Klassikkodrinkki: Musta Ryssä

Black Russian eli kotoisammin Musta Ryssä on kuulunut lempidrinkkeihini jo KAUAN! Todennäköisesti sieltä 80-luvun alun discovuosilta lähtien. Vaikka kyseessä on vain kahden ainesosan, vodkan ja kahviliköörin liitto, niin siitä huolimatta siitä löytyy useampikin ohje. Tavallisimmin drinkkiin kuuluu kolme osaa vodkaa ja kaksi osaa kahvilikööriä, mutta oikaisen ja käytän tässä senttilitraversiota.

Harva varmaan tietää drinkin pitkästä historiasta, mutta belgialainen baarimikko Gustave Tops kehitteli sen Yhdysvaltojen suurlähettilään kunniaksi jo vuonna 1949. Klassikkoainesta siis! Mutta miksi se on nimetty näin? Sitä tarina ei kerro.....

Musta Ryssä

2 cl vodkaa

2 cl kahvilikööriä

jäitä

Valmistus on helppoa, grogilasissa olevien jäiden päälle kaadetaan vodka ja lopuksi kahvilikööri. Melko yksinkertaista siis! Oikeasti pitäisi olla Kahlua -likööriä, mutta tämä oli nyt parasta, mitä tänään koti-Alkosta irtosi! Eikä tuo vodkavalintanikaan ihan tavanomainen ole, Chopin oli jo valmiina baarikaapissani.

Baarimestarina työskennellyt tuttavani vinkkasi minulle vuosia sitten, että maku pehmenee mukavasti, kun sekaan lorauttaa tilkan maitoa. Varmaan kaikki ystäväni nykyisin tietävätkin, että Musta Ryssä pienellä maidolla on vakiotilaukseni baarissa. Kun siellä nykyään noin kerran kvartaalissa satun vierailemaan! Valkovenäläiseksi juoma muuttuu vasta, kun se tehdään pitkään lasiin ja maitoa tai jopa kermaa laitetaan enemmän kuin tilkka. Aivan uutta tietoa minulle on, että pitkä Musta Ryssä jatketaan cociksella ja tarjotaan nimensä mukaisesti pitkästä lasista ja että Guinness -oluella jatkettuna juoman nimeksi vaihtuu Irish Russian tai Smooth Black Russian. Noh, sen voin vakuuttaa, että olut-versiota en tule ikinä kokeilemaan!

Ja jos tässä talossa halutaan alkoholin suhteen olla tarkkoja, niin sekin onnistuu. Kiitos Happyhamsterin :)

Tunnisteella "Klassikodrinkki" löydät muutaman muunkin tunnetun juoman. Siitä vaan sitten sekoituksia tekemään ja maistelemaan!

Lauantailohi

Mikäli reseptissä mainitaan salvia tai piparjuuri, minulla on vaikeuksia se ohittaa. Ja mikäli mainitaan ne molemmat, peli on sillä selvä!

Salvialohi ja uunibataatit

Koti & Keittiö -lehti 2-3/2018

4 annosta

600 g kirjolohifileetä

½ tl suolaa

½ dl tuoreita salvianlehtiä

150 g piparjuurituorejuustoa

½ dl mantelirouhetta

1 kg bataattia

2-3 rkl öljyä

1 tl suolaa

Kuivaa kalan pinta.  Ripottele fileelle suolaa ja nosta se uunipellille leivinpaperin päälle. Levitä tuorejuusto fileen päälle. Ripottele päälle mantelirouhe ja hienonnetut salvianlehdet. Mantelirouhetta ei yllätyksekseni kaapista löytynytkään, mutta heitin sitten kuorelliset mantelit monitoimikoneeseen ja kappas vaan, rouhetta tuli!

Kuori bataatit ja viipaloi ne noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet lohen viereen, sivele niille vähän öljyä ja ripottele suolaa. Ruoka näytti jo tässä vaiheessa sekä herkulliselta, että jollain tavoin keväiseltä, vaikka oranssi ei ehkä ihan kevätväri olekaan. Ehkä mieli on vaan keväinen!

