3 x kesäteatteri

Viisaus Bistro Popotin seinällä

Kesään kuuluu kesäteatteri. Tosin vaihtoehdot ovat vähissä, mikäli farssit eivät innosta. Minuun ne eivät uppoa, en näe mitään hauskaa juoksemisessa, kiljumisessa, muka vahingossa oviin törmäilyissä tai naisiksi pukeutuneissa miehissä. Ei vaan naurata, ei. Ja vielä vähemmän naurattaa, jos asialla on porukka, joka nyt ei vaikkapa osaa laulaa, vaikka esittävät musikaalia. Se, jos mikä, on varsinainen kärsimysnäytelmä katsojalle.

Tänä kesänä vierailin peräti kolmessa kesäteatterissa tai sen suuntaisessa tapahtumassa, joista kahdesta löytyi kyllä se naiseksi pukeutunut mies, mutta löytyi myös ammattilaismeininkiä laulupuolelta. Kahteen retkeen liittyi myös ruoka. Se ei liene yllätys! Ensimmäinen retki suuntautui Lahteen ystävien kanssa, toinen Hämeenlinnaan äidin kanssa ja viimeinen myös Hämeenlinnaan, nyt ystävän kanssa. Mennään ensin Lahteen.....

LAHTI

Lahteen mennessä on aina PAKKO pysähtyä Salpakankaalle Arjen Aarteet kirpputorille, josta Happyhamster teki tällä(kin) kertaa aivan loistavat löydöt! Ihastuttavat vanhat Arabian lastenlautaset vain 5 € kappaleelta. Koska Fiskarsin Antiikkimarkkinoilla kaikki näkemäni vastaavanlaiset maksoivat yli 40 €, niin ostaa täräytin kolme parhaimmassa kunnossa olevaa.

Toinen kirppiskohde olikin sitten Lahdessa. Lanttilassa en voinut vastustaa kovia kokenutta keinuhevosta. Tämä 3 euron investointi päätyi tyttärentytärtäni varten siivottuun leikkimökkiin pihallani.

Ja sitten syömään! Päädyimme Bistro Popotiin, jossa ystäväni ei ollut aikaisemmin käynyt. Popot ei pettänyt tälläkään kertaa! Itselleni käynti oli jo kolmas, edellisistä visiiteistä voit lukea täältä, klik ja täältä, klik.

Alkuruuaksi valitsin naudan tatakin wasabimajoneesilla ja raikkaalla kasvissalaatilla (13 €). Täydellinen kokonaisuus, ei mitään lisättävää.

Pääruokana voissa kypsennettyä kuhaa, fenkolia, jokirapua, ruohosipuli-crème fraiche sekä persilja-voikastiketta (26 €).

Viininä sekä alku- että pääruokien kanssa tarjoilijan suosittelema Farmers Choice Chardonnay, hedelmäinen ja raikkaan hapokas valkoviini Etelä-Afrikasta (0,40 € / 1 cl). Ravintola on hinnoitellut viininsä todellakin senteittäin. Siinä kannattaa tilausta tehdessä pitää kertotaulu mielessä, ettei käy, kuten minulle kävi tässä ravintolassa ensimmäisellä kerralla, kun tilata tärskäytin 24 cl lasillisen 0,94 € per sentti maksanutta punaviiniä. Tosin jumalaista sellaista!

Täällä tai oikeastaan missään muuallakaan en pysty vastustamaan jälkiruokaa. Vadelma créme brulee (9 €) cappuccinokupillisen kanssa täydensi makuelämyksen.

Annokset ovat niin kauniita ja niin herkullisia. Jokaisella kerralla olen erityisesti ihastellut myös astioita. Kaikki odotukset täytettiin, ehkä jopa ylitettiin. Täällä tulemme aivan varmasti jatkossakin vierailemaan.

