Maa-artisokkaa ja tryffeliä

Perjantai-ilta ja äitejä sekä tyttäriä pöydän ääressä neljässä sukupolvessa. Minä, äitini, tyttäreni ja tyttärentyttäreni. Jopa 3,5 vuotias papupatamme huomasi, että tässähän on paikalla kolme äitiä! Ymmärrettävästi halusin saada pöytään jotain vähän herkumpaa ja resepti siihen löytyi viimeisimmästä Viini -lehdestä. Kuka voi vastustaa maa-artisokkaa tai varsinkaan tryffeliä? Ei meistä ainakaan kukaan!

Maa-artisokka - tryffelipasta

Viini -lehti 6/2019

4 annosta

500 g maa-artisokkia

5 valkosipulinkynttä

1 ruukku salviaa

200 g gnocchi-pastaa

vettä

1 tl suolaa

50 g voita

1 rkl tryffeliöljyä

1 dl pekaanipähkinöitä

1 dl parmesaania raasteena

mustapippuria

Pese maa-artisokat huolellisesti ja viipaloi kuorineen ohuiksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi myös valkosipulinkynnet.

Revi salviasta lehdet ja hienonna varret. Tässä välissä voit laittaa pastan kiehumaan kevyesti suolattuun veteen pakkauksen ohjeen mukaiseksi ajaksi.

Sulata voi paistokasarissa, lisää maa-artisokat ja valkosipuli. Paista keskilämmöllä, kunnes maa-artisokat ovat pehmeitä ja kauniin ruskeita. Mausta tryffeliöljyllä ja suolalla. Lisää salvianlehdet ja -varret sekä pekaanipähkinät  (voit vähän niitä sormin murentaa). Paista vielä pari minuuttia. Sekoita joukkoon keitetty ja valutettu pasta. Raasta päälle parmesaanijuustoa ja rouhaise vielä myllystä mustapippuria.

Kiireessä sekoitin parmesaanin pastan sekaan jo valmistusvaiheessa, enkä miettinyt lainkaan visuaalista puolta, sillä kyllähän vastaraastettu juusto näyttäisi herkulta tuossa annoksen päällä! Mutta niin tai näin, maku ratkaisee ja se oli juuri sellainen, mitä odotinkin eli loistava.

Tarkkasilmäisimmät huomasivat varmaankin, että nautimme pastan kanssa samppanjaa. Meillä oli juhlan aihetta, joten siinä syytä kerrakseen. Champagne Henri IV, kavereiden kesken Henkka vaan, on ystäväpiirimme luottosamppanja, jota olemme porukalla tilanneet suoraan tuottajalta. Tätä oli tarjolla myös tyttäreni ja hänen puolisonsa viiden vuoden takaisessa hääjuhlassa.

Lounaalla Etelä-Helsingissä: Haru+

Työurani aikana on toimistomme sijainnut yli 30 vuotta Punavuoressa. Kahdessa osoitteessa, Pursimiehenkadun alku- ja loppupäässä. Näinä vuosikymmeninä on eteläisen Helsingin ruokaravintolatarjonta varsinkin lounasaikaan tullut tutuksi. Tunnisteella "Lounaalla Etelä-Helsingissä" olen kirjoittanut tätä ennen jo 26 blogijulkaisua, vaan kohta puhaltaa muutoksen tuulet! Vuodenvaihteessa eli jo neljän kuukauden kuluttua uusi osoitteemme löytyy Arabian alueelta, joten sitten hypätään tuntemattomaan ja otetaan haltuun ihan uusia lounaspaikkoja, joista ei ole vielä harmainta aavistustakaan. Nyt siis loppukiri tältä alueelta.

Tyttäreni kotitoimistopäivä mahdollisti pitkästä aikaa yhteisen lounashetken. Hän halusi ehdottomasti mennä Iso Roban Daddy Greens pizzabaariin, mutta se ei olekaan auki lounasaikaan muutoin kuin perjantaisin. Pettymys, olihan torstai!

Hetken pohdinnan  jälkeen päädyimme Iso Robalta nurkan taakse Annankadulle ja siellä japanilaiseen Haru+ sushiravintolaan herkkuja notkuvan buffetpöydän ääreen.

Ravintola oli todella täynnä väkeä, mutta silti vaivatta löysimme paikat ikkunan ääreltä. Tila on valoisa ja avara sekä siisti, koska pöytiä siistittiin koko ajan.

Lounasbuffet maksaa 12,90 euroa ja se on T-O-D-E-L-L-A runsas. Sushien ja kesärullien lisäksi saatavana on salaatteja sekä aasialaisia lämpimiä ruokia. Myös juomat sisältyvät hintaan, sekä JääTELö! Sanomattakin selvää, että vedin lounasöverit. Kaikki maut olivat tuoreita ja raikkaita, ei moitteen sijaa. Buffet on tarjolla viikon jokaisena päivänä ja iltaisin tarjolla on LAAJEMPI sushivalikoima. En kestä, menkää kaikki tänne syömään! Harun toinen ravintola löytyy Fredrikinkadulta, mutta se on hivenen pienempi. Loppuun kuvatykitys herkuista.

