Talviset lomapäivät Turussa

Olen ottanut tavaksi pitää viikon loman marras-joulukuun vaihteen tienoilla. Minne lämpimään olet menossa -kysymyksen kuulin montakin kertaa. No en minnekään, pysyn tiiviisti kotona ja/tai kotimaassa. Yleensä ennen lomaa on kirkasotsainen ajatus pitää ns. kodinhoidollinen loma ja sitten kun loma on käynnissä, se muuttuu kaikenmoiseksi lorvailuksi. Vaatehuoneen siivouksen voittaa aina kevyesti vaikkapa pieni retkeily Turkuun, tyttären luo. Siispä sinne.

Hengailua kaupungilla

Ensin vähän shoppailtiin ja notkuttiin kaupungilla. Äiti-tytär -laatuaikaa parhaimmillaan. Missiona oli hankkia minulle farkut. Oi, jo ajatuskin ahtaassa pukukopissa vielä ahtaampien farkkujen kanssa ahdisti. Suuntasimme ensin Stockmannille ja lannistuin heti alkumetreillä. Vaikka olen kultaisessa keski-iässä, en halua tätifarkkuja. Haluan, että farkuissani on rock'n'rollia, mutta toivon silti, että napani peittyy, eivätkä polvetkaan vilku paljaina. Epätoivo! Sitten tyttäreni mainitsi lähistöllä olevan farkkukaupan, siis aivan oikean perinteisen farkkukaupan. Sinne! Farkkutalliin!

Jo astuessani sisään tiesin, että täällä minua ymmärretään, koska minua palveli myyjä, joka oli laillani aikuinen nainen. Mitenkään nyt väheksymättä nuoria myyjiä, mutta he eivät välttämättä ymmärrä sitä, että täditkin haluavat olla cooleja. Palvelu oli aivan mahtavaa! Kerroin, mitä haluan, sen jälkeen menin sovituskoppiin ja sovitin varmaan miljoonat kymmenet farkut, joita ystävällinen ja asiansaosaava myyjä minulle kantoi. Tyttäreni kiitettävästi avusti siinä välissä kertoen myyjälle, että ei, äiti ei pidä tuosta mallista tai ei, äiti ei pidä noin tummasta väristä. Tänne todellakin tulen myös seuraavalla kerralla, kun farkkukuume iskee. Kivijalkakaupat kunniaan!

Onnistuineita ostoksia juhlistettiin viinilasillisella Foijan baarissa ja vetäisipä tyttäreni siinä pientä välipalaakin. Foijassa olemme olleet aikaisemmin myös illallisella, siitä voit lukea täältä, klik.

Ja koska äidit ovat sitä varten, että syövät ruoka-annoksista ne osiot, joista lapsi ei pidä tai joita lapsi ei jaksa syödä, niin siksi kaksi haarukkaa. Lohipastramin (9,80 €) lohipalat olivat tyttäreni mielestä liian paksuja ja jollain tavoin muutoinkin "viallisia", mutta äitinä minä sitten uhrauduin....

Katselimme kaupungilla myös vaatetarjontaa, josta emme kumpikaan erityisemmin innostuneet. Tämä vaan näytti jotenkin ankealta, valjulta ja jo kertaalleen nähdyltä. Ohi!

Silloin, kun tyttäreni asui vielä kanssani samassa kaupungissa, piipahdimme usein lauantaisin päiväseltään pubissa juomassa yhdet ja lukemassa iltapäivälehdet. Galaxie Centerissä siemailimme poikkeuksellisesti drinkit, Kelkat. Ja että miksikö? Ihan vaan siksi, että en tiennyt, mikä moinen juoma on. Nyt tiedän, eikä toista kertaa tarvitse maistaa. Mustaherukkavodkaa, passionlikööriä ja appelsiinituoremehua. Ymmärtänet, että yksi riitti!

Illallinen

Japanilainen Karu Izakaya on ollut yksi turkulaisista suosikkiravintoloistamme ja sinne suuntasin illalliselle tyttäreni ja hänen puolisonsa kanssa. Aikaisemmista vierailuista voit lukea täältä, klik ja klik. Edellisillä kerroilla olen ollut ruuasta suorastaan hurmoitunut, mutta en valitettavasti tällä kerralla. On vaikeaa eritellä, mistä fiilis johtui, sillä eihän annoksissa ollut mitään suoranaista vikaa. Kaikki maistui hyvältä, mutta se joku sanoinkuvaamaton wow jäi puuttumaan. Ehkä kolme kertaa nyt vaan sitten oli tarpeeksi.

