Kesäkurpitsaa, halloumia ja limeä

Jostain uutisvirrasta oli silmiini osunut houkuttelevan herkullinen kuva kesäkurpitsapihveistä, mutta siinä vaiheessa, kun olin kurpitsat hankkinut, ei ohjetta löytynyt mistään. Niin tyypillistä! Maailman on täynnä toinen toistaan herkullisempia reseptejä ja sitten sitä jää haikailemaan yhden perään. Hah, vähän samoin on muuten myös miesten kanssa......

Muutamana päivänä etsin ja googlailin, siis niitä reseptejä. Sitten juuri se oikea napsahti eteeni yllättäen Pinterestistä. Nyt olin vahingosta viisastunut ja nappasin ohjeen heti talteen. Sekä kokkaukseen.

Kesäkurpitsa-halloumipihvit ja lime-jogurttikastike

Lunni leipoo -blogi

8 pihviä

1 kesäkurpitsa

150 g halloumia

1 kananmuna

mustapippuria

Raasta kesäkurpitsa ja halloumi karkeaksi raasteeksi. Jos kesäkurpitsaraaste vaikuttaa kovin kostealta, valuta sitä hetki. Sekoita ainekset keskenään ja lisää kananmuna sekä mausta pippurilla. Tein tupla-annoksen, kesäkurpitsani painoivat noin 350 g kappale. Luomukananmunat tuntuivat kovin pieniltä, joten lisäsin seokseen yhden ylimääräisen.

Kuumenna öljy pannussa ja paista pieniä pihvejä molemmin puolin kohtuullisessa lämmössä. Ensin tuntuu haasteelliselta saada pihvit pysymään kasassa, mutta niitä on helppo muotoilla uudelleen, mikäli ne kääntäessä rikkoutuvat.

Lime-jogurttikastike

1 dl turkkilaista jogurttia

½ limen raastettu kuori ja mehu

mustapippuria

suolaa

sokeria

Sekoita kastikeainekset ja anna tekeytyä kylmässä hyvän aikaa ennen tarjoilua. Minä en malttanut ja kastike oli todella hyvää välittömästi sekoittamisen jälkeenkin. Mitähän se onkaan hetken kuluttua?

Herkullinen annos, jonka kastike todella kruunasi. Helppo ja nopea valmistaa varsinkin, jos kone hoitaa raastamisen. Lisukkeeksi voit laittaa lautaselle vaikkapa pienen salaatin, minulle menivät iltapalaksi ihan vain kastikkeen kera.

Pihvejä tuli ehkä kolmannes enemmän, mitä ohje sanoo, mutta sehän on täysin kiinni siitä, minkäkokoisia paistelet. Minä paistoin melko pieniä, sillä 12 pihviä päätyy perheen taaperolle. Siitä hänelle riittääkin purtavaa monelle aterialle! Loput pakkasin itselleni töihin evääksi. Samat eväät siis taaperolla ja mumulla. Hauskaa!

Napolilainen lomapäivä Helsingissä

Kesälomaani sisältyi myös pari mummoilupäivää Helsingissä. Toista niistä vietettiin osittain peräti neljän sukupolven voimin, kun kokoonnuimme yhteiselle lounaalle yhdessä äitini, tyttäreni, tyttärentyttäreni ja sisareni kanssa. Tyttäreni ehdotti lounaspaikaksi Sofiankadulla sijaitsevaa Pizzeria Via Tribunalia ja sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä vierailu tänne oli jo jonkin aikaa ollut suunnitelmissa.

Kauppatorin ja Senaatintorin välissä kulkeva Sofiankatu on varmasti yksi Helsingin vilkkaimmista turistikaduista. Turistiryhmiä vaelsi jatkuvana virtana ja eikä ihme, onhan tuo näkymä varsin upea!

Ravintolan oven takana olimme jo ennen avaamista klo 11, sillä paikka on erittäin suosittu, eikä pöytävarauksia oteta. Jonottelu taaperon kanssa ei houkuttanut, joten päätimme olla jonossa ensimmäisinä.

Uutuuttaan hohtava Via Tribunali tarjoaa perinteistä napolilaista pizzaa, joka eroaa roomalaisesta sillä, että siinä on paksumpi ja kuohkeampi pohja sekä yksinkertaisemmat, mutta silti laadukkaat raaka-aineet. Pizzat paistetaan 450 asteisessa avotuliuunissa ja paistoaika on vain noin minuutti!

Napolilaisen pizzan perinteitä on suojellut ja valvonut vuodesta 1984 lähtien Associazione Vera Pizza Napoletana ja jo nyt on Via Tribunalille myönnetty Suomen ensimmäinen ja Pohjoismaiden neljäs AVPN-sertifikaatti todisteeksi siitä, että ravintola täyttää vaaditut kriteerit. Mainiota! Ravintolalla oli tavoitteena saada sertifikaatti ensimmäisen toimintavuoden aikana ja nyt se tulla napsahti jo muutaman kuukauden jälkeen. Hyvää työtä siis on tehty!

