Tryffeliöljytty sunnuntai

On muutamia tai ehkä moniakin ruoka-aineksia, joista pidän niin paljon, että jos niitä reseptin ainesosaluettelossa on, niin se on sitten siinä. Tässä oli peräti kaksi eli maa-artisokka ja tryffeliöljy. Muulla ei ollut enää mitään väliä. Kiitos Helsingin Sanomat. Sunnuntaikokkailu alkakoon.

Tryffelillä ja maa-artisokalla kuorrutettu uunilohi

HS Viikko Ruoka 49/2018

6 annosta

1 kg lohifileetä

1 tl suolaa

200 g mascarponejuustoa

2 rkl sitruunamehua

250 g maa-artisokkaa

½ tl suolaa

1-2 rkl tryffeliöljyä

Tein annoksen puolikkaana eli sunnuntaipäivällisen lisäksi saan tästä kahdeksi päiväksi töihin hieman tavallista parempaa evästä.

Pyyhi lohifileen pinta ja nosta se uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele päälle suola.

Sekoita mascarponejuusto ja sitruunamehu tasaiseksi tahnaksi ja levitä se lohifileen päälle.

Pese maa-artisokat huolellisesti niin, että pintaan ei jää yhtään multaa. Viipaloi maa-artisokat mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi (mandoliinilla tms) ja levitä ne lohifileen päälle. Ripottele päälle suolaa ja valuta puolet tryffeliöljyn määrästä.

Kypsennä 200 asteisen uunin keskitasolla 30-35 minuuttia.  Ulkonäkö ei juurikaan muutu, ehkä maa-artisokkaviipaleiden reunat nyt ovat aavistuksen ruskeampia. Ehkä. Valuta päälle loput tryffeliöljystä.

Ripottele päälle hienonnettua sitruunatimjamia ja rouhittua mustapippuria. Tuoreet yrtit uupuivat keittiöstäni tänä viikonloppuna ja mustapippurinkin unohdin ripotella, mutta nämä puutteet eivät haitanneet lainkaan.

Paahdetut perunat

perunoita

suolaa

mustapippuria

voita

Pese perunat hyvin ja halkaise puoliksi pitkittäin. Ruuduta veitsellä pinta. Voitele uunivuoka öljyllä. Nosta perunat vuokaan, ripottele päälle suolaa, pippuria tai ihan oikeastaan mitä vaan mausteita haluat. Laita vielä päälle nokare voita. Paista 180 asteisessa uunissa tunti. Puolessa välissä paistoa voit kääntää perunat niin, että ne oikein kunnolla imaisevat sulanutta voita.

Sitten vielä kerran käännät ja jatkat paahtamista 5-10 minuuttia 225 asteessa, jotta perunat saavat rapsakkaan paahtuneen pinnan.

Oi, miten hyvää tämä olikaan! Tai siis mikä vaan varmasti maistuisi minulle tryffeliöljyttynä! Mainio ja helppo ruoka, tällä perusuunilohi nousee ihan uudelle tasolle. Sunnuntairuuaksi!

Happylobsterin lobsteri ja muut herkut

Olin saanut Tapaninpäiväkutsun tyttäreni perheen luo. Ohjelmassa oli edellisen vuoden malliin vierailu talviseen Korkeasaareen, mutta sain myös tehtäväkseni ideoida ja valmistaa retken jälkeen nautittavan päivällisen. Tai tyttäreni toive oli joku kiva keitto. Päätin sitten valmistaa kuitenkin kolmen ruokalajin setin, kun kaikki tämä tuli eteen kuin tarjottuna joulun alla ilmestyneen lehden sivuilta. Eli en valmistanut jouluruokaa tänä(kään) vuonna! Etukäteisvalmistelut tein mahdollisimman pitkälle kotona jo joulupäivän aikana. Sainpahan mielekästä puuhaa pitkän ja hiljaisen pyhän viettoon. Kynttilöitä palamaan ja poppi soimaan, ei ihan perinteinen joulupäivä, mutta sopii minulle.

Tarina ei etene aivan kronologisesti, ensin kokataan, sitten syödään ja viimeiseksi piipahdetaan Korkeasaaressa, vaikka oikeasti sinne suunnattiin jo heti aamusta. Mutta nyt reseptien pariin.