Alkuun dippailin friteerattuja tiikeriravun pyrstöjä (10,90 €) ja avokadoa (9 €) majoneesikastikkeisiin. Erityisesti tiikeriravut olivat herkkua, mutta avokadon rakenne friteeratun kuoren sisällä oli vähän outo. Soosit olivat huippua!

Pääruuaksi otin vähän mielikuvituksettomasti sushilajitelman, Supreme Moriawase (21,90 €). Kahdeksan palaa kalifornian rullaa oli ehkä vähän liikaa. Siis vähän tylsää.

Vävyni nautti alkuun jo aikaisemmin hyväksi todetut Teriyaki Ribsit (11,50 €), mutta pääruuaksi valitsemansa Pork Belly Slidersit (14,50 €) olivat ehkä illan suurin pettymys. Kalvakkaat, miniatyyrikokoiset pullat eivät kyllä vatsaa täyttäneet.

Laskumme oli 145,60 € ja kun se piti sisällään viinipullon (38 €) lisäksi dippailut ja sushilaijitelmat kahdelle hengelle sekä ribsit ja nuo naurettavat minisliderit yhdelle, niin liikaahan se oli. Karu on nyt nähty. Piste.

Aamiainen

Aamulla aikaisin vävypoikani lähti töihin ja minua tyttäreni kanssa laiskotti. Nukuimme pitkään ja päätimme nauttia aamiaisen lounasaikaan kaupungilla.

Fazer Café Aurakatu aivan torin laidalla Hansakorttelissa oli onnistunut valinta. Järkälemäinen toast runsaan salaatin kera (8,95 €) piti nälän loitolla pitkään.

Myöhäisen aamiaisen jälkeen tytär lähti töihin ja minä ajelemaan kotia kohti. Pikaloma Turussa oli tältä erää ohi. Loppuun vielä muutama valokuva. Kaunis kaupunki kun tarjoaa lähes loputtoman paljon kuvattavaa!

Happylobsterin vuosikatsaus 2016

Vuosi on jälleen vaihtunut ja Happylobster on 4 vuoden taaperoiässä! Katsotaanpa, mitä taapero sai aikaan vuoden 2016 aikana. Edellisen vuosikatsauksen eli vuotta 2015 koskevan löydät täältä, klik.

Tammikuu

Alkuvuodesta tyttäreni jäi äitiyslomalle ja pyrimme käymään viikottain yhteisellä lounaalla. Näin juttusarjassa Lounaalla Etelä-Helsingissä ilmestyi useampiakin lounaskertomuksia. Tammikuussa niistä eniten lukukertoja keräsi käyntimme Southparkissa, vaikka me itse olimme visiittiin hivenen pettyneitä.

Kokkailupuolella innostuin entisestä inhokistani, moussakasta ja se tuntui kiinnostavan muitakin.

Helmikuu

Lammas oli vahvasti esillä helmikuussa ja nimenomaan sydäntalveen sopivina pataruokina. Syyrialainen lammaspata herätti minussa ristiriitaisia tunteita, makuhan oli loistava, mutta rakenteessa korjaamisen varaa. Hienoisesta epäonnistumisesta riippumatta resepti keräsi helmikuussa eniten lukukertoja.

Henkilökohtaisesti pidin itse kuitenkin enemmän tästä toisesta, taikinakuorella peitetystä lammaspadasta. Saman linkin takaa löytyy myös juttua veriappelsiineista, kohtahan niiden aika taas on!

Maaliskuu

Lapset ovat aina lapsia ja kun lapsi sairastuu, tuntee äiti pakonomaista tarvetta hypätä autoon, ajaa 200 kilometriä ja pyörittää lähes 70 lihapullaa. Näin kävi maaliskuussa. Tarina keräsi paljon lukukertoja ja kyllähän ne lihapullat olivat loistavia, mitä sitä kieltämään.