Sitten kulttuuriin pariin. Kesäteatteri Katu-klubilla poikkesi perinteisistä kesäteattereista ensinnäkin siinä, että kyseessa oli sisätila, joten emme olleet säiden armoilla. Katu-klubi on syksyllä 2016 avattu livemusiikkiklubi, jonka monipuoliseen keikka- ja teatteritarjontaan pääset tutustumaan täältä, klik.

Laukesin (Lahden Uusi Kesäteatteri) Hyvä Siskot -musikaalikomediaa mainostettiin suven soivimpana ja sitä se varmasti olikin. Hyvät Siskot kertoi naisten äänioikeustaistelusta Suomessa musikaalikomedian keinoin. Ja yllättävän puhuttelevasti tähän 1900-luvun alkuun sijoittuvaan tarinaan sopivat tämän päivän naisartistien (mm. Kaija Koo, Mariska, Anna Puu), unohtamatta menneiden vuosienkaan tähtien (Metro-tytöt, Annikki Tähti) tunnetuksi tekemät kappaleet. Tarina poikkesi ilahduttavasti kesäteattereiden valtavirrasta ja laulutaitoa tällä porukalla todentotta riitti. Eikä se naiseksi pukeutunut mieskään ollut vaivaannuttava, vaan siihenkin sisältyi syvempi, jopa tähän päivään sopiva ajatus.

Arvostin myös sitä, että väliaikatarjoiluja ei tarvinnut vetäistä jonotuksen (ensin vessajonotuksen, sitten baarijonotuksen) jälkeen huikalla huiviin, vaan katsomoon oli aivan SALLITTUA mennä lasin kanssa. Aavistuksen vaan oli kuitenkin luvaton olo, sääntö-Suomessa näinkin pitkään elänyt ihminen ei ihan heti ota uskoakseen moista......

HÄMEENLINNA, ensimmäinen kerta

Hämeenlinnaan vein kesäretkelle äitini. Ensimmäiseksi suuntasimme kahvittelemaan. Sokerileipuri Suomisen kahvila Villa Marenki sijaitsee viehättävässä puutalossa aivan keskustassa.

Vitriini täynnä herkkuja ja meidän silmiämme viehättänyt hivenen rosoinen sisustus. Suosittelujen arvoinen paikka!

Hämeenlinnan Uusi Kesäteatteri sijaitsi Kaupunginpuistossa, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Noin 18 hehtaarin kokoinen puisto on osa Kansallista kaupunkipuistoa, joka onkin sitten peräti 740 hehtaarin kokoinen. Kaupunginpuisto on perustettu jo 1840-luvulla kivikkoiselle Pyövelinmäelle ja lisää sen historiasta voi lukea täältä, klik. Tänne on aivan pakko tehdä joskus retki ja tutkia tarkemmin rauniot, syreenimajat, laivalaiturit jne.

Puistossa olimme perinteisen ulkoilmakesäteatterin parissa, sateen ja ukkosen uhka leijui ilmassa, kassiin oli pakattu istuinalustojen lisäksi sadevaatteet. Sattumalta paikkamme olivat kuitenkin ensimmäisellä katetulla rivillä, huoh!

Näytelmä oli kesäteatterimaisen kepeä musiikki-iloittelu Suklaasydän. Musiikkimatka iki-ihanalle 60-luvulle, sanottiin esitteessä ja sitähän se todella oli. Erittäin taitavat naislaulajat Anna Hanski, Annika Eklund ja Sani pitivät huolen siitä, että laulu sujui ammattimaisesti. Miehistä en ollut niinkään vakuuttunut. Ja todellakin esitykseen kuului myös naiseksi pukeutunut mies, joka näytti yleisöä kovastikin naurattavan..... Vaan ei meitä. Olemme sillä tavoin rajoittuneita :) Väliajalla nautimme ylihintaiset tarjoilut, aivan kuten kesäteatteriesitysten väliajoilla on tapana.