Jokiravunpyrstösalaatti

Anna -lehti nr 51-52 20.12.2018

4 annosta

1 prk (370 g) jokiravunpyrstöjä

Marinadi

1 rkl sitruunamehua

2 rkl tillisilppua

1 rkl öljyä

½ tl mustapippuria

Salaattiin

1 pitaija

1 avokado

1 rasia vuonankaalia

Kastike

1 dl majoneesia

1 dl ranskankermaa

2 rkl sitruunamehua

1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna

ripaus chiliä

½ tl suolaa

Pitaijan löysin Stockmannilta. Kauniin vaaleapunaisen, hivnen nahistuneen oloisen. Punnitsin yhden ja se maksoi reilusti yli 8 euroa. Vein takaisin hyllyyn ja päätin, että persimon sopii tähän oikein hyvin. Hei huh, mikä hinta! Eli siis persimonilla mentiin.

Valuta ravut suolaliemestä. Sekoita marinadin ainekset ja kääntele se ravunpyrstöihin. Anna maustua ½ tuntia. Kuori ja kuutio hedelmät. Jaa vuonankaali, hedelmäkuutiot ja ravunpyrstöt lautasille.

Majoneesista. Siis nyt tulee tunnustus. Minä en osaa tehdä majoneesia. Siis EN OSAA. Ja niinpä tyttäreni, joka on vieläpä hivenen myöhäisherännäinen ruuanlaittaja, opetti sen nyt minulle. Siis olenhan periaatteessa tiennyt, miten homma menee, mutta olen tehnyt perustavaa laatua olevan virheen ja siksi epäonnistunut. Tämän jälkeen varmasti osaan!

Eli ylläolevan ohjeen mukaan, mutta nyt ilman rosepippureita. Kaikki ainekset huoneenlämpöisinä sauvasekoittimen kulhoon.

Sekoitin painetaan pohjaan, käynnistetään ja nostetaan hitaasti ylös. Tässä minä olen sen virheen tehnyt, kun olen liikuttanut sekoitinta ylös-alas. Suunta on vain ylöspäin.

Ja nyt, kun majoneesi oli saatu haltuun, niin kaikki kastikkeen ainekset vaan sekoitettiin yhteen ja viimeisteltiin annokset.

Tämä oli huippuhyvää, me kaikki pidimme. Naperon annos oli hivenen meidän muiden annoksia pienempi ja kastikkeen laitoin hänelle selkeästi erikseen muista aineksista, mutta kovasti hän tykkäsi dippailla siihen ravunpyrstöjä. Me aikuiset kaadoimme salaatin seuraksi laseihimme Pol Rogerin samppanjaa. Oi, onnea!

Hummerikeitto oli menun työläin osuus ja valmistinkin sen kotona jo edellisenä päivänä lähes valmiiksi. Autolla kun olin liikkeellä, niin soppakattila kulki mukana vaivattomasti.

Hummerikeitto

Anna -lehti nr 51-52 20.12.2018

4 annosta

1 keitetty pakastehummeri (500 g)

2 salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

1 porkkana

50 g selleriä

1 rkl rypsiöljyä tai voita

2 rkl tomaattipyreetä

2 dl kuivaa valkoviiniä

1 rkl konjakkia

6 dl vettä

1 kalaliemikuutio

1 rkl hummerifondia

4 timjaminoksaa

2 dl kuohukermaa

2 rkl vaaleaa kastikesuurusta

suolaa

valkopippuria

loraus kuohuviiniä tai samppanjaa

Alkuun jo pari kommenttia. Tein keiton tuplana eli periaatteessa siis kahdeksan hengen annoksena. Se riitti oikein hyvin meille neljälle, joista yksi oli alle 3 vuotias, eikä santsannut. Toisekseen mielestäni äyriäiskeittoon kuuluu Pernod, joten viis veisasin konjakkisuosituksesta. Alkoholi haihtuu taivaan tuuliin keittoa keitellessä ja vain aromit jäävät, joten kyseessä ei ole mikään K18-ruoka. Kolmannekseen en ymmärrä yrttien suhteen lainkaan tuota, että neljä timjaminoksaa. Silppusin mukaan lähes puoli ruukullista. Että näin. Jatketaan!

Sulata hummeri pakkauksen ohjeen mukaan, yön yli jääkaapissa. Jos hummeri vielä on jäinen, niin voit edesauttaa sulamista juoksevalla jääkylmällä vedellä.

Halkaise tarpeeksi järeällä veitsellä hummeri pitkittäin. Ronskisti vaan rusautat ja otat lihat talteen pyrstöstä ja  myös saksista. Muista poistaa suoli! Puhtaalla pyyhkeellä painelin hummeria, koska melkoisesti tässä vaiheessa siitä valui sulamisvettä.

Lihojen kaiveluun ja saksien rikkomiseen minulta löytyi jos jonkinmoista välinettä. Jos et omista hummerihaarukoita, niin tavallisella rapuveitsellä kaivelu sujuu myös. Ja saksien koviin kuoriin pääset käsiksi myös työkalupakista löytyvillä pihdeillä. Vähän joutuu töitä tekemään, että kaiken syötävän saa talteen.

