sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Lounaalla Etelä-Helsingissä: Jackie

Jackie Bar Iso Roobertinkadulla on enemmän baari, kuin ruokaravintola, ainakin minun mielestäni. Sinne nyt kuitenkin päädyin myöhäiselle perjantailounaalle tyttäreni ja tyttärentyttäreni kanssa.



Punavuoren parhaat pizzat, näin jossain arvostelussa sanottiin ja pizzalle me olimme tulleetkin. Tosin tarkoitus olla mennä sushille, mutta ehdotus tyrmättiin kolmevuotiaan tarmokkuudella. Hän olisi halunnut hampurilaiselle, joten pizza oli tässä tilanteessa ikään kuin kompromissiratkaisu.



Sisustus oli melko pelkistettyä, baarimaista. Asiakkaita näin myöhään iltapäivällä, vaikka olikin siis perjantai, ei juurikaan ollut. Yksi hyvässä viikonloppunousussa oleva pöytäseurue lisäksemme. Siinä pöydässä ei ruokaa näkynyt :)


Pizzaa pöytään. Oma valintani oli pekoni-avokadopizza (16 €) . En nyt ehkä ihan kävisi sanomaan Punavuoreen parhaaksi pizzalätyksi kuitenkaan. Vähän olin pettynyt pizzan ulkonäköön, vaikka siinä olikin, mitä luvattiin eli pekonia ja avokadoa, niin ehkä olisi näyttänyt mukavammalta, jos avokado olisi ollut viipalena. Eipä sillä tietysti makuun mitään vaikutusta olisi ollut.....



Pikkuinen seuralaisemme nautti makupaloja herra Tossavaisen kanssa sekä minun, että äitinsä lautasilta. Loppu aika menikin sitten muuten vaan sohvalla pyöriessä :) Omalta osaltani sanoisin, että tämä taisi nyt sitten olla tässä. Ehkä seuraava kolmen sukupolven lounas on sitten sushin äärellä.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Piirakka vai munakas?


Parsaa, parsaa, parsaa! Se on kevät! Parsaohjeiden kirjo on loputon ja mielelläni kokeilen aina uusia reseptejä. Kuten nyt tätäkin..... Piirakkaa siis lähdin tekemään, mutta mitä tuli?


Pohjaton parsa-fetapiirakka
Kodin Kuvalehti 8/2019
Gluteeniton
4 annosta

4 munaa 
200 g ranskankermaa (ei kevyttä)
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria

Parsatäyte
1 pieni nippu (250 g) vihreää parsaa
1 rkl öljyä
2 tl sitruunankuoriraastetta
1/4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Pinnalle 
100 g fetajuustoa

Huuhdo parsat, napsauta kuiva kantaosa pois ja leikkaa parsat ohuiksi suikaleiksi. Kuorimaveitsellä tai mikä nyt parhaalta tavalta tuntuu. Minusta ei oikein mikään tapa tuntunut hyvältä, homma ei nyt vaan tahtonut mitenkään sujua toivomallani tavalla. Jonkinsortin suikaleita nyt kuitenkin sain aikaan.

Epähuomiossa myös suikaloin ihan tavallisen parsanipun ja vasta myöhemmin tajusin, että hups, sehän on 500 g ja tähän tarvitaan vain 250 g. Näin ollen mausteita oli nyt tässä piiraassa vähän vähemmän ja ylimäääräiset suikaleet siirsin jääkaappiin odottamaan aikaa parempaa.

Eli mihinkäs jäinkään? Parsat on nyt suikaloitu. Sekoita öljy, sitruunankuoriraaste, suola ja pippuri kulhossa. Pyöräytä parsasuikaleet sitruunaöljyssä.



Vatkaa munien rakenne rikki, lisää ranskankerma ja mausteet. Voitele piirakkavuoka öljyllä ja kaada munaseos vuokaan. Nostele parsasuikaleet päälle ja murenna vielä feta kaiken kruunuksi.


Kypsennä 200 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia (minä paistoin 35 minuuttia), kunnes piirakka on kiinteytynyt myös keskeltä. Paistoin pidempään, koska halusin pinnan hivenen ruskistuvan.



Hyvä tuoksu ja herkullinen ulkonäkö. Mutta en minä tätä nyt miksikään piirakaksi kutsuisi, ennemmin pohjan puuttuessa tosiaankin parsamunakkaaksi. Aivan loistava tarjottava vaikkapa vappubrunssille tai muuten hitaisiin viikonloppuaamuihin.

Olin avannut viininkin, mutta nyt kävi niin, että näin loistava viini oli parhaimmillaan ilman tätä nimenomaista ruokaa, ihan vaan sohvan nurkassa nauttien.