Kevät herätti myös Happyhamsterin (iki)unestaan ja eteisen rojukaappi koki puhdistuksen. Ilokseni voin sanoa, että vielä nyt, 9 kuukautta myöhemmin, kyseinen kaappi on edelleen järjestyksen vallassa. Vuoden mittaan Happyhamster olikin sitten enimmäkseen unessa, eikä herännyt kuin kerran uudelleen. Toisaalta tämä oli kuitenkin valtaisa parannus, sillä valveillaoloa esiintyi edellisenä vuonna vain kerran......

Huhtikuu

Kevätaurinko paistoi keittiöön ja parsa-aika koitti. Opin uuden, yksinkertaisen tavan valmistaa parsaa ja se kiinnosti myös kovasti lukijoitakin. Parsaa uunissa. Nam.

Kuukauden karitsaruuaksi nostaisin karitsan potkat gorgonzolakastikkeessa. Pitkään haudutettu, murea herkku, joka taatusti onnistuu kokemattomammaltakin kokilta. Kannattaa kokeilla! Annoskuva on perin väritön, kun lisukkeet olivat kovin vaatimattomia, mutta älä sen hämätä. Maku oli mahtava!

Toukokuu

Viinisiskot matkustivat junalla Lahteen, kohteena vuoden ravintolaksi valittu Roux. Elämys oli täydellinen ja ravintola vielä kaiken kruunuksi julkaisi juttuni omilla sivuillaan, niin lukijamääräthän suorastaan räjähtivät! Suosittelen ravintolaa lämpimästi, jokainen annos hiveli silmää kauneudellaan ja hurmasi maullaan. Oi onnea!

Reseptipuolella jatkui parsan voittokulku! Ja kukapa voisikaan vastustaa herkkua, jossa parsan kanssa yhdistyy aromikas Appenzeller -juusto.

Kesäkuu

Alkukesästä kaivoin lasten mehujäämuotit Happyhamsterin varastoista ja otin ne K18-käyttöön. Gintonic-jää herätti kiinnostusta lukijoissa ja hauskaa hämmennystä kesän mökkivieraiden parissa. Tulevana suvena aion ehdottomasti testata jäädytetyn camparin tuoremehulla.

Rakastan autolla suhailua ympäri lähiseutuja, joskus jopa kauempanakin. Välillä lähtiessä suunta on tiedossa, välillä ei. Kesäkuussa otin ystäväni kanssa suunnan kohti Lounais-Hämettä. Vanhojen tavaroiden ja hyvän ruuan perässä porhalsimme pitkin ennenkulkemattomia teitä kevyesti suunnista kinastellen...... Ihan parhaita retkiä tämmöiset!

Heinäkuu

Tein todellisen lähialuelöydön, viehättävä Kartanontien kesäkahvila Launosissa hurmasi minut tyystin. Sydäntäni lämmittää, kun näen, miten vanhasta rakennuksesta on pidetty huolta ja se on sisustettu niin ikään vanhaa kunnioittaen. Oikein harmittaa, että en ehtinyt uudelleen käymään, en kesällä, enkä joulun alla avoinna olleessa joulukahvilassa. Toivon todella, että tämä ihanuus avaa ovensa myös tulevana kesänä.

Heinäkuun tärkein tapahtuma, vaikkakin jutunteko siitä siirtyi elokuulle, oli pienen tyttärentyttäreni Tervetuloa perheeseen -juhla. Lämminhenkinen, kesäinen juhla vävyni vanhempien kauniissa kodissa.

Elokuu

Mökillä en viettänyt aikaa ihan niin paljon, mitä yleensä. Ehkä ilmat eivät siihen olleet suosiolliset, sillä mökkeilyyn vaadin täydelliset kelit. Huonolla ilmalla voi olla kotonakin, varsinkin, jos viettää aikaa yksin. Kesällä grillissä kypsyi useammin kuin kerran karitsaa, milloin missäkin muodossa. Tällä kertaa karitsaburgerina. Huippua!

Huippua oli myös Cocktails in the Sky! Monivuotisen haaveeni täyttymys kruunasi kesälomani. Aivan ehdottomasti haluan kokea myös illallisen taivaalla, ehkä se tapahtuu tulevana kesänä, sillä melkein jo olen saanut houkuteltua nuorimman sisareni mukaan.

