikas ja tyylikäs huippuviini). Täsmäreseptinä grillattua karitsankaretta. Nam.

Viimeisenä maisteluun kaadettiin Dominio de Atauta 2012 (39,90 €), 100% Tempranillo. Täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, tumman kirsikkainen, kypsän karpaloinen, suklainen, kevyen mustapippurinen, tasapainoinen, vivahteikas. Tuoksu oli hyvä, mutta vaatimaton. Tai toisinsanoen, minä en löytänyt siitä sitä, mitä muut löysivät. Maku puolestaan hurmasi, mikä pehmeys! Mustapippuria, suklaista tammea, toffeeta. Rypäleet ovat peräisin 60-70, jopa 100 vuotiaista köynnöksistä. Kelpaa kellariin säilöttäväksi. Ellei halua sulostuttaa elämäänsä samantein. Viini -lehti antaa kyllä kelvolliset neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen), mutta moittii hinnakkaaksi.

Loppuun vielä muutama kuva Arkadian Alkon koulutustilan rappukäytävästä. Sekin on hienosti remontoitu! Arkadian Alkon myymälän remontoiduista tiloista löydät puolestaan pari kuvaa täältä, klik.