Joulumuistoja

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi" Olen varmaan ainoa, jolla täällä meidän kulmilla on vielä joulukuusi täydessä valaistuksessa! Kuusi on harvinaisen kaunis, joten päätin siirtää sen poistamista viikolla ja noudattaakin tällä kerralla Nuutin päivän perinteitä. Mahtavaa kun voi valita perinteistä sen itselle kulloinkin sopivimman! Tänään kuusi lähtee, vaikka Nuutin päivä onkin vasta huomenna..... Että tämmöistä joustoa perinteiden kanssa.  Tämä on nyt myös loistava hetki vielä vähän muistella joulun aikaa. Koota yhteen ajatuksia ja tunnelmia. Aattoahan vietimme perheemme, kolmen sukupolven voimin luonani. Oli erilainen joulu, koska oli ensimmäinen joulu ilman isääni. Isä nukkui pois kesän lopulla. Hieman jännitti, millaisen tunnemyrskyn valtaan joutuisimme, mutta vaikka isä meidän kaikkien mielissä oli ja on koko ajan, niin kaikki sujui kuitenkin oikein hyvin. Oudolta toki tuntui, jokaisena hetkenä sitä vähän odotti, että isä on nyt vain terassilla piipullisella ja tulee aivan kohta.......

Jossain mielessä hieman kapinoin joulua vastaan, haluaisin viettää sitä edes välillä toisin kuin on totuttu. Suunnitelmani eivät yleensä saa kovinkaan suurta kannatusta..... Oli hauskaa huomata, miten sisareni tytär, 15- vuotias, oli aivan kauhuissaan siitä, että joululahjattomuuden ja kinkuttomuuden lisäksi vihjailin myös joulukuusettomasta joulusta! No, kuusi tuli ja olihan se sikakin pöydässä, vaikkakaan ei perinteisenä kinkkuna. Eli jos en muuten pääse perinteitä muuttamaan, niin yritän sitten tehdä sitä vaikkapa ruuan kautta. Kerran, kun tytöt olivat pieniä, söimme jouluaaton alkuruokana rapuja! Olen edelleenkin sitä mieltä, että se oli aivan mahtavaa, yksi parhaista "jouluruuista" ja me kaikki (kolme) muistamme sen.  Väriltäänhän ravut sopisivat joulunaikaan oikein mainiosti ja vähän niitä nytkin suunnittelin, mutta päätin sitten jättää ne pois. Tänä vuonna ehkä gratinoidut sinisimpukat tai taateli-kuskussalaatti olivat niitä sisälläni asuvan pienen kapinallisen juttuja..... Jouluruuista suurimman osan valmistin tyttäreni kanssa. Sitten oli spesiaalijuttuja, joita pyysimme toisilta perheenjäseniltä. Äidiltä pyydettiin hämäläistä näkkileipää, jota ilman ei kai mitään perheemme suurempia juhlia ole vietetty. Siskon mies on mestari kotijuuston ja sinapin valmistuksessa, siispä niitä tilasimme häneltä. Ja toisen tyttäreni miehen tekemiä inkiväärikeksejä ei kukaan meistä pysty vastustamaan. Keksien ohje, samoin kuin muidenkin jouluruokien reseptit löytyvät täältä, klik.

Tärkeä juttu joulussa on tietysti myös joulukuusi. Joulukuuseen varmasti liittyy meillä monella tärkeitä lapsuuden muistoja. Maalla ja maatilalla kasvaneena muistan miten isä aina haki metsästä kuusen, jota me sitten porukalla aina huumorimielellä arvosteltiin. Milloin se oli vino, milloin liian harva jne.  Onneksi isä tunsi hullun, vinoutuneen huumorintajun omaavan perheensä ja varmaan toi välillä ihan provosoiden jonkun siipeensä saaneen oksapuolen salin nurkkaan tököttämään. Ja voitteko kuvitella, olen syntynyt niin esihistoriallisella ajalla, että kun olin lapsi, niin kuusessa poltettiin ELÄVIÄ kynttilöitä!!!! Toisaalta koristeita oli vähemmän, mitä nykykuusissa, mutta SILTI!

Uskollisesti joulusta toiseen ripustimme samat koristeet kuusen oksille, kallisarvoiset lasipallot, hiuksensa jo kadottaneet enkelit, hopeanauhat jne. Ehkä lapsuudesta johtuen kapinallinen tänä päivänä sisälläni huutaa, että on sulaa hulluutta maksaa kuusesta 50 euroa, mutta eipä sitä nykyihminen sinne isien ja äitien metsiin lähde sitä kuusta kuitenkaan kaatamaan. Ei lähde, vaan hakee kasvatetun muotovalion Citymarketin pihalta. Ja maksaa siitä sen 50 euroa. Aivan kuten minä ja tyttäreni. Huoh.