Ihan vegenä

Olen lihansyöjä. Mitä sitä salaamaan. En liiemmin innostu tofusta, linsseistä, härkiksistä sun muista. En edes ymmärrä, mistä tulevat ja mitä ovat seitan tai oumpf. Mutta kun uusi Vege -lehti ilmestyi lehtipisteisiin, vaikutti se niin houkuttelevalta, että päätin ottaa uuden lähestymisen kasvisruokiin.

Nopea pinaattidal

4 annosta

1 tlk (230 g) kypsiä punaisia linssejä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 rkl rypsiöljyä

2 tl jauhettuja korianterinsiemeniä

1 tl garam masalaa

140 g lehtipinaattia

2 dl kasvislientä

400 g kookosmaitoa

2 tomaattia

1 tl suolaa

Lisäksi

1 ruukku korianteria

2 dl turkkilaista jogurttia tai kaurafraichea

Valuta ja huuhtaise linssit. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit. Kuumenna öljy kattilassa tai kasarissa. Kuullota sipuleita ja mausteita pari minuuttia. 

Lisää pinaatti ja kuullota pari minuuttia lisää. Lisää linssit, kasvisliemi ja kookosmaito. Anna porista keskilämmöllä 10 minuuttia välillä sekoitellen. 

Leikkaa tomaatit pieniksi paloiksi. Lisää ne kattilaan ja hauduta vielä 5 minuuttia välillä sekoitellen. Mausta suolalla. 

Hienonna korianteri ja tarjoa dal korianterin ja jogurtin tai kaurafraichen kanssa.

Halusin ruuasta ruokaisamman ja täyttävämmän. Olin hankkinut uteliaisuuttani ja tyttäreni suosituksesta rasiallisen Boltsi -kaura-siemenpyöryköitä. Nakkasin ne mukaan ja väittäisin, että se kannatti. Ylipäätänsäkin yllätyin näiden pyöryköiden mausta ja rakenteesta. Ne maistuivat jopa ihan kylmiltään! Original -maun lisäksi tarjolla on myös chilinen vaihtoehto tulisempien makujen ystävälle. 

Täydensin ateriaa vielä herkulliseksi osoittautuneella Polarbrödin Lantkaka unikko -leivällä. Nam! Hyvät eväät jälleen uuteen työviikkoon. Ja kasvisruokakokeilut lehden innoittamana tulevat jatkumaan. Miltähän maistuisi maapähkinävoipuuro (lähtökohtaisesti en pidä puuroista) tai halloumi-jyväsalaatti tilli-tahinikastikkeella? Haasteena tässä sekä jyvät, että tilli. Hmmm.....

Neljän sukupolven kahvihetki

Tyttäreni perhe Turusta asui luonani kuukauden, kun heidän kotinsa oli remontissa. Kuukausi, jota hivenen jännitin etukäteen ja kuukausi, jota kaipaan jo nyt. Hurmaava tyttärenpoikani saapui 8 kuukautisena ja lähti kotiinsa lähes 9 kuukautisena. Tänä aikana hän oppi mm. sekä taputtamaan, että nousemaan seisaalleen. Taputtaminen oli vaarattomin näistä uusista taidoista.

Nappisilmäinen pienokainen houkutti luoksemme useamman kerran myös äitini eli isomummin. Usein vietimme aikaa kodissani, mutta käytiin porukalla myös kahvittelemassa. Neljän sukupolven voimalla.

Kahvila Villa Wanilja on toiminut Riihimäellä Graniitin aukiolla vasta reilun vuoden. Omistajalla, sokerileipuri Suomisella, on kahvila myös Hämeenlinnassa. Villa Marenki, jossa olen piipahtanut ja käynnistäni myös kirjoittanut, klik.

Kahvila on sisustettu vanhoilla kalusteilla ja sehän kaltaistani keräilijää ilahduttaa! Sisustuksesta voi poimia hauskoja kierrätysideoita myös omaan kotiinkin.

Sisustuksen lisäksi silmää ja makuhermoja hiveli myös leivonnaisvalikoima. Tosin se on todettava, että seurueemme maidotonta ruokavaliota noudattavalle oli tarjolla vain yksi vaihtoehto, mikä tietysti toisaalta on parempi, kuin ei yhtäkään. Vähän ihmettelimme, onko maidottomuus niin harvinaista?

Valitsin kristallipullan ja tavallisen kahvin. Santsikuppi kuuluu aina hintaan, se on pieni, mutta mukava asia. Santsasi tai ei.

Viihdyimme hyvin, palvelu oli ystävällistä, tuotteet herkullisia ja ympäristö viihtyisä. Taidanpa sanoa, että tämä on kotikaupunkini kahviloista se parhain.