Pöydässämme pisteltiin menemään hyvällä ruokahalulla Gorgonzola, Bellini, Tonnarella ja Siciliana. Taaperomme naposteli tasapuolisesti maistiaisia jokaisesta pizzasta, kaprikset aiheuttivat pientä irvistelyä, vaikka tulivatkin syödyksi, mutta Tonnarella vaikutti olevan hänelle eniten mieleen. Nautimme myös lasilliset proseccoa ja taaperolla oli oma pullo mukana :)

Pidin kovasti ravintolan sisustuksesta. Selkeä, mutta ei kolkko. Erityismaininta riemastuttavalle apinatapetille !

Lounaan jälkeen mummut (minä ja äitini) lähdimme taaperon kanssa päiväunikävelylle pitkin Helsingin rantoja. Kovin harmaa ja epävakainen sää, onneksi emme kuitenkaan saaneet vettä niskaamme.

Paljon on kirjoiteltu julkisuudessa siitä, että Helsingissä ei ole osattu ottaa rantojen käytöstä kaikkea irti. Suuntaus on hiljalleen muuttumassa, sillä Löyly ja Hernesaaren Ranta ovat saaneet kilpailijan aivan keskustaan, Kauppatorin kupeeseen.  Merikylpylä Allas Sea Pool ei juuri keskeisemmällä paikalla voi sijaita! Uhmasimme säätä ja niinpä me mummut kahvittelimme terassilla, miettien samalla, että mikäpä täällä olisi hengailla kesäisen lämpimänä päivänä...... Ehkä ensi kesänä!

Terapeuttinen kesäilta

Meitä on kolme naista. Toisen kanssa olen ollut ystävä alle kouluikäisestä saakka ja toiseen tutustunut paremmin lukiovuosina. Ja niistäkin on jo tovi vierähtänyt! Tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta yritämme pitää kiinni jokakesäisistä mökki-illoista. Vaihtoehtona oli tehdä viikonloppuretki kaupunkiympäristöön, mutta valitsimme mökin, koska taas vuoden mittaan oli sen verran puhuttavaa/analysoitavaa/terapoitavaa kertynyt. Ihan jokaiselle.

Tämän olen ennenkin todennut, mutta miten ihana on viettää aikaa ystävien kanssa, jotka on tuntenut käytännöllisesti katsoen aina! Voi olla juuri se oma itsensä, ei tarvitse jännitää, ei pingottaa, ainoastaan nauttia. Malja ystävyydelle! Ja kuten tästä ystäväni ottamasta kuvasta näkee, pääsimme nauttimaan yhdestä kesän harvoista lähes helteisistä päivistä.

Laiturikilistelyjen jälkeen tarjosin vierailleni kesän hittidrinkin (siis hitti varmaan vain minun drinkkilistallani) eli Salty Caramel Mulen, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Tässä siis mökkiversiona Ikean juomalaseista tarjottuna.

Terassilla tarjottaviksi alkupaloiksi olin valmistanut helppoja ja herkullisia kesäkurpitsaleipäsiä, joiden ohjeen löydät täältä, klik.

Uusi tuotekin tuli tutuksi, kun yhdelle meistä eivät maitotuotteet sovi, niin korvasin reseptin juustoraasteen tällä vegaanin pizzamurulla. Toimi oikein hyvin eli kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Ja kun mökillä ollaan, niin silloin grillataan! Huomaan, että tämän kesän trendi minulla on ollut lisukkeiden suhteen kovinkin vihreä. Broccolinia, pieniä vihreitä paprikoita, kesäkurpitsaa, sipuleita. Öljyä, sormisuolaa ja mustapippuria, oikeastaan muuta ei tarvita. Ehkä vähän balsamicoa valmiin annoksen kruunuksi.

Pääruokana jo aikaisemmin testattua ja hyväksi todettua mantelikananpoikaa, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Tässä reseptissä maito vaihtui kaikkien kohdalla soijamaitoon, juustoraaste yhden osalta edellä mainittuun vegaanin pizzamuruun ja vielä mantelijauhokin tavalliseen korppujauhoon. Haluan nämä vaihdokset kertoa vinkiksi ihan siitä syystä, että tänä päivänä kauppojen valikoimat ovat todella kattavat, eikä allergioiden vuoksi kannata lannistua, vaan kokeilla rohkeasti.

Illan hämärtyessä siirryimme jälkiruuan pariin. Tosin jo jälkkärin valmistusvaiheessa oli niin hämärää, että kuvista ei ole mihinkään, eikä kärsivällisyyttä lisävalaisuun riittänyt. Eli nyt vain resepti ja lupaus, että tästä herkusta joskus vielä asialliset kuvat tänne lisätään!