Joulukoristeita Happyhamster säilyttää yhdessä vanhoista matkalaukuistaan. Se on kätevää, kaikki löytyvät kerralla samasta paikasta. Tyttäret kun kysyivät, että mitä koristeita haluan, niin sanoin, että kaiken. Tehkää överikuusi ja hehän tottelivat! Hyvin pitkään meillä on ollut tapana koristella kuusi vain hopeanvärisillä koristeilla. En kestä mitään riemunkirjavaa väri-ilottelua. Lapsiparat kun tarhassa ja koulussa askartelivat koristeita, niin niitä ei ripustettu varsinaiseen joulukuuseen, vaan tyttöjen omaan pikkukuuseen, joka sijoitettiin lastenhuoneeseen. Mitähän traumoja tästäkin on jäänyt.....

Ruttuinen kuusenalusliina on jo aikansa elänyt, mutta kun se on mummun......

Syksyn mittaan käydyn melko värikkäänkin keskustelun jälkeen olimme päätyneet lahjattomaan jouluun. Tai siis lapsille, joka tässä tapauksessa tarkoittaa kaikkia alle 30 vuotiaita, tietenkin lahjat hankittiin, mutta ne annettiin kunkin kodissa ilman yhteistä lahjojenjakotapahtumaa. Äitini kiersi lahjattomuussääntöä kekseliäästi...... Hän saapui sekä sisareni että minun kotiini valtavan kassin kanssa, joka ei suinkaan sisältänyt lahjoja, vaan oli hänen mukaansa kuulemma ihan vaan tuotekassi! Tuotekassissa oli sitten vaikka mitä herkkuja meille kaikille, hilloja, glögejä, pikkuleipiä jne.

Kuten kuvista näet, olivat nämä herkkutuliaiset/lahjat/tuotenäytteet kaikki peräisin Kinnarin Tilan valikoimista. Mikäli matkasi joskus johtaa sinut Lahden seutuville, Hollolaan, niin tämä on oiva retkikohde. Tilalta löytyy myös sisustajan taivas, Pioni ja Piironki -myymälä sekä kahvila.

Koska asun toisen sisareni kanssa samassa kaupungissa, niin jaoimme aaton ohjelmaa sillä tavoin, että hän tarjosi jouluisen samppanjasaunan. Olipa mahtavaa ja kaunista. Sieltä sisareni suostumuksella muutama tunnelmakuva.

Viihtyisä vilvoitteluterassi

Vanhin tyttäreni on näppärä askartelija ja sainkin häneltä lahjaksi uusia koristeita. Nämä koristenauhat jopa kelpuutettiin kuuseen!

Vuosi sitten poisnukkuneen kummitädin peruja minulle oli päätynyt vanhan jalkalampun varjostin. Olin muutamasta sisustuslehdestä bongannut ideoita uusiokäytöstä, mutta sitten kehitinkin aivan oman idean! Revin kankaat irti ja kiinnitin ohuen rautalangan avulla kehikkoon valosarjan. Tarkoitus oli ripustaa valaisin ulos omenapuuhun, mutta kun viritelmä oli valmis, en raaskinutkaan viedä sitä ulos sateen piiskattavaksi, vaan ripustinkin kirjastohuoneen nurkkaan. Tyttäreni tekemät paperitähdet lisäsivät jouluista tunnelmaa. Tosin valaisin tulee jäämään paikoilleen joulun jälkeenkin, ilman tähtiä vaan.

Pöydän kattaus on myös tärkeä tunnelmanluoja ja siihen panostetaan. Aina. On kankaiset lautasliinat ja hopeat. Vanhat Arabian astiat ja hiotut vesilasit. Päätän joulun omalta osaltani nyt kuvakavalkadiin kattauspuuhista. Ensi jouluun......

Vanhat piparkakkumuotit voi hyödyntää myös pöytäkoristeena.

Pöytäkorteista jokainen löysi lempinimensä.

Viinilasit nimikoitiin erityisellä lasitussilla, joka lähtee pesussa pois. Näin pysyy oma lasi paremmin hallinnassa :)

Meillä asuva Happyhamster kerää (myös) vanhoja servettirenkaita....

Terassia valaisee tyttäreltä pitkäaikaislainaan saatu Ikean kynttelikkö, johon on valosarjan lisäksi kiinnitetty erilaisia koristekristalleja. Kauniisti ja kutsuvasti valaisee!