Syyskuu

Syksyn alkajaisiksi lukukertoja keräsi eniten mustikkainen smoothie. Eikä mikään ihme, hyvää ja helppoa. Ja jälleen jäin ihmettelemään, miksi ihmeessä näitä tulee tehneeksi näin harvoin. Nyt olen kuljettanut kaikki mustikat pakastimesta perheemme vauvaihmiselle......

Syyskuussa raportoin myös hauskasta ystäväporukan Porvoon retkestä. Porvoossa on aivan pakko käydä ainakin kerran kesässä. Miten siellä voikin olla niin paljon loistavia ruokapaikkoja! Yhä haaveilemme viettävämme siellä kokonaisen viikonlopun niin, että kenenkään ei tarvitse olla kuskina :)

Lokakuu

Hausmyllyn Ikävä lokakuu on biisi, josta olen aina pitänyt. Loistava tanssibiitti on omiaan piristämään pimenevää ja kylmenevää syksyä. Aivan parasta on soittaa sitä niin lujaa, mitä ämyreistä lähtee ja tanssia itsensä kevyeen hikeen. Tämä on yksi niistä syistä, miksi en koskaan voi luopua asumisesta omakotitalossa. Lokakuusta tuli minulle tänä vuonna vähän yllättäen erityisen ikävä. Tuntui, että en oikein jaksanut innostua mistään, kirjoittaminen ei sujunut ja mieli vaelsi pohjamudissa. Vaan sellaista elämä on, ylämäkeä, alamäkeä ja toivottavasti uudelleen ylämäkeä.

Kuukauden megapitkä julkaisu kertoi kesäretkestä Mänttään. Siis kesäretkijuttu lokakuussa! Todellakin huomaa, että luomistyö takkuili. Reissumme oli varsinainen yliannostus elämyksiä, historiaa, taidetta ja hyvää ruokaa. Tietenkin, enhän tunnu menevän mihinkään, ellei siihen liity hyvä ruoka!

Niin masentunut ja uupunut  en toki minäkään ole, että syömisen lopettaisin! Lokakuun reseptihitti oli ehdottomasti Dijon kana. Kannattaa ehdottomasti kokeilla niin, että tuplaa sinappimäärän. Edellyttäen, että pitää sinapista!

Marraskuu

Marraskuussa jo maisteltiin joulunajan viinejä, aivan kuten monena aikaisempanakin vuonna. Se on teema, joka kiinnostaa myös muitakin, sillä lukukertoja kertyi mukavasti. Näitä vinkkejä voit loistavasti hyödyntää läpi talven!

Ja vasta nyt sain valmiiksi raportin uuden kerhoni, FoodLoversien, retkestä Lahteen. Retkestä, joka tehtiin jo elokuussa.....Hmmm..... Sisälläni asustava pieni tapahtumajärjestelijä oli aktivoitunut jo keväällä, jolloin uuden kerhon syntysanat lausuttiin. Tämä kerho nauttii hyvästä ruuasta, viineistä ja elämyksistä, ilman paineita, ilman kokoontumisaikatauluja, ihan vaan juuri silloin, kun tapahtumajärjestelijä jotain hauskaa keksii. Joko omasta päästään tai voimakkaiden vihjailujen avustamana. Nyt siis Lahes.

Joulukuu

Ja kun häthätään oli FoodLoversien Lahden keikka raportoitu, sama porukka suuntasikin kulkunsa oikein ulkomaille. Tallinnaan. Loistoreissu, nappaa täältä pari mukavaa viinibaarivinkkiä!

Kuukauden suosikkiresepti vaikutti olevan viikuna-sinihomejuustopiiras. Tein testipiiraan, joka sitten päätyi myös perheemme jouluaaton välipalaksi. Saunan ja jouluaterian väliin.

Siinä näin pääpiirteittäin Happylobsterin vuosi 2016. Blogista löytyy näiden lisäksi valtaisa määrä reseptejä ja ravintolavinkkejä, kannattaa käydä vilkaisemassa vaikkapa välilehtien kautta, mitä löytyy. Ja vuosihan ei suinkaan ole vielä paketissa, juttuaihioita roikkuu niin Turusta, kuin joulunvietostakin. Mutta kaikki aikanaan! Toivottavasti tapaamme monta kertaa myös vuoden 2017 aikana. Oikein hyvää uutta alkanutta vuotta meille kaikille!