Kypsennä 200 asteissa uunissa noin 35 minuuttia, kunnes bataattiviipaleet tuntuvat pehmeiltä ja kypsiltä.

Viimeistele vielä annos salviasilpulla ja siinä se on! Nopea ja ennenkaikkea HELPPO herkku. Tuorejuuston alla lohi kypsyy muhevaksi, eikä erillistä kastikettakaan tarvita. Suosittelen!

Muut lauantain viihdykkeet olivatkin sitten Irish Coffee paikallisessa Irlannin Setterissä ja sitten elokuvat. Pienen tauon jälkeen kaupungissamme avattiin leffateatteri uudelleen joulun alla ja olen päättänyt, että yritän käydä katsomassa kaiken kiinnostavan, niin omalta osaltani autan siinä, että teatteri jatkossakin meiltä löytyisi. Pikkukaupunkilaisten on itse pidettävä huolta palveluiden säilymisestä niitä käyttämällä!

Talvinen Korkeasaari

Harva tulee ajatelleeksi, että Korkeasaaressa voi vierailla ympäri vuoden, myös siis talvella. Itseasiassa Korkeasaari on suljettuna ainoastaan jouluaattona. Kävin siellä Tapaninpäivänä tyttäreni perheen kanssa. Ja kuten kuvasta näkyy, meillä oli tänä vuonna vihreä joulu! Ei lumesta tietoakaan.

Matkustin Korkeasaareen metrolla. Eipä ollut tunkua Tapaninpäivänä aamupäivän puolella. Ihan sain rauhassa tehdä matkaa.

Kalasataman metroasemalla en ollut aiemmin ollutkaan, luulin sitä kovinkin uudeksi, joten vähän hämmästyin, kun se onkin avattu jo vuonna 2007. Ehkä uutuuden tunne johtuu siitä, että Kalasatama vasta rakentuu, eikä sinne ole ollut tarvetta sen liiemmin matkustaa. Rakennustyömaata rakennustyömaan perään. Melkoista puikkelehtimista oli oikean reitin löytäminen. Matkalla saattoi sitten ihmetellä uudisrakennuksia, kuten kuvassa näkyvää asuintaloa ja sen kuutiomaista ylintä kerrosta.

Isoisänsillan suhteen olin enemmän ajantasalla. Se on UUSI, avattu kesällä 2016. Näppärä reitti Mustikkamaan kautta Korkeasaareen.

Tyttären perhe oli mennyt jo edeltä, mutta ei Mumullakaan ollut eksymisestä sillan jälkeen huolta, siitä huolehtivat Korkeasaaren kilpikonnat.

Aloitetaanpa lounaalla. Taaperon ruoka-aika oli käsillä, joten suuntasimme ravintola Pukkiin, joka on Korkeasaaren alueen pääravintola ja avoinna eläintarhan aukiolojen mukaan. Theodor Höijerin suunnittelema huvilamainen ravintola on palvellut asiakkaitaan jo vuodesta 1884. Lisää Korkeasaarenkin historiasta löydät täältä, klik.

Minua, menneen ajan huviloihin mieltynyttä, sisustus viehätti kovasti. Niskat olivat kovilla kattomaalauksia ihaillessa.

Vävypojan kanssa söimme juustoburgerit (14,50 €), tyttäreni valitsi härkisburgerin (14,50 €) ja taaperolle, mitäpä muuta kuin lihapullat kermakastikkeella ja perunamuusilla (8,50 €). Ruuat maistuivat hyvin kaikille. Ja vaikka alkuun olimme ainoat asiakkaat, niin melko pian paikka täyttyi niin Korkeasaaren työntekijöistä, kuin vierailevista lapsiperheistä.

Lounaan jälkeen taapero tainnutettiin päiväunille ja sitten jaksoimmekin yhdessä ihmetellä monenmoisia eläimiä. Seuraava eläinkuvatykitys on suunnattu lähinnä tyttärentyttärelleni, mutta on myönnettävä, että olin lähes yhtä innoissani näkemistäni eläimistä. Erityisesti kissalaakson asukeista, jotka kesäaikaan lymyilevät piilossa. Kannattaa siis ottaa Korkeasaari talven retkiohjelmistoon!