Banaanitartar

Iltalehti 6.7.2017

4 annosta

4 banaania

3 dl kookosmaitoa

2 rkl tummaa rommia

1-2 rkl kookossiirappia

1 tl aitoa vaniljaa jauheena

päälle 2-3 rkl ruokosokeria

Kuori ja kuutioi banaanit. Mausta kookosmaito rommilla, kookossiirapilla ja vaniljalla. Tee banaanikuutioista muotin avulla tartarpihvimäiset keot syville lautasille. Painele banaanit tiiviisti muotin sisään ja tasoita pinta.

Poista muotti ja ripota päälle ruokosokeria. Polta polttimella (tai ole polttamatta, jos laillani olet unohtanut polttimen matkasta) sokeri ruskeaksi. Jaa kookosmaito kulhoihin banaanitartarin ympärille ja tarjoa herkku heti.

Rakastan kookosta ja tummaa rommia, joten rakastin tietenkin varauksetta tätä jälkiruokaa, jota aivan varmasti tulen tekemään uudelleen. Ja se kastike! Sitä olisin voinut lusikoida aivan pelkältään. Kastike sopisi mielestäni hyvin myös korvaamaan vaniljakastikkeen vaikkapa raparperipiirakan kaverina.

Loppuun vielä fiilistelykuvia mökiltä. Muurikalla paistettujen aurinkoisten aamiaismunien lisäksi saimme nauttia vielä taivaalta paistavasta auringosta seuraavanakin päivänä. Me onnekkaat!

Grillimakkaralounas

Tähän maisemaan en kyllästy koskaan. Oli vuorokauden aika sitten ihan mikä tahansa!

Herkkuja taaperolle (ja aikuisille)

Pienen pieni tyttärentyttäreni (1v 4 kk) oli tulossa viikonloppukylään. Tiedossa siis kesän paras viikonloppu! Sen lisäksi, että uskallauduin avaamaan pihallani leikkimökin oven ja siivoamaan sen kaikesta vuosikymmenten takaisesta roinasta, jotta seuraava sukupolvi voi ottaa sen haltuunsa, niin myös huolella mietin, mitä taaperolle tarjoan ruuaksi. Siinä sivussa tulivat ruokituksi vanhempansakin.

Pari vuotta olin säästellyt kopiota Henri Alénin Helsingin Sanomien Ruokatorstaissa 5.3.2015 julkaistusta ohjeesta ja nyt oli aika toteuttaa se!

Sitruunaiset feta-karitsapullat mausteisessa kastikkeessa

Henri Alén

4 annosta

½ dl korppujauhoja

1 dl vettä

400 g karitsanjauhelihaa

1 kananmuna

100 g fetajuustoa

½ sitruunan kuori

1 rkl hienonnettua minttua

1 rkl tomaattipyreetä

Mausteinen tomaattikastike

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

ripaus juustokuminaa

ripaus jauhettua korianterinsiementä

½ sitruunan mehu

1 tlk tomaattimurskaa

1 dl lihalientä

10 hienonnettua mustaa oliivia

suolaa

mustapippuria

Karitsanliha on hankittu Hyvinkään Farmarinmarkkinat/REKOn kautta Herrakunnan Lammas -tilalta.

Laita korppujauhot hetkeksi veteen turpoamaan ja yhdistä sitten kaikki lihapullataikinan ainekset. Pyörittele pulliksi ja paista 190 asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Minä paistelin pidempään, koska tykkään, että pulliin tulee selkeä ruskistunut pinta, mikä nyt ei tietenkään kunnolla näy tässä ilta-auringon omituiseksi värjäämässä kuvassa.......

Kastike tehtiin vain aikuisille, vaikka tyttönen on mausteisiin ja makuihin tottunut, niin todennäköisesti hänkin olisi tätä syönyt!

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota ne ja mausteet öljytilkassa. Lisää mukaan sitruunamehu, tomaattimurska ja lihaliemi. Anna kastikkeen hautua 20 minuuttia. Soseuta, lisää oliivit ja mausta suolalla ja pippurilla. Minulla ei ollut lihalientä, enkä soseuttanut kastiketta. Hyvin pärjättiin! Ohjeen mukaan lihapullat lisätään kastikkeeseen ja haudutetaan vielä siellä viisi minuuttia. Minä tarjosin kastikkeen erikseen.

Lisukkeeksi tein kukkakaalimuusia, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Taapero veteli lihapullia ja kukkakaalimuusia hyvällä ruokahalulla vielä seuraavanakin päivänä ja loput pakkasin hänelle mukaan kotiin. Itse en ole oikein tomaattikastikkeiden ystävä, mutta pullat olivat todellista herkkua! Suosittelen.