Kuoret levitin pellille ja kuivasin 125 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Vasta sen jälkeen irrotin kuorista kaiken irtoavan, pehmeän "epämääräisyyden".

Kuori ja paloittele sillä välin sipulit ja juurekset. Kuumenna öljy tai voi kattilan pohjalla, lisää hummerinkuoret, kasvikset ja sipulit. Kuumenna sekoitellen pari minuuttia, lisää pyree, kuumenna hetki.

Kaada kattilaan viini, konjakki/Pernod ja vesi. Murenna päälle liemikuutio ja lisää fondi sekä timjamit. Keitä lientä noin 30 minuuttia ja siivilöi liemi toiseen kattilaan.

Lisää kerma, paloiteltu hummerinliha ja suuruste liemeen, anna kiehua pari minuuttia. Suurustamista jatkoin vielä Helsingissäkin, kunnes sain keitosta riittävän sakean. Minulla on sellainen henkilökohtainen ongelma, että keitot tuntuvat jäävän liian vetisen oloisiksi. Suurustetta vaan lisää, sillä se hoituu!  Lopuksi mausta keitto ja viimeistele juuri ennen tarjoilua lorauksella kuohuviiniä tai samppanjaa.

Lisäsin keittoon samppanjan (en lapselle) lisäksi vielä nokareen alkusalaatin maustettua majoneesia. Maku oli huippu. Ihan kertakaikkisen huippu. Mahtavat maut paahtuneista kuorista ja Pernod'sta. Upean tiivistynyt maku ja hummerilihaa runsaasti. En ole koskaan tehnyt näin hyvää keittoa.

Hedelmäsalaatti ja passiohedelmäkastike

Anna -lehti nr 51-52 20.12.2018

4 annosta

1 mango

8-12 ananaskirsikkaa

200 g karhunvatukoita tai pensasmustikoita

Kastike

5 passiohedelmää

2 keltuaista

1 dl tomusokeria

1 dl kuohukermaa

1 rkl sitruunamehua

1 tl vaniljasokeria

Ostamani mango oli raaka, se ei ollut toiveistani huolimatta kotioloissa kypsynyt. Vaihdettiin sitten sekin persimoniin. Persimonin satokausi on juuri nyt parhaimmillaan ja vaikka sitä nyt sitten oli ollut jo alkusalaatissakin, niin hyvin meni samalla aterialla toisenkin kerran. Kuori ja kuutioi mango tai mikä hedelmä sinulla nyt sattuu olemaankaan. Jaa hedelmät ja marjat annosmaljoihin ja laita jääkaappiin. Pienelle ihmiselle tarjottavat ananaskirsikat on syytä halkaista valmiiksi.

Halkaise passiohedelmät ja koverra hedelmäliha siivilään. Painele mehu hyvin talteen.

Laita mehu, keltuaiset ja tomusokeri kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kastikepohja sakenee. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele jäähtyneeseen kastikepohjaan. Mausta kastike sitruunamehulla ja vaniljalla.

Nyt kyllä vähän toistan itseäni, kun kehun tätäkin loistavaksi. Mutta minkäs teet, kun onnistuu, niin onnistuu!

Jälkiruuan jälkiruuaksi tuli napsittua kiitettävät määrät suklaakonvehteja. Joulunahan vähän niin kuin kuuluu vedellä ruokaövereitä. Katumaan kyllä ehtii. Jos sille nyt mitään tarvetta edes onkaan.

KORKEASAARI

Aurinkoinen päivä ulkoillen, viitisen tuntia taisimme saarella viettää ja tähän sisältyi myös lounas sekä päiväunet. Naperon päiväunet. Ruuasta en viitsi mitään sanoa, koska siitä nyt ei ihmeempää kerrottavaa ole. Burgerit syötiin, vegenä ja juustona sekä naperolla lihapullat. Ei kuvia niistä. Katsellaan mieluummin maisemia ja eläimiä.

Auringon noustessa mentiin ja auringon laskiessa lähdettin pois. Viitisen tuntia siis oli tämä väli.

On se pienellä ihmisellä (2v 9 kk) rankkaa, kun välttämättä piti joululahjarepussa kantaa herra Tossavaista, Peppi Pitkätossua, uutta vesipulloa ja joulun ehdotonta suosikkilahjaa, balettimekkoa. Ties mitä muuta vielä matkassa olikaan.....

Pikkuneidin suosikkeja olivat kamelit, akvaariot ja pienet apinat. Erityisesti akvaarioita hän tuijotti lumoutuneena.