Hunaja-sitruunabroilerilla kohti uutta vuotta

Kerrankin viikonloppuun sopiva resepti, jonka ainekset olivat niin simppelit, että kaikkea jo löytyi kotoa ja kauppareissu oli tarpeeton. Uudenvuoden aatonaattona arvostin sitä, että ei ollut välttämätöntä lähteä tunkemaan perjantairuuhkaan. Ohje on peräisin Hella&Houkutus -blogista, josta usein löydän mainioita ohjeita kokkailuun. Tässä ohjeessa on vielä se mahtavuus, että ruoka lisukkeineen valmistuu helposti yhdellä pellillä. Ei tarvita monia pannuja ja kattiloita.

Yhden pellin hunaja-sitruunabroileri

Hella&Houkutus -blogi

kolmelle

3 broilerin rintafileetä

Marinadi

1 sitruunan mehu

3 rkl hunajaa

2 rkl soijaa

4 valkosipulinkynttä hienonnettuna

Lisäksi

6-8 perunaa

1 punasipuli

½ dl oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

suolaa

rouhittua mustapippuria

3 sitruunaviipaletta

tuoretta lehtipersiljaa

Rintafileet oli Rekon kautta hankittua L'uomu Nokan kotimaista luomubroileria. Ja kun tarkemmin tuota listaa silmäilen, niin luomua olivat myös sitruuna, hunaja, valkosipulit ja perunat. Näistä hunaja ja valkosipulit myös Rekosta, suoraan tuottajilta.

Yhdistä marinadin ainekset suuressa kulhossa ja lisää fileet marinadiin. Anna maustua kylmässä vähintään puoli tuntia.

Pese ja puolita (tai tee lohkoja, kuten minä) perunat. Kuori ja viipaloi sipuli. Laita perunat ja sipuli kulhoon, lisää öljy, valkosipuli, suola ja pippuri. Sekoita.

Kaada peruna-sipuliseos pellille. Ota broilerinfileet marinadista, mausta vielä suolalla ja pippurilla ja laita sitten ne perunoiden seuraksi pellille. Vielä sitruunaviipale päälle (puuttuu vielä kuvasta) ja sitten 200 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Kääntele perunoita paiston puolessa välissä.

Koristele annokset lehtipersiljasilpulla ja tarjoa lisänä vaikkapa jogurttikastiketta. Minä tein kreikkalaista paprika-fetadippiä, joka maistuu taivaalliselta niin lisukkeena, kuin vaikkapa leivän päällä. Ohjeen siihen löydät täältä, klik.

Helppo ja herkullinen ruoka, näppärästi saat kasvatettua annosmäärää, pellin koko vaan rajana. Seuraavana päivänä lämmittäessä broileri vähän kuivahti, olisi pitänyt peittää se uunissa. Mutta hyvää oli silti!

Siinä se oli, viime vuoden viimeinen ja tämän vuoden ensimmäinen ateria!

Muistathan käydä tykkäämässä myös Happylobsterin omista facebook-sivuista, klik !

Joululahja äidille

Erilaiset lahjat ja muistamiset liittyvät vahvasti joulunaikaan. Nykyisessä tavara-ahdistuksessa suosin lahjoissa enemmän aineettomia elämyksiä tai sitten aineita, jotka lahjansaaja voi hulauttaa kurkusta alas. Ihan vaan nielaisemalla tai sitten ensin vähän pureskelemalla. Poltettavat lahjat ovat myös varteenotettava vaihtoehto, ehkä. Itse olen nyt kuitenkin viime viikkoina systemaattisesti polttanut kynttilöitä, jotka olen vuosia sitten saanut lahjaksi, mutta en ole raaskinut aikaisemmin polttaa, vaan olen niitä laatikossa säilönyt. Hullua sekin!

Äidilläni on kaikkea, hän ei tarvitse yhtään astiaa tai koriste-esinettä. Hän elää aktiivista elämää, käy paljon matkoilla, ulkona syömässä, konserteissa ja teattereissa, joten ei elämyksistäkään tavallaan ole pulaa, mutta sille linjalle minä nyt kuitenkin lähdin. Äidin kanssa elämysretkelle Lahteen.