Ruppertsberger Imperial Riesling 2018 (12,98 €) on nuoruudestaan huolimatta vivahteikas herkku Saksasta, Pfalzin alueelta. Kuiva, hapokas, viheromenainen, persikkainen, sitruksinen, mineraalinen, kevyen yrttinen. Viini -lehti antaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuu edulliseksi ostokseksi. Ja se on totta! Nyt tätä kaikki kilvan hankkimaan, nuori viini on valmista nautittavaksi jo nyt, mutta tulee vielä kehittymään. Hyvä ostos siis!

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Jotain uutta, jotain vanhaa

Talousväen karonkka, tilinpäätösillallinen tai paremminkin myöhäinen lounas vietettiin jälleen perinteiseen tapaan blinien äärellä. Mutta pitäähän aina myös kokea vähän jotain uutta......


Helsingin uusin viiden tähden hotelli St. George avattiin Yrjönkadulle, Vanhan kirkkopuiston kohdalle toukokuussa 2018 ja se on Kämp Collection Hotels -ketjun kymmenes hotelli pääkaupunkiseudulla. Tähän asti Hotel Kämp on ollut se pääkaupungin luksushotellien ykkönen, jossa yöpyvät niin valtiovieraat, kuin rokkitähdetkin, mutta St. Georgesta se saa varteenotettavan kilpailijan. Siispä sinne, ei yöpymään, vaan drinkille!


Wintergarden päähuoneen baareineen ja erillisine kabinetteineen sijaitsee hotellin sisäpihalla, lasikaton suojassa. Wintergardeniin saavuttaessa huomio kiinnittyy lasikatosta leijailevaan kuvanveistäjä Pekka Jylhän kuusimetriseen messinkilintuun "Learning to Fly". Muutoinkin hotelli hemmottelee taiteen ja designin ystävää, siellä todellakin kannattaa kulkea silmät ja aistit avoinna, sillä katsottavaa ja ihailtavaa riittää.


Wintergardenin vasemmalla reunalla on kolme viehättävää Nooks -kabinettia, jotka ovat täydellisiä siihen hetkeen, kun kaipaat tapaamiselle kauniin ja rauhallisen miljöön. Eikä niin tarvitse edes ketään tavatakaan, sillä kuulin tyttäreni käyneen täällä tekemässä ihan itsekseen töitäkin. Voisin itsekin kuvitella vallan mainiosti inspiroituvani kirjoittamiseen juuri tämänkaltaisessa ympäristössä. Vaikka onhan nyt tämä kotisohvakin kirjastohuoneessani vallan mainio paikka!



Löysimme mieluisaa juotavaa drinkkilistalta ja näin miellyttävissä merkeissä virittäydyimme tunnelmasta toiseen, hektisestä työpäivästä kohti juhlahetkeä.


Wintergardenin sisustuksesta vielä muutama kuva. Yksityiskohtia on niin valtavat määrät, että mahdoton on kuvata kaikkia, ne pitää vaan yksinkertaisesti käydä itse kokemassa.


Finnish Design Shopilla on erityinen St. George Collection, jonka valikoimista löytyy hotellin sisustuksessa käytettyjä huonekaluja ja valaisimia. Kuvassa näkyvän Artekin valaisimen oliivinvihreä väri on peräisin Alvar Aallon studiolta löytyneestä vanhasta lattiavalaisimesta. Artekin seinävalaisimen voit hankkia tässä upeassa erikoisvärissä joko Artekin myymälästä tai Finnish Desing Shopista.


Erikoismaininnan ansaitsee myös tämä värikäs, huikeita yksityiskohtia sisältävä tapetti, jonka on suunnitellut suomalainen, kansainvälisesti arvostettu kuvittaja Klaus Haapaniemi. Taiteilijan kädenjälki saattaa meille monelle olla entuudestaan tuttu myös Iittalan Taika -astiasarjan kuvituksesta.


Drinkkien siivittämänä oli hyvä siirtyä pääkohteeseen eli Lasipalatsin blinien äärelle. Bliniviikot ovat tältä erää jälleen ohitse, mutta seuraavalla kaudella kannattaa pitää mielessä se, että Lasipalatsi tarjoaa kaupungin parhaat blinit. Piste. Me, jos ketkä, olemme vuosien aikana erinäisten blinipöytien äärellä vierailleet, mutta tänne palaamme aina uudelleen ja uudelleen.


Kello 15 ravintola oli mukavan rauhaisa, lounastajat olivat jo lähteneet, eikä päivällisaika vielä ollut käsillä. Lasipalatsiin liittyy osaltani paljon muistoja, monia hauskoja ja herkullisia hetkiä työhön liittyvien ihmisten kanssa. Muulloinkin kuin bliniaikaan!


Alkumaljoja kilistelimme Collect Art Deco -samppanjalla (Alkon hinta 46,79 €), mutta myös tällä alkoholittomalla vaihtoehdolla, joka osoittautui varsin mallikkaaksi. Ranskalainen Richard Juhlin Non-alcoholic Sparkling Blanc de Blancs löytyy myös Alkon valikoimista (12,90 €). Vaaleankeltainen, puolikuiva, keskihapokas, sitruksinen, keltaluumuinen, hennon persikkainen, kevyen mantelinen.