Seuraavana päivänä kolmen sukupolven pöytään nostettiin kalaa. Tämä resepti on ravintola Gaijinin keittiöpäällikkö Serkko Rantasen käsialaa ja julkaistu Me Naiset -lehdessä 8.6.2017. Eli tätä ei ole kovin pitkään säilötty!

Misolohta ja broccolinia

Serkko Rantanen

4 annosta

600 g merilohta

1 oksa tilliä

Marinadi

½ dl vaaleaa misotahnaa

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl vähäsuolaista soijaa

2 rkl valkoviiniä

1 rkl hunajaa

1 rkl omena- tai valkoviinietikkaa

Lisuke

2 valkosipulinkynttä

2 rkl oliiviöljyä

200 g broccolinia

2 rkl Shircha -kastiketta

½ tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

1 rkl balsamicoa

½ sitruunan mehu

2 rkl hienonnettua ruohosipulia

Leikkaa lohi annospaloiksi tai jätä kokonaiseksi fileeksi, kuten minä tein. Sekoita marinadin ainekset ja kaada marinadi lohen päälle. Anna maustua puolisen tuntia tai pidempään. Grillaa lohet noin 3 minuuttia per puoli, koristele tillillä. Minä paiston fileen uunissa ja unohdin tillit, vaikka olin sitä nimenomaan tätä varten hankkinut.

Hienonna kuoritut valkosipulinkynnet. Kuumenna oliiviöljy paistinpannulla ja lisää broccolinit kokonaisina sekä hienonnettu valkosipuli. Paahda, kunnes broccolinit saavat vähän väriä. Tämän jälkeen otin erilleen taaperon broccolinit ja käytin hänen annokseensa vain kukintoja sekä aivan ohuimpia varsia. Sitten jatkoin aikuisille tarjottavien maustamista ja kypsentämistä. Shirachan jätin lisäämättä, mutta suolaa ja pippuria laitoin. Chilikastike, balsamico, sitruunamehu sekä ruohosipuli olivat pöydässä, joten jokainen sai laittaa niitä oman makunsa mukaan.

Näin kauniin ja värikkään annoksen kokosin vanhalle Arabian lastenlautaselle, lisukkeena vielä Goatshit -farmin vuohenjuustoa rosmariinilla sekä Luomulandian kirsikkatomaatteja. Hyvinkään REKOsta nämäkin! Tyttönen söi jälleen hyvällä ruokahalulla ja jäin miettimään, että minkä ihmeen vuoksi vaikkapa ravintoloissa lasten listat ovat täynnä nauravia nakkeja jne? Ja miksi ravintoloissa ei saa aikuisten listoilta tilattua puolikkaita annoksia? Tai ainakaan niitä ei aktiivisesti tarjota. Ja kuinka paljon yksinkertaisempaa on, kun koko perhe voi syödä samaa ruokaa, tinkimättä mausta. Kieltämättä tulee mieleen se vaihe, kun omat lapset olivat pieniä. En ollut silloin mikään keittiössä viihtyvä kodin hengetär, en todellakaan. Kiinnostuin ruuanlaitosta vasta 30 täytettyäni, joten anteeksi rakkaat tyttäreni, mitä pask.... huonoa ja yksipuolista ruokaa saitte ensimmäisinä elinvuosinanne. Toivottavasti olen myöhemmin pystynyt korjaamaan tilannetta!

Broccolini on tämän kesän suuri ruokarakkauteni! Aivan mahtavaa paistettuna joko muurikalla tai aivan tavallisella paistinpannulla. Päälle jo paistovaiheessa oliiviöljyä ja suolahiutaleita plus tarjolle laitettaessa vähän lisää! Omat broccolinini olen nyt ostanut Lopen Pappilanpuiston valikoimista ja REKOn kautta tietenkin.

Viininä sekä ruuanlaitossa, että ruuan kanssa oli espanjalainen José Pariente Varietal Verdejo 2016 (13,03 €), 100% Verdejo -rypäleestä. Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, viheromenainen, herukkainen, kevyen nokkosinen, hennon mineraalinen. Viini -lehti arvioi tämän kolmen tähden arvoiseksi (=laadukas ja hyvin tehty) sekä kehuu monikäyttöiseksi kalaviiniksi.

Ruoka-ainesten joukossa täysin uusi tuttavuus oli vaalea misotahna. Lohireseptin yllä olevassa kuvassa näkyvässä keltasävyisessä rasiassa on kolme annospussia, joista kaksi meni lohen marinointiin.

Viimeisen annospussin käytin broilerin marinointiin yhdessä inkiväärin, soijan ja muiden mausteiden kanssa. Sitten paistoin fileet broccolinin ja muiden ihanien vihreiden kanssa mökkivieraille muurikalla illalliseksi. Nam!