Sitten syömään. Minulla oli parikin ravintolavaihtoehtoa tarjolla, joista äiti sitten valitsi Original Sokos Hotel Vaakuna Hämeenlinnan yhteydessä toimivan ranskalaisen Le Blason -ravintolan. Pala Ranskaa Vanajaveden rannalla, näin sanottiin.

Valitettavasti hämärähköstä valaistuksesta johtuen kuvat ovat luokattoman huonoja ja illan edetessä muuttuivat yhä laaduttomammiksi. Pahoittelut siitä. Ravintola oli VALTAVAN suuri, olin siitä ehkä hivenen pettynyt, koska odotin intiimiä ranskalaista tunnelmaa, enkä mitään ruotsinlaivakuppilaa. Tai ehkä se hämäryys oli sitten sitä tunnelmaa.

Ruokavalinnoissa yritin pitää Ranskan mielessä, vaikka menu ei mielestäni mikään erityisen ranskalainen ollutkaan. Alkuun Roquefort-valkosipulietanoita ja paahdettua Blasonin leipää (9€). Annos oli juuri niin rasvainen, juustoinen ja herkullinen, mitä kuvakin antaa ymmärtää!

Pääruuaksi valitsin lihaa. Tournedos Rossini Le Blason eli naudan sisäfileepihvi, ankanmaksavoita, madeirakastiketta, papua ja pekonia, tryffelivoissa paistettua leipää sekä maalaislohkoperunoita (32 €) taltuttaa kyllä lihanhimon ja nälän tehokkaasti.

Palvelu oli ystävällistä ja ruoka hyvää, viinivalintojen kanssa minulla oli vähän ongelmaa, koska kaikkia viinejä ei saanutkaan laseittain. Nyt, kun tätä kirjoitan ja katson viinilistaa, niin jokaisella juomalla onkin lasihinta. Hmmm, onkohan tämä todellakin nyt muuttunut? Toisaalta onhan käynnistämme jo kohta kaksi kuukautta!

Ja vaikka sitä olisi vatsa jo kuinka täynnä, niin tokihan ähky on viimeisteltävä jälkiruualla. Hetken mietin juustoja, mutta kuten usein käy, en nytkään pystynyt ohittamaan Crème Brûléeta (9 €). Mustikkaa, paahdettua valkosuklaata ja vadelmia. NAM!

Vielä vein äidin illan viimeiselle rastille, joka oli tietenkin Nooran Viinibaari. Siskoni kanssa olemme jo saaneet äidinkin ihastumaan tähän kodikkaaseen ja mutkattomaan ravintolaan. Yömyssyjen jälkeen junalla kotiin ja semmoinen oli se retki!

HÄMEENLINNA, toinen kerta

Vielä lomani päätteeksi päädyin toisenkin kerran Hämeenlinnaan kesäteatterin merkeissä. Ystäväni kanssa olimme menossa ulkoilmaolosuhteisiin ja kun ilma oli järkyttävän sateinen, niin jo mietimme, että millaisessa sukelluspuvussa oikein lähdemme matkaan. Onneksi vielä kerran ennen lähtöä tarkistimme kohteen...... Kyseessä olikin Aulangon Kylpylähotellin SISäTILOISSA tapahtuva Musiikkiteatterin esitys. Olisipa se ollut näky, kun olisimme lampsineet sinne kumisaappaissa ja sadetakeissa!

Paikka oli surkea. Salista tuli mieleen lähinnä osallistuminen veropäiville tai koulun kevätjuhlaan. Myöskin esitys, ABBA The Dancing Queen, oli jotain niin huonoa, että lähdimme väliajalla pois. Suomen eturivin artistit olivat ex-tangokuningas Marko Lämsää lukuunottamatta aivan vieraita. Akustiikka surkea, dialogit vaivaannuttavia, puvustus ja hassut peruukit kuin vappunaamiaisista. Huoh.

Että semmoinen kesäteatterikesä 2017!