Näkymät Isoisän sillalta auringon laskiessa. Hieno päivä!

Ja ihan viimeiseksi vielä kuva piparkakkutalosta, jota en suinkaan tehnyt itse, vaan olin ostanut naperolle sen Riihimäen Rekosta. Pikkuneiti ilmoitti joulun jälkeen syövänsä ainakin possun.

Jouluaatto äidin luona

Pitkästä, pitkästä aikaa vietin jouluaattoa lapsuuden kodissani. Kynttelikkökuva tosin on otettu aattoaamuna ennen lähtöä oman kotini salissa. Jouluja olen viime vuosina viettänyt monin eri tavoin. Edellisestä kerrasta, kun olen omassa kodissani järjestänyt perinteisen suuren perhejoulun, on vierähtänyt aikaa peräti jo viisi vuotta! Miten aika rientääkään, tarinan siitä joulusta voit lukea täältä, klik. Sen jälkeen olen viettänyt pari joulua Turussa tyttäreni luona, yhden sisareni luona ja kahden keskisen siskosten joulun aika oli vuosi sitten, klik. Mutta nyt siis äidin luo!

Hautausmailla kävimme niin Hausjärvellä, kuin Kärkölässäkin. Hausjärvellä jopa aurinko hivenen pilkisteli pilvien raosta, miten hyvältä se tuntuikaan!

Kotikirkko Kärkölässä, sankarihautojen ympäröimänä, sykähdyttää aina kauneudellaan. Tosin toivoisin, että iltavalaistukseen panostettaisiin hitusen enemmän, jotta upea torni näkyisi koko komeudessaan.

Toin äidille joulunpunaiset kukat riihimäkeläisestä kukkakauppa Hortensiasta, mutta muuten oma panokseni yhteiseen joulupöytään oli perin vaatimaton, mikä tarkoittaa, että en ollut valmistanut mitään muuta, kuin paahtanut pähkinät. Että millään varsinaisella jouluruokastressillä en tässä pääse retostelemaan! Toki toin äidille sienivuokaa varten purkillisen kuivattuja suppilovahveroita ja sitten vastuullani oli mätien hankinta lisukkeineen, että en nyt aivan tyhjin käsin ollut matkaan lähtenyt.

Olin rohmunnut pähkinöitä kaappiin ihan urakalla. Ajatus oli ollut kyllä tarjota pähkinäistä naposteltavaa joulunaluskemuissa, mutta on silti sanottava, että kyllä jonkin sortin "mittavirhe" oli kaupassa tapahtunut. Päätin sitten ex tempore jouluaattona paahtaa pari pussillista ja napata ne mukaan äidin luo.

Paahdetut pähkinät
Suklaapossu -blogi

200 g pähkinöitä

1 rkl öljyä

1 tl suolaa

1 tl tummaa ruokosokeria

Pähkinät voivat olla ihan mitä vaan. Voit kerätä kaapin perukoilta kaikki sekalaiset pussinpohjat, ottaa mukaan myös manteleita, ihan kuinka vaan. Minulla nyt oli näitä valmiita pähkinäsekoituspusseja.

Sekoita öljy, suola, sokeri. Minä heitin vielä sekaan edellisen päivän lakritsimanteleista yli karisseen lakritsijauherippusen. Pyöritettele pähkinät huolella seoksessa. Levitä uunipellille ja paahda 175 asteessa vartti.

Aika voi olla vähemmän tai enemmän, mutta varo polttamasta pähkinöitä. Varsinkin pähkinäsekoituksen paahtaminen on haasteellista, koska kaikki eivät paahdu tasaisesti. Hyvää oli! Ja olisiko ollut jotenkin vähän terveellistäkin naposteltavaa? Ainakin haluan uskoa niin.

Aatto oli rauhaisa, meitähän oli vain pieni joukko aikuisia. Alkuun siemailimme lasilliset samppanjaa, kunnes siirryimme äidin ruokapöydän ääreen nauttimaan perinteisistä jouluherkuista. Ruuan jälkeen kävimme iltahämärissä Kärkölän hautausmaalla ja kahvin jälkeen jaoimme lahjat. Leppoisaa oleilua, hyvä jouluaatto!

Jouluisin ja muutoinkin erityisissä juhlahetkissä on käytössä isovanhempieni häälahjaksi saama Arabian Satu-astiasto vuodelta 1938. Kristallilasit puolestaan on isä saanut 50-vuotislahjakseen vuonna 1988. Meillä on perheessä kolme sukupolvea, jotka kaikki arvostavat vanhoja, kauniita astioita ja niitä myös käyttävät. Toivottavasti kasvamassa oleva neljäskin sukupolvi niitä oppii laillamme rakastamaan.