Fiilistelyyn sopii myös kaikkien tuntema, Elina Salon vuonna 1979 levyttämä Korkeasaari -laulu.

Erityisesti tämä pienen pieni apina oli lapsenlapseni mieleen. Sopivan vaarattoman oloinen!

Hauskaa oli myös törmätä samaiseen timanttianakseen, joka löytyy omaakin keittiötä koristamasta.

Ja lopuksi tärkein. Muistihan viimeinen laittaa portit kiinni......

Leppoisa lauantai

Viikonloppu ilman kalenterimerkintöjä. Kaiken alkuvuoden kiireen ja tohinan keskellä se oli enemmän kuin tervetullut. Aloitinkin viikonlopun vieton nukkumalla  11 tunnin yöunet ja päiväunet päälle. Väsymystä oli siis havaittavissa!

Lauantaina tein kiireettömän kauppakierroksen, joka sisälsi kirppareita, ruokaa, kukkia. Sekä käynnin ihastuttavassa Bambi ja Kuu -liikkeessä, josta kotiin lähti kuvan koulutaulu. Minulla on koulutauluja niin kotona, kuin mökilläkin. Joku niissä vaan kovasti viehättää, ei voi mitään!

Leppoisa lauantai sisältää toki myös kokkailua. Päiväunien jälkeen tietenkin, eihän sitä muuten olisi jaksanut...... Alkuperäinen ohje on Valion reseptilehdykästä, mutta minua häiritsi kovasti, miten siinä ehdotettiin käytettäväksi pakastevihanneksia (sipulia ja herne-maissi-paprika -seosta), niin sitten muokkasin sitä vähän. Ja vaihdoin nimen.....

Tortillavuoka

6 annosta

500 g karitsan jauhelihaa

oliiviöljyä

200 g sipulia

200 g muita kasviksia, esim. maissia, paprikaa

2 tl mustapippurirouhetta

½ tl suolaa

1 tlk (400 g) tomaattimurskaa

2-3 rkl makeaa chilikastiketta

1 prk Kolme juustoa -ruokakermaa

150 g Gouda -raastetta

6 vehnätortillaa

Tomaattimurskan unohdin hankkia, mutta kaapista löytyi purkillinen säilöttyjä kirsikkatomaatteja. Se sopi tilanteeseen oikein hyvin. Jauheliha voi toki olla myös nautaa, minulla vaan on tuota Herrakunnan Lammas -tilan karitsaa REKO-käynnin jälkeen vielä jonkin verran pakastimessa, niin käytin sitä.

Ruskista jauheliha öljytilkassa. Lisää silputtu sipuli, sekä maissit että pilkottu paprika. Maissiin päädyin siksi, että syksyn päätteeksi oli mökiltä kotiin siirtynyt kaksi esikypsennettyä maissia, nehän säilyvät lähes ikuisuuden. Maissin jyväset irtoavat tähkistä näppärimmin veitsellä "skalpeeraten".

Lisää tomaattimurska, chilikastike ja ruokakerma.  Hukutin kastikkeeseen vielä aurajuustomurupussin (voikohan tuo edes olla yhdyssana?) loput. Anna kiehua hiljalleen kannen alla hetkisen. Itseasiassa nuo säilötyt kirsikkatomaatit näyttävät kastikkeessa paljon tomaattimurskaa hauskemmilta!

Laita isoon pyöreään uunivuokaan kerroksittain kastiketta, tortilloja ja juustoraastetta. Kastiketta ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Viimeistele pinta juustoraasteella.

Vartti 225 asteisessa uunissa ja se on siinä! Anna vuoan rauhassa vetäytyä hetki folion alla ja sitten herkuttelemaan!

Aivan loistavaa, suosittelen! Annoksen päälle silppusin hivenen tuoretta kevätsipulia. Oi, lauantai!