Tuttu setti, syö niin paljon, kuin jaksat. Kuusi lisuketta (30 €). Taattua laatua, niin herkkua, että ei mitään rajaa. Mitä nyt vatsa hieman rajoitti, puolitoista bliniä oli se sopiva määrä.


Viininä blinien kanssa Domaine Schlumberger Riesling Les Princes Abbés 2017 (Alko 20,79 €) Ranskan Alsacesta. Kuiva, erittäin hapokas, hedelmäinen, yrttinen, aromikas.


Pöydässämme nautittiin kahta erilaista jälkiruokaa, tässä niistä ensimmäinen. Tyrnisorbet kuohuviinillä (12 €) jakoi mielipiteet voimakkaasti. Ja on kyllä myönnettävä, että ilmeisesti tyrnistä tuli tuoksu, joka toi muutamallekin mieleen jotain ei niin miellyttävää. Yksi meistä piteli nenästä kiinni ja joi kuohuviinin, toinen taas sotkotti ainesosat yhteen, jolloin tuoksu ei enää tuntunut niin voimakkaalta. Että semmoinen sorbetti! Kaunishan se kyllä oli ja näyttävästi tarjoiltu.



Oma valintani oli lakritsikakkua, ananassorbettia ja fenkolia (10 €). Kuten usein aikaisemminkin, valintaan vaikutti se, että yhdistelmä tuntui jollain oudolla tavalla kiinnostavalta. Ja onhan tämä myös kiinnostavan näköinen! Fenkolin lisäksi lautasella oli myös tilliä. Harvoinpa sitä tilliä jälkiruuasta löytyy! Rohkeus kannattti, pidin tästä annoksesta kovasti.


Ja eihän ne mitkään pirskeet ole, jos ei mennä jatkoille. Osa lähti kotiin ja osa päätyi Sociksen baariin.


Tämä on myös yksi suosikkipaikoistani, joka vähän tuppaa unohtumaan. Rauhallista ja kaunista, mutta ikävä kyllä juuri tänä iltana ilmassa oli myös hienoinen viemärin tuoksahdus! Toivottavasti kyseessä oli ohimenevä vanhan talon ongelma. Päätimme olla välittämättä siitä......



Listalta löytyi ginipohjaisia drinkkejä, jotka oli sovitettu sopimaan yhteen suklaan kanssa. Tässä Napue Negroni (12,50 €). Nam.


Kaikki hauska loppuu aikanaan ja tietysti oli syytäkin loppua, koska seuraava päivä oli työpäivä. Melkoinen tason pudotus tosin oli käsillä junan ravintolavaunussa...... Mutta eihän se elo nyt pelkkää ruusuilla tanssimista olekaan!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Keväisen kepeä keitto


Parsa. Mikä ihana sana! Näihin aikoihin vuodesta jääkaapistani löytyy parsaa aina. Siis aina! Parhaimmillaan parsa on ihan vain parsana, mutta siitä on niin moneksi! Piirakan täytteeksi, risottoon, keittoihin. Nyt tänään keittoon!



Savujuusto-parsakeitto
Yhteishyvän Sesonki 2/2019 Kevättä lautaselle
4 annosta (pientä)

1 nippu eli 500 g vihreää parsaa
sipuli
1 rkl öljyä
8 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 tlk (2½ dl) savujuustoruokakermaa
1 rkl maissitärkkelystä eli maizenaa
1/4 tl valkopippuria
ripaus suolaa

Lisäksi
4 viipaletta pekonia


Katkaise parsoista kova tyvi ja kuori varret kevyesti nupusta alaspäin. Paloittele parsat. Kuori ja hienonna sipuli. Tai sipulit, sillä minä laitoin sipulia tuplamäärän.


Kuullota parsaa ja sipulia öljyssä noin minuutin verran. Lisää sitten vesi ja liemikuutiot, keitä hiljalleen 5 minuuttia. Tässä vaiheessa voit poimia muutamat parsannuput liemestä sivuun ja säästää koristeeksi, muuten jatka vielä keittämistä 10 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Sekoita maizena kermaan ja vatkaa seos keittoon, keitä vielä kolmisen minuuttia. Mausta pippurilla ja tarpeen mukaan suolaripauksella.

Käytin vettä desin vähemmän, mitä ohjeessa, mutta jälleen kerran olin omasta mielestäni liian lirun sopan äärellä. Ai että ärsyttää. Tai tietysti nämä ovat makuasioita. Keitto kyllä maistuu ihanalle, se lienee pääasia! Mutta ei tästä ohjeesta neljälle syötävää riitä! Sanoisin, että kolmelle alkukeitoksi ja kahdelle varsinaiseksi ruuaksi.


Ohjeen mukaan pekoni paistetaan rapeaksi ja silputaan keiton pinnalle, mutta minä koristelin valmiin annoksen basilikasilpulla, auringonkukansiemenillä ja parmesanlastuilla. Hyvää tuli!