Etukäteen olin vain varmistanut, että hänellä ei ole mitään muuta ohjelmaa tänä kyseisenä iltana. Kohdetta en kertonut, sanoin vaan, että mihin aikaan pitää olla valmiina, eikä vaihtopikkukenkiä tarvita! Saapuessani lapsuudenkotiini kerroin vieväni äidin kirkkoon. Äiti oli vähän, että ai jaa, vai kirkkoon. Ehkä vähän pettyneenä, koska oli jo monet kirkkokonsertit kolunnut. Kerroin sitten ystävästäni, joka laulaa Talent-ohjelmastakin tutuksi tulleessa Lahden Gospelkuorossa ja heidän konsertistaan Lahden Ristinkirkossa. Ei siis ihan mikään tavanomainen kirkkokonsertti! Siispä autoon ja kohti Lahtea!

Ennen kirkkoa kävimme Popot -ravintolassa nauttimassa lasilliset samppanjaa sekä syömässä. Ensimmäinen käyntini Popotissa oli FoodLoversien kanssa elokuussa, siitä voit lukea jutun täältä, klik.

Ensimmäisen käyntini jälkeen päätin, että seuraavalla kerralla nautin samppanjaa ja simpukoita. Se hetki oli siis nyt! Kilo sinisimpukoita valkoviinissä, aiolia ja ranskalaisia (17 €). Pidin tästä todella paljon, kuten pidin myös samppanjasta, ylläri! Champagne Cuvee Dangin Fays ei ollut myöskään hinnalla pilattu (6,36 €12 cl).  Kuplajuoma ei ole Alkon valikoimissa, mutta voit lukea siitä lisää maahantuojan sivuilta, klik.

Alkuruuan jätimme tarkoituksella väliin, varmistaen näin, että jaksamme jälkiruuan. Vanilja Creme Brûlée (9 €) vasemmalla ja cappuccino oikealla.

Täysinäisin vatsoin ja tyytyväisin mielin kohti kirkkoa!

Vuonna 1978 valmistuneen modernin Ristinkirkon on suunnitellut Alvar Aalto. Rakennuksen julkisivua koristaa 52 ikkunan muodostama risti, joka näin iltavalaistuksessa tulikin hyvin esille.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, mutta niin olivat muutkin! Illan aikana oli kaksi konserttia, joista tämä klo 18 konsertti oli myyty loppuun jo aikoja sitten. Parhaat istumapaikat oli varmaankin varattu jo tuntia aikaisemmin. Vaikutti, että Gospelkuoron konsertti on monelle lahtelaiselle monivuotinen perinne, joka kiinteästi kuuluu joulun aloitukseen. Puolitoistatuntinen konsertti, 70 hengen kuoro, vierailevat solistit ja bändi. Ihan huippumeininkiä, pidimme molemmat konsertista todella paljon ja aika kului kuin siivillä.

Suurimman yllätyksen koimme kanteletaituri Ida Elinan kohdalla. Emme olleet varautuneet lainkaan siihen, mitä lavalle lennähti. Kun mainitaan kantele, tulee mieleen kansallispukuinen, lettikampauksinen, vaalea soittaja, joka hillitysti näppäilee soitintaan. No, vaalea oli tämäkin mimmi, mutta meininki täyspitkässä paljettikoltussa olikin sitten aivan huippua. Konsertin aikana otetut kuvat eivät oikein onnistuneet, mutta laitan tähän pari linkkiä, niin pääset sinäkin tutuksi Ida Elinan kanssa.

Ensimmäisenä Hello World paljettimekossa, sitten Happy, jossa näet hyvin kanteleen soittotekniikkaa. Ja viimeisenä Skyfall, video, joka julkaistiin juuri tällä viikolla. Huikeaa on! Ja miksi, oi miksi en ostanut levyä, vaikka niitä oli myynnissä? Siitä syystä suunnistan 14.1 Lempäälän kirkkoon Ida Elinan popkonserttiin. Eikös muutenkin fanit kierrä idoleiden perässä keikalta toiselle? Nyt kirkosta kirkkoon. Näin on elämä muuttunut....heh.....

Näihin tunnelmiin ja säveliin päättyy tämä juttu! Oikein hyvää uutta vuotta 2017, tämä oli tämän vuoden viimeinen julkaisu.